Pelastakaa erakkokäävät

Nykymaailma on jo pitkään ollut sellainen, että vanhat käävät ovat pulassa. Varsinkin erakkokäävät.

Erakkokääpiä on vanhoissa metsissä. Se on hyvin harvinainen sienilaji, joka lahottaa maatuvia mäntyjä. Erakkokääpä on vaarassa hävitä olemasta, samoin kuin luonnontilaiset metsät. Molemmat hupenevat Suomesta ja maailmasta niin että rytinä käy.

Mutta mitäpä tuosta. Ketä nyt homeiset ryteiköt kiinnostaisivat.

Vanhoja kääpiä on myös ihmiskunnassa. Ikääntyneitä miehiä ja naisia haukutaan kääviksi, koska he ovat yhtä hyödyttömiä markkinataloudelle kuin metsän lahottaja. Kääville ominaista on myös tietty nahistuneisuus. Tällaiset ominaisuudet inhottavat sellaista, jolla on kiire ostamaan lattea, mp3-soitinta ja Thaimaan-matkaa.

Ihmiskunnan erakkokääpä maatuu omissa oloissaan vanhassa talossaan tai asunto-osakkeessaan. Joskus käy niin, että se kuolla kupsahtaa, mutta löytyy vasta vuosien perästä.

Sattuuhan sitä. Sillä eihän voi olettaa, että jonkun käävän kohtalosta olisi kiinnostunut Stockmannin croissant-jonossa.

Erakkokäävällä on yksi arvokas asia: sen asuinsija. Kun kääpä poistuu asunnostaan hautaan, pääsee perikunta riitelemään käävän kodin myymisestä ja jäämistön jakamisesta.

Toisen käävän kodista riidellään jo ennen lihoiksi laittamista. Metsäyhtiön mielestä erakkokäävän kulmilla kasvava monisatavuotinen aihkipetäjä joutaa kaataa. Luontojärjestö vastustaa, mutta turhaan. Metsäkone jyrää erakkokäävän lahopuineen silpuksi.

Ja siis hei: iPhone on nyt ihan pakko saada.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi