HS-raadin vastaukset kysymykseen: Luotatko Suomen terveysviranomaisten kykyyn arvioida rokotusten hyötyjä ja haittoja?

4.2.2011 5:00

Helsingin Sanomat

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kokoama niin sanottu narkolepsiatyöryhmä julkisti tiistaina väliraporttinsa. Sen mukaan Suomessa vuosien 2009–2010 rokotekampanjassa sikainfluenssan torjumiseen käytetty Pandemrix-rokote on vaikuttanut suoraan siihen, että kymmenet suomalaiset lapset ovat sairastuneet narkolepsiaan. Lääkeyhtiö GlaxoSmithKlinen valmistaman Pandemrixin saaminen on nostanut 4–19-vuotiaiden lasten ja nuorten riskin sairastua narkolepsiaan jopa yhdeksänkertaiseksi rokotusta seuranneen kahdeksan kuukauden aikana, raportissa arvioidaan.

Tämänhetkisten tietojen mukaan kaikkiaan 60 suomalaista lasta ja nuorta on sairastunut narkolepsiaan koko maassa toteutetun rokotekampanjan jälkeen. Sairastuneiden määrä on selvästi aiempia vuosia suurempi. Väliraportin mukaan yhteys rokotteen ja narkolepsian yleistymisen puhkeamisen välillä on niin selvä, että mikään muu tekijä tuskin selittää taudin lisääntymistä.

Narkolepsia on nukahtelua aiheuttava parantumaton aivosairaus, johon liittyy hallitsematon nukahtelu ja lihasjännityksen hallinnan hetkellinen menettäminen odottamattomissa tilanteissa. Narkolepsiaan voi liittyä myös muisti- ja oppimisvaikeuksia, näköhäiriöitä ja hallusinaatioita.

Pandemrixiä on käytetty sikainfluenssan torjumiseen eri puolilla maailmaa, mutta rokote on lisännyt selvästi narkolepsiatapausten määrää vain Ruotsissa, Suomessa ja Islannissa. Syy haittavaikutusten ilmenemiseen vain tällä alueella on vielä tuntematon. Todennäköisesti sairastumistapauksia on aiheuttanut rokotteen ja jonkin muun tekijän yhteisvaikutus.

Suomi tilasi GlaxoSmithKlinelta 5 280 000 sikainfluenssarokotetta 37 miljoonalla eurolla. Tilausta ei kilpailutettu, koska rokotetta oli tarjolla rajallisesti ja se haluttiin ottaa käyttöön mahdollisimman nopeasti.

GlaxoSmithKline kertoi viime syksynä, ettei se pidä Pandemrix-rokotetta tai sen sivuvaikutuksia syynä narkolepsiatapauksiin. Yhtiö arvioi tuolloin, että narkolepsiaan sairastumiset voivat hyvin johtua itse sikainfluenssaepidemiasta (HS 9.10. 2010).

GlaxoSmithKline kertoi tutkineensa lintuinfluenssaa varten tehtyä rokotetta noin 12 000 ihmisellä, joista 300 oli lapsia. Rokotteen viruskanta vaihdettiin sikainfluenssapandemian alettua, ja sitä testattiin vielä noin 600 ihmisellä. Yhtiö kertoi tekevänsä yhtä laajan testin yhtiössä vuosittain, kun kausi-influenssarokotteen viruskanta vaihdetaan uuteen.

Esimerkiksi Sveitsi rajoitti lokakuussa 2009 Pandemrixin käyttöä lapsilla, alaikäisillä lapsilla ja yli 60-vuotiailla vedoten sen vaikutuksia koskevan näytön puutteeseen.

Aamulehti kertoi viime viikolla, että oikeuskansleri Jaakko Jonkka on pyytänyt sosiaali- ja terveysministeriöltä selvityksen siitä, miten ja millä perusteella päätös sikainfluenssarokotteen hankinnasta tehtiin. Pyyntö perustuu Jonkan saamiin kanteluihin, joissa on esitetty jääviys- ja lahjontaepäilyjä. Epäilyjen taustalla on ainakin se, että GlaxoSmithKline on rahoittanut THL:n tekemää pneumokokkirokotetutkimusta.

Influenssaepidemiat aiheuttavat yleensä kuolemantapauksia, ja niitä pyritään rokotuksilla estämään. Viime sikainfluenssaepidemian aikana Suomessa laskettiin rokotuskampanjasta huolimatta 44 sikainfluenssaan liittyvää kuolemantapausta. Tänä talvena sikainfluenssa-aalto on ollut lievempi, mutta Suomessa se on tähän mennessä vaatinut kolmen alle 65-vuotiaan hengen ja vienyt 20 ihmistä tehohoitoon. Sikainfluenssaan kuolee keskimäärin nuorempia ihmisiä kuin tavalliseen kausi-influenssaan.

Rokotteiden hyötyjen ja haittojen arvioiminen on vaikeaa ilman perinpohjaista lääketieteellistä asiantuntemusta. Tavalliselle kansalaiselle rokotteita koskevan puolueettoman tiedon löytyminen voi olla vaikeaa. Esimerkiksi internetissä päätyy hakukone Googlea käyttämällä helpommin GlaxoSmithKlinen ylläpitämälle rokote.fi -sivustolle tai rokotuskriittisen Rokotusinfo-kansalaisjärjestön sivulle kuin esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylläpitämälle sivulle, jossa kerrotaan kansallisesta rokotusohjelmasta.

Viikon kysymys:

Luotatko Suomen terveysviranomaisten kykyyn arvioida rokotusten hyötyjä ja haittoja?

KYLLÄ

Jukka Mallinen:

Suomessa kansanterveystiede ja terveydenhoidon kansallisen ja paikallisen johdon kyky tutkia ongelmia ja tehdä päätöksiä on tutkitusti maailman huippuluokkaa.

Jos Murphy joskus iskee meilläkin, niin sitä ei voi estää – eiväthän itse Putin ja Lukashenka pysty tutkituttamaan, valvomaan ja rankaisemaan aivan kaikkea!

Tuomas Enbuske:

No varsinkin juuri nyt luotan. Ovathan pilotitkin lento-onnettomuuksien jälkeen kaikkein varovaisimpia.

Uskon, että viranomaiset ovat juuri nyt melko tarkkoina siitä, mitä suosittavat.

Max Arhippainen:

Vaikka nyt tuli paha huti, luotan kuitenkin viranomaisten vilpittömyyteen, kun sanovat että yrittivät tehdä silloista päätöstä silloisen parhaan tiedon pohjalta.

Kirsi Virtanen:

On kuitenkin kammottavan surullista, että kymmenet lapset ovat sairastuneet vakavasti tämän sikainfluenssarokotteen takia.

Mutta kuin muistaa sitä järjetöntä paniikkia jonka sikainfluenssa aiheutti: olisiko pienemmällä voukaamisella selvitty? Kaikki lasten vanhemmat olivat pelosta suunniltaan. Terveyskeskuksissa tapeltiin ja vanhemmat itkivät kun eivät uskaltaneet mennä lastensa kanssa ulos.

Kaiken kaikkiaan THL:N tiedottaminen sikainfluenssa-aikaan oli ala-arvoista.

Aki-Mauri Huhtinen:

Kyllä, he toimivat vallitsevan tiedon varassa. Valitettavasti he eivät voi taata täyttä turvallisuutta.

Turvallisuus ei ole absoluuttinen käsite, vaan perustuu todennäköisyyden ketjuihin.

Viime talven rokotusten kohdalla näimme, että lääketiede myös epäonnistuu. Tieteellinen tutkimus ei ole yhtä kuin tosi.

Minna Tawast:

Toistaiseksi luotan, enemmän kuin yksittäisen kansalaisen kykyyn.

Mikäli vakava huolimattomuus tai tiedon pimitys on vaikuttanut asiaan, on tilanne tietenkin toinen.

Jaakko Hämeen-Anttila:

Yleisesti ottaen rokotusten hyötyjä ja haittoja on arvioitu asiallisesti.

Toinen asia on, että pandemiapuheissa on paljon maailmanlopun odotuksen makua.

Lotta Backlund:

Kyllä kai. Etenkin tämän spektaakkelin jälkeen lienevät entistä varovaisempia. That said, saatan kääntää takkia tässä asiassa, jos selvityksissä ilmenee, että lahjuskanteluissa on perää.

Maallikkona on kovin vaikea ottaa kantaa siihen, ylireagoitiinko koko sikainfluenssaan. Jälkikäteenhän tauti ei vienyt sairastupaan puolta valtakuntaa niin kuin median ja yleisten pelottelujen perusteella hyvin olisi silloin saattanut uskoa, mutta johtuiko lievempi aalto siitä että sikainfluenssan vaarallisuutta oltiin paisuteltu vai siitä että rokotuskampanja toteutettiin nopeasti ja kattavasti? En tiedä.

En myöskään osaa sanoa miten tuollaisessa tilanteessa olisi PITÄNYT menetellä. Jos rokotteen hankkimista olisi pitkitetty ja ihmisiä olisi alinomaa sairastunut ja jopa kuollut, niin olisi siitäkin huuto tullut.

Kaikesta yllä kirjoittamastani huolimatta: Päätin itse silloin yli vuosi sitten neuvolassa jättää ottamatta sikainfluenssarokotuksen pienelle vauvalleni kun sitä tarjottiin. Se ei varsinaisesti perustunut mihinkään mitattaviin argumentteihin, mutta joku fiilispohjan epäluulo kuitenkin vaivasi.

Ja näin med facit i hand olen valtavan helpottunut, koska voin vain kuvitella narkolepsialasten vanhempien raivon ja tuskan.

Juha Sihvola:

Omat kokemukseni Suomen terveydenhoitojärjestelmästä ovat toistaiseksi omien aika kovienkin kokemusten valossa voimakkaan positiiviset ja luottavaiset.

Jos ja kun ongelmia tulee, luotan, että ratkaisut osataan tehdä oikein.

Martti Koskenniemi:

Vastata kieltävästi tähän edellyttäisi, että osaisin sanoa kuka muu sitten osaisi tehdä nämä päätökset luotettavammin. Kukahan se sitten olisi? En minä ainakaan.

Sille ei voi mitään, ettemme aina – ehkä useinkaan – kykene ennustamaan kaikkia päätöstemme seurauksia.

Silti pitää päättää, ja tärkeää on, että sen tekee mahdollisimman hyvin. Ja sitten kantaa seuraukset.

Juha Herkman:

Luotan yleisesti terveysviranomaisten toimintaan, mutta sikainfluenssarokotteen hankinnassa taisi kiirettä ja julkista painetta olla hiukan liikaa. Pikemminkin terveysviranomaisia leimaa ylivarovaisuus, mikä näkyy toistuvasti suomalaisissa suosituksissa (esimerkiksi viimeaikainen D-vitamiinikeskustelu).

Viranomaisviestinnässä sen sijaan olisi parantamisen varaa. Virheitä ei tavata tunnustaa ja haittoja vähätellään. Narkolepsiatapauksia on haastateltujen vanhempien kommenttien perusteella kohdeltu vähättelevästi.

Ikään kuin Tšernobylin ajoista ei olisi mitään opittu: "Ei meillä täällä mitään hätää ole. Tämä ei koske meitä..."

Claes Andersson:

Sairastumistapauksia ei voitu ennakoida silloin kun päätös rokotteiden hankkimiseksi tehtiin. Se, että sikainfluenssaepidemia olikin odotetta lievempi ja kuolemantapauksia odotettua vähemmän, ei myöskään ollut ennakoitavissa.

Jälkikäteen ei voi muuta kuin syvästi valittaa tapahtunutta, mutta terveysviranomaisten syyllistäminen jälkikäteen on mielestäni kohtuutonta. He ovat toimineet parhaan tietojensa mukaisesti.

Pitäisi myös tietää, kuinka monta henkeä olisi menetetty, mikäli rokotuksia ei olisi annettu.

Johannes Koroma:

Mistä media nyt kirjoittaisi, jos rokotukset olisi epävarmuuden vuoksi laiminlyöty ja sikainfluenssaan olisi kuollut 100 suomalaista? Kiiteltäisiinkö virkamiehiä varovaisuudesta ja huolellisuudesta? Moniko Suomessa kuoli, siitä meille ei ole kerrottu.

Virkamiesten moraali on korkea eikä heistä kukaan voinut olla tietoinen tai välinpitämätön näistä riskeistä, jos siitä olisi ollut pienikin aavistus.

Sen sijaan ongelman selvittäminen ja vaikutusten tunnistaminen ei ansaitse korkeaa arvosanaa. Siinä suomalaiset viranomaiset eivät aikaisemminkaan ole saaneet tunnustusta tai kunniaa.

Ilmeisesti erehdysten ja epävarmuuden julkinen tunnustaminen käy virkamiesten kunnialle. Kokonaisten instituutioiden (THL) erehtymättömyyden epäileminen on ylivoimaista.

Kaikki viisaus ei ole parhaimpienkaan asiantuntijoiden yksinoikeus.

Paavo Väyrysen sanoin: kerran luulin olevani väärässä, kunnes huomasin erehtyneeni.

Sampo Terho:

Pitkään oikeaan osuneet rokotuskampanjat huomioonottaen edelleen luotan, vaikka tällä kertaa asian kanssailmeisesti hätäiltiin kohtalokkaasti.

Johanna Korhonen:

Suomen viranomaiset tekevät arvioinnissa varmasti parhaansa – heitä ei ole syytä epäillä ammattitaidottomuudesta, laiskuudesta tai pahantahtoisuudesta.

Ongelma on se, että viranomaisihminen ei tuntemattomien riskien edessä ole sen viisaampi kuin kukaan muukaan ihminen. Elämässä on riskejä joka päivä, ja kyvykäskin viranomainen on erehtyväinen.

Rokotteen ottaminen sisältää aina jonkinlaisen riskin - kuten ottamatta jättäminenkin. Ehkä tästä pitäisi vastaisuudessa tiedottaa entistä suuriäänisemmin.

Anne Moilanen:

Pakko luottaa. Rokotuksilla torjutaan hyvin monia eri tauteja, eikä ainakaan systemaattinen rokottamatta jättäminen ole vaihtoehto.

Virheitä voi sattua kaikille.

En koe, että olisin itse tavallisena kansalaisena parhaassa mahdollisessa asemassa arvioimaan rokotusten riskejä. Siksi ovat viranomaiset.

Matti Kalliokoski:

Rokotuksissa on riskinsä, mutta keskustelussa on nyt unohtunut, kuinka suuret hyödyt rokotuksilla on Suomessa viime vuosikymmeninä saatu. Moni ennenaikainen kuolema, sikiön vammautuminen, lapsettomuustapaus tai muu vakava sairauden seuraus on pystytty välttämään.

Rokotusten tarpeettomuutta ei pysty todistamaan sillä, että pieni joukko rokotuksista kieltäytyneitä ei sairastu. Se pikemminkin osoittaa rokotusten hyödyn myös vapaamatkustajille. Jos rokotuksista luopuminen yleistyy, sillä uhataan myös kanssaihmisten terveyttä.

Nyt esiin tulleet narkolepsiatapaukset ovat vakavia, ja niistä pitää ottaa oppia. Tutkimuksella on selvitettävä, mitkä muut tekijät ovat vaikuttaneet narkolepsian puhkeamiseen. Samalla olisi syytä arvioida, kuinka monta tautitapausta valloilleen päässyt sikainfluenssa olisi aiheuttanut.

Nyky-yhteiskunta on valitettavan riippuvainen asiantuntijoiden ja viranomaisten vallasta. Siksi sen käyttö on syytä tässäkin tapauksessa läpivalaista.

Silti en kadehdi päätöksistä vastuullisten asemaa. Vakava tauti uhkasi yltyä pandemiaksi. Jotta nyt esiin tulleiden tautitapausten riskit olisi pystytty ennakoimaan, olisi tarvittu todella pitkäaikaiset ja laajamittaiset ennakkotutkimukset. Nyt niihin ei ollut aikaa.

Olen samaa mieltä arkkiatri Risto Pelkosen kanssa, että nyt narkolepsiasta kärsiville perheille olisi syytä maksaa korvauksia. Onhan tauti ainakin epäsuorasti seurausta viranomaisvallan käytöstä, vaikka riskin olemassaoloa ei tiedetty etukäteen.

Juha Kuisma:

Ihminen ratkaisee itse, ottaako rokotuksen itselleen tai lapsilleen.

Itse en Pandemrixiä ottanut. Kun muistetaan, millaista epävarmuutta mediassakin oli, oli oikein että valtio hankki rokotteen ripeästi.

Kilpailutus ei sovi tällaiseen asiaan ja on ihan toissijainen seikka.

Rokotteen tilaajan pitää tietenkin olla riippumaton suhteessa julkisesti rahoittamaan tutkimustoimintaan.

Narkolepsia-haittavaikutus oli tahaton taikka tuottamuksellinen.

Selitystä ei vieläkään tunneta. Silti siitä syntyy korvausvastuun ketju, joka johtaa lääkeyhtiöön asti.

Pilvi Torsti:

Jos en luottaisi terveysviranomaisiin, en olisi rokotuttanut omia lapsiani. Sikainfluenssarokotukseen liittyvä asioiden kulku on tietysti syytä selvittää, jotta voidaan oppia tulevaisuutta ajatellen.

Päätös rokottamisesta piti tehdä nopeasti ja oli siksi poikkeuksellinen. Muutenhan uusien rokotteiden käyttöönotto on erittäin harvinaista ja sitä harkitaan tarkoin.

Erkki Tuomioja:

Suomessa tällainen kansanterveystyö on edelleen luotettavaa ja korkeatasoista, vaikka aina on parantamisen varaa, kuten tämä tapaus osoittaa. Lääketeollisuuden ja kansanterveyden intressit eivät ole aina automaattisesti yhtenevät. Kaikilla rokotteilla voi olla joitain haittavaikutuksia, mutta ei ole osoitettavissa, että esiintyneet haitat olisivat väestön rokottamatta jättämisenhaittoja suuremmat.

Risto Volanen:

Tekevät sen, mitä parhaalla saatavissa olevalla tiedolla voi tehdä.

Saadun kokemuksen perusteella päätösten riskirajoja on kuitenkin syytä arvioida.

Kari Uusikylä:

Sairastuneiden lasten perheiden tuska on suuri. On luonnollista, että heille eivät selitykset kelpaa. Suomalaiset asiantuntijat ovat kuitenkin kyvykkäimpiä meistä kaikista arvioimaan rokotuksen tarpeen, edut ja vaarat. Mitä olisi kerrottu vanhemmille, joiden lapset olisivat kuolleet rokotuksen puuttuessa sikainfluenssaan, kuten ulkomailla on käynyt?

Puhtaasti tutkimusmetodologiselta kannalta on melkein mahdotonta sanoa jälkikäteen, että rokotus aiheutti narkolepsian. Tilastollinen yhteys (korrelaatio) kahden asian välillä voi viitata syy-yhteyteeen, mutta se ei suinkaan riitä sitä todistamaan.

On lukemattomia yhteyksiä asioiden välillä. Jos alkoholin kulutus ja opettajien palkat nousevat samassa tahdissa, se ei todista että opettajat ovat juopotelleet.

Voi olla, että paljon puhuttu geeni on laukaissut rokotettujen taudin – tai sitten ei. Yhdysvaikutukset ovat hyvin monimutkaisia.

Kannattaa muistuttaa, että kymmenet sairastuvat narkolepsiaan vuosittain, vaikka heitä ei ole rokotettu. Yksilötasolla on hyvin vaikea sanoa onko rokotus syynä tai ainoana syynä sairastumiseen.

Ja edes pieni lohtu: narkolepsia helpottaa aikaa myöten, kun taas kuoleminen sikainfluenssaan on peruuttamaton.

Teivo Teivainen:

Luottamus kietoutuu epäilykseen, mutta ei hiivu pois. Mieluummin luotan terveysviranomaisiin kuin lääkeyritysten asiantuntijoihin tai Suomi24-foorumiin.

Heikki Hiilamo:

Sikapiikin tilaamisen aikana oli paniikki päällä. Ensimmäiset tiedot Meksikossa alkaneesta influenssaepidemiasta olivat erittäin hälyttäviä. Nuoria ja aikaisemmin terveitä ihmisiä kuoli muutaman päivän sairauden jälkeen.

Suomen viranomaiset toimivat parhaan saatavilla olevan informaation varassa. Kukaan ei olisi voinut etukäteen tietää, että nimenomaan Suomessa ja parissa muussa maassa rokote lisää riskiä sairastua narkolepsiaan. Testaaminen olisi puolestaan kestänyt niin pitkään, että rokottaminen olisi myöhästynyt.

On tärkeää, että kansalaiset luottavat viranomaisiin rokotusasioissa. THL:n viestinnässä onkin vielä kehitettävää. Valistuneet kansalaiset kyllä ymmärtävät, ettei tieteellä ole vastausta kaikkiin kysymyksiin.

Risto Pelkonen:

Sikainfluenssarokotukseen liittyneet ennakoimattomat narkolepsiatapaukset Ruotsissa, Islannissa ja Suomessa ovat suuri tragedia sairastuneille ja heidän perheilleen. Ne eivät vie luottamusta viranomaisten kykyyn arvioida rokotusten hyötyjä ja haittoja. Vahingot on korvattava ja syyt selvitettävä.

Timo Valjakka:

Tällä hetkellä kyllä. On kuitenkin kiinnostavaa kuulla mitä selvityksissä tulee esiin.

Atso Almila:

Kyllähän minä olen koko ikäni luottanut ja pistokset saanut. Tämänkin jonotin Kuopiossa satojen metrien pituisessa ikäryhmäjonossa ulkona pakkasessa.

Mutta miten IHMEESSÄ minä, kulttuuriraatilainen, osaan tähän "arvovaltaisesti" kantaa ottaa? Miksi tätä edes kysytään? Asiaahan tutkitaan nyt viranomaisten toimesta.

Olen kyllästynyt siihen, että jokaisesta asiasta kysytään asiaa tuntemattomien mutu-kanta.

Osmo Soininvaara:

Keskustelussa näyttää unohtuneen, että sikainfluenssaan kuoli kymmeniä ihmisiä. Jos epidemiaa ei olisi pysäytetty rokottamisella, kuolonuhreja olisi ollut paljon enemmän.

On erittäin valitettavaa, että kymmeniä lapsia on vammautettu näin loppuiäkseen, mutta jos ei olisi rokotettu, luultavasti paljon suurempi määrä olisi todennäköisesti kuollut.

Ainakin sikainfluenssalle sukua oleva espanjantauti tuotti aikanaan myös narkolepsiaa, joten rokottamatta jättäminen ei ehkä olisi vähentänyt edes narkolepsian ilmaantuvuutta. Jos vaihtoehtona oli rokottaa tai jättää kokonaan rokottamatta, myös jälkeenpäin tarkasteltuna rokottaminen oli oikea päätös.

Nyt tiedämme, että olisi pitänyt jättää lapset rokottamatta, mutta sitä ei voinut tietää silloin. Myöskään yleinen mielipide ei olisi silloin hyväksynyt missään tapauksessa lasten jättämistä rokottamatta, vaikka pelkästään aikuisten rokottaminen olisi ilmeisesti suojannut laumasuojan ansiosta myös lapsia. Epidemia ei pysty leviämään, kun riittävän suuri osuus väestöstä on rokotettuja tai immuuneja.

Tässä tapauksessa rokotteiden valmistamisessa oli valtava kiire, eikä kaikkia turvallisuustestejä voitu tehdä siinä laajuudessa kuin niitä yleensä tehdään. Jos nuo testit olisi tehty, niissä tuskin olisi löytynyt yhteyttä narkolepsiaan, ellei testejä olisi sattumalta tehty Suomessa, Ruotsissa tai Islannissa – eikä varmaankaan olisi havaittu niissäkään, kun riski sairastua on luokkaa 1/10 000.

Jälkeenpäin voidaan pitää todennäköisenä, että Suomessa valittiin väärä rokote, mutta emme voi olla varmoja tästäkään. Voi nimittäin olla niinkin, että mikä hyvänsä sikainfluenssarokote olisi Suomessa tuottanut narkolepsiaa, vaikka ei tuottanutkaan sitä muualla. Emme tiedä, mikä on se ylimääräinen tekijä, jonka ansiosta rokote altisti narkolapsialle kolmessa pohjoismaassa, mutta ei muissa samaa rokotetta käyttäneissä maissa.

Tapaus oli erittäin valitettava, mutta tästä huolimatta rokottamiseen kannattaa suhtautua luottavaisesti. Sen hyödyt ovat paljon haittoja suuremmat, vaikka haittojakin on.

Entä miksi ei kilpailutettu? Se nyt vielä olisi puuttunut, että olisi uhrattu vuosi kilpailuttamiseen, hävinneen osapuolen valitukseen ja tästä seuranneeseen toimeenpanokieltoon.

Kari Enqvist:

Lääketiede ei ole matematiikkaa, vaan sisältää aina erehtymisen mahdollisuuden.

Ihmisen terveyteen vaikuttavat myriadit eri asiat, eikä pandemiauhan ollessa päällä kaikkia tekijöitä voida millään arvioida.

Uskon, että terveysviranomaiset toimivat silloisen parhaan tiedon ja asiantuntemuksensa varassa.

On myös syytä muistaa, että 2,6 miljoonaa rokotettua suomalaista ei sairastunut narkolepsiaan.

Irina Krohn:

Kaikessa kriisin ajan toiminnassa joudutaan tekemään päätöksiä osittain vajavaisin tiedoin.

Narkolepsiasivuvaikutus rokotteesaa on todella valitettava, ja on myös osaltaan paljastunut puutteita jälkikäteistiedon keräämisessä. Kuitenkin järjestelmää kehitetään tehtyjen virheiden perustella.

Käsitykseni on, että rokotuspäätös tehtiin parhaan saatavilla oleva tiedon pohjalta ja sen avulla ihmishenkiä pelastettiin, todennäköisesti myös usean lapsen ja nuoren.

Annamari Vänskä:

Luotan, että alan asiantuntijoilla on parempaa ja laajempaa tietoa kuin maallikoilla.

Kysymyksenasettelu osoittaa, että yhtäältä lääkäreihin suhtaudutaan kuin jumaliin, joilta ei sallita virheitä, ja toisaalta lääkärin ammatti on yksi niistä, jotka niin sanottu kansa osaisi hoitaa paremmin kuin lääkärit itse.

Osmo Rauhala:

Pakon edessä. Tapaus osoittaa, etteivät lääketiede ja sen edustajat ole erehtymättömiä, ja nöyryyttä tämän seikan osalta kaivataan.

Eri näkökulmia on ylläpidettävä päätöksenteossa, vallan keskittäminen yhdelle julkiselle viranomaiselle ei muuten toimi.

Antti Alanen:

Asiasta mitään tietämättömänäkin huomaan, että narkolepsiatyöryhmän väliraportti sisältää vakavaa itsekritiikkiä.

Lääkärit joutuvat jatkuvasti toimimaan nopeasti tilanteissa, joissa varmaa tietoa ei ole. Luotan terveysviranomaisten arvostelukykyyn, ja rehellinen itsekritiikki todistaa siitä.

Pauli Aalto-Setälä:

Jälkiviisauden rauha puuduttaa ajattelua.

Kansanäänestys ei olisi toiminut eikä toimi jatkossakaan pandemioiden torjunnassa eikä muussakaan terveysvalistuksessa.

Syyllisten etsimisen sijasta maksaisin narkolepsiaan sairastuneille korvaukset.

Seppo Zetterberg:

Kyllä luotan, mutta en enää niin paljon kuin aikaisemmin. Hyvää luottamusta on nakertanut sikainfluenssarokotteen ja narkolepsiatapaustenvahvalta vaikuttava korrelaatio. Kummallista vain on, että narkolepsiakytkentää on ollut erityisesti Suomessa.

Rokottaminen on aikojen kuluessa pelastanut valtavan määrän ihmishenkiä. Rokottamisen tarpeellisuutta pohdittaessa on punnittava sekä sivuvaikutuksia että saatavaa hyötyä. Rokotusohjelmissa hyödyn on aina arvioitu olevan haittoja suurempi.

Enpä kuitenkaan ole varma, kävikö nyt näin. Oliko sikainfluenssan uhka reaalinen, ja jos oli, torjuiko rokotus sen?

Tämä on laiha lohtu narkolepsiaan sairastuneiden omaisille. Yhteiskunnan on kannettava vastuunsa, eikä sairastuneita ja heidän perheitään saa jättää vaille tukea.

Ullamaija Kivikuru:

Pääsääntöisesti luotan, mutta sikaflunssa-asiassa kiistatta hosuttiin.

Maa ajautui sellaiseen tilanteeseen, että päätös tehtiin tulipalovauhtia. Olisi kiintoisa tehdä sisällönanalyysi vuoden takaisesta mediakampanjoinnista, jossa viranomaisia syytettiin hitaudesta... Suurin syyllinen globaalin haloon aiheuttamiseen oli epäilemättä WHO.

Terveysviranomaisten on myös korkea aika noudattaa samanlaisia eettisiä sääntöjä kuin muussa tutkimuksessa – vaikka kytköstä rokotetilauksen ja tutkimusrahoituksen välillä ei tässä tapauksessa olisikaan, jo tällaisen kytköksen mahdollisuus pitäisi sulkea pois.

Tässä asiassa on paljon pelissä: jos kansalaisten luottamus rokotusohjelmiin järkkyy, tapahtuu kummia.

Laura Kolbe:

Jumala vai lääkäri? Raamattu vai rokote? Kuka tyydyttää kuolemattomuuden unelman? Terveyden salaisuutta on ratkottu niin tunteella kuin järjellä, tiedolla ja taidolla, poppakonsteilla ja peräruiskeilla? Kun lääketiede on ottanut Jumalan aseman, pakettiin kuuluvat pettymykset, erehtyminen ja niiden aikaansaama raivo ja turhautuminen.

Ihminen syntyy, elää ja kuolee – tähän kaareen voi vaikuttaa sattuma ja erehdys. Eheää elämästä ei saa koskaan.

Usko ei suojaa tarttuvilta taudeilta, mutta rokote ja lääkkeet voivat suojata. Vaikka hyvän elämän arvostusta ei ratkaise terveysalan viranomainen, tuomari tai pappi, luotan edelleen rokoteasioissa enemmän lääkäriin kuin šamaaniin. Molemmat voivat erehtyä.

Luottamus syntyy, kun asianosainen myöntää erehtymisensä ja astuu jumalalliselta valtaistuimeltaan nöyrästi alas. Muutos tapahtuu vain tästä tilanteesta.

Arno Kotro:

Viranomaistiedon uskottavuus on tietty saanut kolhun, mutta parempaakaan tietoa ei ole tarjolla. Emme myöskään tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos sikainfluenssaa vastaan ei olisi rokotettu. Seuraukset olisivat todennäköisesti olleet vielä ikävämmät.

Virheitä tapahtuu, lentokoneita putoaa. Terveysviranomaisten mahdollisia virhearviointeja suurempi riski on se, että rokotusten vastaisen ilmapiirin levitessä rokotukset jätetään ottamatta ja altistumme vaarallisille epidemioille.

Nyt on myös tärkeää, että narkolepsiaan sairastuneille maksetaan korvauksia ilman mitään juridisia väistöliikkeitä. Kyse on isoista yksilötason tragedioista.

Anja Snellman:

Tässä ennustettavuuteen ja hallittavuuteen pyrkivässä maailmassa unohtuu helposti X-faktori, tuntematon tekijä, musta korppi olkapäällä.

Kaari Utrio:

Minkä muun maan viranomaiset saisivat valvoa suomalaisten rokotuksia, jos eivät suomalaiset? Pyydetäänkö ruotsalaisia? Norjalaisia? Venäläisiä? Virolaisia? Jos naapureissa pysytään.

Kiinalainen valvonta tulisi varmasti halvimmaksi.

Matti Wiberg:

En tosin luota viranomaisten kykyyn kovin paljon, mutta kuitenkin paljon enemmän kuin GlaxoSmithKlineen tai Rokotusinfo-kansalaisjärjestöön.

Viestimet usein epäonnistuvat todennäköisyyskäsitteen kansantajuistamisessa. Tämä on vakava ongelma, sillä se avaa kenttää hörhöille. Alarmistiset kummajaiset saavat mediassa kohtuuttomasti tilaa.

Journalismissa hörhökauhistelu miltei aina voittaa asiallisen viranomaistiedottamisen. Niin määrässä, useudessa kuin voimakkuudessa.

Viranomaisetkaan eivät aina voi onnistua.

Sairaudet eivät ole viranomaistenkaan kontrollissa likimainkaan siinä laajuudessa kuin monet kansalaiset näyttävät edellyttävän ja vaativan. Vaelluksemme täällä murheen laaksossa on aina riskialtista.

Antti Arjava:

Luotan, että terveysviranomaiset kaikissa tilanteissa pystyvät arvioimaan riskit paremmin kuin minä, luultavasti paremmin kuin muutkaan suomalaiset organisaatiot. Narkolepsiassa toteutui riski, jota kukaan ei olisi pystynyt ennakoimaan ja jonka syy on yhä tuntematon. Olisi liikaa vaadittu, että kaikki maailman lääkkeet etukäteen testattaisiin varmuuden vuoksi myös suomalaisilla, ruotsalaisilla ja islantilaisilla.

Lääkeyhtiöiden harjoittama hiljainen voitelu on oma kysymyksensä, mutta en usko että sillä olisi ratkaiseva merkitys sairaustapauksiin. Mikään yhtiö ei voi laskea hyötyvänsä tilanteesta, jossa sen lääkkeen todettaisiin aiheuttavanvahinkoa ihmisille, vaikka sillä tietysti on intressi jälkikäteen etsiä vahingolle muita syitä.

Kiba Lumberg:

Se on sitten eri asia, uskaltavatko viranomaiset olla totuudenmukaisia, jos ja kun ilmenee epäselvyyksiä. Tai lääkeyritykset, jotka ovat lähteneet mukaan tuottamaan tällaista sikainfluenssaseerumia.

Mitä on jäänyt huomioimatta, mistä on vaiettu? Ovatko isot rahapalkkiot tai lahjukset vääristäneet vastuun? Voiko narkolepsiaan sairastuneita lapsia parantaa, ja kuka korvaa heidän kärsimyksensä?

Toivon, että tässä jupakassa saataisiin vastuuseen ne, jotka ovat päästäneet tällaisen lapsille vaarallisen rokotteen läpi. Nyt kyse myös lasten elämästä, ja siksi nyt selvitettävä perin pohjin, ketkä ovat peittäneet tietoja seerumin vaarallisista haittavaikutuksista.

Jaakko Aspara:

Pääsääntöisesti ja periaatteessa luotan kyllä terveysviranomaisten kykyyn arvioida rokotteita ja muutenkin – ja uskon, että etenkin nämä jääviys- ja lahjontaepäilyt ovat tässä kohtaa hieman kaukaa haettuja.

Mutta pakko on sanoa, että erityisesti juuri epidemiarokotteiden kohdalla olen huolissani kahdesta asiasta: (1) siitä, että lääkefirmat saattavat liioitella epidemian leviämisen ja vakavuuden riskejä myydäkseen rokotteitaan yhteiskunnille/viranomaisille ja (2) siitä, että juuri epidemiarokotteiden kiireellisyyteen perustuva myynti ja toimeenpano on omiaan aiheuttamaan haittavaikutuksia, joita ei ole ehditty kunnolla tutkia puolueettomasti.

Edelliseen liittyenhän meillä ei kaiketi ole paljoakaan todisteita, että esimerkiksi sikainfluenssaepidemiaa olisi itse asiassa tullut, vaikka ketään ei olisi rokotettu. Jälkimmäisesti huolenaiheesta ilmentymänä on nimenomaan tämä narkolepsiariski kyseisen rokotuksen johdosta.

Juha-Pekka Hotinen:

Tämä on yksittäinen ja hiukan outo poikkeustapaus, joka johtuu ainakin kiireestä ja paineensietokyvyn puutteesta.

Sikainfluenssan vaarojen liioittelu johti harkintakyvyn horjahdukseen: ei ehkä testattu ja tiedetty tarpeeksi – influenssaa torjuvasta rokotteesta tulikin yhdessä jonkin tekijän kanssa joillekin narkolepsiaruiske.

Tommi Uschanov:

Jos rokote on lisännyt narkolepsiatapauksia, se on lisännyt niitä yhteisvaikutuksessa jonkin muun tekijän kanssa, joka esiintyy vain Pohjoismaissa ja on toistaiseksi hämärän peitossa. Se saattaa olla perinnöllinen – kuten Helsingin Sanomissakin juuri uutisoitiin, esimerkiksi suomalaisista 28 prosenttia kantaa geeneissään alttiutta sairastua narkolepsiaan.

Muualla maailmassa samaa rokotetta on annettu lähes 90 miljoonalle ihmiselle ilman, että narkolepsiatapausten olisi havaittu lisääntyneen.

Rokotteen sivuvaikutuksia olisi siis voitu jäädä testaamaan vaikka vuosikausiksi ja päätyä tulokseen, ettei niitä ole – ellei testausta olisi sattumalta suoritettu 1) nimenomaan Pohjoismaissa ja 2) niin valtaisalla mittakaavalla, että narkolepsiatapausten lisääntyminen olisi ylipäänsä pystytty huomaamaan. Tämä on epätodennäköistä, koska suuri osa koko Suomen lapsista ja nuorista sai rokotteen ja tapauksia on siltikin Suomessa vain muutama kymmenen.

En tiedä mitään järkevämpää aiheesta julkisesti sanottua kuin tiedetoimittaja Marko Hamilon useat puheenvuorot, joita hän on julkaissut blogissaan. Tuoreimmissa niistä hän kirjoitti tällä viikolla:

"Vaikka sikainfluenssaepidemia jäi lieväksi, se aiheutti kuolemia, joita rokote esti. – – Kaikkein surullisinta on, jos tämän rokotetragedian takia ihmiset myöhemmin jättävät rokotteita ottamatta ja siksi sairastuvat narkolepsian kaltaisiin tauteihin, narkolepsiaa vakavampiin tauteihin tai jopa kuolevat rokotteilla estettäviin tauteihin."

Nykyisenä aikana yhteiskunnallista keskustelua luonnehtii erilaisten sinänsä usein aivan todellisten uhkakuvien tolkuton paisuttelu. On ollut masentavaa huomata, että sikainfluenssa, joka aivan oikeasti oli todella suuren mittakaavan kansanterveydellinen uhka, on nyt päinvastoin onnistuttu maalaamaan joksikin vääräksi hälytykseksi.

Sellainen se ei ollut. Jo nyt, kun rokotetta käytettiin, siihen kuoli kymmeniä suomalaisia. Ilman rokotusta luku olisi ollut helpostikin useita satoja ja täysin mahdollisesti jopa tuhansia. On tapahtunut sama kuin monta kertaa ennenkin: johonkin uhkaan varaudutaan, ja kun se juuri tämän ansiosta jää toteutumatta, aletaan väittää, ettei siihen olisi kannattanutkin varautua, kun se kerran jäi toteutumatta.

Sikainfluenssaan ei ollut mitään järkevämpää keinoa reagoida kuin laajamittainen rokottaminen rokotteella, jonka miljoonat olivat saaneet eri puolilla maailmaa ilman raportteja haittavaikutuksista. Kaikkeen lääketieteelliseen hoitoon liittyy aina riskejä, ja eräs riski valitettavasti realisoitui tässä tapauksessa.

On ollut vastenmielistä seurata esimerkiksi iltapäivälehtien harjoittamaa halpaa emotionaalista kiristystä narkolepsian uhreilla. He ovat kaksinkertaisia häviäjiä, koska joutuvat ensinnäkin kärsimään tuskastuttavasta elämänlaatua huonontavasta sairaudesta ja toiseksi vielä luovuttamaan itsensä median rahantekovälineeksi ja poliittiseksi lyömäaseeksi ilman että heiltä kysytään mitään. Se on heidän kärsimystensä häpäisemistä.

Markku Jokisipilä:

Sikainfluenssarokotteen tapauksessa kiire ja paine näyttävät johtaneen puutteelliseen arviointiin, mutta tämän luulisi olevan opiksi. Yleisesti ottaen maallikolla ei ole juuri muita vaihtoehtoja kuin luottaa viranomaisten ohjeisiin.

Siksi on tärkeää, että Pandemrix-tapaus nyt tutkitaan perin pohjin ja katsotaan, mistä tehdyt virheet johtuivat ja ryhdytään tarvittaviin korjausliikkeisiin.

Nyt esitetyt jääviys- ja lahjontaepäilyt kuulostavat tietysti pahalta, mutta ihan vielä en ole valmis tuomitsemaan koko terveydenhuoltojärjestelmää.

Ben Zyskowicz:

Ainakin luotan enemmän kuin rokotuskriittisten kansalaisjärjestöjen arviointikykyyn.

Akuliina Saarikoski:

Suomalaisessa rokotevimmassa arvioidaan tehokkuutta kansanterveyden, ei yksilöiden terveyden kannalta. Jos mittari on tämä, hyväksytään samalla että tietty prosentti rokotettavista sairastuu rokotteista aiheutuviin sairauksiin, kuten narkolepsiaan.

Rokotteista on vaikea saada objektiivista tietoa, koska kaikki lääkärit viittaavat kansanterveyslaitoksen suosituksiin, jotka siis puolestaan laaditaan kansan, ei yksilöiden terveyttä ajatellen.

Osmo Pekonen:

Ei pidä sokeasti luottaa mihinkään, vaan seurailla ja vertailla myös eri maiden tekemiä ratkaisuja.

Lääketeollisuuden maailma on lahjontaa ja väärinkäytöksiä täynnä.

Esimerkiksi Ranskassa kuohuu parhaillaan skandaali Mediator-nimisen lääkeaineen ympärillä, jonka arvioidaan aiheuttaneen tuhansien ihmisten kuoleman. Monet muut maat olivat kyseisen lääkeaineen kieltäneet, mutta Ranskassa se pidettiin markkinoilla ilmeisesti lahjonnan vuoksi.

Taru Mäkelä:

Narkolepsiatapaukset ovat olleet yllätys myös terveysviranomaisille. Tässä tragediassa oleellinen vastuu on lääketehtailla.

Sanna Kekäläinen:

Luottamuksen puutteeni kohdistuu lääketeollisuuteen ja rakenteelliseen kytkykauppajärjestelmään lääketeollisuuden ja terveydenhoidon välillä.

Kolmannessa maailmassa tilanne on katastrofaalinen ja nyt nämä asiat koskettavat myös meitä länsimaisia hyvinvoijia.

Itse en ottanut sikainfluenssarokotetta.

Seppo Lampela:

Kuinka tutkia puolueettomasti tahoa, jolta vastaanottaa avustuksia?

Ville Ranta:

En epäile Suomen terveysviranomaisten kykyjä sinänsä, mutta kansainväliset lääkefirmat ovat selvästi niskan päällä tutkimuksessa tällä hetkellä. Niillä on varaa tuottaa luotettavan oloista tietoa ja levittää sitä tehokkaasti.

Suomen terveysviranomaisten kyky tuottaa omaa tietoa ja vastata tuohon informaatiotulvaan vaikuttaa hataralta.

Jari Sarasvuo:

Näitä murheita on toistuvasti, muun muassa aikanaan poliorokotteen yhteydessä.

Saila-Mari Kohtala:

Olen rokotusasioissa arkijärjen kannattaja. Lapsemme saavat perusrokotukset, mutta sikainfluenssarokotetta emme ottaneet kaksivuotiaallemme enkä itselleni, vaikka olin silloin raskaana. Syy oli yksinkertaisesti se, että koin, ettei rokotetta ole mitenkään ehditty testata tarpeeksi sillä aikataululla.

En ole myöskään salaliittoteorioiden kannattaja, mutta onhan se selvää, että isot (lääke)yhtiöt myös lobbaavat isosti. Toivon kuitenkin, että ihmiset pysyisivät tervejärkisinä näissä asioissa.

Molemmat ääripäät, toisin sanoen suttuiset salaliittoteoriat ja täydellinen auktoriteettiusko, ovat mielestäni hakoteillä.

Atro Kahiluoto:

Luottamus on tietysti aina suhteellinen asia, mutta kyllä terve kriittisyys ja epäily pitäisi aina säilyttää.

Mistähän yleensä tulee tällainen Suomessa yleinen ajattelutapa että viranomaiset ja lääkärit eivät voi erehtyä eivätkä ydinvoimalat särkyä? Sehän on aivan järjetöntä, vai mitä?

Sirkku Peltola:

Tällä hetkellä en luota. Sikainfluenssarokotusten yhteyteen liittyneet sairastumiset ovat yksiselitteisesti vieneet luottamuksen.

Kaarina Kaikkonen:

Narkolepsiatapausten valossa näyttää siltä, että lääketehtaiden tiedotteisiin luotetaan kritiikittömästi. Rokotteiden lisäksi ilmiötä on syytä pohtia yleisemmällä tasolla.

Koko erinomainen terveydenhoitojärjestelmä on valumassa liikaa kaupallisten lääketehtaiden talutusnuoraan. Korruptio pelaa, lääkärit toimivat lääketehtaiden etäpäätteinä syöttäen ihmisille turhia kalliita lääkkeitä, ja Kela korvaa.

Tämän vuoden alusta myös sairaanhoitajat saavat määrätä lääkkeitä terveyskeskuksissa. Mutta miten ja miksi ranskalainen lääketehdas palkkaa sairaanhoitajia suomalaiseen terveyskeskukseen? Hälytyskellojen tulisi soida.

Sairaanhoitajien rekrytointi on Porvoossa luovutettu lääketehtaan markkinointiyhtiölle joten siellä määrätään ilmeisesti vain tämän lääketehtaan lääkkeitä. Mitä muuta bisneshyötyä tehdas saa? Vakoileeko tehdas hoitajiensa kautta potilastietoja vai käytetäänkö suomalaisia uusien lääkkeiden koekaniineina?

Lääketehdas on bisnes, jonka päätarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen. Sen edun mukaista on että ihmiset sairastavat ja lääkkeiden kysyntä kasvaa, ei se, että ihmiset ovat terveitä. Suomeen kannattaa suuntautua, täällähän valtio korvaa pääosan lääkkeiden hinnasta.

Potilas ja Kela maksavat mukisematta sen, minkä sairaanhoitaja tai lääkäri määrää. On hyvin tärkeää, että rokotteiden ja lääkeaineiden tutkimus, valvonta ja määräys on lääketehtaista riippumatonta.

Ja erityisen tärkeää on että lääketehtaat eivät pääse ujuttamaan lonkeroitaan julkisen sairaanhoidon henkilöstön rekrytointiin.

Yrjö Juhani Renvall:

Ihan heti en pääse yli viranomaisten pakottavasta asenteesta, pelottelusta ja hämärään jääneen rahan osuudesta.

Harri Hautajärvi:

Miksi Suomessa ei kritisoida narkolepsiatapausten takana olevaa valtavaa monikansallista lääkeyritystä, pörssiyhtiö GlaxoSmithKlinea? Muistelen ainoan kriittisen jutun GlaxoSmithKlinesta sikainfluenssarokotteisiin liittyen julkaistun taannoin Voima-lehdessä.

Kansainvälinen lääke- ja rokotekauppa on raakaa miljardibisnestä, jossa ihmiset joutuvat koekaniineiksi. Suuri lääkejätti GlaxoSmithKline on jäänyt kiinni useista väärinkäytöksistä, lahjuksista ja korruptiosta ulkomailla.

Suomessa noita rikoksia ei ole juuri uutisoitu, mutta Wikipedian sivulla fi.wikipedia.org/wiki/GlaxoSmithKline on mainittu jotain noista GlaxoSmithKlinen väärinkäytöksistä, muun muassa: "Tutkintalautakunnan arvion mukaan GlaxoSmithKlinen kauppaama diabeteslääke Avandia aiheutti markkinoille tultuaan noin 83 000 sydänkohtausta, joista ainakin osa olisi voitu välttää, mikäli lääkkeen riskit olisivat olleet yleisesti tiedossa."

Osalla lääkäreistä ja lääkintä- ja hoitoalan toimijoista on varsin vahvoja kytköksiä suuriin lääkeyhtiöihin.

Mistä sikainfluenssapelko pantiin liikkeelle? Sehän kasvoi lumivyöryn tavoin. Laskiko lääkejätti taitavasti bulvaanien kautta liikkeelle harkitun pelottavaa informaatiota kuolemanvaarallisesta tartuntataudista, käyttäen laajoja, korkeille paikoille ulottuvia verkostojaan? Näin on ulkomaisissa viestimissä väitetty.

Jotkut lääkärit ja asiantuntijathan syövät lääkefirmojen kädestä, ja lääkeala on läpikorruptoitunut. Erityisen mielenkiintoista on, että GlaxoSmithKlinella oli tarjolla jättimäiset määrät kallista rokotetta sikainfluenssahysterian puhjetessa tiedotusvälineissä.

Media saatiin luomaan sikainfluenssakohua ja paniikkimielialaa, ja sehän sopi medialle, sillä siten saatiin myyviä otsikoita ja uutisia – myös Suomessa. Esimerkiksi iltapäivälehdissä oli suuria lööppejä siitä, että joku yksittäinen ihminen oli kuollut sikainfluenssaan, vaikka tavallisiin kausiflunssiinkin kuolee aina ihmisiä – maailman mittakaavassa valtavasti enemmän kuin sikainfluenssaan. Pelon ja hysterian ilmapiirissä Suomen viranomaiset painoivat paniikkinappulaa, mutta oliko takana muutakin?

GlaxoSmithKlinen liukkaat lobbausverkostot varmaan työskentelivät ennen rokotetilauksia täysillä, ja kuinka ollakaan, pian firman rokotetta tilattiin jättimäisiä määriä eri puolille maailmaa, pelkästään pieneen Suomeen 37 miljoonalla eurolla. Pörssiyhtiö GlaxoSmithKline tahkosi jättimäisiä voittoja, ja omistajaosakkaat taputtelivat mahojaan.

Kun tietää kasvottoman GlaxoSmithKlinen saaneen monia tuomioita lahjonnasta, heräävät samat korruptiokysymykset mieleen myös sikainfluenssarokotteen kohdalla, sillä kysehän oli miljardien eurojen kaupasta.

Suomessa on jo paljon ihmisiä, jotka eivät halua lapsilleen ja itselleen kaikkia mahdollisia rokotteita, vaan haluavat edistää terveyttä myös luonnollisen vastustuskyvyn muodostumisella.

Katja Boxberg:

En todellakaan. Rokotehässäkässä kertautuivat Suomen ikävimmät ominaisuudet: auktoriteettiusko, viranomaisten ei-läpinäkyvä toiminta ja pienet piirit, joissa joko valvotaan itseään tai sitten laitetaan kaverit valvomaan toisiaan.

Kun muistelee esimerkiksi Kuopiosta näytettyä tv-kuvaa piikkijonossa hytisseistä ihmisistä, toivoisi että kansalaistottelemattomuus olisi täällä hiukan kehittyneempää.

Antti Nylén:

En tietenkään luota, mutta se ei johdu narkolepsiakohusta.

Itse en ymmärrä asiasta mitään, joten luotan itseeni vielä vähemmän.

Epäluuloni kohdistuu koko ajattelutapaan, jonka mukaan tautiaallot ja muut luonnonkatastrofit olisivat – tai niiden pitäisi olla – ihmisen hallittavissa. Yleensä ne eivät ole – edes silloin, kun niiden alkusyy on ihmisen ahkeruudessa ja kekseliäisyydessä.

Pakkoajatus, että jotakin pitää uhan uhatessa tehdä, äkkiä ja hysteerisesti, vain aiheuttaa sen, että jotakin aina tehdään, äkkiä ja hysteerisesti, kun uhka on kiikarissa.

Sikainfluenssan tapauksessa tämä on tuntunut niin ilmeiseltä, etten ole viitsinyt huolestua. En ole edes harkinnut rokotteen ottamista enkä myöskään rokotuttanut lapsiani. Kauhea vaivakin se olisi ollut, mennä jonnekin jonoon.

EN OTA KANTAA

Johanna Sinisalo:

Koska asiaa on todella vaikeaa arvioida ilman vankkaa lääketieteellistä asiantuntemusta ja suomalaisten päättäjien työprosessin tuntemusta, kysymykseen on hankala ottaa kantaa.

Mikäli riittämättömästi tutkittu rokote valittiin kilpailuttamatta taloudellisten lehmänkauppojen takia, silloin kysymykseen ei olisi kuin yksi ainoa vastaus.

Pirjo Hiidenmaa:

Päätökset pitää tehdä käsillä olevan tiedon perusteella. Jälkiviisaudesta ei ole apua.

Sitähän me emme voi lehtien perusteella tietää, mitä kaikkea harkintaa tähän liittyy ja miten rokotteiden turvallisuus ja riskit testataan.

Uskon, että kaikki mahdollinen on harkittu. Tuskin tällaisia rokotuspäätöksiä tehdään ilman riittäviä tietoja. Rokottamatta jättäminen olisi ollut todennäköisesti vielä vaarallisempaa, sillä se olisi johtanut kuolemantapauksiin.

Jos tässä paljastui jokin selvä aukko, eikä riskejä ollut riittävästi harkittu, on se selvitettävä jälkikäteen huolellisesti. Näin osataan varautua seuraavalla kerralla paremmin.

Vaula Norrena:

En tiedä. Ensi kerralla harkitsen kyllä paljon tarkemmin, vienkö lapseni rokotettavaksi vai en.

Markku Valkonen:

Odotan oikeuskanslerin selvitystä ennen kuin päätän, luotanko terveysviranomaisten arvioihin vai en.

Mikko Lehtonen:

Tietoni eivät yksinkertaisesti riitä arvioimaan, kuinka perusteltuja ovat rokotekampanjaan liittyvät epäilyni siitä, että lääketeollisuuden ja viranomaisten välillä on kohtalaisen vahva unioni.

Itse en aikanaan ottanut rokotusta, mistä ei ollut haittaa.