3.5.2008 0:00
Tänä vuonna on kulunut 90 vuotta sisällissodasta, jossa suomalaiset ampuivat lapsia ja rakensivat keskitysleirejä.
Miksi näistä asioista ei kunnolla puhuta? Sen sijaan jähnätään edelleen, millä nimellä kahakkaa pitäisi kutsua. Huokaus.
Jotta asia saadaan eteenpäin ja sukupolvien kokoinen trauma käsiteltyä, pitää sisällissodan kauhut tuoda reilusti suomalaisen silmien eteen. Tähän on olemassa oiva konsti: elokuva.
Tarvitaan suuren budjetin valkokangaselokuva esimerkiksi Tampereen taisteluista keväällä 1918.
Sisällissota oli muutakin kuin nahistelua torpan ja liiterin välissä. Jo silloin sodittiin kaupungissa, Suomessakin. Urbaanin nyky-yleisön olisi helppo eläytyä tällaiseen tarinaan, kenties oppia jotakin.
Ohjaaja Timo Koivusalo on tekemässä elokuvaa klassikosta Täällä Pohjantähden alla. Kirjassa Tampereen taistelut ovat pienehkö kohtaus. Saapa nähdä, miten elokuvassa.
Monet haukkuvat herkästi Hollywoodin viihdetehtaiden tekemisiä. Kannattaisi katsoa tarkemmin.
Irakin sota on vasta käynnissä, mutta silti siitä on Yhdysvalloissa jo tehty laadukasta, erittäin kriittistä draamaa, kuten tv-sarja Kaukana kotoa tai elokuva In the Valley of Elah. Amerikan sodista suomalaiset tietävät enemmän kuin omistaan.
Jatkosodan jälkeen meni vain kymmenen vuotta, ja meillä oli Tuntematon sotilas, sekä kirja että elokuva. Pitääkö odottaa, että sisällissodasta kuluu sata vuotta?
Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi