HS-raadin kaikki vastaukset kysymykseen: Onko sivistyneistö suvaitsematon perussuomalaisia kohtaan?

25.3.2011 5:30

Helsingin Sanomat

Perussuomalaisten vaaliohjelman julkistamisen jälkeen monet kommentaattorit olivat huolissaan perussuomalaisten pyrkimyksestä määritellä hyvä taide ylhäältä päin ja voimistaa nationalismia kulttuuripolitiikassa.

Keskustelu on jatkunut suvaitsemattomuus-teemalla.

Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun professori Vilho Harle otti Vieraskynässään (HS 16.3.) kantaa keskusteluun kirjoittamalla, että "elitistinen ylimielisyys perussuomalaisia kohtaan kertoo 'sivistyneistön' suvaitsemattomuudesta."

Hänen mielestään perussuomalaisia kohtaan käydyssä kritiikissä olisi syytä varoa leimaamasta ehdokkaita ja heidän kannattajiaan.

"Syntyy kuva, että perussuomalaiset olisivat synnynnäisesti pahoja ihmisiä. Tästä kuvasta puuttuu se totuus, että asenneilmastomme on muuttumassa vihamieliseksi laidasta laitaan", Harle kirjoittaa

Hänen mukaansa asiakeskustelun sijasta "sivistyneistön" ivanauru kohdistuu perussuomalaisten ehdokkaisiin, ohjelmiin ja kannattajiin. Ivan kohteeksi kelpaa mikä tahansa. "Eliitin luoma kuva sivistyneen älymystön ja sivistymättömän perussuomalaisen erosta on valhetta. Viha ja suvaitsemattomuus asuu meissä kaikissa", Harle kirjoittaa.

Saska Saarikoski jatkoi keskustelua näkökulmassaan (HS 17.3.), jonka mukaan Harlen ajatuksia ei kannata sivuuttaa kevyesti, sillä niiden taustalla on syvällinen historiallis-yhteiskunnallinen analyysi. Viholliskuvilla on vahvistettu yhteisön eheyttä ja johtajat ovat käyttäneet niitä omiin tarkoituksiinsa. Saarikosken mukaan vihapuhe tuntuu villiintyneen vaalien alla. Vihalistoille ovat joutuneet mm. homot, uskovaiset, maahanmuuttajat, muslimit, rasistit, eurokraatit ja pankkiirit.

"Lehtimiehenä kannatan railakasta väittelyä, mutta ihmisenä se alkaa pelottaa. Tuntuu, että olemme liukumassa pakkokonsensuksesta vauhdilla kohti poliittista vapaaottelua, jossa toista ihmistä ei kuunnella eikä varsinkaan kunnioiteta", Saarikoski kirjoittaa.

Keskusteluun liittyi myös Matti Apunen kolumnissaan (HS 22.3.). Hänen mukaansa Harle syyllistää "sivistyneistön" ja "eliitin" määrittelemättä niitä sen enempää.

"Se on hyvin perussuomalainen tapa menettelytapa, ja antieliitin keskuudessa Harlen mielipide saa varmasti raikuvat aplodit", Apunen kirjoittaa.

"Tunnen myös aitoa avarakatseista sivistyneistöä - ilman lainausmerkkejä -, jolle syytös olisi ylimalkainen loukkaus", hän jatkaa.

Apusen mukaan kuvatessaan julkista sivistyneistöä Harle on kuitenkin oikeilla jäljillä Ennakkoluulot asuvat kaikissa, mutta kopeudessa "sivistyneistö" on yhä ylivoimainen. Se pitää perussuomalaisten populismia tulehduksena, joka on torjuttava nopeasti ennen leviämistä laajemmalle yhteiskunnan kudoksiin.

Kyllä:

Juha Herkman:

Suomalaisen eliitin kyvyttömyys ratkaista yhteiskunnallisia ongelmia, joista perussuomalaisten kannatus kumpuaa, kertoo ylenkatseesta, joka kääntyy itseään vastaan. Perussuomalaisten näkemyksiä maahanmuuttajista, kulttuurista ja taloudesta ei tarvitse hyväksyä, mutta olisi syytä miettiä ankarasti syitä, miksi ne vetoavat niin laajaan kansanosaan. Jos valtapuolueet harjoittavat "paremmin voivien" politiikkaa, ei kannata ihmetellä persujen kannatusta.

Ville Ranta:

Sivistyneistö ei suvaitse sivistymättömyyttä. Rasistit eivät suvaitse maahanmuuttajia. Konservatiivit eivät suvaitse liberalismia. Ja toisin päin. Tämä on selvää. Asia monimutkaistuu siinä, että pinnallinen suvaitsevaisuuden vaatimus vääntää ajatukset solmulle. Elitistit mieluusti kieltävät elitisminsä, ja rasistien pääasiallinen tehtävä on peittää rasisminsa. HS-raatiin kuuluminen on selvä merkki elitismistä ja sivistyneisyydestä, eikö? Olen siis sivistyneistöä. En millään muotoa suvaitse perussuomalaisten puolueohjelmaa enkä vaalikampanjaa.

Ajattelen ylimielisesti, että puolue vetoaa tyhmyyteen ja tietämättömyyteen ja lähettää ulospäin piiloviestiä, että sitä äänestämällä ei tarvitse välittää mistään monimutkaisesta eikä ymmärtää mistään mitään. Että ainoa tarvittava asenne on vastenmielisyys kaikkea uutta, vierasta ja monimutkaista kohtaan. Perussuomalaisilla on lisäksi vahva rasistisiipensä, joka tarjoilee ihmisille sisäsiistejä syitä inhota maahanmuuttajia.

Alf Rehn:

Omalla tavallaan voi varmaan sanoa että "sivistyneistö" on suvaitsematon montaa asiaa kohtaan. Mutta kuka sanoo että kaikkea kohtaan tulee olla suvaitsevainen? Keskustelussa pilkehtii pelko siitä että "voi kauhea, ehkä joku suuttuu", kun tosiasia on että aina kun keskustellaan mielipiteistä niin joku voi ottaa nokkiinsa. Jos on jotain sellaista kuin sivistyneistö, tietenkin sen tulisi olla suvaitsematon montaa asiaa kohtaan – esimerkiksi ei-sivistynyttä käytöstä kohtaan. Tämä ei tarkoita että tulee ivata, tai että tulisi villisti yleistää, mutta minusta on esimerkiksi aivan loistava asia jos ei suvaita vihaa tai erilaisuuden pilkkaamista ja väheksymistä. Tämä ei tietenkään tarkoita että pitäisi olla yleisesti suvaitsematon persuja kohtaan, mutta tyhmyyttä vastaan saa ja tulee taistella – puoluekannasta riippumatta.

Seppo Lampela:

Allekirjoitan täysin väitteen yleisen vihamielisyyden kasvusta. Tähän media ei ole vähiten syyllinen, varsinkin keltaisen lehdistön harjoittama porno on suorastaan kouluttanut ihmiset ajattelemaan kärjistetyn mustavalkoisesti. Alustukseen ei mitään lisättävää.

Matti Apunen:

Perustelut saatekirjeessä.

Kari Uusikylä:

Ei pitäisi olla suvaitsematon ketään yksilöä kohtaan vain periaatteesta tai ylemmyydentunnosta. Sen sijaan pitäisi olla suvaitsematon jokaisen puolueen itsekkäitä, vallanhimoisia tavoitteita ja toimintatapoja kohtaan. Erityisen suvaitsematon tulisi olla eduskunnan Tyhjää Puhuvien ja Minä Minä- puoleille, puhumattakaan Valehtelijoiden Klubista - ei vaan Muunnetun Totuuden Mestareista. Edustajathan eivät voi valehdella, on meille opetettu.

Markku Jokisipilä:

Ihan ensimmäiseksi pitäisi tietysti määritellä, ketä tähän "sivistyneistöön" kuuluu. Otetaan tässä kuitenkin nyt annettuna se, että on olemassa tällainen ryhmä, koska siihen julkisessa keskustelussa usein viitataan.

Varsinkin sivistyneistön siinä osassa, jota Internetin keskustelufoorumeilla nimitetään "suvaitsevaistoksi", perussuomalaisten paheksunta ja ylenkatsominen on suoranainen velvollisuus, jota harjoittamatta riskeeraa oman arvostuksensa ja jäsenyytensä tässä ryhmässä. Yhteiskunnallisessa keskustelussamme vaikuttaa voimakkaana mielipide, jonka mukaan älykäs ihminen ei voi ajatella muuten kuin monikulttuurisuusmyönteisesti. Antipersutus taas on tämän mokuttamisen suora johdannainen, eli kuuluu samaan pakettiin.

Osalle sivistyneistöä perussuomalaisten edustama suomalaisuus on kauhistus, kuin köyhä, huonosti pukeutunut, hieltä haiseva ja typeryyksiä lateleva sukulainen, jonka olemassaolo halutaan kieltää, koska se on niin noloa. Se halutaan siivota piiloon paremman väen katseilta samalla kun kaikin keinoin pyritään todistelemaan, ettei meidän ja sen välillä ole mitään yhteistä.

Maantieteellisistä, etnisistä, geopoliittisista ja kielellisistä syistä Suomessa vaikutti pitkään vahva yhtenäiskulttuuri, joten suvaitsevaisuudella ei ole maassamme pitkää historiaa. Niinpä suomalaisen sivistyneistönkin suvaitsevaisuus paljastuu pintaa raaputtamalla usein varsin valikoivaksi. Onko suvaitsevaisuus suvaitsevaista, jos se suhtautuu suvaitsemattomuuteen täysin suvaitsemattomasti? Missä kohtaa suvaitsevaisuus jonkin tietyn asian kohdalla menee niin pitkälle, että se alkaa kaventaa muiden asioiden elintilaa, eli muuttuu niiden kannalta suvaitsemattomaksi?

Johannes Koroma:

Yleistäminen on silti tyhmää tässäkin kysymyksessä ja vastauksessa. Arabimaissa kansa protestoi yksinvaltiasta johtajuutta ja demokratian puutetta vastaan. Suomessa kansa protestoi ylimielistä poliittista johtajuutta ja "eliitinkin" kaikkitietävää asennetta vastaan. Ihmiset, jotka eivät voi hyväksyä toteutunutta maahanmuuttopolitiikkaa ja menetelmiä, eivät ole automaattisesti tyhmiä ja ymmärtämättömiä.

"Eliitillä" ei ole kykyä ymmärtää ihmisiä, jotka kyseenalaistavat heidän päätöksensä.. Missä ovat poliitikkojen ja virkamiesten huolelliset ja ymmärrettävät perustelut yhteiskunnan epäkohdiksi koetun todellisuuden selittämiseksi ja inhimillisten arvojenjäsentämiseksi. Kansanedustajat kuittaavat vanhusten ja vammaisten hoidon puutteet siirtämällä vastuun kunnille, joiden elimissä heistä ylivoimainen enemmistö on - kantamassa vastuuta vääristä päätöksistä.

"Sivistyneistö", poliitikot, puolueet, media ja virkamiehet saavat mitä ansaitsevat tehdessään päätöksiä kansalaisten pään ylitse vaivautumatta selittämään, miksi niin pitää tehdä.

Kaari Utrio:

Sivistyneistö on niin täynnä omaa tärkeyttään ettei huomaa, kun sitä viedään kuin pässiä narussa. Joku puoluenikkari keksi taiteesta hauskan julkisuustempun, ja intelligentsija nielaisi sen sellaisenaan. Perussuomalaiset eivät tarvitse vaalimainontaa, media tekee sen heidän puolestaan.

Markku Ruotsila:

Suvaitsemattomuutta suvaitsevaisuuden kaavun alla - tästä on kyse. Puhutaan kovaan ääneen siitä, miten kaikkien täytyy olla suvaitsevaisia ja samaan hengenvetoon julistetaan kaikki viharikosten tekijöiksi (tai ainakin sellaisia suunnitteleviksi ja sellaisista unelmoiviksi), jotka eivät suostu alistumaan ainoaan sallittuun eli maalliseen punavihreään maailmankuvaan. Suvaitsevainen on nykyään synonyymi punavihreydelle, eikä muuta totuutta sallita.

Tietenkin, itsestään selvästi, tässä kyse on elitismistä ja ylimielisyydestä: ajatustyötä tekevän "sivistyneistön" asema (toimeentulo, omakuva) riippuu kyvystä saada kaikki muut uskomaan, että se on kaikkia muita parempi - ajatuksiltaan, sillä muuta kuin ajatuksia sillä ei ole tarjota. Sen on siis pakko hyökätä kaikkea perinteistä, laajasti kannatettua tai itsensä edustamaa ainoaa-oikeaa-totuutta haastavaa vastaan.

Kalle Haatanen:

Jo 1950-luvulla tehtiin USA:ssa ns. Frankfurtin koulukunnan piirissä Tutkimuksia ennakkoluuloista -tutkimusprojekti. Tulos oli se, että auktoriteettiuskoiset ihmiset katsottiin vajavaisiksi ja johtopäätös oli siis se, että aikuiseksi kasvanut ihminen voi olla vain liberaali. Siinä on aimo annos liberaalia ylenkatsetta, josta nytkin on osin kyse.

Noh, olen itse liberaali ja pyrin vaikuttamaan sen pienen, minkä voin, liberaalin asenneilmaston puolesta. Nykyinen keskustelu on ikävä kyllä sitä, mitä USA:ssa kutsutaan "kulttuurisodiksi". Se ei pyrikään aitoon dialogiin, vaan kärjistyneisiin taisteluasemiin. Lohduton visio, jolle en näe vastapainoa.

Risto Volanen:

Kyllä, mutta samahan on aina pätenyt myös keskustaan..

Riikka Ala-Harja:

Ennakkoluuloisuus ja leimaaminen ovat tympeitä aseita kenen tahansa käsissä. Tietämättömyys myös.

Katariina Järvinen:

Sivistyneistö on avoimen suvaitsematonta perussuomalaisia kohtaan, mikä on parempi vaihtoehto kuin piilosuvaitsemattomuus.

Yliopistokaupunkien sisäsiittoinen eliitti on periaatteessa tiennyt Suomessa olevan persujen kaltaisia ihmisiä, mutta vasta vaaligallupit ovat pakottaneet ottamaan porukan vakavasti. Leimakirveiden heilutuksen sijasta osapuolten tulisi opetella kuuntelemaan toisiaan ilman ylenkatsetta, mikä esimerkiksi maahanmuuttokysymysten kohdalla voi olla paljon vaadittu.

Janne Saarikivi:

Kyllä sivistyneistö on suvaitsematon perussuomalaisia kohtaan, sillä perussuomalaiset on lähtökohdiltaan sivistymätön liike, tai sivistyneistön vastainen liike. Tämä tulee erinomaisesti esiin perussuomalaisten kulttuuripoliittisessa ohjelmassa, jota raati on jo aiemmin ruotinut.

Perussuomalaisen ideologian varsinainen ydin on kauna ja katkeruus "herroja" kohtaan, toisin sanoen mm. korkeakulttuurin harjoittajia, akateemisia asiantuntijoita ja sivistystraditioita kohtaan. Sen tavoite on näiden syöstäminen asemastaan ja "tavallisen ihmisen" tai "kansan" korottaminen jalustalle. Tätä tavoitetta perussuomalainen ohjelmajohtaja asettaa fetissikseen "kansan" maun, eli sata vuotta vanhat taulut, tuntemattomat sotilaat sun muut jääkärimarssit.

Minä en tästä pidä. Ilmoitankin täten tässä, että olen ns. Helsingin herra. Ihan on akateemista taustaa isän ja äidin puolelta. On käyty yliopistot ja luettu kreikat ja latinat. Rahaa juu kanssa oli kotioloissa riittävästi, ei järsitty känttyä. Ja fyysistä työtä, sitä en ole koskaan tehnyt, enkä ole ajatellut tehdä. Tosi paljon tykkään pasteerata loafereissani mojito kädessä ja katsella kun aikuiset miehet kiekuvat aarioita sukkahousuissaan.

Luulen siitä turhamaisuuksissani jotakin ymmärtäväni, ja käsittämättömistä väriläiskistä kankaallakin luulen pitäväni. Niitä olen ihan kotiinikin ostanut, kun on liikaa rahaa, eikä hyödyllisempäänkään panna.

Vaula Norrena:

Älymystö naureskelee perussuomalaisille samaan tapaan kuin vallanpitäjät naureskelivat Tahrir-aukion mielenosoittajille. 'Sivistyneistö' ei näytä lainkaan tajuavan, että perussuomalaisten kannatuksen takana voisi olla muutakin kuin muukalaiskammoa. Kuten esimerkiksi kyllästymistä köyhyyteen, päähän potkimiseen ja ylempien luokkien loputtomaan ahneuteen. Kaukana on sushin syöjien todellisuudentaju makkaranpurijoista.

Marita Liulia:

Sivistyneistö voisi kiittää perussuomalaisia arvokeskustelun rohkeasta avauksesta. Odotankin nyt kokoomuksen, demareiden ja keskustan kulttuurimanifesteja. Niitä kun ei ole liiemmin nähty sitten 1970-luvun.

Jaakko Aspara:

Tosin filosofisesti: jos kysymykseen vastaa kyllä, niin tulee olettaneeksi, että perussuomalaiset (ehdokkaat/kannattajat) eivät voi kuulua sivistyneistöön. Tämä on väärin jo senkin takia, että kuitenkin jonkun persun on täytynyt olla jossain mielessä sivistynyt (ainakin kansalaismielipiteen muokkaustaidossaan ja kansanliikkeen mobilisoimistaidossaan), jotta puolue on saavuttanut lähes kahdenkymmenen prosentin kannatuksensa.

Mutta käytännössähän sivistyneistö on suvaitsematonta perussuomalaisia kohtaan ja nimenomaan ajattelee, että persut eivät ainakaan sivistyneitä ole. Tämä on melko pöyristyttävää. Siis se, että sivistyneistöksi itsensä katsova väki pitää (ja on aina pitänyt) mm. äärivasemmistolaisuuden, ääritasapäristämisen, ääriekoilun ja ääri-minkälie kiihkokannattamista sivistyneenä, mutta äärikonservatismin ja ääri-"teekutsujen" kiihkokannattamista pidetäänkin sitten ykskantaan epäsivistyneenä, typeränä ja hyväksymättömänä.

On myös hieman outoa, että sivistyneistöä hallitsevassa antaa-kaikkien-kukkien-kukkia -liberalismissa persu-kukan kukkimista ei yhtäkkiä hyväksytäkään.

Jukka Mallinen:

Pakko myöntää että älymystö suhtautuu perussuomalaisiin leimaavasti. Mutta itse pyrin arvostelemaan perussuomalaisia argumentoidusti ja faktoilla perustellen. Kun sanon, että he eivät tiedä Suomen todellisesta historiasta ja kulttuurista juuri mitään, että heidän eristäytymispolitiikkansa katkaisee Suomen dynaamisen kehityksen ja heidän populisminsa on vastuutonta verbalistiikkaa eikä ratkaise todellisia ongelmia, niin yritän tehdä sen asialinjalla.

Perustan myös faktoille, kun väitän, että aggressiivisen nationalistinen ja rasistinen järjestö "Suomen sisu" on soluttamassa perussuomalaisia – olen kirjoittanut tästä asiasta 20 sivun artikkelin kokoelmaan "Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa?"

Olen myös vahingoniloinen, kun vaalikarja on päässyt karkuun Suomen poliittiselta eliitiltä ja teutaroi missä sattuu – sulkeutunut ja itseään täydentävä eliitti on menettänyt kansan luottamuksen – kansa on arvioinut Suomen herroja ihan fiksusti.

Seppo Zetterberg:

Taitaapa sivistyneistö olla suvaitsematon ja ivallinen, eli se siitä "vapaamielisyydestä". Kyllä sivistyneistöllä täytyy olla henkistä kanttia sallia erilaisia, sen omista näkemyksistä poikkeavia mielipiteitä ja kannanottoja. Ne kun kuuluvat, haluavat kaikki tai eivät, vapaaseen yhteiskuntaan.

Ei ole olemassa oikeaa tai väärää mielipidettä. Eivät perussuomalaisten kannanotot välttämättä ole vääriä, vaikka itse en niitä hyväksyisikään. Mutta eivätpä minunkaan kannanottoni välttämättä ole vääriä, vaikka perussuomalaiset eivät niitä hyväksyisi.

Juha-Pekka Hotinen:

Monet kommentaattorit harhautuivat epäolennaisuuksiin kommentoidessaan perussuomalaisten vaaliohjelmaa. Persujen ilkkuminen totalitaristisesta, valtiovetoisesta tai modernismin historian suhteen asiantuntemattomasta kulttuuripolitiikasta ei ole tässä tärkeintä, vaikka perusteltua onkin.

Tärkeintä on se palvelus, jonka perussuomalaiset tekivät keskustelulle ja kulttuuripolitiikan nykyvaiheen valaisemiselle. Mikä muu puolue on aloittanut ohjelmansa tai kampanjansa kulttuuripoliittisella linjauksella?

Persut käänsivät katseen ja puheen taloudesta kulttuuriin, joten heidän näkemyksensä sivilisaatiosta on näköjään laajempi kuin kriitikkojensa, tulivatpa nämä sitten kilpailevista puolueista, talouselämästä tai taiteen sisältä!

Tämä ei tietenkään peitä sitä, että linjauksen sisällön motiivina lienee ollut huonosti peitelty pyrkimys torjua muut kulttuurit. Mutta olisi ääliömäistä pyrkiä kieltämään perussuomalaisilta politiikan sotkeminen kulttuuriin ja varsinkin taiteeseen, kun kaikki muut – etenkin perinteinen vasemmisto – on aina tehnyt samaa oikein olan takaa, ja tekee parhaillaankin. Politiikka ja kulttuuri eivät todellakaan ole erillisiä asioita; mitä enemmän kulttuuria sotketaan politiikkaan, sen parempi.

Antti Arjava:

Matti Apusen kolumni oli osuva kuten sitä edeltäneetkin puheenvuorot. Suvaitsevaisuutta on kahta lajia: Suppeammassa versiossa muiden on suvaittava minun mielipiteitäni. Laajemmassa versiossa minunkin on suvaittava muiden ajatuksia. Suomalainen sivistyneistö ei koskaan ole ollut jälkimmäisessä kovin hyvä. Ja aina se joutuu pettymään siihen, ettei kansa ihailekaan sitä niin paljon kuin se kokee ansaitsevansa. Ivapuhe perussuomalaisia vastaan on ylittänyt järjellisen kritiikin ja hyvän maun rajat. Yli 15 prosentin kannatuksella suomalainen puolue ei voi olla kansallissosialismiin verrattava uhkaava ääriliike, joka demokratian turvaamiseksi pitäisi nitistää alkuunsa. Äänestäjäpohjan laajeneminen on aikanaan maltillistanut perussuomalaisten vastustajatkin. Populististen liikkeiden vahvuus on ihan luonnostaan enemmän ongelmien esiin nostamisessa kuin niiden ratkaisemisessa. Eihän perussuomalaisilla ole selkeää ohjelmaa köyhyyden poistamiseksi tai Euroopan pelastamiseksi tai paljon muuksikaan, mutta kritiikki tätä kohtaan olisi vielä paremmin perusteltua, jos vanhat puolueet olisivat jo onnistuneet ongelmat ratkaisemaan.

Ben Zyskowicz:

Sivistyneistö on yleensäkin suvaitsematon suvaitsemattomia kohtaan.

Sampo Tervo:

Sivistyneistö suhtautuu hyvin kielteisesti omistaan poikkeaviin arvoihin, todelliseen muutokseen ja "vääränlaiseen" toisinajatteluun. Tiettyjä mielipiteitä suorastaan edellytetään sivistyneistöön pääsemiseksi, mikä nurinkurisesti saa sivistyneistön vaikuttamaan ajattelussaan kaikkein latteimmalta ja muotivirtausten ohjailemalta kansanosalta. Toisaalta nyt alkanut keskustelu osoittaa, että pyrkimystä avarakatseisempaankin ajatteluun esiintyy.

Maria Pettersson:

Persut ovat moneen otteeseen julistaneet, että kulttuuri- ja poliittinen eliitti ja sen näkemykset ovat huonoja ja väärässä. Eliitti vastaa, että itse olette huonoja ja väärässä. Suvaitsemattomuutta on molemmin puolin, ja siksi yhteiset tavoitteet jäävät jalkoihin. Useimmat kulttuuri- tai poliittiseen eliittiin kuuluvat jakavat persujen huolen esimerkiksi köyhien ja vanhusten asemasta. Näkemyserot syntyvät siitä, kuinka nämä ongelmat ratkaistaan. Persut tarjoavat ratkaisuja, jotka eliitin mielestä ovat typeriä, pahimmillaan vaarallisia. Vaikka persut mielellään näkevät itsensä uhreina, he eivät ole ainoita, joita eliitti on viime aikoina kritisoinut. Kun SDP:n tulkittiin esittävän maahanmuuttajavastaisia lausuntoja, he saivat turpiinsa yhtä lailla. Silloin eliitti ei vastustanut persuja, vaan vääränä pitämäänsä ajatusmallia. Se, että on persujen kanssa politiikasta eri mieltä ja ajattelee, että persut ovat väärässä, ei vielä tarkoita suvaitsemattomuutta. Esimerkiksi kokoomuksen politiikkaa voi vastustaa olematta silti "suvaitsematon kokoomuslaisia kohtaan". On silti totta, että eliitin mielestä persuilta tulevat aloitteet ovat lähtökohtaisesti epäilyttäviä ja perussuomalaisten jäsenkirja osoitus vähintäänkin sydämen sivistymättömyydestä. Tyytymättömyydestä kumpuavaa protestia ei saa väheksyä. Osa perussuomalaisten ehdokkaiden esittämistä ajatuksista on kuitenkin suvaitsemattomia, jopa vihamielisiä ja avoimen rasistisia. Tulilinjalla ovat olleet eritoten maahanmuuttajat ja seksuaaliset vähemmistöt. Tällaisia mielipiteitä ei tietenkään voi eikä saa suvaita.

Osmo Soininvaara:

Sitä tyytymättömyyttä ja vieraantuneisuutta, joka on luonut kasvualustaa perussuomalaisille, ei pitäisi sivuuttaa niin kevyesti ja pilkallisesti kuin on tehty. Se kuvastaa kovin monen katkeroitumista ja täydellistä epäluottamusta päättäjiin tai laajemmin eliittiin.

Kritiikkiin on helppo suhtautua pilkallisesti, koska sanoiksi puettu perussuomalainen kritiikki perustuu melkein kokonaan vääriin tietoihin ja ymmärtämättömyyteen. Tämä ei mitätöi tunteen aitoutta. Jos päättäjien sanoma ei ole mennyt perille, vika voi olla myös sanomassa. Politiikan kieli on muuttunut niin tekoabstraktiksi, ettei sitä voi vihkiytymätön ymmärtää.

Ongelmana on myös erityisesti miespuolisen ammattiduunarin sosiaalisen aseman lasku – vähän samoin kuin maataloudenharjoittajien vaikea tilanne 1960-luvulla, jolloin puolue nousi edellisellä kerralla. Ei ole yllättävää, että perussuomalaisten kannattajat ovat voittopuolisesti miehiä ja voittopuolisesti ammattikoulun käyneitä. Verrattuna vaikka Ranskaan, me olemme uusliberalismin hengessä antaneet vaikeuksien kasautua murroksessa häviölle jääneiden niskaan surutta.

Oman juonteensa perussuomalaisten kannatukseen tuovat halla-aholaiset sosiaalisen maahanmuuton vastustajat. Tämä joukko on osin sosiaalisesti aivan erilaista kuin muu puolueen väki. Jussi Halla-aho tuskin päätyisi kansanedustaja Oinoseen, jos hänen pitäisi valita yksi henkilö kanssaan autiolle saarelle. En olisi yllättynyt, jos tämä jakolinja jakaisi puolueen tulevaa eduskuntaryhmää voimakkaasti tai jopa hajottaisi puolueen.

Jos menee yksityiskohtiin, perussuomalaisten vaaliohjelma on huvittavaa tai kauhistuttavaa luettavaa, miten sen vain ottaa. Olennaista siinä kuitenkin on taaksepäin katsova arvokonservatismi, menneen ja menetetyn maailman kaipuu. Haikaillaan jopa pientilavaltaiseen maatalouteen. Vaatimus nationalistisiin arvoihin perustuvasta historianopetuksesta tai poliittisesti päätetystä taidesuuntauksesta ovat otollinen naureskelun kohde, mutta eivät kovin olennainen osa sitä pakahtunutta tunnetta, joka on liikkeen synnyttänyt.

On toivottavaa, että perussuomalaisten kasvava tuki uudistaisi politiikkaa ja politiikan kieltä ja kuilua kansan ja eliitin välillä. En sen sijaan toivoisi, että sivistysvaltion arvoja vaalivat puolueet alkaisivat antaa periksi brutalismille, vaan Suomi säilyisi eteenpäin katsovana, avarakatseisena ja kansainvälisesti suuntautuvana maana.

Perussuomalaiset puolueena ovat kokonaan eri asia. Minä pidän sitä politiikan parasiittina, joka kylmäverisesti laskelmoiden käyttää hyväkseen vallitsevaa tyytymättömyyttä tarjoamatta tilalle mitään toteuttamiskelpoista. Joukossa on toki poliitikkoja, joilla on jokin ihan oikea ohjelma, mutta nämä ohjelmat ovat keskenään aivan erisuuntaisia. Yhdet haluavat lisää rahaa vähän kaikkeen, vaikka puolueen talouspoliittisiksi asiantuntijaksi nimitetty kansanedustaja Uuspaavalniemi julistaa, ettei hyvinvointivaltion ole enää varaa.

Jos huonossa hapessa oleva eläin joutuu parasiitin hyökkäyksen kohteeksi, ei siitä voi parasiittiä syyttää. Perussuomalaisuus on paljastanut yhteiskunnassamme vakavan luottamuspulan.

Anja Snellman:

Me olemme ulkoistaneet tyhmyyden ja pahuuden voidaksemme viettää kaverien kanssaturvallisesti Fiksujen ja Hyvien Ihmisten Juhlaa.

EI::

Minna Lindgren:

Jotain hyvin hauskaakin on siinä, että professorille sivistyneistö on suvaitsematon ja hän syyttää jotakuta elitismistä. Professorit kuuluvat eliittiin, mutta eivät välttämättä sivistyneistöön. Sivistys on titteliä ja vuosituloja monimutkaisempi asia, mutta keskeisenä tekijänä siihen kuuluu suvaitsevaisuus.

Anu Kantola:

Kysymys on huonosti asetettu. Suomessa ei ole yhtä "sivistyneistöä", joka puhuisi yhdellä äänellä tai ainakaan minä en tiedä, missä "se" olisi tai ääntänsä käyttäisi. Mutta on kyllä silmiinpistävää, että perussuomalaisia pidetään julkisuudessa usein kummajaisina. Heidän ohjelmansa on ihan normaalia ja tervetullutta poliittista keskustelua, jossa esitetään selkeitä mielipiteitä. Ehkä he erottuvat kummajaisina siksi, että poliittinen keskustelu on Suomesta viime vuosina lähes puuttunut.

Max Arhippainen

Ei pidä koskaan yleistää. Vaikka perussuomalaisten ohjelman mainittu kohta oli aika kummallinen, ei pidä kyseenalaistaa perussuomalaisten kulttuurinäkemystä yleensä. Ja yhtä väärin on puhua "sivistyneistön käsityksestä" yleisellä tasolla, vaikka toki löytyy suvaitsemattomuutta tässäkin joukossa.

Jukka Relander:

Tässä menee nyt puurot ja vellit iloisesti sekaisin. Kukaan ei ole tuomitsemassa perussuomalaisia heidän ihonvärinsä, etnisen taustansa tai seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Kukaan ei tuomitse perussuomalaisia heidän olemuksensa takia.

Saska Saarikoski edusti omassa kolumnissaan paljon suurempaa ylenkatsetta perussuomalaisia kohtaan kuin heidän taidepoliittisen linjansa kiivaimmat kriitikot. Pitäisikö perussuomalaisiin suhtautua eri kriteereillä kuin muihin puolueisiin? Jos demarit tai kokoomuslaiset tekevät poliittisen linjauksen, joka mielestäni tuhoaa tämän maan, annan kyllä kuulua ja teen hyvin tiettäväksi, että ei näin. Täsmälleen samalla tavalla pitää suhtautua myös perussuomalaisiin.

Olen sitä mieltä, että toteutuessaan perussuomalaisten taidepoliittinen linja tuhoaa tämän maan. Linjauksen kritiikki ei ole suvaitsemattomuutta, vaan tapa ottaa perussuomalaiset vakavasti. Ja samalla yritys pelastaa mitä pelastettavissa on.

Saarikosken alentuva suvaitseminen lähtee siitä, että perussuomalaiset ovat politiikan apukoululaisia, joilta ei voi odottaa ihan samaa kuin muilta. Kyllä voi, ja pitää voida. Linjauksiin pitää suhtautua olettaen, että niiden takana on täysipäinen toimija, ja sitten ammuttava huonot ideat alas.

Leena-Maija Rossi:

Miksi maahanmuuttoon nurjasti suhtautuvat olisivat "maahanmuuttokriittisiä", mutta perussuomalaisten ideoihin kriittisesti suhtautuvat olisivat suvaitsemattomia?

Oma kysymyksensä tietenkin on ketkä oikein kuuluvat sivistyneistöön. Abstrakteja yhteenliittymiä vastaan on helppo varjonyrkeillä.

Mitä tulee Saska Saarikosken arvioon "Tuntuu, että olemme liukumassa pakkokonsensuksesta vauhdilla kohti poliittista vapaaottelua, jossa toista ihmistä ei kuunnella eikä varsinkaan kunnioiteta", voi todeta, että journalismi on kyllä ollut osin aika erikoisten sananvapaustulkintojen varjolla mukana edistämässä tätä liukumista.

Atro Kahiluoto:

Eivät ainakaan minun tuntemani sivistyneet ihmiset suhtaudu perussuomalaisiin siinä mielessä suvaitsemattomasti, että perustaisivat heitä vastaan viharyhmiä tai koettaisivat argumentoinnin sijasta lietsoa jotain yleistä tunnepohjaista hysteriaa. Useimmat sivistyneet ystäväni ovat tietysti siinä mielessä suvaitsemattomia, etteivät hyväksy perussuomalaisten maailmankuvaa ja arvomaailmaa. On kuitenkin sanottava, että järkevä dialogi voi olla vaikeaa, jos toinen osapuoli ei perustele eikä täsmennä väitteitään. Olisi esimerkiksi kiinnostavaa aloittaa persujen kanssa keskustelu postmodernista taiteesta, mutta mitä tehdä, kun he ilmiselvästi eivät itsekään tiedä mitä sillä tarkoittavat? Postmoderni näyttäisi olevan lähinnä jonkinlainen yleinen pilkkanimi mille tahansa taiteelle mistä he eivät pidä, ja sellaisen taiteen puolustaminen mistä he eivät pidä on sitten tietysti postmodernia soopaa. Aivan totta, miten tässä sitten keskustellaan? Ehkä on kuitenkin parempi olla hiljaa ja odottaa, että vouhkaaminen menee ohi. En sanoisi sitä kopeudeksi, ehkä se on viisautta.

Jani Leinonen:

Perussuomalaisten linjaukset pitäisi tuomita vielä äänekkäämmin, selkeämmin ja vakavammin. Persujen maahanmuuttolinjaukset ovat synkän rasistista luettavaa ja puolueen yhteydet uusnatseihin täysin sopimattomia. Ainoa konkretia heidän suomen kieltä puolustavassa kulttuuripoliittisessa ohjelmassa on nostaa esiin kolme ruotsia puhuvaa kansallistaiteilijaa, koska Gallenin, Sibeliuksen ja Edelfeltin jokainen suomalainen tietää. Puoluejohtaja Soinin kannat aborttiin, tasa-arvoon ja suomalaisuuteen ovat järkyttävän suvaitsemattomia. Jos Persut pääsisivät vapaasti toteuttamaan visionsa Suomesta, voi olla, että suuri osa HS-raatilaisista olisi pian työleirillä. Tämä kompakysymys voidaan avata muotoon: onko sivistyneistö suvaitsematon suvaitsemattomia kohtaan? Suvaitsemattomuutta ei pidä suvaita missään muodossa.

Jaakko Hämeen-Anttila:

Sivistyneistön velvollisuus on puolustaa sivistystä. Perussuomalaisten esille nostamista asioista täytyy keskustella ja puolustaa laajaa sivistystä, mutta yhden puolueen leimaamiseen ei pidä ryhtyä.

Janne Gallen-Kallela-Sirén:

Lähtökohtaisesti ja hyvin pinnallisella tasolla voidaan sanoa, että monet ns. sivistyneistöön lukeutuvat ovat suvaitsemattomia perussuomalaisia kohtaan, mutta kun asiaan perehtyy tarkemmin huomaa, että sivistyneistöstä ei voi puhua kollektiivina eikä myöskään perussuomalaisista tai heidän kulttuuripolitiikastaan, jolta ainakin toistaiseksi puuttuu varsinainen ohjelmallinen sisältö ja strategia. Jos sivistyneistöllä tarkoitetaan korkeasti koulutettua kansanosaa, joka on kiinnostunut mm. kulttuurista, eikö Timo Soinikin, valtiotieteen maisteri, kuulu suomalaiseen sivistyneistöön? Ja mitä nyt sitten tarkoitetaan suvaitsemattomuudella? Ilman avointa keskustelua Suomea ei ainakaan voi kutsua sivistysvaltioksi.

Claes Andersson:

Kunnioittava tapa vastata perussuomalaisten kulttuuri- ja taideohjelmaan on ottaa se todesta, ja osoittaa siinä olevat asiavirheet ja epätäsmällisyydet, sekä kertoa mihin tämäntyyppinen ohjelma johtaisi. Kun ohjelmassa sanotaan ettei nuorta ja kokeilevaa taidetta saisi taloudellisesti tukea, on tämä ehdotus joka toteutuessaan johtaisi suomalaisen kulttuurin ja taiteen näivettymiseen. Ohjelmasta puuttuu myös oivallus siitä, että "kansallinen taiteemme" suurelta osalta on "tuontitavaraa", syntynyt vuorovaikutuksessa Manner-Euroopan taiteen kanssa. Harlen ajatus, että meidän tulisi niellä virheelliset ja vahingolliset ohjelmat jonkinlaisen "suvaitsevaisuuden" nimissä on hieman pelottava; eikö se juuri ilmentäisi halveksuntaa näitä näkemyksiä ja mielipiteitä kohti?

Annamari Vänskä:

Vastaan ei, vaikka kysymykseen on itse asiassa täysin mahdotonta vastata, sillä "sivistyneistö" ei ole mikään monoliitti, jolla olisi jokin yksittäinen ja yhteinen mielipide perussuomalaisista tai mistään muustakaan yksittäisestä asiasta tai ilmiöstä. Jok'ikisessä puolueessa ja niiden kannattajissa lienee sivistyneitä ja sivistymättömiä. Muistelkaapa vain 1800-luvun kielikysymystä: silloin osa sivistyneistöstä piti suomen kieltä kehittymättömänä kansankielenä kun taas osan mielestä suomen kieltä oli kehitettävä. Ei ollut yhtenäistä sivistyneistöä silloinkaan.

Koko tämä asetelma, jossa kiinnitetään huomiota lillukanvarsiin eli kilpaillaan siitä, ketä syrjitään eniten ja kuka on suurin marttyyri, kertoo kaiken olennaisen keskustelun tasosta. Paljon tärkeämpää olisi tietää, mitä Suomi aikoo tehdä kaikille niille tuhansille, jotka jäävät työttömiksi kun teollisuuden työpaikat loppuvat. Jos halutaan, että Suomessa säilyy edes jonkinlainen yhteiskuntarauha, olisi poliitikkojen ja "sivistyneistön" laidasta laitaan iskettävä viisaat päänsä yhteen tämän ongelman ratkaisemiseksi.

Atso Almila:

Puolueohjelma on suvaitsematon.

Taru Mäkelä:

Harle tuli leimanneeksi kansanryhmän jotensakin huolimattomasti. Demokraattisessa yhteiskunnassa kaikki sivistyneet ihmiset pyrkivät järkevään, hedelmälliseen dialogiin toistensa kanssa.

Leena Lehtolainen:

Kysymyksen muotoiluhan sisältää ajatuksen, että perussuomalaiset eivät voisi kuulua sivistyneistöön, eli kysymys on itse lähtökohtaisesti suvaitsematon! En tiedä kuulunko itse sivistyneistöön, mutta kyllä siihen kuulunee myös perussuomalaisia. Käsite sivistyneistö lienee myös niin määrittelemätön ja heterogeeninen, että on vaikea leimata sitä yhdenlaiseksi sen kummemmin kuin perussuomalaisiakaan.

Juha Sihvola:

Suvaitsevaisuus on yhdessäoloa ja kunnioituksen kyky niiden katsomusten edustajien kesken, jotka vastaavasti kohtelevat toisiaan kunnioittavasti ja tasa-arvoisesti. Persut eivät (vielä) ole osoittaneet ansaitsevansa suvaitsevaisuutta osakseen. Päinvastoin näyttävät tympeältä rasistijoukolta, joka pitääkin jättää poliittisen konsensuksen ulkopuolelle. Näyttäkää minulle persujen Pekka Vennamo niin asia muuttuu olennaisesti.

Umayya Abu-Hannu:

Demokraattinen valtio perustuu kahteen pilariin: Demokratian ensimmäinen tarkoitus on edustaa mahdollisemman laajasti erilaisia enemmistöjä Toinen pilari on "the rule of law"- nyt ei heti tule mieleen mika se on suomeksi- ja tämä aspekti on pitkään unohtunut suomalaisessa keskustelussa ja ilmapiirissä. The rule of law- on yhtä tärkeä pilari kuin enemmistön edustamista ja sen tarkoitus on suojella vähemmistöjä. Sitä, mikä uhkaa jompaa kumpaa pilaria, ei tarvitse suvaita. Muuten silloin pitää suvaita myös ns. erilaisten kulttuurien mitä tahansa käytäntöä, arvoa ja politiikkaa, myös sellaista joka tähtää demokratian tuhoon. Kun kerran emme suvaitse tällaista, miksi ihmeessä sitä pitää suvaita, kun kyse on valkoisesta ryhmästä?

Saila-Mari Kontala:

Mikä ihme on tämä sivistyneistö, josta nyt puhutaan? Helsinkiläiset? Toimittajat? Poliitikot? Korkeakoulutetut? Snobit? Urbaanit ikinuoret? Vallanpitäjät? Raharikkaat?

Entä persut? Tyhmiä maalaisia? Nuoria rasistisia miehiä? Taiteen-,luonnon- ja naistenvihaajia?

Aika hämärän rajamailla siis mennään näiden kahden mystisen jättikategorian kanssa, joihin mahtuu aika moni suomalainen.

Persut ovat suvaitsemattomia varsin monia kohtaan, mukaan lukien tämä mystinen sivistyneistö, jonka he ovat niputtaneet yhdeksi ylimieliseksi spandextrikootaiteilijoita hyysääväksi massaksi. Toki siis aivan samoin kuin sivistyneistö on niputtanut kaikki kryptiset persut siihen säälittävään, kulmapubissa kaljaa kittaavaan, perseen ruma, nuori eläkeläinen? kategoriaan. On myös paradoksaalista, että persut syyttävät sivistyneistöä säännönmukaisesti ylisuvaitsevaisuudesta, mutta nyt kun sivistyneistö ei suvaitse heitä tai osaa heidän puheistaan, niin sivistyneistö itse vaatii, että nyt jätkät tarttis taas suvaita.

Mitä tapahtui arkijärjelle? Mitä tapahtui railakkaalle väittelylle, terveelle kritiikille ja sille faktalle, ettei mitä tahansa idiotismia ja paskaa tule suvaita, oli sen esittäjä sitten kuka tahansa?

Kari Enqvist

Kriittisyys ei tarkoita suvaitsemattomuutta. On myös väärin kuvitella, että kaikki mielipiteet ja mölähdykset ovat yhtä arvokkaita. Jos joku esimerkiksi tokaisee, että Maa on litteä, ei ole eliitin kateutta sanoa, että nyt puhutaan potaskaa. Jos poliitikko ei osaa prosenttilaskua, siitä saa huomauttaa. En usko, että perussuomalaisia kritisoidaan silkasta sivistyneistön vihamielisyydestä vaan siksi, että jotkin heidän lausumansa todella ovat pelkkää sanahuttua vailla oikeaa sisältöä.

Juha Kuisma:

Varmaan osalla on ylimielisyyttäkin, mutta pikemminkin perussuomalaiset on päästetty liian vähällä. Miten yhteiskunnallinen ymmärtämättömyys voi olla ohjelma? Mitä tapahtuu, kun perussuomalaiset tulevat hallitukseen ja joutuvat toiminaan realiteettien mukaan? Kuka silloin on pettänyt ketä ja mitä siitä petoksesta seuraa? Miltä tuntuu Timo Soinista, joka kuitenkin tietää asiat?

Media on lellinyt persuja saadakseen otsikoita eikä ole kysynyt niitä kysymyksiä, mitä olisi pitänyt kysyä.

Jos ns. sivistyneistö (mukaan lukien HS) nyt toimisi funktionsa mukaan, se tunnistaisi ongelmat ja arvioisi perussuomalaisten ohjelmaa muiden puolueohjelmien rinnalla. Ei perussuomalaiset ole kansa, kuten Harle tuntuu käsittävän. Kansa on kaikki puolueet.

Kirsi Virtanen:

Jos puolue esittää linjauksiaan, niitä saa/pitää kommentoida ja ruotia. Saa niille linjauksille nauraakin jos löytyy syytä.

Martti Koskenniemi:

Rajaa erimielisyyden ja suvaitsemattomuuden välillä on tietenkin vaikea vetää. Sivistyneistö ei varmaan kannata perussuomalaisia mielipiteitä - ja päinvastoin. Mutta en tunnista Harlen mainitsemaa ilmiötä, jonkin ryhmän jäsenten leimaamista "pahoiksi". Kun laajat joukot osallistuvat poliittiseen keskusteluun tapahtuu joka puolella kömmähdyksiä. Näitä sitten vastustaja voi käyttää hyväkseen.

Politiikassa ei juuri noudateta filosofiasta tuttua armeliaisuuden periaatetta - siis että vastustajan argumentteihin on aina tartuttava niiden vahvimmassa muodossa. Mutta eihän politiikka olekaan filosofiaa, ja hyvä niin.

Antti Alanen:

Kaikki vastausvaihtoehdot ovat perusteltuja, koska ei ole yksimielistä sivistyneistöä. Professori Vilho Harle kuuluu sivistyneistöön, niin myös Timo Soini, vaalikeskustelujen valovoimainen johtaja. Tulossa ovat protestivaalit, joiden veroista ei ole nähty vuosikymmeniin. Protestiin on suhtauduttava vakavasti. Kun hyvinvointiyhteiskunta rapistuu, unohdetut lähtevät liikkeelle. Ivanauru osuu omaan nilkkaan.

Kun vain kolmannes kansasta tietää, mitkä puolueet ovat hallituksessa, alkaa askarruttaa postmoderni politiikka, jossa merkki ja merkitys ovat irtautuneet toisistaan. Porvaripuolue esiintyy työväenpuolueena. SDP:hen kiinnittyy valtionhoitajuuden leima niin syvästi, että se säilyy oppositiossakin.

Perussuomalaisten menestys voi liittyä niinkin yksinkertaiseen seikkaan, että heiltä puuttuu ylimielisyys. Se on haaste muille. Globaalissa maailmassa yhteiskunta muuttuu monimutkaisemmaksi. Pitää opetella tuomaan esiin asioiden vakavuus ja vaikeus ymmärrettävämmin.

Pohja on kuitenkin kunnossa. Suomalainen kunnioittaa kovien aikojen poliitikkoja, jotka kertovat ikävän totuuden yrmeällä naamalla. Ei kannata mielistellä naminamitarinoilla kun monia uhkaa syrjäytyminen eikä kannata piiloutua sanahelinän taakse kun EU vaatii mallioppilaalta tekoja.

Medialla on aihetta katsoa peiliin. Nykyisen eduskuntakauden pääteemoiksi on nostettu poliitikkojen naissuhteet ja vaalirahoitus, jotka ovat alaviitteen merkitysluokkaa verrattuna yhteiskunnan kohtalonkysymyksiin. Pahimmillaan Hesarikin sortui Hymy-lehden perässähiihtäjäksi. Tabloidisaatio ja trivialisaatio ovat populismin taustatekijöitä.

Perussuomalaisten taidekäsitystäkin kannattaa vielä miettiä, koska se kertoo osatotuuden. Raymond Williamsin ajatus kulttuurin monikerroksisuudesta (dominantti, residuaali, emergentti) on edelleen relevantti. Ateneumin ja Retretin kuraattorit tietävät, että tupa on täynnä, kun esillä on kultakauden mestareita. Se on pohja, jolta voi ponnistaa uuteen ja vaikeaan. Taistelevista metsoista kulkee tie Eija-Liisa Ahtilan Marian ilmestykseen.

Silja Rantanen:

Perussuomalaisten puolueohjelma kyseenalaistaa nykytaiteen. Viesti on selvä oudosti valitun sanan postmoderni alta. Kun kulttuurityöntekijät reagoivat tähän, heitä syytetään ylimielisyydestä. Hallituspuolueet ajavat Suomen taide-elämää alas yksityistämällä ja yhdistämällä yliopistoja, mutta keskustelu siirtyy varsinaisista ongelmista sivuun.

Perussuomalaisiin keskittyminen on sivuraide, ja sivistyneistön syyttäminen suhteessa perussuomalaisiin on sivuraiteen sivuraide. Sivistyneistö onkin muka lopulta syyllinen maan ongelmiin.

Sivistyneistöllä on kyky kritisoida myös itseään. Sivistyneisyys tarkoittaa muun muassa sitä. Thomas Wallgrenin puheenvuoro Hbl:ssä oli osoitus siitä. Avarakatseisuus osuu yleensä sivistyneistön omaan nilkkaan. Sivistyneistö ruoskii itseään ja paljastaa omia heikkouksiaan, ja muut jatkavat heidän argumenttiensa vahvistamina sivistyneistön ruoskintaa. Uusin snobismin muoto sivistyneistön parissa on havaintojeni mukaan perussuomalaisten liberaali puolustus. Se on henkistä askartelua niille, joilla on jo kaikkea.

Kaarina Kaikkonen:

Sydämestään sivistynyt ei aseta itseään toisten yläpuolelle. Jokaisella ihmisellä on oikeus nauttia taiteesta ja tulkita sitä omiin tarpeisiinsa. Hänellä on oikeus määrittää mitä hyvä taide hänelle tarkoittaa, ja suosia juuri sellaista taidetta. Harvapa meistä huvikseen lukee väkisin kirjaa joka ei lainkaan kosketa. Taidemuseot, galleriat, taideoppilaitokset, media ja erilaiset apurahalautakunnat pyrkivät koko ajan määrittämään ylhäältä päin mitä hyvä taide tarkoittaa. Perussuomalaisilla on aivan yhtä suuri oikeus suosia aatteeseen sopivaa taidetta kuin vaikkapa vasemmiston kiilalaisilla tai RKP:n Svenska Kulturfondetilla. Pelot ovat silti turhia, hyvä taide tulee pakenemaan kaikenlaista ahdasta määrittelyä. Se ei mahdu lokeroihin.

Katja Boxberg:

Ongelma on, että sivistyneistö, mitä sillä sitten tarkoitetaankin, on ollut hyvin välinpitämätön perussuomalaisia kohtaan. Jörn Donner on yksi harvoista, joka ylipäätään on ottanut kantaa puolueen ohjelmaan ja arvostellut sitä.

Suomalainen sivistyneistö on muutenkin kummallinen käsite; sivistyneistön tai älymystön tehtävä on osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja jopa generoida sitä. Mitä suomalainen älymystö on tehnyt yhteiskunnallisen keskustelun elvyttämiseksi ylipäätään? Ei mitään.

Perussuomalaisten vaaliohjelma sisältää käsittämättömän määrän äärikansallismielistä hehkutusta ja linjauksia siitä, mitä esimerkiksi historiantunneilla pitäisi opettaa. Sellainen on vastenmielistä ja tuomittavaa.

Voi olla että perussuomalaisten nousu on parasta mitä suomalaisessa politiikassa on tapahtunut pitkään aikaan. Se pakottaa perinteiset puolueet miettimään, miksi ihmiset ovat turhautuneita. Mielestäni syy on konsensuspolitiikan. Sen myötä ideologiset erot ovat poistuneet ja on ollut lähes yhdentekevää, mitkä puolueet ovat istuneet hallituksessa. Todelliset päätökset on aina tehty jossain järjestöpöydissä kansan katseilta piilossa. Esimerkiksi emeritusprofessori Tuomo Martikainen on jo pitkään varoitellut, että turhautuminen voi nostaa ääriliikkeitä Suomessakin.

Matti Kalliokoski:

Sivistyneistö ei ole sama asia kuin eliitti. Elitistinen reaktio perussuomalaisten kannatuksen nousuun on, että väärät ihmiset tulevat äänestämään ja äänestävät vääriä ihmisiä valtaan. Monessa nykyeliittiin kuuluvan puheenvuorossa on vähintään rivien välissä perussuomalaisten kannattajien ominaisuuksien pilkkaa tai kauhistelua, että valtaa joudutaan jakamaan uusien ihmisten kesken. Sivistyneistön tapa osallistua keskusteluun on sen sijaan katsoa ihmisten ohi asioihin ja arvoihin. Perussuomalaisten monenkirjavasta joukosta esitetään myös tavoitteita, jotka loukkaavat tärkeitä arvoja kuten yhdenvertaisuutta, suvaitsevaisuutta, oikeudenmukaisuutta, oikeusvaltioperiaatetta tai kansainvälistä yhteisvastuuta. Asioista saa väitellä ja olla eri mieltä, mutta näiden arvojen puolustaminen ei ole suvaitsemattomuutta.

Heikki Hiilamo:

Perussuomalaisethan ovat sivistyneistön suosikkeja! Yksikään puolue ei ole kasvattanut korkeasti koulutettujen ehdokkaiden määrää ja osuutta niin paljon kuin perussuomalaiset. On täysin perusteetonta rakentaa viholliskuvia sivistyneistön ja perussuomalaisten välille. Ryhmät menevät limittäin samalla tavalla kuin muissakin puolueissa.

Harri Hautajärvi:

Absurdi kysymyksenasettelu, jossa asiat on käännetty päälaelleen. Jos puhutaan vihapuheesta ja suvaitsemattomuudesta, niin mitkähän kansanosat ja poliittiset puolueet siihen ovat Suomessa viime vuosina syyllistyneet?

Siis ns. sivistyneistökö vai esimerkiksi perussuomalaiset? Perussuomalaisten kansanedustajien, valtuutettujen ja vaaliehdokkaiden taholta (mm. Toni Halme, Pentti Oinonen, Jussi Halla-Aho) on jo vuosien ajan puhuttu vihamielisesti useista kansanryhmistä. Perussuomalaisten edustajat ovat puhuneet julkisesti halveksivaan sävyyn mm. ulkomaalaisista, maahanmuuttajista, homoista ja lesboista jne. Eduskunnassa puhuessaan Oinonen vertasi yhdessä asuvia homopareja eläimiin sekaantumiseen. Kun toimittaja Kaarina Hazard puolestaan uskalsi kirjoittaa rehellisen kriittisesti moniin rikoksiin ja jatkuvaan vihapuheeseen syyllistyneestä kansanedustaja Toni Halmeesta tämän kuoleman jälkeen, sai Hazard tappouhkauksia ja häneen kohdistettiin ennennäkemätön viha-aalto, joka ei todellakaan tullut sivistyneistön taholta vaan mitä ilmeisimmin perussuomalaisten äänestäjänkunnan taholta. Onko tämä kaikki unohtunut, kun Soinia ja hänen puoluetovereitaan nyt kohdellaan silkkihansikkain mediassa?

On vaikea ymmärtää, miksi Helsingin Sanomien päällikkötoimittajat kehottavat (kansaa ja ns. sivistyneistöä) ennen eduskuntavaaleja olemaan arvostelematta perussuomalaisia. Mitä tällaisen sananvapauden rajoittamisen taustalla oikein on? Timo Soini ja esimerkiksi Jussi Halla-Aho ovat saaneet poikkeuksellisen myönteistä vastaanottoa Helsingin Sanomien eräiltä päällikkötoimittajilta.

Onko Helsingin Sanomien nykyisen vanhoillislestadiolaisen (sitäkään ei varmaan ole lupa sanoa) päätoimittajan kaudella syntymässä uusi linja, jossa linjataan ne asiat, joista on kiellettyä puhua. Kielletyiksi kriittisen keskustelun aihepiireiksi on Helsingin Sanomissa julistettu milloin hanke ulkoistaa Helsingin kaupungin taidemuseo Guggenheimin brändin alle, milloin perussuomalaiset. Onko tämä vallalla olevaa uusoikeistolaisuutta ja uusliberalismia vai mitä tämä oikein on?

Wovon man nicht sprechen kann, darüber muß man schweigen?

Antti Nylén:

Ongelma syntyy siitä, että perussuomalaiset ei ole poliittinen puolue, jonka ideologista asemaa voisi arvioida asiallisesti, vaan tunnus, slogan, lippu. Sen alle on nyt ryhmittynyt runsaasti kaikenlaista sekavaa tunnetta ja ajatuksenpoikasta. Suosio on suuri juuri siksi, että hyvin monenlaiset kaunan- ja epäreiluudentunteet mahtuvat perussuomalaisten lipun alle.

Koska kyseessä ei ole puolue, sen julkiset lausunnot ja kirjoitetut ohjelmat ovat täyttä sontaa, parhaimmillaan hieman terävämpää baarinpöytäpuhetta. Ei sitä pitäisi alentua nälvimään julkisesti. Myös typerät vihollisuusasetelmat ("me hyvät" ja "ne pahat"), joihin johdannossa mainitut kolumnistitkin ovat viitanneet, on helppoa välttää yksinkertaisesti vaikenemalla. Jos joku nolaa itsensä vastustamalla "tekotaiteellista postmodernismia", on sopivaa olla hiljaa. Raadille annettu kysymysasettelu on hankala. Jos vastaa kyllä, antaa sellaisen sävyn, että perussuomalaisilla olisi ns. pointteja, joita norsunluutorneissa ei välitetä kuunnella. Mitään pointteja ei kuitenkaan ole. Vastaan siis ei, vaikka ns. sivistyneistö epäilemättä suhtautuukin perussuomalaisiin torjuvasti.

Mutta edelleen: kyseessähän ei ole puolue vaan mielenosoitus nationalistisen ahdasmielisyyden ja omaneduntavoittelun puolesta. Ei sellaista hullukaan "suvaitse".

Kersti Juva:

Vastakkainasettelut ovat väistämättömiä kun asioista keskustellaan. Sivistyneistö on määritelmän mukaan sivistynyttä eli perehtynyt asioihin, lukenut, opiskellut eli sillä on tietoa, joka ei ole hassumpi pohja päätöksenteolle. Tietämättömyyden ja sivistymättömyyden ihannointi on missä tahansa päätöksenteossa vaarallinen ilmiö. Ihmisen arvon kanssa tällä ei tietenkään ole mitään tekemistä vaan pätevyydestä. Kyllä minä katson oikeudekseni edellyttää että putkimies tuntee putket ja poliitikko tietää mistä puhuu. Kysymys on "vaihteeksi" yleistävä ja oudosti muotoiltu.

Johanna Sinisalo:

Mitä suvaitsemattomuus on? Olen käsittänyt, että suvaitsemattomuus tarkoittaa itsestäni poikkeavalla tavalla ajattelevien tai käyttäytyvien ihmisten demonisointia, pyrkimystä heidän näkemyksiensä viralliseen kieltämiseen, jopa kyseisten ihmisryhmien poistamiseen keskuudestamme. Perussuomalaisiin kohdistuvan kritiikin tai "suvaitsemattomuuden" fokus ei mielestäni ole maailmankatsomuksessa tai näkemyksessä, henkilöistä puhumattakaan - sen tarkoitus on mm. nostaa esille, että osa ryhmittymän poliitikoista ei lainkaan hallitse ekonomisia faktoja, ei tunne kritisoimiensa ilmiöiden taustoja eikä esimerkiksi näköjään tiedä, miten parlamentaarinen päätöksenteko toimii.

Laura Kolbe:

Vaikka olenkin käsitteen "sivistyneistö" eräs nykykätilöitä, en voi hyväksyä ilmaisun uuskäyttöä politiikan populistisena leimakirveenä:

Sivistyneistö ei ole valtatermi, vaan koulutuksen kautta saavutettu yhteiskunnallinen asema, jopa "luokkaretki" opintien avulla. Valtaosa vaikuttajapersuista on sivistyneistön jäseniä (Soini, Halla-Aho, Harle, Havansi, Niinistö, Saarikkala jne). Sivistyminen ei takaa mielipidejohtajuutta. Viihteen, populaarikulttuurin ja massaviestinnän Suomessa viimeisen kahden vuosikymmenen aikana perinteinen sivistyneistö (tieteen, tutkimuksen, klassisen kulttuurin, opetuksen parissa työtä tekevät) on ollut politiikan autuas sivustakatsoja, marginalisoitu kuriositeetti, josta vain äärihahmot, kuten Klinge ja Donner ovat mahtuneet julkisuuteen. Eivätkä hekään sanottavansa vaan habituksensa takia.

Suomalaisen sivistyneistön – opintietä käyneen keskiryhmän – henkinen kotiseutu on keskiajalta lähtien ollut Eurooppa, ja eurooppalainen sivistys, arvot, moraali ja hyveet. Hyveisiin ovat kuuluneet viisaus, kohtuullisuus, oikeudenmukaisuus, vastuullisuus, rohkeus ja suvaitsevaisuus. Harlen tulkinta ei tee oikeutta nykytilanteelle: Suomessa eivät ole vastakkain asettumassa "sivistyneistö ja kansa", vaan ahdastulkintaiset äärinationalistit ja eurooppalaisten arvojen puolustajat. Tilanne on uusi. 2000-luvulle saakka kansallisvaltio Suomen rakentamiseen osallistuttiin politiikan kaikilla tasoilla. Tavoitteena oli konsesus, yhteinen hyvä, tasa-arvo, selviäminen. Jos yhteisöllinen suurempi päämäärä puuttuu, murenee perusta, ja sitä ylläpitävien ihanteiden tilalle nousee vihapuhe.

Meitä on monia, joita kevään 1918 jäljet pelottavat. Balkanin etnisistä puhdistuksista puhumattakaan

Timo Harakka:

Jos HS-raati koostuu "sivistyneistöstä", ei liene yllättävää, että tämän kerhon jäsenenä en hyväksy väittämää, että "sivistyneistö on suvaitsematon perussuomalaisia kohtaan". Toisaalta sivistyneistön - lainausmerkeissä tai ei - parhaisiin perinteisiin kuuluu itsekriittinen reflektointi, joka yltyy ajoittain myös itseruoskinnaksi.

Professori Harlen argumentit olivat kuitenkin harvinaisen köykäisiä, eikä hän vaivautunut esittämään minkäänlaista evidenssiä koville väitteilleen.

Harle kirjoitti, että että perussuomalaisten arvostelijat alentavat perussuomalaiset "epäihmisiksi" ja "mongoleiksi", jolloin "syntyy kuva, että perussuomalaiset olisivat synnynnäisesti pahoja ihmisiä".

Syytös, että arvostelijat riistävät perussuomalaisilta ihmisarvon, on vakava. Euroopan lähihistoriassa dehumanisaation ideologiat ovat johtaneet joukkomurhiin, joissa "puhdistetaan" valtio "alemmista roduista" ja "epäihmisistä". Siksi edes tällainen kielenkäyttö on äärimmäisen tuomittavaa.

Harle ei esitä - kaikeksi onneksi? - väitteelleen todisteita, ei yhtään sitaattia. Kukaan muu kuin Harle itse ei käytä perussuomalaisista sanoja "epäihminen" tai "mongoli", joten termit saattavat kertoa enemmän kirjoittajan omasta mielenmaisemasta kuin tosiasiallisesta yhteiskunnallisesta keskustelusta.

"Kritiikissä on... syytä varoa leimaamasta ehdokkaita ja heidän kannattajiaan niin, että puhujasta itsestään tulee se ongelma, josta hän muita syyttää." Samanlainen ongelma tulee kirjoittajasta, joka leimaa - ilman esimerkkejä - perussuomalaisten kriitikot ihmisarvon riistäjiksi.

HS-raadin työnantaja Saska Saarikoski jatkoi 17.3. Harlen linjoilla.

Viholliskuvia luovaa "ajattelutapaa löytyy (maahanmuuton vastustajien lisäksi) esimerkiksi ay-liikkestä. uusliberalismista, kristityistä, punavihreistä, feministeistä - ja taide-eliitistä". Yhtään esimerkkiä Saarikoskikaan ei anna. "Vaalien alla vihapuhe tuntuu villiintyneen", hän kirjoittaa, mutta ei jatkoksi siteeraa vihapuhetta, johon ay-liike, punavihreät tai feministit olisivat syyllistyneet. Virkkeen avainsana on siis: "tuntuu".

Tämä yhteismitallisuuden harha leimaa sekä Harlen että Saarikosken väitteitä ."Asenneilmastomme on muuttumassa vihamieliseksi laidasta laitaan", kirjoittaa Harle. Saarikoski listaa "eri puolten vihalistoja".

Minusta on ilmiselvää, kunnes toisin todistetaan, että vihapuhetta tai leimaavaa ja loukkaavaa kielenkäyttöä ei esiinny "puolin ja toisin". Tervetuloa todellisuuteen, hyvät herrat: vihapuhe ei ole tasapuolista eikä yhteismitallista. Ylivoimainen valtaosa henkilöön käyvistä ja ihmisryhmää yleistävistä kannanotoista lähtee liikkeelle populistien tarkoituksellisina provokaatioina. Perussuomalaiset ja maahanmuuton vastustajat tuottavat todella valtavia määriä nettipuhetta, aktiivisesti ja järjestelmällisesti.

Tätä koneistoa vastassa ei ole yhtäkään tahoa, joka leimaisi ja mustamaalaisi perussuomalaisia - paitsi tietenkin perussuomalaisten omissa fantasiaheijasteissa, joissa "kukkahattutädit", "sivarit" ja "mokut" heitä julmasti sortavat. On erikoista, että analyyttinen tutkija ja kriittinen journalisti nielevät populistien läpinäkyvän strategian edes etsimättä tosimaailmasta todisteita.

Synnintuntoisten joukkoon liittyi 23. 3. myös Matti Apunen, joka toisti populistien stereotypiat älymystöstä omahyväisinä tyhjänpuhujina - väsyneisiin kliseisiin kuului jopa punaviinin litkiminen. Ei - ei hänkään jaksa esittää fiilistenstä tueksi mitään evidenssiä.

Tässä meillä on kolme herraa, jotka purkavat sielunsa hätää Helsingin Sanomissa. Kaikin mokomin, mutta älkää vetäkö meitä muita mukaan.

Mirkka Lappalainen:

Eihän tässä ole mitään uutta. Vastakkainasettelussa eliitin ikuinen pelko "massojen" poliittisesta voimasta kohtaa nuijasodan ajoilta periytyvän herravihan.

Alexis Kouros:

Suvaitsevaisuus suvaitsemattomuutta vastaanko?

Yrjö Juhani Renval:

Pitäiskö mennä rähmälleen ja panna suu kiinni.

Ei ota kantaa

Jari Sarasvuo:

Mikä sivistyneistö? Kuulunko minä siihen? Sen tiedän, että sivistyneistöön samaistuvilta ihmisiltä pääsee nykykeskustelussa ällistyttävän perustelemattomia ja jyrkkiä tuomioita.

Krista Mikkola

En osaa sanoa – pitäisi ensin määritellä "sivistyneistö".

Minna Tawast:

Tähän voi vastata heti, kun määrittelee sivistyneistön ja suvaitsemattomuuden. Kaikissa ihmisryhmissä, jotka on määritelty yhden ominaisuuden perusteella esiintyy ankaraa heterogeenisyyttä huomattavan monessa asiassa. Jos mediassa äänessä olevien perusteella päätellään jotain siitä, miten "sivistyneistö" suhtautuu, tehdään todennäköisesti yhtä paha virhearvio kuin jos Soinin lausuntojen perusteella päätellään, mikä on persujen kannattajien näkemys abortista. Miten "sivistyneistön" suvaitsemattomuus mediapersuja kohtaan on näkynyt? Penseytenä ja vihaisuutenakin, mutta vihapuheeksi luokiteltavaa en ole havainnut.

Mediaseurantani tosin on vajavaista. On selvää, että vihapuhe ei rakenna mitään eikä sitä pidä kohdistaa kehenkään. Mutta onko niin, ettei sivistyneeksi luokiteltu ihminen saa suuttua esimerkiksi rasistisista lausunnoista tai katteettomista lupauksista? Tietysti hän osoittaa sivistyneisyytensä sillä, ettei suutu rasistille itselleen vaan pelkästään tämän lausuntojen vuoksi – mutta eikös sitten taas olla jo vähän holhoavia. Jos ajatellaan, että suvaitsemattomuus ilmenee ylimielisyytenä, siis ei-tosissaan ottamisena ja kuittailuna, voisi ainakin Timo Soinia syyttää samasta suhteessa hallituspuolueiden edustajiin ja äänestäjiin. On tietenkin rumaa olla ylimielinen siksi, että toinenkin on, mutta kuten Apunenkin toi ilmi, tämä asenne on myös retorinen keino. Jos suvaitsemattomuus ilmenee siinä, että persujen kulttuuripoliittisia linjauksia ei oikein tahdota nielaista tai niille esitetään vasta-argumentteja, on kyse ainakin tosissaan ottamisesta. Niin kauan kuin argumentoidaan, otetaan tosissaan.

Ei suvaitsevaisuus voi sitä tarkoittaa, että jätetään persujen ohjelman silkasta tietämättömyydestä johtuvat väärinkäsitykset ja virhetulkinnat korjaamatta. Suhde populismiin taas on suhde keskustelun tasoon ja käytettyyn retoriikkaan, ei asiasisältöihin. Ei kai populismi ole persujen ideologia? Miten mediapersujen populismiin pitäisi suhtautua? Ryhtyä myös populistiksi? Keskustelu "itse asioista" jäisi silloin lopullisesti sloganien varjoon. Populismi hämärtää sen, mistä puhutaan, se vetää maton keskustelun alta. Meidän kaikkien pitäisi puhua enemmän eriarvoisuudesta, työttömyydestä ja köyhyydestä Suomessa eikä vain "sivistyneistön" ja mediapersujen kesken, vaan päättäjien ja niiden, joita se koskee.

Aki-Mauri Huhtinen:

Koulutettujen ihmisten julkiset lausunnot ovat muuttuneet niin, että lausuntoihin lisätään faktojen lisäksi tunnetta, mm. vihaisuutta ja kaunaa. Kielikeskustelu ja perussuomalaisuus näyttävät olevan enemmän tunteen kuin tiedon dialogia. Tunnepuhe kertoo ajastamme. Olemme kyllästyneitä kaikilla rintamilla järkeilyyn. On trendikästä räiskähdellä ja media tykkää tästä.

Akuliina Saarikoski:

En ota kantaa. Suvaitsevaisuuden käsitteen ottaminen käyttöön häivyttää poliittisen konfliktin, joka on todellinen ja jota ei ole syytä sensuroida. Politiikan ei tarvitse olla konsensuspeliä, vaan siinä todellisten erojen on näyttävä.

Ami Hasan:

Kyllä

Ja ei.

Pitäisi varmaan tietää keitä tämä 'sivistyneistön' käsite pitää sisällään - tuskinpa mitään kovin homogeenistä ryhmää. Pelkäänpä että joukossa on jopa perussuomalaisten kannattajia. Ei siitä kovin kauaa olen kun erään suomalaisen pääministerin professori-isän rasistisista pamfleteista nousi kova poru.

Enemmän olisin kuitenkin huolissani siitä että perussuomalaisille naureskellaan yhdentekevinä populisteina.. Historiallisesti ääriliikkeillä on tapana houkutella ääriajattelijoita. Perussuomalaisten näkyvimmissäkin ehdokkaissa on henkilöitä joiden rasistinen toiminta ja ajattelu eivät missään nimessä ole naurun asia. Ei sellaisia pidä suvaita, oli periaatteiltaan kuinka suvaitsevainen tahansa. Älymystöä tai ei. Ihan kohta tällainen rasisti voi istua maamme hallituksessa.

Osmo Rauhala:

Suomessa on suvaitsevaa ja suvaitsematonta sivistyneistöä, jos sivistyneistö määritellään ihmisen yhteiskunnallisen aseman ja roolin perusteella. Sivistyksen keskeisiä ominaisuuksia pitäisi olla suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus ja näitä piirteitä löytyy tai on löytymättä kaikista ihmisistä. Kysymys yleistää liikaa jotta siihen voi vastata kyllä tai ei.

Arno Kotro:

Menee epäanalyyttiseksi huitomiseksi, kun puhutaan epämääräisesti sivistyneistöstä. Filosofian tohtori Jussi Halla-aho kuuluu julkiseen sivistyneistöön, vihreitä äänestävä ja persuille tuhahteleva sosiologian opiskelija ei.

On varmaankin totta, että perussuomalaisten ajaman politiikan perusteltuun kritiikkiin liittyy usein persujen essentialistista demonisointia. Toisaalta en oikeastaan toivo sivistyneistön – mikä se sitten onkaan – alentuvasti "suvaitsevan" perussuomalaisia. En ole huomannut, että puhuttaisiin Rkp:n suvaitsemisesta.

Kautta linjan yhteiskunnallisessa keskustelussa pitäisi nykyistä enemmän keskittyä esitettyjen argumenttien vahvuuden tarkasteluun ylenkatseellisen leimaamisen ja ad hominem -tölvinnän sijasta.

Eilina Gusatinsky:

Tuntuu siltä, että media on päättänyt mullistaa Suomen poliittisen kentän ja tekee kaikkensa, jotta perussuomalaiset saisivat enemmän ääniä kuin mihin pystyisivät, jos saisivat saman verran huomiota kuin senioripuolue tai Rkp.

Onhan se positiivista huomata, että medialla on edelleen voimaa. Näkisin kuitenkin tärkeämmäksi pitää esillä varsinaisia yhteiskunnallisia ongelmia. Odottaisin toimittajilta eri puolueiden ehdottamien ratkaisujen vertailua. Se kiinnostaa paljon enemmän.

Tommi Uschanov:

On jossain määrin falskia ja hakemalla haettua ylipäänsä esittää "sivistyneistö" jonain pienenä saarekkeena. Esimerkiksi ylioppilaiden prosenttiosuus ikäluokista on parin sukupolven aikana 20-kertaistunut ja sadassa vuodessa yli satakertaistunut. Enää ei eletä Suomi-filmien maailmassa, jossa tapahtuu sensaatio, kun kulkurina pidetystä nuorukaisesta paljastuukin lopussa "ylioppilas ja akronoomi".

Lähes minkä tahansa historiasta löytyvän sivilisaation mittapuulla nykysuomalaisten suuri enemmistö on sivistyneistöä. Kolmen viikon takaisessa vastauksessani sanoin, että populismi ei ole yritystä olla yhtä kansanomaista kuin kansa on, vaan absurdisti vielä kansaa itseäänkin kansanomaisempaa. Tässä on taas yksi osoitus siitä.

Toiseksi, liittyen omaan viiteryhmääni eli yliopistoihmisiin: Keskustelussa halveksunnasta perussuomalaisia kohtaan on täysin hämärtynyt eräs ero, joka tiedemaailmassa on kaikki kaikessa. Ainoa, jolla tieteessä on väliä, on se, ovatko väitteet perusteltavissa.

Esimerkiksi se, että olisi psykologisesti palkitsevaa tai omalle poliittiselle kannalle tarkoituksenmukaista, jos väite olisi tosi, ei tee siitä totta. Jos joku uskoo riittävän monta kertaa julkisesti todeksi väitteitä, jotka eivät todistettavasti ole totta, eikä vedä sanomisiaan takaisin kun tästä huomautetaan, hänet lakataan ennen pitkää ottamasta pikku hiljaa vakavasti lainkaan. Mutta tämä ei lainkaan tarkoita, että hän olisi ihmisyksilönä jotenkin moraalisesti paha, huono tai alempiarvoinen.

Harlen ja osittain myös Apusen kirjoituksissa on ajatuskulku, että koska persujen tukeminen on päähän potkittujen, moraalista vääryyttä kokeneiden ihmisten hätähuuto, niin esimerkiksi persupoliitikkojen kannatuksensa nostamiseksi esittämille, osin täysin perättömille ja päättömille väitteille naureskeleminen olisi naureskelemista tälle moraalisen vääryyden kokemukselle ja sen kokijoille ihmisinä.

Jos joku naureskelee heille ihmisinä, enkä kiistä etteikö sellaista tapahtuisi, se on äärimmäisen epämiellyttävää. Mutta täsmälleen yhtä epämiellyttävä on keskustelussa esiintyvä taipumus niputtaa yhteen nämä kaksi naureskelun kohdetta - moraalinen oikeassa olo ja tiedollinen väärässä olo.

On kuin opettaja antaisi oppilaalle kokeesta hylätyn - ja oppilas tulkitsisi tällöin opettajan viestinä olevan, että hän on moraalisesti paha ihminen, sen sijaan että tulkitsisi, ettei hän tiedä kokeessa kysyttyjä asioita.

Osa persujen ohjelmasta on avointa sodanjulistusta koko ajatukselle, että uskomusten todellisen paikkansapitävyyden asteella tulisi olla jotain tekemistä sen kanssa, miten vaikutusvaltaisia ne ovat yhteiskunnassa.

Myyttinen "kansa" asetetaan vastakkain "eliitin" ja "asiantuntijoiden kanssa ikään kuin asiantuntija-sana ei määritelmän mukaan tarkoittaisi yksinkertaisesti ihmistä, joka tuntee asiat. Samaan syyllistyi myös Apusen kolumnin loppunousu, joka asetti vastakkain tavalliset kunnon ihmiset, jotka ovat huolissaan ensisijaisesti kioskiryöstön uhrista, ja älymystön, joka keskittyy paapomaan ryöstäjää. Ikään kuin älymystöön eivät kuuluisi esimerkiksi kriminologit, joista jotkut ovat ammatikseen tutkineet vuosikausia kioskiryöstöjä ja osaisivat sillä perusteella neuvoa, mitä niiden vähentämiseksi kannattaa kylmästi kokemuksen mukaan tehdä ja mitä taas jättää tekemättä.

Vaikka kansa ei oikeasti tietäisi osasta asioita paljon mitään - kuten juuri uutisoitiin, 31 % osaa luetella nykyiset hallituspuolueet (sivistyneistön jäsenyys ei toki takaa politiikasta perillä oloa!) - niin jollain arvoituksellisella, elämää suuremmalla, maagisella, pakahduttavalla tavalla kansa silti tietää. Kun taas ne, jotka oikeasti tietävät, eivät tiedä.

Tällainen ajattelutapa näyttäytyy akateemisessa maailmassa aivan kaistapäisenä. Ja tämä on jotain, jota persujen näyttää olevan vaikeaa niellä. Heidän ohjelmassaan on lukuisia yksitulkintaisia väitteitä, jotka eivät aivan yksinkertaisesti vain pidä paikkaansa.

Esimerkiksi vihreiden Jyrki Kasvi luetteli jo kolme viikkoa sitten blogissaan niitä koko joukon. Media ei puuttunut asiaan vaan toistelee yhä myyttiä, että persuvastaisen älymystön arsenaalista ei löydy muita aseita kuin etova moraalinen ylemmyydentunto. Ainakaan Kasvia ei motivoi mikään primitiivinen inhoreaktio, koska heti saman tekstinsä aluksi hän luettelee yhtä monta asiaa, joissa persut hänen mielestään taas ovat oikeassa eivätkä väärässä.

Myös Suomen Kuvalehden poliittisesti sitoutumaton Totuuspuntari-juttusarja on punninnut toistuvasti yksittäisten persuehdokkaiden yksittäisiä väitteitä ja havainnut ne köykäisiksi; kuten sivumennen sanoen myös yhtä monet vanhojen valtapuolueiden poliitikkojen väitteet.

Täysin puolueesta riippumatta se, että toisten ihmisten ääniä kalastellaan väitteillä, jotka esittäjä itse hyvin tietää vääriksi, on tietyllä erittäin vanhanaikaisella ja suoraviivaisella tavalla yksinkertaisesti moraalisesti loukkaavaa. Että näin tekevät muiden ohella myös perussuomalaiset - jotka koko ajan kaikkialla ovat esiintymässä mukamas vanhanaikaisen, suoraviivaisen moraalin ylimpinä ystävinä ja ainoana turvana Suomessa - tuo vain asiaan vielä yhden loukkaavuuden tason lisää.

Helena Hiilivirta:

En ota kantaa perussuomalaisiin mahdollisesti kohdistuvaan suvaitsemattomuuteen. Mutta yleinen suvaitsemattomuuden lisääntyminen huolestuttaa.

Soila Lehtonen:

Ei Suomessa ole mitään yhtenäistä "sivistyneistöä" joka on "ylivoimaisen kopea". Millaisia ovat määrittelyerot: älymystö, sivistyneistö, lukeneisto... ja miksi "sivistyneistöön" on siteeratuissa teksteissä lainausmerkit? Kuka oikeastaan on mitäkin? Jos sivistyneistön edustaja on demokraattisen parlamentarismin kannalla, hän ei tässä asiassa voi olla absoluuttisen "suvaitsematon"; Perussuomalaiset on laillinen puolue.

Kiba Lumberg:

Kyllä ja ei.

Miksi vastaan näin? Koska ylimielisyys ja vähättely ovat jokaisen ihmisten subjektiivinen ominaisuus jollain muotoa. Se ilmenee eri tavoin, sanoin ja teoin elekielessä ja asenteissa. Kyse on ehkä kaikkinaisesta kyllästymisestä. Asiat eivät mene toivotuilla tavoilla. Tyytymättömyys lisääntyy. Tulevaisuus on epävarmaa. Kaikkialla muullakin maailmassa on eriarvoisuutta. Miehet kamppailevat oman maailmansa ja arvojensa säilyttämisestä, naiset haluavat taistella ihmisarvoisesta elämästä työelämässä ja yleensä. Homot, lesbotja biit ovat uhkana heteroitten mielestä heidän arvoilleen ja roolimalleilleen.

Kaikkialla maailmassa halutaan muutosta. Osa ihmisistä ottaa vanhat kaavut kaapeista ja sanoo niitä uusiksi. Näkisin, että ihmiskunta on myllerryksessä. Aika näyttää, mihin suuntaan muutos menee. Enää voi puhua pitkien aika-akselien sykleillä vaan vuosikymmenistä. Perussuomalaisten voittokulku on välivaihe. Ylipäätään vanhoilliset taistelevat nyt eri keinoin vallasta. Uudismieliset taistelevat sekä ihmisyyden, ihmisarvojen toteutumisesta että myös homojen lesbojen, biiseksuaalisten ihmisoikeuksien puolesta. Kaikkia nämä yhtälöt ovat nyt tapetilla. Perussuomalaiset ja muutkin puolueet haluaisivat muuttaa maahanmuuttopolitiikkaamme ja lakejamme tiukemmiksi. Niin että tänne ei tultaisi kuin paraatin ovista sisään. Perussuomalaiset sanovat ääneen sen mitä muut ajattelevat. Se on myös heidän menestyksen voima.

Perussuomalaisten nousu kertoo siitä miten kaukana puolueet ovat todellisuudesta. Miten täällä äänestetään kertoo sen, että maa saa sellaisen hallituksen mitä se tilaa. Myllerrykset kertovat, että jotain pitää tapahtua, Vihan äänet kuuluvat eri suuntiin. Toivon rauhaa ja malttia ja että kaikki tapahtuu hyvässä järjestyksessä.