Synny Suomeen, unohdat luonnon

Yksi tapa vieraantua luonnosta on syntyä ja kasvaa sen keskellä. Tämä onnistuu helposti Suomessa, jonka pinta-alasta noin 70 prosenttia on metsää.

Varsinkin maaseudulla ihmiset touhottavat mieluusti lähimetsissään posket punaisena, kourassa haulikko, suksisauva tai marjanpoimuri. Välillä istahdetaan kannonnokkaan ja taivastellaan, miten mukava on olla luonnossa.

Eikä tajuta sitä, että se kankussa sileältä tuntuva kanto ei ole mitään luontoa. Se on metsäteollisuutta.

Oikeassa metsässä ei ole moottorisahalla tehtyjä nättejä kantoja, koska kaatohommat hoitavat tuuli ja salama. Siellä voi olla puita niin pirusti, että hyvä kun välistä sopii kulkemaan. Tällaista metsää sanotaan suojelualueeksi, ja sitä on Suomen metsistä vain kahdeksan prosenttia.

Suomen yleisin luontotyyppi on talousmetsä. Luontoa siinä on samalla tavalla kuin uudelleensuljettavaan pöytärasiaan pakatussa porsaassa. Ja tämä on lähes kaikkien mielestä ihan okei: metsäthän on tehty hakattavaksi.

Hakattuja ne ovatkin. Niin siisteiksi ja helppokulkuisiksi, että luonnollaan ylpeilevät suomalaiset eivät enää edes ymmärrä, mitä on oikea, alkuperäinen luonto.

Muuan kainuulainen kertoi vieneensä toisen kainuulaisen aarniometsään. Tämä alkoi marista polulle kaatuneista puista. Hankala kävellä. Halusi takaisin talousmetsään.

Minne katosi koskemattoman luonnon arvostus? Jos kansallisromantiikan taidemaalarit olisivat yhä elossa, he hirttäytyisivät itku silmässä ikihonkaan. Jos sellaisen jostain löytäisivät.

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi