HS-Raati: Kirjailijatkin myyvät itseään

Kirjailijat olivat brändejä jo silloin, kun käsilaukkuja myytiin pelkkinä käsilaukkuina ja virvoitusjuomia pelkkinä virvoitusjuomina, sanoo kuvataiteilija Riiko Sakkinen.

"En minä ainakaan lue enkä halua lukea Arthur Rimbaud'n runoja ajattelematta hänen persoonaansa, seikkailujaan ja asennettaan."

"Eivät Oscar Wilden kirjoitukset ole huonompia siksi että hän oli henkilöbrändäämisen kunkku, eikä lordi Byronin runous kärsi siitä, että hän oli kuuluisa", säestää professori Alf Rehn.

Kirjailija on jo vuosisatoja ollut mielikuvien kokoelma, pohtii esseisti Antti Nylén. Kuten 52 prosenttia HS-raadin vastaajista, hän ei pidä kirjojen markkinointia liiaksi kirjailijan persoonaan sidottuna.

"Taloushihhulismi ei ole uhka taiteelle, joka on ytimeltään ei-taloudellista."

Kaikki luovan työn ammattilaiset myyvät itseään, sanoo stand up -koomikko Lotta Backlund. Häntä kiinnostaa kirjailijan persoona.

"On sillä lukijalle merkitystä, onko dekkarin kirjoittanut entinen vakooja vai joku peräkamarin poika jolla on kova mielikuvitus, vaikka teokset olisivatkin ihan tasalaatuisia."

Kirjailijalla on aina brändi, halusipa hän sitä tai ei, sanoo kirjailija Jarkko Tontti.

"Thomas Pynchon tunnetaan siitä, että hän vetäytyi täydellisesti julkisuudesta eikä antanut yhtään haastattelua. Tämä on tuonut hänelle paljon lukijoita."

Markkinat etsivät oman totuutensa, toteaa professori Kari Enqvist. "Jos siihen tällä hetkellä liittyy kirjailijan persoona, se on syytä hyväksyä, jos kirjailijaksi haluaa."

Mainonnan suunnittelija Jaakko Veijola pitää kirjallisuuden markkinointia kehittymättömänä.

"Kirjoja markkinoidaan umpimielisesti kannen, pärstän ja hinnan yhdistävällä kahvipakettistrategialla, ja kustantajat kylvettävät vastentahtoiset kirjailijansa toimittajahaastatteluilla."

Kirja tuntuu yhä useammin olevan pelkkä kirjailijan oheistuote, moittii kirjailija Leena Lehtolainen. Häntä kismittää brändiajattelu, jossa kaiken pitää olla helposti lokeroitavaa ja luokiteltavaa.

"Kirja on vahva vastalause tällaiselle ajattelulle, sillä se on harvoin täysin sama kahdelle eri lukijalle."

HS-raadin vastaajista 43 prosenttia katsoo, että kirjallisuutta markkinoidaan liikaa kirjailijan persoonalla.

Sarjakuvataiteilija Ville Rannan mielestä kustantamot ja kirjakaupat myyvät sivuosaan jäävien kirjojen sijaan kirjailijoita, heidän kohtaamisiaan ja heidän mielipiteitään

"Tämä koskee erityisesti menestyneitä ja myyviä kirjailijoita. Muita kirjailijoita ei taideta markkinoida ollenkaan."

Julkkiskirjailijat ovat kustantamoille "talliensa harjatuimpia ratsuja", toteaa arkkitehti Harri Hautajärvi.

Montako maailmankirjallisuuden klassikkoa jää syntymättä kirjailijan kiertäessä myynninedistämiskiertueilla, kysyy semiootikko Vaula Norrena.

Kukaan ei pian muista, mitä "joka paikan tykkääjäksi, oraakkeliksi ja viihdekoomikoksi" muuttunut kirjailija on kirjoittanut, pelkää kirjailija Claes Andersson. Hän sanoo, että kirjailija on "pelleytynyt".

Professori Matti Wiberg kummastelee, että fiktion tekijät esitetään mediassa fakta-asiantuntijoina, kuten perheneuvojina, ihmissuhdeterapeutteina sekä talouden ja politiikan neuvonantajina.

Kirjailijoista on tehty näyttelijöitä, moittii dramaturgi Juha-Pekka Hotinen.

"Jos kirjat olisivat ainoa tärkeä asia, ne voitaisiin julkaista anonyymeinä."

HS-raati on toimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi