HS-raadin vastaukset kysymykseen: Lottoatko?

Tämän viikon lauantaina arvottavassa Veikkauksen Lotossa on jaossa pelin historian suurin jättipotti. Yhdellä täysosumalla voi voittaa yhdeksän miljoonaa euroa. Myös yhteispohjoismaisessa Viking Lotossa on ensi keskiviikkona jaossa lähes kymmenen miljoonan euron potti, mikäli voittoriviin osuu ennalta arvottu onnennumero – muussa tapauksessa Viking Loton täysosumien kesken jaettava voittosumma on noin miljoona euroa.

Vuonna 1971 aloitettu Lotto on viettänyt tänä vuona 40-vuotisjuhliaan, ja se on Veikkauksen rahapeleistä suosituin. Vuonna 2010 suomalaiset pelasivat Lottoa yhteensä noin 529 miljoonalla eurolla. Summa oli runsaat 31 prosenttia Veikkauksen liikevaihdosta.

Juhlavuoden lopulla lottoa ollaan uudistamassa. Lokakuun puolivälissä yhden lottorivin hinta nousee 80 sentistä yhteen euroon. Samassa yhteydessä Veikkaus lupaa kasvattaa päävoittoina jaettavia rahasummia.

Veikkaus on mukana myös rahapeliyhtiöiden yhteenliittymässä, jonka tavoitteena on käynnistää uusi Eurojackpotiksi ristitty lottopeli ensi keväänä. Eurojackpotin viikoittainen pääpotti on ennakkokaavailujen mukaan vähintään 10 miljoonaa ja enimmillään jopa 90 miljoonaa euroa.

Loton ohella Veikkauksella on lukuisia muita numeroarvontaan, arvanmyyntiin tai urheiluaiheiseen vedonlyöntiin liittyviä rahapelejä järjestävä Veikkaus pyrkii tänä syksynä vahvistamaan brändiään uudella asiakaslupauksella "Iloa elämään".

Tällä lupauksella yhtiö haluaa kertoa "paitsi peleihin ja pelaamiseen liittyvästä ilosta, jännityksestä ja haaveilusta, myös veikkausvoittovarojen tuomasta ilosta ja vastuullisesta pelaamisesta".

Uuden asiakaslupauksen rinnalla Veikkaus käyttää yhä vanhaa sloganiaan "Suomalainen voittaa aina".

Sillä halutaan korostaa, että useimmat suomalaiset hyötyvät veikkausvoittovaroista, koska Veikkauksen koko tuotto käytetään tieteen, taiteen, liikunnan ja nuorisotyön tukemiseen.

Viime vuonna Veikkauksen tulos oli 503,7 milj. euroa. Veikkauksen tuoton jaosta päättää opetus- ja kulttuuriministeriö veikkausvoittojen jakoa säätelevän jakosuhdelain mukaisesti. Lain mukaan taide saa veikkausvoittovaroista 38,5 prosenttia (198 miljoonaa euroa vuonna 2010), liikunta 25 prosenttia (129 miljoonaa), tiede 17,5 prosenttia (90 miljoonaa) ja nuorisotyö 9 prosenttia (46 miljoonaa).

Lisäksi näille aloille kohdennetaan vuosittain 10 prosenttia erikseen päätettävällä tavalla.

Tiede- ja taidepiireissä arvostetaan yleisesti veikkausvoittovaroja korkealle, mutta hyvin koulutettujen keskuudessa rahapelien pelaamista ei yleensä pidetä kovin järkevänä tai sosiaalisesti arvostettuna harrasteena, vaikka hävityt rahat menisivät hyvään tarkoitukseen. Todennäköisyys, että yksittäisessä lottorivissä on kaikki seitsemän numeroa oikein, on yksi 15 380 937:sta eli 0,0000065 prosenttia.

Muutenkin monet korkeasti koulutetut pitävät rahapelien pelaamista ja siihen liittyvää äkkirikastumisen unelmaa jossain määrin rahvaanomaisena.

Joidenkin kansainvälisten tutkimusten mukaan loton kaltaisia pienten minimipanosten ja suurten päävoittojen rahapelejä pelaavat aktiivisemmin ne, jotka eivät usko työuralla etenemiseen tai muuhun tavanomaiseen sosiaaliseen nousuun.

Suomalaisissakin tutkimuksissa on nähty joitain viitteitä siitä, että rahapelejä pelaavat aktiivisimmin vähemmän koulutetut ja keskimääräistä vähemmän ansaitsevat.

Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuonna 2009 julkaiseman tutkimusraportin mukaan Veikkauksen lottopelien, Jokerin ja urheilutulosvedonlyönnin kohdalla erot sosioekonomisten ryhmien välillä ovat kuitenkin melko pienet, ja loton pelaamisessa on nähty myös kansaa kokoavan yhtenäiskulttuurin piirteitä.

Viikon kysymys:

Lottoatko?

KYLLÄ

Umayya Abu-Hanna:

Olen 50-vuotias, ja olen lotonnut elämäni aikana todennäköisesti kymmenen kertaa. Yleensä en lottoa, koska tiedän, että häviän rahaa enemmän kuin voitan.

Hyvä kun muistutitte, pitää käydä lottoamassa Amsterdamissa. Jospa saisi hollantilaisten veronmaksajien rahoja suomalaiselle yksinhuoltajaäidille!

Timo Vihavainen:

Ei tuosta ole pahemmin jännitystä saanut, mutta onpahan vanhallakin iloisen yllätyksen mahdollisuus edes teoriassa.

Marita Liulia:

Muistan lotota kerran vuodessa. Enempikin voisi pelata, kun tarkoitus on hyvä.

Hatunnosto S. Wallinille kun toimitti veikkausvoittomiljoonat takaisin kulttuurin tukemiseen.

Taru Mäkelä:

Elämässä pitää aina antaa sattumalle mahdollisuus.

Mikko Lehtonen:

Perusteluni on vitsi: Mies rukoilee Jumalalta lottovoittoa. Sitä ei tule. Mies rukoilee taas. Ei voittoa. Taas rukoilua. Mihin Jumala: "Jeesaa mua pikkasen, jätä kuponki!"

Vesa-Matti Saarakkala:

Olen pelannut pitkään samoilla riveillä ja muistan ne ulkoa, enkä voi sen takia jättää rivejä pelaamatta, sillä jos huomaisin jostakin, että käyttämäni numeroilla olisi voittanut täysosuman, kokisin oloni epämukavaksi. Kokisin myös epämukavaksi sen, jos pitäisi vältellä tietoa lottorivistä.

Minna Tawast:

Silloin tällöin. Kaikki keinot valoisamman tulevaisuuden rakentamiseksi on käytettävä. Ihminen tarvitsee toivoa.

Ullamaija Kivikuru:

Joskus, harvoin kylläkin, vaikka voiton todennäköisyys onkin tiedossa.

Täytyyhän kulttuuria tukea.

Kari Enqvist:

Lottoa voi verrata kotivakuutukseen. Vakuutus tuo mielenrauhaa ja lotto unelmia, eikä kummankaan hintaa voi laskea pelkissä euroissa tai todennäköisyyksien mitättömillä prosenteilla.

Minna Lindgren:

Lototessa en ajattele tukevani taidetta, tiedettä, urheilua ja nuorisotyötä, vaan toivon äkkirikastuvani.

Veikkausrahoihin pitäisi suhtautua kuin valtion budjettirahoihin, sillä niiden käytöstä päätetään samassa prosessissa.

Nyt herätetään outoja ajatusketjuja, kun voidaan syyttää taiteenystäviä köyhien lottoriippuvaisten riistämisestä. Jos makeisverosta kerätyt rahat siirrettäisiin suoraan yksityisten teiden huoltotukiin, voitaisiin ajatella, että lapsiraukat rahoittavat rikkaitten vapaa-ajanasuntojen tiet.

Mutta eihän se niin mene. Ensin valtio kerää rahaa, sitten jakaa.

Katja Tukiainen:

Lottoan silloin tällöin ja haaveilen lastenkodin perustamisesta pieneen rantakaupunkiin Intiaan.

Vaula Norrena:

Kyllä lottoan, tosin vain silloin kun tarjolla on jättipotti, enkä aina silloinkaan. On hauska osallistua koko kansaa kokoavaan jännittämiseen, kuka jättipotin saa. Ja voisihan murunen siitä tulla minullekin 3:lla ja lisänumerolla?

Äitini, fatalisti, opetti aikoinaan, että jos lottovoitto on tullakseen, se tulee ilman kupongin jättämistäkin. Minä, pragmaatikko, taas lottosin nuorena vain silloin kun olin täysin peeaa. Kun kukkarossa oli vain markka viisikymmentä penniä, kannatti sillä summalla maksimoida mahdollisuus rahavaroihin sen sijaan että olisi ostanut suklaapatukan. ;)

Tuomas Enbuske:

Totta kai! Vasta sitten kun voitan päävoiton, voin olla työssäni täysin riippumaton ja rehellinen.

Voittamisen todennäköisyys on toki häviävän pieni. Mutta onhan siemennesteessäkin satoja miljoonia siittiöitä, silti juuri minä olen syntynyt!

Riiko Sakkinen:

Unelma lottovoitosta auttaa minua jaksamaan elämääni kapitalismissa silloin, kun on vaikea saada kokoon rahoja vuokraan, autolainaan ja lasten talvitakkeihin.

Toisaalta lottopotit tuntuvat mitättömiltä. Tapaan taiteilijan työssäni ihmisiä, joille tuollaiset summat ovat taskurahoja. Saisiko yhdeksällä miljoonalla edes omaa suihkulentokonetta?

Osallistun lisäksi vuosittain Yhdysvaltojen green card -arvontaan.

Risto Volanen:

1–2 kertaa vuodessa ja joskus on useamman vuoden tauko.

Juha Herkman:

Lottoan muutaman kerran vuodessa, yleensä loma-aikaan. En ole rakentanut talouttani lottovoitto silmällä pitäen. Tosin tutkijan rahoituksen saaminen on usein siihen verrattavaa arpapeliä.

Yrjö Juhani Renvall:

Kestolotto on kivuton tapa kuulua joukkoon ja maksaa samalla ohimennen siitä, mitä ilmaiseksi saa.

Jaana Semeri:

Kysymys on minun osaltani "oletko lakannut hakkaamasta miestäsi" -osastoa.

Jos vastaan että en, valehtelen, sillä lottoan ehkä kolme kerta vuodessa.

Jos vastaan että kyllä, nuo kolme kertaa saavat suhteettoman painoarvon. Välissä kun on vuosia, jolloin en lottoa lainkaan.

Mutta vastataan nyt, että lottoan. Hyvin, hyvin harvoin.

Atso Almila:

Aina! Jos en voita, rahat menevät hyvään tarkoitukseen; ja jos voitan, uskokaa pois vain, silloinkin ne menevät hyvään tarkoitukseen. Ei vain minulle. :)

Hyvä Lotto, onnea!

Janne Saarikivi:

Mikäli voitan tämän viikon lotossa 9 miljoonaa euroa, lupaan lahjoittaa muutaman miljoonan uhanalaisten suomalais-ugrilaisten kielten elvytystyöhön.

Arno Kotro:

Salaa, vähän ja huonosti.

Antti Alanen:

Tuen suomalaista elokuvaa.

Rahapelissä kiehtoo myös absurdi sattumanvaraisuus. Peliaddiktio voi olla traaginen kuten Dostojevskilla. Siihen verrattuna lotto on yleensä harmitonta piristystä.

Eilina Gusatinsky:

Pelaan noin 10 kertaa vuodessa silloin kun on iso potti.

Alitajunnassani pelkään voittoa. Mutta toisaalta on paljon asioita, joita ei voi toteuttaa ilman rahaa. Ja pelaamatta ei voi voittaa.

Helena Hiilivirta:

Onhan se jännittävää viihdettä, kun voi työviikon päätteeksi kuvitella miten elämä muuttuisi, jos iso voitto osuisi kohdalle.

Mutta katson myös velvollisuudekseni tukea näin suomalaista tiedettä, taidetta, liikuntaa ja nuorisotyötä.

Virpi Suutari:

Silloin tällöin, koska se on hauskaa hupia koko perheelle ja koska taiteilijaperheessämme tunnetaan syvää kiitollisuutta veikkausvoittovaroja kohtaan. Ilman pelaavaa kansaa esimerkiksi dokumenttielokuvien tekeminen olisi ehkä mahdotonta.

Irina Krohn:

Lottoan silloin tällöin. On hauska olla osa kollektiivista unelmointikokemusta, ja toisaalta veikkausvoittovarat pitävät hienosti yllä suomalaista kulttuuria, niin taidetta kuin liikuntaakin. Esimerkiksi Suomen elokuvasäätiön kautta jaettava tuki on kokonaan Veikkauksen tuottoa.

Juha-Pekka Hotinen:

Kyllä, silloin tällöin, kun muistutetaan niin kuin nyt. Lottoaminen ja muut Veikkauksen pelit ovat samalla tavalla aatteellista toimintaa kuin verojen maksaminen tai alkoholin juominen.

Rahaa kiertää ja sataa yhteiseen laariin, tässä vielä erityisesti kulttuurille ja urheilulle, mikä on oikein hyvä asia.

Lotta Backlund:

Todellakin lottoan, ja vieläpä joka viikko. Äitini kanssa tehty kimppalotto on jatkuva, ja olemme pelanneet kestona samaa riviä jo vuosia (järkyttävää kyllä, emme siitä huolimatta ole vielä miljonäärejä).

Sen lisäksi pelaan kioskilta tai kaupasta yleensä 1–10 riviä. Vaikka tiedän että suorasti ja epäsuorasti hyödyn Veikkausvaroista, niin en pelaa epäitsekkäistä syistä. Pelaisin varmaan vaikka rahat menisivät ahneen lottoyritysjohtajan jaguaareihin.

Olen aika realistinen todennäköisyyslaskelmien suhteen, enkä ehkä ihan aidosti oikeasti usko ikinä voittavani miljoonia, mutta toisaalta en uskalla riskeerata ja jättää lottoamatta. Suurta huviani on lauantai-iltana ennen lottoarvontaa (tai ennen rivin tarkistamista) surffailla Oikotie.fi:ssä ja katsella naurettavan kalliita asuntoja, joiden näyttöihin voimme seuraavana päivänä lottomiljonääreinä mennä.

Ajatus siitä, että voisi päästä miljonääriksi niin pienellä vaivalla, on kevyesti sen 80 sentin arvoinen. Sillä ostetaan hetkellinen unelmoimisoikeus ja ajatusleikki.

Heikki Hiilamo:

Lottoan toisinaan – en siksi että voittaisin, vaan siksi että tunnen olevani enemmän suomalainen kun lottoan.

Liityn lukemattomiin muihin suomalaisiin jotka samaan aikaan lottoavat ja jännittävät. Liityn myös lapsuuden muistoihin, joihin kuuluu isovanhempien kanssa lottonumeroiden jännittäminen.

Unelmointi tekee myös hyvää. Viimeksi äsken työpaikan lounaspöydässä nousi esiin tuo klassinen kysymys: mitä tekisit jos voittaisit miljoonan lotossa.

Jarmo Papinniemi:

Kestoloton tulosten jännittäminen on niitä pieniä keski-ikäistyvän ihmisen iloja. Tiedän, ettei raha ole tuonut kaikille ihmisille onnea, mutta tämä ei tietenkään koske minua.

Salaa haaveilen, että jättipotti osuisi kohdalle ja poistaisi kaiken vaivan ja murheen. Mutta koska lottoaminen on mitä todennäköisimmin taloudellisesti tappiollista toimintaa, on mukava tietää, että pulittamani eurot kulkeutuvat kulttuurihankkeiden tukemiseen.

Teivo Teivainen:

Kiitos muistutuksesta. Leikittelen loton sattumanvaraisuudella satunnaisesti. Pari kuponkia on vieläkin tarkistamatta.

Laitanpa uuden kupongin vetämään, jotta voin valtion pelimonopolin hiipuessa vielä hetken yhdistää jännityksen värinän kansalliseen yhteishyvän tunteeseen.

EI

Jaakko Hämeen-Anttila:

On muodikasta vältellä leimautumista eliittikulttuurin edustajaksi, mutta lottoaminen alittaisi riman jo liian pahasti.

Johanna Korhonen:

En ole koskaan lotonnut, asia ei ole tullut edes mieleen.

Jari Sarasvuo:

Pitäisi kyllä, koska veikkausvaroilla harjoitetaan henkistä maanpuolustusta.

Johannes Koroma:

En saa lottoarvonnasta kiksejä. Olen myös kiusallisen tietoinen todennäköisyyslaskelmista.

Aki-Mauri Huhtinen:

En usko rahapeleihin.

A.W. Yrjänä:

Rahapelit ovat sekopäinen yhdistelmä materialismia, todennäköisyysmatematiikkaa, kohtalouskoa ja sirkusta. Mikään näistä elementeistä ei vetoa minuun yhdessä eikä erikseen.

Jaakko Aspara:

En koe henkilökohtaisesti voimakasta tarvetta lotota. Ehkä siksi, että minulle jo elämässä sinänsä on tarpeeksi lottoa. Elämä kun on loputtomia sattumuksia ja omilla teoilla on loppujen lopuksi usein melko vähän vaikutusta "isossa kuvassa".

Olen kuitenkin Veikkauksen pyörittämän loton ehdoton kannattaja. Sillä saadaan tyydytettyä kansan onnenpeliviehtymystä – ja saadaan samalla varoja hyviin yhteiskunnallisiin tarkoituksiin.

Oma kysymyksensä on joka tapauksessa se, onko olemuksemme lottokansakuntana henkisesti hyvä asia. Se kun vääjäämättä vahvistaa mentaliteettia, että menestyminen ei ole omissa käsissäsi vaan aina onnesta kiinni. Tämä ei ole hyvä mentaliteetti ajatellen esimerkiksi yrittäjyyttä tai taidetta – joissa mentaliteettina pitäisi päinvastoin olla ajatus, että kaikki menestyksen ja luovuuden avaimet ovat omissa käsissäsi, ja ahkeralle ja päättäväiselle ihmiselle vain taivas on rajana.

Kirsi Virtanen:

Jostain syystä lottoaminen ei kiinnosta pätkän vertaa.

En pelaa hedelmäpelejä tai muita vastaavia pelejä. En ole koskaan pelannut kasinossa, katsonut vieressä kerran tai kaksi. Lapsena muistan käyneeni mummon kanssa pari kertaa bingossa.

Uhkapelien ja onnenlottojen viehätys ei ole koskaan auennut minulle.

Mirkka Lappalainen:

Lottoaminen on historiantutkimuksen tekemistäkin epätodennäköisempi tapa rikastua.

Jukka Mallinen:

En lottoa kuten en tee taikoja, rukoile tai usko kuolemanjälkeiseen elämään, koska voiton mahdollisuus on kaikissa näissä olematon. Suomalaisten heikosta todennäköisyyslaskennan hallitsemisesta kertoo se, että he laittavat rahansa peliin, jonka keräämistä summista vain pieni osa palautetaan pelaajille voittoina.

Matti Kalliokoski:

Tarkkaan ottaen olen lotonnut elämässäni puolenkymmentä kertaa, joten osallistumistiheys on parin kolmen promillen luokkaa.

Ilmeisesti unelmista saatu mielihyvä riittää useimmilla kattamaan sen, että Lotto tekee tulonjaolle täsmälleen päinvastaista kuin yleensä toivotaan.

On hyvä saada rahaa hyviin tarkoituksiin, mutta Suomi sai EU-neuvotteluissa oikeuden monopoliin pelihaittojen rajoittamiseksi, ei rahojen keräämiseksi, sillä verotkin on keksitty. Tämä henki ei näy Loton markkinoinnissa eikä suhtautumisessa uusien pelien kehittämiseen.

Pauli Aalto-Setälä:

Näin Las Vegasista käsin toteaisin, että lopulta voittaa pankki.

Riikka Ala-Harja:

Lottoamisen ja lauantai-illan erityismuistaminen on hankalaa lapsiperhe-elossa. Hukkaisin kumminkin täysosuman voittopaprun.

Annamari Vänskä:

Pitääkö tätä perustella? Lotto is not my cup of tea.

Osku Pajamäki:

En ole tainnut koskaan lotota. Olettaisin sen liittyvän "easy come, easy go" -kotikasvatukseen.

On kyllä myönnettävä, että lottoamattomuus on ainoa asia, jonka suhteen olen ideologiaa pitänyt yllä.

Juha Kuisma:

Matematiikan mukaan lottoaminen ei kannata, mutta tällainen jättipotti herättää kysymään itseltään: jos joskus lottoaisi, eikö juuri nyt kannattaisi? Lottoamisen motiiviksi sallittakoon mikä vain.

Syksy Räsänen:

Lotossa voittaminen on epätodennäköistä eikä rahan antamiseen hyviin tarkoituksiin tarvita pelaamista.

Lottoaminen kannattaa siis jos sitä pitää hauskana; minua se ei henkilökohtaisesti viihdytä.

Kiba Lumberg:

Pitäisiköhän lotota, jos vaikka köyhä taiteilija saisi täyspotin. Sillä voisi perustaa kunnon galleriatilat ja perustaa paikan, jossa taiteilijat voisivat vuokraa maksamatta olla ja tehdä työtänsä.

Mutta en taida jatkossakaan lotota. Onnea vain heille, jotka lottoavat.

Timo Hännikäinen:

Lotossa mahdollisuus voittaa tuntuva rahasumma on niin pieni, etten jaksa vaivautua enkä tuhlata muutenkin vähiä rahojani.

Minulla ei kuitenkaan ole mitään lottoamista tai sen harrastajia vastaan. Vapaassa maassa ihmisellä on oikeus käyttää rahansa mihin haluaa, veikkausvarat menevät hyviin tarkoituksiin ja hyödyn niistä itsekin.

Ammattikirjailijana en myöskään väheksy esimerkiksi sitä, että kustantamot julkaisevat viihdekirjallisuutta, sillä sen myynnistä saadut tulot mahdollistavat myös vähälevikkisen kirjallisuuden julkaisemisen.

Rahapelien tuoton käyttäminen on hyvä esimerkki siitä, miten rahvaan käyttäytymistä ja mieltymyksiä voidaan hyödyntää mielekkäisiin tarkoituksiin.

Unelma äkkirikastumisesta on toki banaali, mutta ilmeisen ajaton, ihmisluontoon kuuluva. On myös sinänsä pätemätön yleistys, että rahapelien pelaaminen kaikissa muodoissaan olisi vain vähävaraisten ja kouluttamattomien harrastus. Muun muassa Leo Tolstoi tunnettiin intohimoisena pelurina. Hän tosin harrasti rulettia ja muita yläluokkaisempina pidettyjä rahapelityyppejä.

Matti Apunen:

Lottoaminen on pehmeäkätisten ihmeenodottajien puuhailua. Minä uskon kovaan työhön, lujiin taklauksiin ja tilastoihin, siis jalkapalloon ja vakioveikkaukseen. Vakioveikkaajien asenteella Suomi menestyy!

Erkki Tuomioja:

Olen vain kerran vuosikymmeniä sitten täyttänyt Veikkauksen sponsoroiman lottorivin heidän lehtensä haastattelussa. Samalla se kertoo siitä, että hyväksyn ja puolustan Veikkauksen kaltaista julkista uhkapelimonopolia.

Kari Uusikylä:

En viitsi jonotella kuponkien kanssa kioskilla; on muutakin tekemistä. On kuitenkin turha leimata lottoajia millään nimityksellä, vaikka olisi kuinka houkuttelevaa pitää itseään parempaan väkeen kuuluvana.

Tutkijoiden "lottoaminen, kansaa kokoava voima", huvittaa mahtipontisuudellaan. Lottoaminenhan on vain viatonta leikkiä – kunhan pelihimosta ei tule ongelma.

Seppo Lampela:

Mulla on niin paska tsägä. Muutenkin todennäköisyys voittaa on aika pieni.

Ami Hasan:

On helpompiakin tapoja hankkiutua miljonääriksi.

Atlas Saarikoski:

Mutta kuulun kyllä vegaanien lotto- ja raha-arpakerhoon: arpa kohtalon kun on arvaamaton.

Vakavasti ottaen tarpeelliset varat taiteeseen, tieteeseen ja liikuntaan tulisi kerätä verottamalla. Näin ne kertyisivät tasaisemmin kaikista yhteiskuntaluokista.

Ville Tietäväinen:

Äkkirikastuminen ei sopisi minulle. Kilahtaisin ja lahjoittaisin voittorahat peliriippuvuusuhreille.

Toivoisin suomalaisilta yhtä intohimoista suhdetta veronmaksamiseen kuin veikkausvarojen kartuttamiseen.

Osmo Rauhala:

Rahapelit eivät jostain syystä koukuta meikäläistä.

Jaakko Veijola:

Pyrkimykseni on elää samalla riemulla kuin lottovoiton voittanut. Olen huomannut, ettei siihen miljoonia tarvita. Tällä hetkellä satun työstämään kahta taideteosta, jossa lottoaminen on ilmaisun keskiössä.

Ammatillisista syistä olen lotonnut – olen suunnitellut urallani Veikkauksen markkinointiviestintää.

Pauliina Laitinen-Laiho:

En koe asiaan itse mielenkiintoa, mutta arvostan lottoajia suuresti, koska veikkausvoittovarat menevät tärkeisiin kohteisiin.

Jos muistaisin lotota, voisin tehdä sen ihan kannustamisen vuoksi. Lottoaminen on tieteen, taiteen ja urheilun hyväntekeväisyyttä.

Veikkaus on myös hyvin hoitanut tuotteet ja markkinoinnin.

Katriina Järvinen:

Maailmanlaajuisesti ajatellen minulle oli lottovoitto syntyä 60-luvun Suomeen. Hyvinvointiyhteiskunnassa työläisperheen tytöllä oli mahdollisuus päästä varmemmin eteenpäin koulua käymällä kuin odottelemalla loton täysosumaa.

Jos olisin köyhän perheen lapsi nykyisessä raa'an kilpailun Suomessa, niin lottoaminen saattaisi houkutella koulunkäyntiä enemmän. Toivoisin kuitenkin nykyistenkin nuorten rankkaavan sivistyksen lottovoiton edelle.

Matti Wiberg:

En lottoa, koska osaan todennäköisyyslaskentaa.

Niille, jotka eivät osaa todennäköisyyslaskentaa, muistutan 1970-luvun ikipätevästä iskulauseesta: Ei lotolla, vaan luokkataistelulla!

Kaarina Kaikkonen:

Lotto on siitä erikoinen veronkanto, että veronmaksajat maksavat veronsa vapaaehtoisesti ja ilolla. Suurimmat veronmaksajat ovat vähätuloisia, joille säännöllinen lottoaminen antaa toivoa ja haaveita.

Mutta koska rahat menevät hyvään tarkoitukseen, antaa ihmisten pelata.

Antti Nylén:

Voisin lototakin, ellen olisi laiska. En edes tiedä, miten lototaan. Ja onhan siinä kuitenkin myös rikastumisen riski. Rikkaus on synti.

En taatusti ole ainoa HS-raatilainen, joka vastaa osallistuvansa vain apuraha-arvontoihin. Niissä voiton riski on toki suurempi, mutta hyvänä puolena summat ovat hyvin kohtuullisia. Niistä pääsee melko helposti eroon.

Anu Kantola:

Muut kyllä saavat lotota, minulla on niin kauhean huono arpaonni, ettei se kannata.

Kaari Utrio:

Minkäänlainen uhkapeli ei ole koskaan kiinnostanut minua.

Elämäni ainoan lottorivin olen kirjoittanut vuosikymmeniä sitten, kun olin puhumassa Veikkauksen henkilökuntaseminaarissa, ja siellä pyydettiin sellainen lomake täyttämään. En edes seurannut, olisiko sillä saanut mitään.

Ben Zyskowicz:

Voitot menevät kuitenkin sivu suun.

Laura Kolbe:

En lottoa – pelihimo ei ole tarttunut iholle. Sen sijaan ostan itselleni ja lapsilleni Ässä- tai Casino-arpoja R-kioskille osuessa.

Tyttäreni on Hanna Hanhi, joka lähes joka kertaa imuroi jonkin pienemmän voiton – minä en ole koskaan raaputtanut esiin senttiäkään! Sellainen tekee skeptiseksi ja lannistaa. En ole Fortuna-jumalattaren valittujen joukossa.

Tiina Pystynen:

Kukapa ei olisi joskus kuvitellut millaista olisi olla upporikas! Mitä pahaa siinä on, jos haluaa leikkiä unelmalla äkkirikastumisesta.

Susanna Kuparinen:

Kokeilin lottoamista kerran lapsena. Totesin, että henkinen kapasiteettini ei kestäisi jokaviikkoista tunnevuoristorataa. Harmaa maanantai, viikon etenemisen myötä viriävä toivo rahahuolien väistymisestä ja loputtomasta määrästä irtokarkkeja, karmea pettymys lauantaina kun potti ei taaskaan osunut kohdalle.

Uhkapeliä ei voi vapaassa yhteiskunnassa kieltää. On siksi parempi, että addiktion lisäarvo valuu Veikkauksen kautta yhteiseen laariin. Jos monopoli purettaisiin, mainonta olisi ehkä vähemmän tekopyhää mutta aggressiivisempaa. Toisaalta markkinatalouden henkeen kilpailu sopii. Siinä tapauksessa pitäisi varmistaa, että uhkapelifirmoilta peritään sama osuus sosiaalisten seurausten hoitoon ja muuhun sosiaalirakenteiden pyörittämiseen kuin nyt Veikkaukselta.

Pitkän keskustelun voisi käydä myös siitä kuinka järkevästi Veikkauksen rahat kohdennetaan ja täyttävätkö addiktiomonopolia pyörittävän johtajiston luontaisedut hyvän maun kriteerit.

Markku Jokisipilä:

Voitto on jo saatu Suomeen syntymisen muodossa, ja elämässä on riittävästi arpapeliä ilman kuponkien täyttelyäkin.

Harri Hautajärvi:

Ihmiset ovat pelanneet ja lyöneet vetoa vuosituhansien ajan. Itse en jaksa uskoa lottopotin mahdollisuuteen kohdallani, vaan tyydyn nauttimaan Veikkauksen tuotoista kulttuurin ja taiteen tekijänä ja kuluttajana. Kyseessä on varmaan maailman paras ja demokraattisin systeemi pelirahojen kanavoimiseksi yhteistä hyvää edistäviin tarkoituksiin.

Tätä harvinaisen tervehenkistä toimintatapaa, siis pelituottojen ohjaamista kansan yhteiseen pottiin, ei pidä antaa romuttaa EU:n kilpailudirektiiveillä eikä monikansallisen peliteollisuuden painostuksella. Ajatelkaa, jos Suomessa peliteollisuutta pyörittäisi ja voitot siitä käärisi mafia, kuten joissakin maissa tapahtuu!

Ville Ranta:

En ole kiinnostunut peleistä. Siihen on varmaan jokin henkilöpsykologinen syy.

Jarkko Martikainen:

Valehtelisin jos väittäisin etten ole koskaan lotonnut.

Kupongin luovutuskertoja on kertynyt ehkä viisi.

(Kerrat, joina olen lotonnut, ovat olleet näitä jättipotteja, jolloin ajattelee helposti: "nyt kyllä satsaan kympin", ja kun samalla viikolla todella monet satunnaislottoajatkin tekevät samoin, voi olla entistä varmempi, ettei voita.)

Ainoa lottovoittoni sain teini-iässä, kun nyt jo edesmennyt mammani keksi lotota puolestani.

Summa ei ollut sitä suuruusluokkaa että sillä olisi juhlia pitänyt, iloinen yllätys kuitenkin. Teinithän ovat kroonisesti PA.

Lottoamisesta ei ole tullut (minulle) perinnettä varmaankaan siitä syystä että koen rahan olevan laatuisampaa kun se on edes jollain tavalla ansaittua.

Kärjistetysti voin siis sanoa, etten lottoa.

Pilvi Torsti:

Ei ole tullut tavaksi. Tosin toisinaan olen tehnyt kestoloton sarajevolaiselle ottoperheelleni heidän antamillaan numeroilla.

Osmo Soininvaara:

En lottoa, tilastotieteilijä ei voi lotota.

Jos tiedät, että Kallella on puhelinnumero Suomessa, mutta et tiedä mikä. Olisiko järkevää soitella summamutikassa eri numeroihin ja kysyä, onko tämä Kallen numero. Onnistumisen todennäköisyys on kuitenkin suurempi kuin päävoitto Lotossa.

Lotto on toisaalta hyväntekeväisyyttä mutta toisaalta laskutaidottomien ihmisten huijaamista,

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi