Takapuoli muistuttaa maailman tilasta

Maailman ongelmat johtuvat siitä, että ihminen ei voi nähdä omaa peräaukkoaan.

Tämä voi kuulostaa yllättävältä. Mutta ajatellaanpa.

Ihmisnero on sillä viisiin rakennettu, että häntä koskettavat vain sellaiset asiat, jotka ovat konkreettisesti hänen nenänsä ja silmäinsä edessä.

Tämän takia ihmisen ruumiin likaisin kohta on sijoitettu evoluutiossa (tai luomistyössä, ihan kuinka lukija haluaa) lähihavainnoinnin kannalta mahdollisimman hankalaan paikkaan. Näin ihminen kykenee elämään sen ikävän tosiasian kanssa, että hän tiputtelee alati epähygieenistä jätettä.

Aivan samalla tavalla länsimainen ihminen kestää sen, että muissa maissa on kokonaisia kansakuntia jatkuvassa kärsimyksessä.

Poissa silmistä, poissa mielestä. Kuin ilotulituspommin perkeet yön pimeydessä, vaimonpieksäntä seinän takana tai aarnimetsähakkuu jossain perukoilla.

Kalsarit puhdistuvat pesussa, samoin omatunto. Ikäviä asioita ei tarvitse ajatella. Eikä niitä välttämättä voikaan, jos ei ole itse nähnyt esimerkiksi millaista on köyhien elo kehitysmaan metropolissa. Jos on nähnyt, saattaa ajatusmaailma muuttua, kuten käy monille kolmannessa maailmassa vierailleille hyväosaisille.

Tulee halu auttaa.

Ihmisen ruuansulatusjärjestelmää voi pitää epätäydellisenä, koska se tulostaa kappaleita ulkomaailmaan. Vai mahtaisiko tämä asiaintila olla hienovarainen muistutus siitä, että tarttis tehdä jotain?

Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi