Rakennusmiehet, antakaa unirauha

Kuvitellaanpa, että minulla on erikoinen harrastus. Tykkään porata reikiä kerrostaloasuntoni seinään aamuseitsemältä. Isolla, miehekkäällä terällä! Niin että koko rappu raikaa! Häh-hää!

Mitä tapahtuisi? Naapurit raivostuisivat. Minut poistettaisiin taloyhtiöstä häirikkönä.

Mutta jos olisin rakennusammattilainen remonttihommissa, saisin kaikessa rauhassa lisätä kierroksia.

Rakennusalalla työt aloitetaan aamuseitsemältä, eikä siihen ole kellään mitään sanomista. Kellonaika seisoo rakennusalan työehtosopimuksessa. Sinne se on periytynyt teollistumisen alkuajoilta.

Eivätkö rakennusmiehet ole huomanneet, että maailma on noista päivistä muuttunut – miten tämän muotoilisi – rutosti? On esimerkiksi muutettu navetoista toimistotöihin. Enää ei koko kansa herää aamulypsylle kirjaimellisesti kukonlaulun aikaan.

Liekö alaa, joka ei olisi joutunut muuttamaan työaikojaan viimeisten vuosikymmenien aikana? Viimeisimpänä myyjät ovat heittäneet perinteet koppaan ja suostuneet sunnuntaitöihin, mistä isot aplodit.

Unesta on kiireisessä kilpailuyhteiskunnassa tullut kultaa kalliimpaa. Joka kolmas suomalainen kärsii univaikeuksista. Unettomuus on kansantauti, jonka hoidossa yksikin nukuttu tunti auttaa.

Monessa kodissa tunti saataisiin, jos rakentajat liu'uttaisivat työaikaansa tuntia myöhemmäksi eli aloittaisivat kahdeksalta. Porattavan seinän takana nukutaan todennäköisemmin aamulla kuin iltapäivällä.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi