HS-raadin vastaukset kysymykseen: Onko Turulla vakuuttava Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmisto?

Tänä vuonna Turku on – yhdessä Tallinnan kanssa – Euroopan kulttuuripääkaupunki. Turussa juhlavuosi avataan l4.–16.1. tapahtumaviikonlopulla. Lauantaina järjestettävä avajaisjuhla on samalla koko kulttuuripääkaupunkivuoden suurin yksittäinen tapahtuma.

Avajaisjuhlan vetonaula on Aurajoella nähtävä brittiläisen Walk the Plank -ryhmän ja ohjaaja Mark Murphyn ulkoilmaesitys Tällä puolen, tuolla puolen (This Side, The Other Side), jonka runomuotoisissa osuuksissa avustaa turkulainen kirjailija Emma Puikkonen. Muun muassa musiikkia, akrobatiaa ja ilotulitteita yhdistävän numeron teemana on viestintä viestitulista kännykkäkulttuuriin, pullopostista suudelmaan. Avajaisissa kuullaan myös äänitaiteilija Simo Alitalon ääniteos Aurajokisinfonia.

Kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmassa on 155 hanketta ja tuhansia tapahtumia. Niiden kustannuksiksi on arvioitu 50 miljoonaa euroa, josta Turun kaupungin osuus on 18 miljoonaa. Ohjelmiston odotetaan houkuttelevan kulttuuripääkaupunkivuoden tapahtumiin kaksi miljoonaa kävijää.

Avajaisjuhlan lisäksi juhlavuoden ohjelmaan kuuluu paljon muitakin ilmaistapahtumia, kuten keskiaikaista kulkuenäytelmää mukaileva Speak No Evil, julkisiin tiloihin läpi vuoden sijoittuva kaupunkitaidekokonaisuus Turku365 sekä samoin yleisillä paikoilla mikrokokoisia nukketeatteriesityksiä tarjoava Mikropatia!-festivaali. Muistettu kaupunki -hanke sirottelee keskusta-alueelle turkulaisten muistoista kertovia ääni- ja tekstiteoksia, ja Colourscape-kaupunkitapahtuma lupaa väri- ja musiikkielämyksiä.

Kulttuuripääkaupunkivuosi tuo Turkuun myös monia näyttelyitä. Teemavuoden nimikkonäyttely "Tuli on irti!" yhdistää tulen luonnontieteellisen ja kulttuurihistoriallisen tarinan. Nykytaiteen museo Kiasma tuo ensi kertaa Suomessa esille kaksi suurikokoista videoinstallaatiota, Isaac Julienin "Union: Small Boats" sekä Eija-Liisa Ahtilan "Where Is Where? – Missä on missä?". Turun taidemuseo esittelee ruotsalaisen taidemaalarin Carl Larssonin taidetta 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta, ja kesällä Turun saaristoon pystytetään nykytaiteen näyttely "Contemporary Art Archipelago". Lisäksi Turussa nähdään suurin Suomessa järjestetty nykyvalokuvataiteen näyttely "Liisa ihmemaassa" sekä Alvar Aaltoa kalustesuunnittelijana esittelevä näyttely "Puun ulottuvuudet".

Juhlavuoden ohjelmaan kuuluu myös musiikkia ja kantaesityksiä. Esimeriksi Turun filharmoninen orkesteri kantaesittää tilausteoksena syntyneen Jukka Linkolan Pianokonserton. Neljä tilausteosta – säveltäjinä Olli Kortekangas, Seppo Pohjola, Jouni Hirvelä ja Poul Ruders – kuullaan myös majakkasaarten luontoa hyödyntävässä Loisto-konserttisarjassa. Lauluyhtye Rajaton esittää UNI-yhtyeen kanssa Ilkka Niemeläisen säveltämän uuden, dramatisoidun teoksen Energo.

Nimekkäimpiin kulttuuripääkaupunkivuoden vieraisiin kuuluu oopperalaulaja Karita Mattila, joka konsertoi kotikaupungissaan kymmenen vuoden tauon jälkeen. Turussa vierailee myös kapellimestari Valeri Gergijevin johtama pietarilainen Mariinski-orkesteri. Tero Saarinen Company tuo Turkuun Borrowed Light -tanssiteoksen, joka on nähty Suomessa viimeksi vuonna 2005. Teatteriohjaaja Kristian Smedsin ensemble esittää Fjodor Dostojevskin Karamazovin veljekset yhteistyössä virolaisen Von Krahl Theaterin kanssa.

Juhlavuoden uusiin näyttämöproduktioihin kuuluvat Mikko Heiniön tilaustyönä säveltämä ooppera Eerik XIV, Ulf Långbackan kansanooppera Henrik ja noitavasara sekä Kari Heiskasen Paavo Nurmen stadionille ohjaama "visuaalinen suurteos" Taistelu 2011, jonka musiikista vastaa haitaritaiteilija Kimmo Pohjonen.

Kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmaan kuuluu paljon muutakin, kuten vanhojen purjelaivojen Tall Ships Regatta, maailman pisimmän matonkuteen leikkuutapahtuma sekä erilliset festivaalit modernille musiikille, performanssitaiteelle ja sirkukselle.

Koko kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmisto on koottu esitteeseen, jota voi selata nettiosoitteessa http://turku2011.smartpage.fi/fi/ohjelmakirja2011/

Viikon kysymys:

Onko Turulla vakuuttava Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmisto?

KYLLÄ

Johannes Koroma:

Ohjelma tuntuu lähes hengästyttävältä, mutta turkulaisuus saa aina ihmisen hengästymään. Turku on Suomessa kaikessa paras – ainakin omasta mielestään – ja tämä ohjelmisto vakuuttaa samaa. On vaikea kuvitella siellä tapahtuvan mitään vaatimatonta. Odotan vain, että Ilkka Kanerva saapuu ilmassa lentäen kauniiden muusien ympäröimänä avajaisjuhlan huipennukseksi lavalle.

Ohjelmistosta jäin kaipaamaan vain Matti Salmisen Lentävää hollantilaista. Onko Salminen jotenkin kaupungin boikotissa?

Turku on pääkaupungin lisäksi tunnetuin suomalainen kaupunki ulkomailla, ja tällaisessa ohjelmistolla vahvistetaan varmasti tätä asemaa. Kun kaupunkilaisten rahaa tarvitaan vain runsas neljännes kulttuurivuoden ohjelmiston toteuttamiseen, sekin osoittaa turkulaisten yhteisöjen valmiutta panostaa yhteiseen tavoitteeseen. Sitä sopii muualla rakentavasti kadehtia.

Historian tunnustamista osoittaa se, että Turun alkuperäisen sijainnin esittely Koroisten historiallisella niemellä ja Piispanlinnan alueella sisältyy monipuolisesti kulttuurivuoden ohjelmaan. Totean tämän Koroisten suvun päämiehenä.

Juha Kuisma:

Ottaen huomioon miten vähän rahaa organisaatiolla todellisuudessa on käytettävissä, on tulos vakuuttava.

Kulttuuripääkaupunki-teemassa on tosiasiassa kysymys siitä, mikä on kaupunkikulttuurin ydin: aleatorisissa kohtaamisissa, jotka saavat ihmisen ajattelemaan tottumuksiaan laveammalti.

Turkua muuten turhaan mollataan Tampere–Helsinki-huumorin keinoin: Turku on kaupunkina 800 vuotta näitä vanhempi.

Kulttuuripääkaupunkina Turku saa tasoitusta.

Jukka Relander:

Kulttuuripääkaupunkivuodella on kolmenlainen merkitys. Se tuo kaupungille kansainvälistä näkyvyyttä, samalla kun kaupungin asukkaat saavat nauttia kasvavasta kulttuuritarjonnasta ja taiteilijat saavat töitään esiin.

Turku tuntuisi hyödyntäneen asemaansa kulttuuripääkaupunkina hyvin.

Tutku on ollut kansainvälisesti esillä, ja aina positiivisessa valossa. Toimittajat tuntuisivat ajattelevan, että Suomi on cool, ja hei, täällähän on tämmöinen Turkukin, josta kukaan ei ole aiemmin tajunnut kirjoittaa juttua.

Eli on annettava hieman vastahakoinen, mutta rehellinen tunnustus Turulle täältä Helsingistä.

Johanna Korhonen:

Kulttuuripääkaupunki-instituutio on minulle käsittämätön, mutta kannatan aina kaikkea, mikä inspiroi ihmisiä tekemään ylipäätään jotain.

Riikka Ala-Harja:

Ihan vakuuttava, mutta melko itsestään selvä tekijäjoukko. Pompöösi hiukka.

En ehdi nyt katsoa linkistä koko ohjelmaa. Toivon että siellä on enemmän projekteja turkulaisille, tekemistä yhdessä.

Atso Almila:

Aikamoisen takkuamisen kautta se kuitenkin aikaansaatiin. Myöhässäolo uhkasi. Sponsorien saanti näytti heikolta. Tuotannollinen puoli oli amatöörikäsissä liian pitkään. Kaupungin tuki oli nihkeää.

Nämä kommentit perustuvat eri turkulaistahoilta kuulemaani.

Yhtä hanketta itsekin tarjosimme, se menestyi kyllä alkukarsinnoissa hienosti, mutta sitten ei rahoituspohjaa voitu toteutukselle mitenkään taata. Laskelmat olivat olleet alusta asti näkyvillä.

Olisihan se alkuperäinen suunnitelma uuden konserttitalon saamisesta sopinut tähän kuin nappi otsaan. Mutta se homma meni "päin seiniä".

Nyt voi tästä vain onnitella. Näyttää toki hienolta.

Kari Uusikylä:

Ohjelma on tarpeeksi hyvä. Turku on pienehkö suomalainen kaupunki. Se ei ole Lontoo, Pariisi tai Moskova, ei Rooma, Bacelona eika Wien.

Anu Kantola:

Jo vain, onnea Turkuun!

Minna Lindgren:

Euroopan kulttuurin pääkaupunkien tarjonta on aina mahtipontisuudestaan huolimatta paikallinen spektaakkeli. 155 tempausta Turussa tulee varmasti ilahduttamaan monia suomalaisia, erityisesti turkulaisia.

Kuinka moni suomalainen tietää, että viime vuonna yksi kulttuuripääkaupungeista oli Unkarin unohtumaton Pecs? Miten vuoden 2007 kulttuuripääkaupunki Sibiu muutti turkulaisten elämää?

Sampo Terho:

Erityisen hienoa on, että ohjelmaan lukeutuu useita kotimaisia tilausteoksia, jolloin ohjelmassa sekoittuu uutta ja vanhaa. Myös Suomen kulttuurielämä laajemmin saa juhlavuodesta energiaa.

Kiba Lumberg:

Ainakin ohjelmisto on hyvin kattava – kaikille jotakin, mistä voinee olla kiinnostunut.

Senhän näkee sitten, kun ohjelmistot alkavat pyöriä, tuleeko yleisöä paljonkin. Ja miten markkinointi on onnistunut. Täytyy muistaa, että ympäri maailmaa on tapahtumia ja kilpailua yleisöstä, koska taiteen tarjonta on runsasta kaikilla maailman kolkilla.

Mielenkiintoinen hanke Turun taidepläjäys on. Toivotan kaikkea hyvää ja onnea hankkeelle.

Kersti Juva:

Hienolta näyttää.

Janne Gallen-Kallela-Sirén:

Turun ohjelmassa yhdistyy suomalainen omaleimaisuus, pohjoinen luonto ja globaali osaaminen. Kaikkia näitä tarvitaan. Yhdessä niistä punoutuu kansainvälisesti vakuuttava kokonaisuus.

Markku Valkonen:

Antaa palaa Turku! Ohjelma näyttää esitettä silmäillessä monipuoliselta ja runsaalta. Vaikuttavuus tietenkin selviää vasta tapahtumien edetessä.

Seurantatutkimukset ovat todella tarpeen mitattaessa kulttuurivuoden pysyviä seurauksia. Hyvä, että niitä tehdään useita.

Nootti: Olisiko Turun ja Tallinnan yhteistyöstä voitu saada enemmän irti?

Janne Saarikivi:

Miksi ei? Turku on aina ollut Suomen Eurooppa.

Yrjö Sotamaa:

Komea kulttuuri-ilottelu. Riittääkö se? Mitä jälkiä jää? Jääkö jäljelle vain laskuja ja hyviä muistoja. Muuttuuko jokin pysyvästi Turussa?

Matti Apunen:

Oikein vakuuttava. Listan selaaminen meni ilman shokkeja siihen saakka, kun havaitsin, että ohjelmaan kuuluu maailman suurimman matonkuteen leikkuutapahtuma. Mahtuihan installaatioiden sekaan turkulaisen alkuperäisväestön kulttuuriakin!

Kaari Utrio:

Turun kokoiselle kaupungille ohjelma on aivan kiitettävä ja tuo hyvin esille suomalaisia taiteilijoita.

Kari Enqvist:

Minusta sisältö vaikuttaa paremmalta kuin odotin. Kenties se johtuu taitavasti tehdystä esitteestä.

Kun ainoa verrokkini on Helsingin vuoden 2000 kulttuuripääkaupunkihanke, josta en muista juuri mitään, Turkua on nyt helppo kehua.

Virpi Suutari:

Kun ohjelmistoa lukee, tekee heti mieli muuttaa Turkuun.

Täytyy olla täysin pilalle hemmoteltu takakenossa istuva helsinkiläinen, jos ei tästä runsaudensarvesta löydä itselleen innostavaa ohjelmaa.

Aki-Mauri Huhtinen:

Kyllä on vakuuttava ohjelma. Mielestäni Turkua tuodaan hyvin esille kaikissa aikakausissa.

Osmo Rauhala:

Suomen oloissa kyllä, joukossa on alansa huippuja.

On kuitenkin epäselvää, onko kaikki 50 miljoonan arvoista. Jääkö tästä lopulta kovinkaan paljon pysyvää, vaikka tarkoitus on hyvä?

Pauli Aalto-Setälä:

Kulttuuripääkaupungin 155 hanketta ja tuhansia tulevia tapahtumia osoittaa, että Turku on saanut tekijänsä hyvin aktivoitua.

Kulttuuriksi se kasvaa vasta vuorovaikutuksessa, aion viettää ainakin avajaisviikonlopun paikan päällä.

Taru Mäkelä:

Ehdottomasti. Tarjolla on ajankohtaista ja modernia kulttuuria, ja pohjalla sykkii vahvana vanhan hansakaupungin kulttuurihistoria.

Turkkuseen, Turkkuseen!

Heikki Hiilamo:

Turku on jo nyt saanut valtavasti myönteistä kansainvälistä huomiota. Satsaukset kulttuuripääkaupunkivuoteen ovat huomattavat, mutta maksavat itsensä takaisin jo muutaman vuoden kuluessa uusina matkailijoina ja yritystoimintana.

Leena Lehtolainen:

Tapahtumat näyttävät monipuolisilta ja kekseliäiltä. Kirjoa tulevat täydentämään vielä jokavuotiset Ruisrock ja Turun kirjamessut.

Toivottavasti kulttuurikaupunkivuosi innostaa myös turkulaisia kehittämään omia, instituutioista riippumattomia projektejaan. Katusoittoa, runonlausuntailtoja ynnä muuta sellaista.

Seppo Zetterberg:

Ohjelma on runsas, monipuolinen ja tasokas. Kunnia ja kiitos Turulle, joka on ottanut asian vakavasti.

Täytyy vain toivoa, että rahat riittävät ja että kaupunki ja sponsorit eivät läkähdy juhlavuoteen ja ruuvaa kulttuurin tukemisen hanoja ylen tiukalle juhlavuoden jälkeen. Krapulahan on, ainakin ihmisellä, epäautuas olotila, jossa kadutaan sitä, mitä tuli tehdyksi.

Laura Kolbe:

Kyllä on vakuuttava ohjelmisto – mutta riittääkö se tuomaan kulttuurista kiinnostuneita ei-turkulaisia kaupunkiin?

Kulttuuripääkaupunkivuoden suurin epäsuhta lähes joka keissin kohdalla on ollut siinä, miten odotukset ja tulokset kohtaavat. Kulttuurinen vetovoima ei synny vain kulttuurin tekemisestä, vaan myös arkisesta olemisesta.

Entä sitten, kun juhlat ovat ohi? Onko kaupunki edelleen elävä, vivahteikas ja rikasta perintöään uudistava yhteisö, vai pikkukaupunkimaisuuteensa käpertyvä provinssitaajama?

Ikävä sanoa, mutta kulttuuripääkaupunkivuodet kaikkialla Euroopassa ovat olleet pettymys järjestäjilleen lukuun ottamatta muutamaa suurkaupunkia, jonne matkailijat tulevat – kulttuurista huolimatta! Tärkein anti onkin paikallinen innostus ja mobilisoiminen, hallintorajojen murtaminen, yhdessä toimiminen, jonkin ainutlaatuisen ja uuden kokeminen "kulttuurin" varjon alla.

Det kostar, men pappa betalar – tärkeää on, että laskun jälkeen makeat muistot lämmittävät! Sellaisesta muodostuu hyvä elämä.

Antti Nylén:

En täysin ymmärrä kulttuurikaupunki-instituutiota. Onko tittelin tarkoituksena antaa tunnustusta jollekin kaupungille virkeästä taide-elämästä vai velvoittaa se tuottamaan mahdollisimman paljon taidetapahtumia?

Joka tapauksessa Turussa näyttää tänä vuonna tapahtuvan. Kiva juttu.

Antti Alanen:

Kyllä, mutta elokuvan asema voisi olla vankempi, sillä Turku on koko maan elokuvakulttuurin keskeinen paikkakunta. Turku on ollut yli puoli vuosisataa kukoistavien elokuvakerhojen kaupunki ja 1980-luvulta asti suomalaisen elokuvatieteen tienraivaaja.

Turku on myös Varsinais-Suomen Elokuvakeskuksen ja Suomalaisen Elokuvan Festivaalin tyyssija. Kuitenkin Turussa on tällä hetkellä enää yksi päivittäisiä esityksiä järjestävä elokuvateatteri (Finnkinon Kinopalatsi).

Elokuvakeskuksen hyvin varustettu auditorio ja Media Liv (entinen Domino) kamppailevat hienosti, mutta paremmilla resursseilla voitaisiin saada paljon aikaan. Kulttuurikaupunkivuoden kunniaksi Turun elokuvakulttuurin resursointi pitäisi nostaa pysyvästi ansaitsemalleen tasolle.

Tommi Uschanov:

Ei voi todeta juuri muuta kuin että vaikuttaa ihan normaalilta kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmistolta.

Pilvi Torsti:

Turun kulttuuripääkaupunkivuosi on Euroopan laajuisesti sillä tapaa esimerkillinen, että budjetti ei panosta rakentamiseen, vaan ohjelmaan ja oikein erityisesti siihen, että tapahtumat olisivat kaiken kansan lähestyttävissä. Turkulainen ystäväni, jota aiheesta haastattelin, nosti tästä loistoesimerkkinä esiin kulttuurireseptit (http://www.turku2011.fi/uutiset/laakarit-maaraavat-lippuja-kulttuuritapahtumiin_fi).

Maamerkkien sijaan keskiössä ovat kulttuurin hyvinvointivaikutukset, niin kuin pääteema "kulttuuri tekee hyvää" kuvastaa. Lähestyttävyyteen on kiinnitetty erityisesti huomiota sellaisten väestönosien kohdalla, joille kulttuuritapahtumien saavuttaminen ja lähestyminen olisi vaikeaa.

Tieteentekijänä arvostan myös sitä, että tiede ja tutkimus ovat suuremmassa roolissa kuin yhdessäkään kulttuuripääkaupungissa tähän asti (vaikka kulttuuripääkaupungit ovat olleet suurimmaksi osaksi yliopistokaupunkeja): ohjelmisto kattaa muutaman tiedeprojektin, lukuisia tiedettä taiteellisiin lähestymistapoihin yhdisteleviä projekteja, sekä Turun yliopistojen toteuttaman kulttuuripääkaupunkivuoden vaikuttavuuden arvioinnin.

Jaakko Heinimäki:

Ovat turkulaiset ymmärtäneet kulttuurin olemuksen.

Helena Hiilivirta:

Toivottavasti sama meno saa jatkua myös juhlavuoden jälkeen!

Hyvä, että ohjelma lienee ajateltu ennen kaikkea turkulaisille. Vaikuttaa siltä, ettei yritettykään mitään Euroopan kulttuurimestaruutta. Turkulaiset ansaitsevat juhlavuotensa.

Surettaa vain, että Logomo – "tilan kunnostus kulttuurikäyttöön on Suomen mittaluokassa merkittävä panostus" – ei ilmeisesti voikaan jäädä pysyväksi kulttuuritilaksi. Aikamoista haaskausta...

Soila Lehtonen:

Ei tietenkään voi etukäteen tietää, kuinka "vakuuttavasti" kaikki toteutuu, mutta yli 200-sivuinen, näköjään Dynamon visioima katalogi on herkullinen.

Yrittämisen puutteesta ei voi ketään syyttää; kulttuurikirjo levittäytyy sateenkaarena kaupungin ylle. Katalogin selailun perusteella itseäni kiinnostaisi osallistua muun muassa neitsytperunafestivaalille ja keinutuolien kokoontumisajoihin.

Teivo Teivainen:

Hienolta näyttää. Saaristopainotus houkuttelee. Keinutuolien kokoontumisajot varmistaa vakuuttavuuden.

Haluaisin Helsinkiin jotain yhtä nerokasta.

Jaakko Aspara:

Ohjelmisto vaikuttaa erittäin monipuoliselta ja runsaalta. Tosin erityisesti historiaan ja arkkitehtuuriin liittyviä installaatioita, näyttelyitä tai tapahtumia kaipaisin ehkä vieläkin enemmän – taiteen ohelle.

Ja sen varmistamista, että kuka tahansa kaupunkiin menevä huomaa jo kaupunkikuvassa kulttuurin (tai kulttuurikaupungin) hengen – ilman erityisiin näyttelyihin tai tapahtumiin hakeutumistakin.

Antti Ahlava:

Kaikille on tarjolla jotakin!

Yrjö Juhani Renvall:

Tapahtumalle on eduksi, että viekkaat turkulaiset ovat teettäneet työtä myös ei-turkulaisilla. Tamperelaisena koen kuitenkin helpotusta, että pääkaupunkikisan voitto ei napsahtanut tänne meille.

Kysymys jää: Mitä ähkyvuoden jälkeen? Sammutetaanko taas säästösyistä valot Aurajoen rannoilta? Suunnataanko taas kulttuuriin tarkoitetut valtiontuet muualle, kenties perusteella "johan teillä oli".

Minna Tawast:

Ainahan voisi toivoa kaikenlaista, mutta ohjelmassa on kuitenkin sekä perinteistä kulttuuriantia että erilaisia tapoja jalkauttaa taidetta arkeen ja sitoa itse kaupunkiin.

Markku Jokisipilä:

Vaikka turkulaisena ja itsekin yhdessä hankkeessa pienellä panoksella mukana olevana olen kenties jäävi asiaa kommentoimaan, pakko on sanoa, että vuosi tulee muodostamaan vertaansa vailla olevan kokonaistaide-elämyksen ja Auran rannoilla ennennäkemättömän kulttuuripläjäyksen.

Juha Sihvola:

Turkulaiset yrittävät kaiken aikaa kovasti olla rinta rottingilla eräänlaisia pääkaupunkilaisia vanhaan historiaan vedoten, ehkä enemmän kuin me stadilaiset, joille pääkaupunkilaisuus on itsestäänselvyys eikä erikseen tarvitse yrittää, mutta on suurisieluista suhtautua suopeasti kulttuuripääkaupungin touhukkaisiin ponnistuksiin.

Saila-Mari Kohtala:

Varsin monipuolinen ja rikas ohjelma. Samalla myös jokseenkin hajanainen ja rikkinäinen, joten varsinainen punainen lanka jää ehkä puuttumaan. Jonkinlaista kokonaiskonseptia kaipaisi kyllä, ja ehkä sitä nuorisoa ja uutta polvea olisi voinut korostaa enemmänkin. Mutta samaa vikaa on monella muullakin kulttuuritapahtumalla, kun yritetään tarjota ikään uin kaikkea kaikille.

Keskustelu siitä, näkyykö kyseinen ohjelma riittävästi, onkin sitten ihan toinen aiheensa. Siinäkin on tasapuolisuuden nimissä monella muullakin kulttuuritapahtumalla samanlaisia ongelmia. Mutta pikavilkaisulla kulttuuripääkaupunkivuosi näkyy varsin ohuesti esimerkiksi Facebookissa, joka sekin voisi olla yksi luonteva tapa kertoa tapahtumista koko Suomelle ja miksei maailmallekin. Sinänsä kulttuuripääkaupunkivuoden visuaalinen ilme on varsin onnistunut.

Pirjo Hiidenmaa:

Kyllä tämä ihan säällinen ohjelma on. Tämän virallisen ohjelma-annin lisäksihän lukuisat järjestäjät ja toimijat vievät omia konferenssejaan Turkuun ja siten siellä on monenlaista touhua ja paljon erilaisia tapahtumia.

Maria Pettersson:

Turku tarjoaa monipuolista ja monenlaiselle yleisölle suunnattua kulttuuriohjelmaa läpi vuoden. Turussa ei nähdä valtavaa megaspektaakkelia, josta puhuisi koko Eurooppa, mutta ei tarvitsekaan.

Kulttuuripääkaupungeiksi valitaan tarkoituksella erikokoisia eurooppalaisia kaupunkeja. Turun ohjelmatarjonta on tasokasta ja runsasta verrattuna vaikkapa viime vuoden kulttuuripääkaupunkien Essenin ja Pécsin tai ensi vuoden Guimarãesin ja Mariborin ohjelmiin.

Matti Kalliokoski:

Turun pitää näyttää kulttuuripääkaupunkina itseltään, ei jonkin toisen kaupungin kopiolta.

EI

Osmo Pekonen:

Suomalainen luovuus näkyy heikosti. Parhaat tapahtumat ovat tuontitavaraa.

Merkittävin uutinen lienee se, että kulttuuripääkaupunkivuoden kunniaksi Disney-yhtiö rekrytoi Turussa ensi kesäksi peräti 400 suomalaista työntekijää.

Kirsi Virtanen:

On kurjaa, että avausspektaakkelia johtaa ulkomaalainen ryhmä. Vaikka kulttuuri kai on universaalia, mutta silti.

Jukka Mallinen:

Ohjelma on päältä kaunis – on noudatettu valistunutta nykylaatua, modernismin ja postmodernismin kaanonia, on kovia nimiä, median pysäyttäviä projekteja, korkean ja matalan sekoittamista, lööppeihin sopivia kuriositeetteja. Sopii nykyaikaiselle kulttuurin kuluttajalle – onhan se silkkoa sisältä. Mutta missä on nykyaikana pysäyttävä elävä sisältö – se, joka valaisee uudella tavalla olemassaoloamme?

Pettymys on varsinkin se, että Turun ystävyyskaupunki Pietari on paitsiossa. Taidokas, mutta pysähtynyt monumetti Gergijev jää minkkimuurin kulutustavaraksi. Muuten villi ja vapaa nyky-Pietari, sen kellareissa muhiva moderni pamahdus ja vingahdus, on ohitettu kokonaan.

Akuliina Saarikoski:

Samaan aikaan kun Turku paistattelee ulospäin kulttuuripääkaupunkina, se lopettaa kirjastojen toimintaa, ei tarjoa tiloja taiteilijoille ja ihmisten itsensä järjestämille kulttuuritapahtumille, sekä ajaa alas Taideakatemiansa rahoitusta. Elävä kaupunkikulttuuri on nurinkurisesti katoamassa Turusta sen tämänhetkisen kulttuuripolitiikan takia.

Turku on pitkään ollut kaupunki, jossa ihmiset ovat itse järjestäneet erilaisia kulttuuritapahtumia toisilleen. Nyt Turussa hellitään vain eliittikulttuuria, samalla kun alakulttuureja ylenkatsotaan. Turun slogan "Turku palaa" vääntyy ihmisten suussa – ja aivan syystä – muotoon "Parku Tulee".

Jaakko Hämeen-Anttila:

Turun kulttuuritarjonta on aivan hyvää, mutta tosiasiaksi jää, että Turku on aika pieni kaupunki suurten eurooppalaisten kulttuurikaupunkien rinnalla. Kuten olisi Helsinkikin.

Eero-Tapio Vuori:

Ohjelmisto on yhdentekevää höttöä.

Umayya Abu-Hanna:

Riippuu, mitä vakuuttavuudella tarkoitetaan. Kulttuuri on nykypäivänä saatavilla myös muita kanavia pitkin – sosiaalimediat, netti, televisio jopa kännykät tuottavat ja yhdistävät kulttuureja yli rajojen jopa kansainvälisesti.

Turun ohjelmisto on kaikkia kaikille, se pyrkii demokraattisesti saamaan kaikki ihmiset osallistumaan johonkin, jonka nimi olisi "kulttuuritapahtuma" – vakuuttavuus tai vaikuttavuus olisi Turun uniikki näkemys ja tahto – ja se vaatisi rohkeutta ja painotusta.

Matti Wiberg:

Katteettomasti hypetetty, sisällöllisesti mielenkiinnoton, bysanttilaisesti hallinnoitu freak show -sarja ei vakuuta.

Ainut itseäni aidosti kiinnostava ohjelmanumero on Alvar Aallon työtä kalustesuunnittelijana esittelevä Puun ulottuvuudet -näyttely, josta tiedottamisessa epäonnistuttiin täysin.

Pääsyliput kaikkeen vähänkään kiintoisaan ovat törkeän kalliita.

Eipä juuri innosta kutsua ulkopaikkakuntalaisia ystäviä kylään kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelmiston latteuden ja tylsyyden takia.

Antoisasta ja iloisesta kansanjuhlasta ei ole pienintäkään viitettä.

Ohjelmisto on ponneton, vaikka helsinkiläiset kulttuuripiiritkin olisivat sitä mieltä.

Sinänsä helsinkiläisten turkulaisiin kohdistamat ennakkoluulot ja nuivat asenteet kiinnostavat turkulaisia paljon vähemmän kuin helsinkiläiset kulttuuripiirit kuvittelevat, itse asiassa eivät lainkaan.

Max Arhippainen:

En ole aikaisemmin nähnyt ohjelmaa. Mutta näin ensilukemalla ohjelmaa vaikuttaa sinänsä ihan mielenkiintoiselta ja monipuoliselta – mutta sellaiselta, jota normaalioloissakin odottaisi Turun kokoiselta kaupungilta, jota kaiken lisäksi joskus kutsutaan maan "kulttuurikehdoksi".

EN OTA KANTAA

Hannu Väisänen:

En ole innostunut koko kulttuuripääkaupunkihösiksestä, en Turussa enkä muualla.

Ohjelmaa tukitaan mielettömästi yhden vuoden osalle. Entä sitten? Vakava kulttuurikrapula.

Luoja huoltakoon ne jotka tänä vuonna haluaisivat elää normaalia elämää tukehtumatta täytekakun alle!

Juha-Pekka Hotinen:

En ota kantaa, koska etukäteen ja siitä tämän enempää tietämättä ei voi sanoa, kuinka vakuuttava ohjelmisto on. Se ainakin näyttää vakuuttavalta, mutta samalla herää kysymyksiä: kuinka pysyviä sen vaikutukset ovat? Kuinka paljon sitä on rakennettu paikallisille kulttuurin tekijöille ja käyttäjille, kuinka paljon julkisuutta varten? Istanbulissa suuri osa resursseista käytettiin kulttuurihistoriallisten rakennusten kunnostamiseen.

Toisaalta, ehkäpä kulttuuri on muuttunut kokonaan muutokseksi, tapahtumaksi, spektaakkeliksi. Järjestetään kunnon hässäkkä, jonka jälkeen jäljellä ovat krapula, roskat ja laskut. Pysyväksi vaikutukseksi riittävät muistot.

Markku Ruotsila:

Koko Euroopan kulttuuripääkaupunkiajatus on näitä byrokraattien keksimiä täysturhuuksia.

Kunnon kulttuurituotetta ei synny byrokraattien ohjauksessa eikä heidän päättämänään yhtenä tiettynä vuotena, ei edes Turussa. Vakuuttavaa tuotetta tulee kun on tullakseen.

Timo Valjakka:

Bileet kuulostavat mahtavilta, mutta paljon oleellisempaa on, mitä bileistä seuraa, mitä tapahtuu niiden jälkeen, syntyykö uusia rakenteita, uusia kulttuuritiloja, uusia tapoja toimia, uusia yhteistyökuvioita ja edelleen uusia projekteja. Vai palataanko takaisin arkeen?

Juhlitaan nyt ja tämä vuosi, mutta muistetaan palata asiaan vuoden päästä.

Annamari Vänskä:

Vielä lienee turhan aikaista arvioida ohjelman vakuuttavuutta, mutta sanotaan nyt vaikka, että aika hyvin kaupungilta, joka on tullut tunnetuksi siitä, ettei halunnut antaa kulttuurille tarkoitettuja avustuksia kulttuurin tekemiseen.

Osmo Soininvaara:

Verrattuna suuriin kulttuuripääkaupunkeihin, Turun ohjelmisto on määrällisesti vaatimaton, laatua voi arvioida vasta myöhemmin.

Turun kokoisen kaupungin voimavaroihin nähden ohjelmisto on aivan kunniallinen. Miljoonakaupungeilla on tietysti isommat rahkeet.

Vaula Norrena:

Vähän sillisalaatiltahan tuo vaikuttaa, vaan se kenties sopiikin saaristokaupungin imagoon.

Paula Tuovinen:

Yleisesti ottaen Turulla on huono maine kulttuurikaupunkina. Toivottavasti tilanne nyt muuttuu.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi