11.10.2008 0:00
Elokuvissa on runsaasti hyvännäköistä väkivaltaa. Esimerkiksi toimintafantasia Hellboy II:n actionkohtaukset ovat kuin balettia, jossa sohitaan keihäillä ja pistooleilla.
Synkistyneessä Suomessa hyvännäköinen väkivalta ei ole nyt muotia. Sitä pohtii, miksi rocktähtien ja mallien näköiset ihmishahmot voimistelevat valkokankaalla päitä katkoen, ja maksava yleisö ihastelee touhua hedelmäkarkki suussa?
Suomessa on pitkät perinteet elokuvien sensuroinnille. 1980-luvulla säädettiin niin sanottu videolaki, joka kielsi K18-elokuvien videolevityksen. Sensuurilaki ehti olla voimassa melkein 15 vuotta, ennen kuin se kuopattiin 2000-luvun alussa.
Videolain kyhäämiseen riitti eduskunnan moraalinen paniikki suttuisista kauhuelokuvista, joita kukaan ei ollut nähnyt. Nyt on takana kaksi koulusurmaa. Niiden tekijät retostelevat videoissa, jotka matkivat toimintaelokuvia.
En yllättyisi, jos joku pirteä poliitikko saisi päähänsä alkaa taas suitsia väkivaltaviihdettä.
Elokuvien sensuroijilla on samansuuntainen perustelu kuin käsiaseiden kieltäjillä: nuorisolta ja heikoilta yksilöitä on otettava pois tuote, joka voi vahingoittaa heitä ja pahimmassa tapauksessa muita. Enemmistöväen tämä kuuluu vain kiltisti niellä.
Onko argumentti mistään kotoisin, siitä voi vääntää kättä vaikka seuraavaan jääkauteen.
Yritetään kuitenkin muistaa tämä:
Aseet saa kaupoista helposti pois. Mutta kuvien tulva on nykyään niin valtava, etteivät pienen Suomen lait mahda sille yhtään mitään.
Helsingin Sanomat | hs.kotimaa@sanoma.fi