23.10.2008 19:07
Suomessa elää Nobel-palkinnon arvoisia kirjailijoita, uskoo hieman yli puolet HS-raadin vastaajista. Päinvastaista mieltä on alle viidennes, 30 prosenttia ei ota kantaa.
Kovin toiveikkaasti Nobelia suomalaiskirjailijalle eivät tosin odota nekään, jotka lukevat maan parhaat sanataiturit maailmanluokkaan.
Nobel-palkinnon arviointikriteerit elävät ajan hengen mukana, toteaa johtaja Pirjo Hiidenmaa Suomen Akatemiasta. Samat teemat myös puetaan eri maissa eri kertomuksiksi. "Rintamamiestalo voi olla aivan mainio kuva elämästä, mutta en ole ihan varma, miten se avautuu muualla."
Maailman kirjallisuuskeskusteluissa pienet ja syrjäiset kulttuurit huomioidaan keskusten ehdoilla, sanoo kuvataiteilija Silja Rantanen.
"Nobelin kirjallisuuspalkinnon saajien globalisoituminen on osa näennäistä, anglosaksisvetoista kulttuurin globalisoitumista."
Pieneltä kielialueelta tulevan kirjailijan on vaikea päästä kansainvälisen yleisön tietoisuuteen, huomauttaa professori Jaakko Hämeen-Anttila.
Suomalaiset uskovat kirjailija Sirpa Kähkösen mielestä sinisilmäisesti siihen, että hyvä pärjää ilman tukijoukkoja.
"Päti talvisodassa, mutta ei taida päteä nykykulttuurin kilpakentillä."
Suomen pitäisi osoittaa voimavaroja kirjallisuuden ja muiden taiteenalojen kansainväliseen levitykseen ja markkinointiin, vaatii kuvataiteilija Marita Liulia.
"Klassisessa musiikissa näin on toimittu ja tulokset ovat tiedossa."
Suomalaisia Nobel-ehdokkaita ei erikseen kysytty, mutta monet vastaajat ottivat nimiä esiin. Selvästi eniten Nobel-nostetta oli Bo Carpelanilla. Carpelanin tuotantoa kiiteltiin kirkkaudesta, taidokkaasta kuvauksesta ja hienostuneesta humanismista – johon Nobel-palkinnon ruotsalaiset jakajat voivat sitä paitsi tutustua alkukielellä.
Myös Veijo Meri ja Hannu Salama täyttävät monen raadin jäsenen mielestä nobelistin mitat, ja lähes yhtä paljon kannatusta oli Leena Krohnilla, Märta Tikkasella ja Christer Kihlmanilla. Pari mainintaa saivat Lassi Nummi, Sirkka Turkka, Mirkka Rekola ja Matti Yrjänä Joensuu.
Tänä syksynä kuollut Paavo Haavikko olisi kelvannut monelle nobelistiksi.
Kaikki eivät ole vakuuttuneita Suomen kirjallisuuden tasosta. Suomessa on suomentaja Jukka Mallisen mielestä paljon kiinnostavia ja lupaavia kirjailijoita, mutta kukaan ei ole kirjoittanut yleismaailmallisesti merkittävää modernia tuotantoa.
"Mutta eipä sellaista ole esimerkiksi Venäjälläkään – jos vertaillaan suuriin kirjallisuusmaihin."
"Suomessa on kohtuullisen hyviäkin kirjailijoita mutta ei käytännössä ketään, jolla olisi riittävää arvostusta ja kunnioitusta kansainvälisessä kaunokirjallisessa yhteisössä", arvioi professori Juha Sihvola.
Suomalainen sanataide kärsii koreografi Sanna Kekäläisen mielestä kaupallisesta ja populistisesta ilmapiiristä.
Taiteen ja politiikan välillä on ja pitääkin olla yhteyksiä, huomauttaa ohjaaja Erik Söderblom. Hänestä Suomi on nyt kansainvälisessä katsannossa poliittisesti epäkiinnostava maa.
"Tämän takia myöskään taide, erityisesti sanataide, ei oikein voi olla muuta kuin korkeintaan kiinnostavaa. Merkittäväksi se ei yllä."
Kaikki kirjallisuuden Nobelin saaneet eivät ole olleet erityisen laadukkaita kirjailijoita, väittää kirjailija Claes Andersson – esimerkkeinään Winston Churchill ja toistaiseksi ainoa kirjallisuuden suomalaisnobelisti F. E. Sillanpää.
Kirjailija Jyrki Kiiskisen mielestä on luonnollista, etteivät suomalaiskirjailijat esiinny alati Nobel-veikkausten kohteina.
"Olisi tietysti eri asia, jos pieni maa olisi aivan poikkeuksellinen sivistyksen kehto eikä tuijottaisi vain omaa napaansa."
HS-raati on toimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.
HS-raadin vastaukset kysymykseen: Elääkö Suomessa nykyisin Nobelin palkinnon arvoisia kirjailijoita? 23.10.2008
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi