HS-raadin vastaukset kysymykseen: Pitäisikö ihmisten luopua lihansyönnistä?

Amerikkalaisen Jonathan Safran Foerin kirja Eläinten syömisestä on tänä keväänä herättänyt keskustelua lihansyönnin oikeutuksesta ja terveellisyydestä. Foerin mukaan taloudellisen tehostamisen tarve on johtanut siihen, että eläimiä ei kohdella yksilöinä. Niitä tuotetaan ravinnoksi niin suuria määriä ja antibiootteja ja kasvuhormoneja viljellen, että eläimet kärsivät, lihasta tulee huonolaatuista ja eläintautien vaara kasvaa.

Lihansyöntiä käsittelee tuoreessa esseekokoelmassaan Luonto pakastimessa myös kirjailija Anu Silfverberg. Hän pohtii muun muassa sitä, miksi olemme valmiita tappamaan ravinnoksi sian mutta emme koiraa:

"Sillä [sialla] on myös tunne-elämä ja persoonallisuus. Jos tarkkaillaan eläimen yksilöllisyyttä, tarpeita, tapoja, älykkyyttä tai kykyä tuntea, ei sikaa pitäisi mitenkään voida syödä jos koiraa ei voi{hellip} - - Mutta kärsimys turruttaa; se on ihmiselle tuttua. Kun kyseessä on toista rotua tai uskontoa edustava ihminen, kärsimys tuntuu kaukaisemmalta. Kun kyseessä on eläin, se vähenee. Tuotantoeläimen kohdalla se lakkaa kokonaan. Vähitellen, aste asteelta sitä on alettu pitää normaalina."

Lihantuotannon on myös pelätty jouduttavan ilmastonmuutosta. Worldwatch-instituutin mukaan lihansyönti aiheuttaa vähän yli 50 prosenttia kasvihuonekaasujen päästöistä. Viimevuotisessa väitöskirjatutkimuksessaan The Past, Present and Future of Eating Meat in Finland tutkija Markus Vinnari uumoilikin, että tilanne voi tulevaisuudessa ajautua ympäristönäkökulmasta niin epämieluisaksi, että lihansyöntiin on pakko puuttua.

Eläinten hyötykäyttöä ravinnoksi voidaan puolustaa pitkillä perinteillä. Lihan ajatellaan myös kuuluvan monipuoliseen ruokavalioon, sillä lihassa on pieniä määriä kaikki ihmisen tarvitsemia ravintoaineita.

Viikon kysymys:

Pitäisikö ihmisten luopua lihansyönnistä?

KYLLÄ

Anja Snellman:

Itse olen luopunut lihan syönnistä jo yli kolme vuosikymmentä sitten, mutta en ole safkaortodoksi enkä elämäntapafundamentalisti. Silti suosittelen lihasta luopumista paitsi eettisistä, myös ekologisista, eikä kaikkein vähiten terveydellisistä syistä.

Teivo Teivainen:

Bioreaktorissa viljelty keinoliha voi auttaa ihmiskuntaa luopumaan eläimiin perustuvasta lihatuotannosta.

Antti Nylén:

Mitä tähän nyt sanoisi? Pitäisikö ihmisten luopua järjettömästä väkivallasta sekä maailman köyhiltä ja nälkäisiltä ja tulevilta sukupolvilta varastamisesta? Kyllä vai ei vai etkö osaa sanoa?

Tästä aiheesta keskusteltaessa on välttämätöntä aina ensimmäiseksi todeta, että lihansyönti ei ole entisensä. Lihaa on aina syöty (kuten tyhmeliinit yrittävät vasta-argumentoida), mutta ei milloinkaan ihmiskunnan tunnetun historian aikana sillä tavalla ja siinä määrin kuin nykyään.

Kaikki, jotka nykyään syövät lihaa, ovat mukana verisessä väkivaltarikollisuudessa, jolle ei tietenkään ole mitään oikeutusta. Moderni lihateollisuus on läpeensä pahuuden kyllästämä instituutio, jota vastaan voi kapinoida vain ryhtymällä vegaaniksi ja levittämällä vegetaristista sanaa.

Hyvää tarkoittavat "syön vain luomua ja riistaa" -ihmiset – myös siinä äärimmäisen epätodennäköisessä tapauksessa, että puhuvat totta – ovat sellaisia kuin sensuroidun Fingerpori-stripin natsi, joka ostaa valintamyymälästä hyvällä mielellä "vapaan juutalaisen saippuaa".

Minun silmissäni kaikki lihansyöjät ovat "natseja". Mutta ei siinä sen kummempaa. Natsit voivat olla tosi kivojakin. Monet parhaista ystävistäni ovat natseja.

Riikka Ala-Harja:

Viisivuotias tyttäreni ymmärtää, että lihansyönti on epäloogista. Se ei liity pehmoeläinlällyttelyyn, vaan etiikkaan ja järkeen – lihansyönnille on olemassa nykypäivänä vain ontuvia perusteluja.

Uskon, että kasvissyönnistä tulee parinkymmenen vuoden kuluessa yhteyskunnallinen normi, mutta sen eteen täytyy tehdä työtä. (Niin muuten haloo kansanedustajaehdokkaat.)

Suomessa muutos saattaa tapahtua nopeammin kuin esimerkiksi tämänhetkisessä asuinmaassani Ranskassa, missä lihaa syödään rutkasti enemmän.

Kyse on tottumusten murtamisesta, pitkälle tiedon levittämisestä. Paikalliset ystäväni ovat nelikymppisiä, yliopistokoulutettuja, tiedostavia luomupiiriläisiä, mutta kukaan heistä ei ole kuullut esimerkiksi tuosta Worldwatchin päästötutkimuksesta. Heille liha on okei, jos se on luomua.

Liha kuuluu Ranskassa jokaiseen päivään, en tunne yhtään ranskalaista kasvissyöjää. Olen varma, että ranskalaisetkin alkavat kuitenkin olla sen verran vereslihalla ilmastonmuutoksen kanssa, että jo sillä perustelemalla saadaan lihansyöntiä vähennetyksi. Mutta tavallisen jalkatyön lisäksi siihen tarvitaan ennen kaikkea poliittista tahtoa muun muassa Euroopan unionissa.

Kaari Utrio:

Teoreettisesti ihmiskunta tulisi toimeen kasvisravinnolla, jota ihmisen alkuperäiseen tapaan välillä höystettäisiin eläinsaaliin proteiiniannoksella. Elinikä ja väestömäärä todennäköisesti laskisivat huomattavasti, mutta se olisi vain eduksi sekä planeetalle että jäljelle jääville ihmisille.

Käytännössä en kuitenkaan usko, että ihmiskunta luopuu lihansyönnistä muun kuin perusteellisen katastrofin seurauksena, ja senkin jälkeen löytyy aina niitä, joilla on varaa lihaan. Kalakantojen suojelu on ensisijaisen tärkeää, mutta siihenkään en usko.

Janne Saarikivi:

Ihmiskunnan historia ja leviäminen koko maapallon kaikille alueille on ravinnon hankkimisen historiaa. Kaikki paikalliset kulttuuritraditiot ovat viime kädessä syntyneet paikallisten ravintoresurssien hyödyntämisen myötä. Siksi vaatimus, että ihmiskunnan täytyy hylätä kaikki karjanhoidon, metsästyksen, poronhoidon ja kalastuksen muodot merkitsee pitkälti myös vaatimusta luopua paikallisesta kulttuuridiversiteetista.

Sen jälkeen kun tämä on sanottu, on sanottava kuitenkin myös seuraava.

Tehomaatalous ja sen eläimiä esineellistävä tuotanto ei missään päin maailmaa ole "perinteistä kulttuuria" ja "aitoa maaseutua", jota voisi jollain mielekkäällä argumentilla puolustaa. Se on vain hirvittävää väkivaltaa, josta tulee luopua.

Ihmisten on rakennettava uudestaan suhde eläimiin ja sitä kautta itseensä. Tässä auttaisi palaaminen historiassa takaisin pientuotantoon ja paikallisiin elinkeinoihin. En siis vaadi täydellistä taantumusta, ainoastaan reilun sadan peruuttamista.

Vaula Norrena:

Pitäisi luopua useampana päivänä viikossa. Lihansyönti lisää maailman nälkäongelmaa: lihankasvatus kuluttaa rehuina kalorimäärältään kolminkertaisesti verrattuna siihen, mitä liha tuottaa. Kasvispainotteisella ruokavaliolla kaikki maailman ihmiset saataisiin ruokittua. Lihansyönti myös aiheuttaa yli puolet kasvihuonepäästöistä, eli on ilmiselvä ilmasto-ongelma.

Sitten on vakava moraalinen ongelma tuotantoeläimien huonossa kohtelussa. Sitä ei voi selittää millään perinteellä tai kulttuurilla, koska kaikissa agraarikulttuureissa on huolehdittu eläimistä. Eläinten huono kohtelu on peräisin kilpailutaloudesta, jossa ihanteena on repiä maksimaalinen hyöty keinoja kaihtamatta. Tähän ei näköjään millään laeilla ja kunnan eläinlääkäreillä saada muutosta.

Tiedostavat ihmiset ovat jo alkaneet vähentää lihansyöntiä. Olisi hienoa, jos vähälihainen tai lihaton ruokavalio tulisi muotiin ja vakiintuisi siitä ennen pitkää normaalielämäksi.

Katariina Numminen:

Ainakin pitäisi kohtuullistaa lihansyönnin määrää, missään nimessä sitä ei kenenkään tarvitsisi syödä sellaisia määriä kun nykyään usein syödään. Ja tulisi palauttaa kovin etäiseksi ja ulkoistetuksi käynyt suhde eläimiin ja eläinten kasvattamiseen, tappamiseen, ruuaksi valmistamiseen. Silloin eläinten kohtelu – ja lihan laatukin – paranisivat.

Timo Valjakka:

Kyllä, ihmiset voisivat luopua lihansyönnistä – tai ainakin merkittävästi vähentää lihan osuutta päivittäisestä ravinnosta. Hyötyjiä olisivat sekä planeetta että sen asukkaat.

Johanna Sinisalo:

Kysymys on muotoiltu aika ehdottomaksi, mutta en silti pysty kuin vastaamaan myöntävästi. En kuitenkaan tarkoita, että lihan syönti pitäisi esimerkiksi lainsäädännöllisesti kieltää. Lihan syöntiä voitaisiin ajatella suhteellisen harvinaisena ylellisyytenä, kuten muutama sukupolvi sitten oli itsestään selvää.

Ihminen ei tarvitse päivittäin eläinproteiinia voidakseen hyvin, eikä lihansyönti ole mikään kansalaisoikeus, jota esimerkiksi kouluruokailu on velvollinen pitämään yllä.

Lihan tehotuotanto, paitsi että se aiheuttaa suuria kärsimyksiä eläimille, pitää myös eläinproteiinin hintaa keinotekoisen alhaisena. Olen aivan vakuuttunut siitä, että ennemmin tai myöhemmin ympäristö- ja eläinoikeuskysymykset nostavat lihan hintaa niin paljon, että ruokailutottumuksia on pakko muuttaa. Siksi olisi hyvä alkaa jo nyt totuttautua eettiseen, herkulliseen ja terveelliseen kasvispainotteiseen ruokavalioon.

Kersti Juva:

En tuomitse kokonaan lihansyöntiä. Tehotuotanto ja ihmisruuaksi kelpaavan ravinnon syöttäminen eläimille, metsien tuhoaminen, metaanipäästöt ja eläinten julma kohtelu ovat kestämätön yhtälö. Runsas lihan syöminen on myös tunnetusti epäterveellistä.

Ekologisesti kestävä ja humaani ratkaisu on vähentää lihansyöntiä todella rajusti ja kasvattaa eläimet vapaissa oloissa, joutomailla, jotka eivät muuhun kelpaa, ja kierrättää ruuantähteitä eläinten ravinnoksi. Sopii myös muistaa, että maidontuotanto edellyttää mullivasikoiden lahtaamista, joten vain vegaaniruokavalio takaa sen, ettei eläimiä tapeta.

Minusta ei ole luonnotonta tai väärin, että ihminen syö lihaa, joka on tuotettu ekologisesti, eläimiä kunnioittaen.

Janne Gallen-Kallela-Sirén:

Ihmisten ja ihmiskunnan pitäisi luopua monestakin asiasta, mutta eipä tuosta luopumisesta tunnu mitään tulevan ponnisteluista huolimatta. Se mistä yksi luopuu, siihen toinen ryhtyy.

Eihän Suomessakaan ole täysin luovuttu Janten lain ajatusmaailmasta, vaikka agraariyhteiskunta ja kyläyhteisöt ovat taaksejäänyttä elämää. Kehitys on hidasta. Ihmiskunta luopuu asioista kaikkein tehokkaimmin hitaan evoluution myötä.

Katja Tukiainen:

Turtuneet voivat läimäistä itseään poskelle, kyllä liha kärsii. Eläinten tehotuotanto kuluttaa myös enemmän luonnonvaroja kuin ravintokasvien viljely suoraan ihmisten ravinnoksi.

Pirjo Hiidenmaa:

Kyllä pitäisi. Jos ei luovuta kokonaan, pitäisi vähentää reippaasti. Suuri osa maailman ihmisistä ei ole rakentanut ruokavaliotaan jatkuvan lihansyönnin varaan.

Suomalaisetkin eläisivät huomattavasti paremmin ja terveemmin, jos joko luopuisivat lihansyönnistä tai söisivät sitä harvakseltaan. Tarkoitan tässä lihalla nyt vain nisäkkäiden ja siivekkäiden lihaa, en kalaa.

Perusteluja on helppo löytää. Jos lihaa ei voida tuottaa haitattomasti, lopetettakoon lihantuotanto kokonaan. Viimeaikaiset tiedot ovat osoittaneet, että eläinten hoidossa on runsaasti laiminlyöntejä. Huonolla kohtelulla pystytään pitämään hinnat alhaalla, mutta tällainen halpuus on väärää halpuutta. On kummallista, että hinnalla kilpailemista osataan paheksua esimerkiksi julkisissa hankinnoissa (vaikkei niissäkään hinta ratkaise), mutta omassa taloudessa hankinnat voidaan perustella halpuudella ottamatta muita kriteereitä huomioon. Eikä liharuoka ole olennaisesti kasviksia halvempaa.

Se lihansyönti, josta luopumista nyt kaavaillaan, on osa muutaman viime vuosikymmenen kulutustottumuksia. Kyse ei suinkaan ole suomalaisten ikiaikaisesta tottumuksesta. Tehomaatalouden aikana on ilmeisesti kadonnut mielikuvitus siitä, millaista ruoka voi olla.

Kasvissyöjille kerrotaan usein, että on vaikea saada aterioita riittävän monipuolisiksi, jos jättää lihan pois. En kyllä usko, että ruokavalio olennaisesti monipuolistuu, jos kasvisannoksen päälle lisätään pätkä makkaraa ja samalla yksipuolistetaan kasvistarjontaa. On turha kuvitella, että lihansyöjän ruokavalio olisi ilman eri tuumimista monipuolinen.

Ympäristökysymysten ohella kasvissyöntiä tukevia kriteereitä on paljon: terveellisyys, eläinten hyvinvointi ja tietenkin myös ruuan laatu ja maku.

Paula Tuovinen:

Kyllä, mutta ei kokonaan. Lihansyöntiä pitäisi kylläkin vähentää reippaasti ja lisätä kasvisten syöntiä. Ehdottomasti vähintään yksi kasvispäivä kouluihin – ja kunnollista kasvisruokaa.

Ville Ranta:

Lihateollisuus on eläimille rakennettu käsittämätön maanpäällinen helvetti, joka tullaan tulevina vuosisatoina muistamaan aikamme käsittämättömänä julmuutena. Tuotantoeläinten kärsimykset on kuitenkin piilotettu täysin ihmisiltä, ja siksi tuotantoon suhtaudutaan kuten lihansyöntiin yleensä, itsestäänselvyytenä.

Ihmisillä on tapana torjua lihansyönnin ongelmat tukeutumalla ajatukseen, että ihmiset ovat aina syöneet lihaa. Lihateollisuus ja lihansyönnin valtava määrä ovat kuitenkin uusia asioita, jotka ovat todella haitallisia eläimille ja luonnolle.

Joskus paikallinen liha on järjellinen ja luonnollinen valinta ravinnoksi. Tällaista lihansyöntiä ei tosin juuri enää ole.

Lihateollisuus on lopetettava ja kiellettävä. Sen jälkeen lihansyönti voi edelleen olla sallittua.

Atro Kahiluoto:

Nyt on kyllä vähän huolimattomasti muotoiltu kysymys, ei käy ilmi, tarkoitetaanko tässä myös kalan, äyriäisten ja hyönteisten syömisestä luopumista?

En ole sitä mieltä, että pitäisi luopua kaikesta eläinvalkuaisen syömisestä. En ole edes sitä mieltä, että pitäisi luopua kokonaan muustakaan lihan syömisestä, mutta olen sitä mieltä, että lihan tehotuotanto on eläinten hyvinvoinnin kannalta ja ekologisilta seuraamuksiltaan niin tuhoisaa, että siitä pitäisi päästä kokonaan eroon ja siksi lihan syöntiä pitäisi huomattavasti rajoittaa.

Lihan tuotannossa pitäisi siirtyä pienempiin yksiköihin, ottaa eläinten tarpeet paremmin huomioon ja lihaa pitäisi tuottaa vähemmän ja ekologisemmin. Tällöin lihan hinta ilman muuta nousisi nykyistä paljon kalliimmaksi, mikä myös rajoittaisi sen käyttöä.

Sinänsä en näe mitään ongelmaa esimerkiksi koirien syömisessä, vaikka en usko sen maistuvan kovin hyvältä, nämähän ovat puhtaasti kulttuurisidonnaisia asioita eikä toisen eläimen pitämiselle toista syötävämpänä ole tietenkään mitään rationaalista perustaa.

Vaikka nyt siis vastasin KYLLÄ kysymykseen lihansyönnin lopettamisesta, niin oikeastaan tarkoitan EI, sillä en kannata täydellistä luopumista, ainoastaan huomattavaa vähentämistä.

Minna Tawast:

Pitäisi, ainakin nykymuodossaan. Ihminen on sen sortin eliö, että hän pyrkii hyödyntämään kaiken eteen tulevan mihin tahansa todellisiin tai kuviteltuihin tarpeisiinsa. Tällainen ihmiskeskeinen maailmankuva on vääristynyt ja omahyväinen.

Teollisen yhteiskunnan kehityksen myötä sen haittavaikutukset näkyvät yhä selvemmin. Lihan tehotuotanto on yksi niistä. Minun etiikalleni vaikeinta on lihan "tuottaminen" ja tehotalous, joista seuraa suurta kärsimystä silloinkin, kun tuotantolaitoksia säätelevät esimerkiksi EU:n asetukset.

Vaikka ihminen onkin sekasyöjä ja elimistömme kykenee hyödyntämään lihasta saatavat ravintoaineet tehokkaasti, pärjäämme myös kasvisruualla. Varsinkin nykytietämyksen avulla on suhteellisen helppo valmistaa ravitsevaa kasvisruokaa, josta saa myös esimerkiksi proteiineja. Emme siis missään nimessä ole riippuvaisia liharuuasta.

Tällaisessa tilanteessa on täysin moraalitonta kasvattaa valtavaa määrää eläimiä oloissa, joissa ne väistämättä kärsivät vähintäänkin lajille tyypillisten tarpeidensa huomiotta jättämisestä.

Suuri osa tuotantoeläimistä kärsii paljon muustakin, myös suoranaisesta kivusta koko elämänsä ajan. En halua syödä kestokidutettua broileria tai sikaa enkä tukea ekologisesti epätervettä lihantuotantoa.

Anne Moilanen:

Lopetin lihansyönnin 20 vuotta sitten eettisistä syistä sekä siksi, että liha oli mielestäni pahaa. En syö mitään, mistä pääsee ääni. Mielestäni kaikkien ihmisten tulisi ainakin vähentää lihansyöntiä.

En kuitenkaan yleensä jaksa vouhkata ruokavaliostani. Se toki joskus ärsyttää, että lihaa on tarjolla joka paikassa, mutta kasvista ei. Monet myös oudosti luulevat, että juhlaruuassa pitää olla lihaa.

Kiba Lumberg:

Eläinten tehokasvatus on karmaisevaa. Eläinten elinolosuhteet ovat epäinhimillisiä, ja kohtelu ja teurastustavat karmeita. Aivan kuin eläimet eivät tajuaisi, että heitä lahdataan liukuhihnalta.

Katsoin taannoin, kun broilereita tainnutettiin jollain sinisen valon menetelmällä. Eläimen silmissä oleva kuolemankauhu oli niin järkyttävää, että itku tuli. Eläimet tuntevat kipua siinä missä ihminenkin. Tehotuotanto ja rahan ahneus ovat moninkertaistaneet eläinten kärsimykset sellaisiksi, että välillä ällöttää kuulua ihmiskuntaan.

Voin ymmärtää sen, että metsästetään omiin tarpeisiin, vaikka hienompaa olisi, jos eläinten ruumiita ei syötäisi lainkaan. Mutta lihan tehotuotantoyksiköt ovat ihmisten pitämiä eläinten keskitysleirejä.

Ihmiset syövät sairaiden ja stressaantuneiden eläinten lihaa. Pelot, kauhut ja kärsimykset siirtyvät ihmisten omaan hermojärjestelmään.

Me ihmiset puhumme mielellämme ihmiselämän arvon kunnioituksesta. Sitä samaa toivoisin eläinten kohdalla. Ja voihan se olla, että eläimet nousevat vielä kapinaan ihmiskuntaa vastaan. Eläinten vallankumous – se olisi oikeutettu.

Kirsi Virtanen:

Vaikka lihansyönnillä onkin pitkät perinteet, voisiko se kuitenkin johtua pakosta? Jos sadosta tuli huono, jos vilja meni talvella pilalle, jos rutto vei perunan – oliko liha silloin ainoa vaihtoehto? Umpihangessa kun ei viljellä tai kasvateta mitään. Voisiko olla niin, että lihansyönti on ollut ainoa mahdollisuus selvitä talven yli hengissä?

Olen itse luopunut lihansyönnistä kutakuinkin kokonaan. Kalaa vielä syön.

Vilpitön kiitos kuuluu niille järjestöille, jotka ovat näyttäneet, miten eläimiä tuotantolaitoksissa kohdellaan. En halua olla antamassa rahaa sellaisille elinkeinoille, joiden "päätuotteet" tuotetaan – no – kiduttamalla.

Umayya Abu-Hanna:

Kyllä, ehdottomasti ja pian. Vaikkei välittäisi eläimistä ja niiden oikeudesta olla yksilöinä, antibioottimäärä, joka nyt syötetään ihmisille ja lapsille lihan kautta, on varmasti syy suureen huolenaiheeseen lähitulevaisuudessa.

Toinen kysymys on se, että maailman ihmisten ylläpitäminen vaatii rajua lihansyönnin rajoittamista. Eläimet syövät valtavat kasvisvarannot, joilla voisi ylläpitää jo monta yhteiskuntaa. Ja vaikka ei välittäisi muista ihmisistä, asia pitää nähdä esimerkiksi kehitysapu-, asevienti- ja konfliktinehkäisykuvioissa.

Annamari Vänskä:

Kasvissyönti on ehdottomasti hyvä asia, joten kannatetaan! Itse olen ollut kasvissyöjä vuodesta 1987 lähtien enkä voisi kuvitellakaan syöväni lihaa tai kalaa. Lihansyöntiä on vaikea perustella millään järkevällä tavalla nykymaailmassa, jos yhtään piittaa eläinten oikeuksista, terveydellisistä näkökulmista, ilmastonmuutoksesta tai maailman ruokatilanteesta. Näistä jokainen on erittäin vahva argumentti lihansyönnin lopettamisen puolesta.

Sitä paitsi kasvikunnasta löytyy runsaasti ruoka-aineita, esimerkiksi soija, joiden proteiinikoostumus on korkea. Sivumennen sanottuna: moni raavas painonnostajakin tankkaa soijaproteiinia, joten kasvisruokaan liittyvä stereotypia kasvisten demaskulinisoivasta vaikutuksesta on sekin silkkaa huuhaata.

Jotkut ovat muuten arvioineet, että tulevaisuudessa kasvissyönnistä tulee normi ja lihansyönti vähenee. Tällainen tulevaisuudenskenaario ei tunnu yhtään hullummalta!

Akuliina Saarikoski:

Ehkä ihmisten kyky ratkaista muitakin eettisiä ongelmia saattaisi parantua, jos tämä massiivinen väkivallan koneisto katoaisi ympäriltämme. Eettisen vastuun perusteena olisi silloin yksilön kyky kokea ympäröivä maailma, eikä ihmisten ja eläinten välille rakennettu keinotekoinen raja, eli laji.

EI

Markku Jokisipilä:

Kohtuullistaa varmasti voisi, mutta en näe kokonaan luopumista kovinkaan realistisena. Tuotantotapoja ja länsimaisen elämäntavan ympäristöä kuormittavaa vaikutusta ylipäätään tulee jatkuvasti aktiivisesti pohtia ja miettiä keinoja kestävämpien ratkaisujen löytämiseen. Ja kyllä muuten koiranlihaakin monessa paikassa syödään.

Antti Ahlava:

Lihaa ei pitäisi sarjatuottaa mahdollisimman paljon minimaalisilla tuotantokustannuksilla, vaan eläinystävällisesti, vaikka tämä käy kukkarolle.

Risto Pelkonen:

Itse kukin tehköön oman ratkaisunsa lihansyönnin suhteen. Koko ihmiskuntaa koskevaan lihansyöntikieltoon ei ole moraalisia, fysiologisia, sosioekonomisia tai kulttuuriekologisia perusteita.

Yrjö Sotamaa:

Kun ympäristön ja maapallon rajat tulevat vastaan joudumme arvioimaan lihansyöntiä ja koko elämäntapaamme uudelta pohjalta.

Kaarina Kaikkonen:

Me ihmiset olemme osa luontoa, jossa kaikkien elävien arvokkaana tehtävänä on joutua lopulta toisen elävän ravinnoksi, systeemin kierto on loistava. Ihmisellä on yhtä suuri oikeus syödä toisia eläviä kuin vaikka hyttysellä, sudella tai haukalla. Muurahaisetkin pitävät kotieläimiä.

Olen jo täysin tympääntynyt vegaanien naiiviuteen ja kaksinaismoraaliin. Jos päämääränä on elämän säilyttäminen, miksi he sallivat abortit, joissa viattomia ihmislapsia murhataan Suomessakin 10 000 vuosittain, aivan itsekkäistä syistä? Jos päämääränä on kärsimyksen vähentäminen, miksi he sallivat vanhusten, vammaisten tai vankien virumisen laitoksissa? Jos päämääränä on eläinten suojeleminen, miksi he sallivat rottien, hyönteisten ja syöpäläisten joukkomurhat?

Vegaanien suosimien tuontikasvien viljelemiseksi on tuhottu sademetsiä, käytetty lapsityövoimaa, murhattu miljoonittain eläimiä myrkyttämällä ja siis tuotettu kärsimystä pienille viattomille ihmis- ja eläinraukoille. Tuontikasvien kuljettamiseksi Suomeen on kulutettu öljyä ja pilattu ilmastoa. Ja todistetusti kasvitkin kärsivät ja kituvat kun niitä leikellään tai revitään juuristaan, mutta sepä ei ketään kiinnosta. Monia sukupolvia vankeudessa elänyt ja sitä tarkoitusta varten jalostettu tuotantoeläin ei osaa kaivata vapautta, se ei kärsi vankeudesta sinänsä vaan on vieraantunut vapaudesta. Vapaudenkaipuuseen tarvitaan muistijälki siitä, että asiat olivat joskus toisin. Ei syntymästään sokea, kuuro tai invalidi ihminenkään kärsi vammastaan ellei toiset ihmiset säälien kerro mitä häneltä puuttuu.

On myös kyseenalaista määritellä ulkopuolelta lajityypillisiä tarpeita tuotantoeläimille vertaamalla kaukaisiin villeihin sukulaislajeihin. Esi-isämme kiipeilivät puissa ja asuivat maakuopissa, kenties ihmisen lajityypillinen tarve olisikin yöpyä maakuopassa kerrostalohäkkien sijaan? Vankeuteenkin voi sopeutua niin eläin kuin ihminenkin, jos perustarpeet tyydytetään, eli on lämpöä, lepoa, ravintoa ja toisten samankaltaisten lajitovereitten seuraa. Yksinäisyyteen eristäminen on pahin rangaistus vankilassa ja itsemurhien syy. Kerrostalojen lemmikkieläimet taitavat kärsiä yksinäisyydestä enemmän kuin tuotantoeläimet lyhyen elämänsä aikana.

Tulevaisuudessa tuotantoeläinten jalostus ja ruuantuotanto kehittyy geenimuuntelun ja kantasolututkimuksen myötä ja saamme piankin päättömän sian lihaa, jonka tunne-elämä on lähes kasvin tasolla. Mutta toki eläinten oloja tulee parantaa. Tuotantoeläinten oloja parannetaan vaikuttamalla Brysselissä. EU:n lainsäädäntöä tulee muuttaa siten, että myös pienemmät maatilayksiköt kannattavat.

Minä syön päivittäin iloisena lihaa ja kuljen lämpimänä pakkasella turkissa ja nahkasaappaissa esi-isieni tavoin. Toivon että yhteiskunta lainsäädännöllä huolehtii minun lajityypillisistä tarpeistani.

Matti Apunen:

Ihminen sattuu olemaan sekaravinnon syöjä. Meidän on mahdollista syödä myös hormonitonta ja antibiootitonta ja asiallisesti tuotettua lihaa.

Kysymyksenne on ihanan asenteellinen: 90 prosenttia lihansyönnin vastaista paatosta ja kauhukuvia ja sitten vastapainoksi laimea huomautus lihansyönnin "pitkistä perinteistä".

Heikki Hiilamo:

Jos kysymys olisi aseteltu hieman varovaisemmin, olisin vastannut myönteisesti. Lihansyöntiä on syytä vähentää dramaattisesti sekä eettisistä että ympäristösyistä.

Tämä on myös henkilökohtainen valintani. Luopuminen kokonaan lihan syömisestä on kuitenkin turhan kova vaatimus.

Virpi Suutari:

Meidän pitäisi kyllä syödä lihaa vähemmän ja suosia eettisesti ja lähellä tuotettua lihaa. Nykyinen teholihatuotanto pitäisi lopettaa.

Arno Kotro:

Ei kokonaan, mutta tuotantoeläinten joukkokiduttaminen on lopetettava, piste. Tulevat sukupolvet vielä hämmästelevät barbaariuttamme.

Lihantuotanto aiheuttaa nykyisellään eläimille valtavasti kärsimystä, se on päivänselvää eikä millään selittelyillä muuksi muutu. Julmalle tehotuotannolle on saatava loppu, mutta jos eläin – vaikkapa hirvi, poro, lammas tai ahven – on saanut elää tuskattoman elämän ja kuolema on nopea, silloin en näe moraalista estettä lihansyönnille.

Matti Wiberg:

Lihansyöntiä ei pidä lopettaa, sillä liha on hyödyllistä ja maukasta sekä terveellistä ravintoa.

Jaakko Aspara:

Olen samaa mieltä siitä, että lihansyöntiä pitää vähentää sikäli kun lihan tuottaminen ravinnoksi on tehottomampaa kuin kasvien. Mutta lihansyönnin tuomitsemista ja kasvissyönnin jumaloimista eettisillä perusteilla en ole oikein ikinä täysin ymmärtänyt. Ovathan kasvitkin eliöitä ja biologisia organismeja – joten miksi niitä sitten saisi riistää ja teurastaa hyvillä mielin, jos kerran eläimiä ei saa. Miksi eläimien pitäisi saada eri kohtelua kun kasvien (tai sienien).

Ollaanko tässä loppujen lopuksi kuitenkin itsekkäitä rasisteja: kun ihminenkin on eläin, niin vedetään kotiinpäin ja halutaan suojella muita eläimiä, mutta kasvimuukalaisia voidaan kohdella miten sattuu. Onhan sitä paitsi olemassa jopa tutkimuksia, joiden mukaan kasvitkin voivat kokea kipuun verrannollisia reaktioita niitä tapettaessa.

Toki eläimille pitäisi antaa oikeus kohtuullisen kärsimysvapaaseen elämään ennen teuraaksi päätymistä. Ja kuten sanoin: toki lihansyöntiä pitää vähentää, niin kauan kun lihantuotanto on tehottomampaa ja aiheuttaa suurempaa rasitusta maapallon resursseille kuin kasvisravinnon tuotanto.

Mutta muuten voimme mielestäni hyväksyä luonnon lait ja sen, että ihminen on luonnollisesti sekä lihan- että kasvinsyöjä – ja jos haluamme itse elää, emme voine kokonaan kieltää itseltämme muiden eliöiden syömistä.

Antti Alanen:

Ei. Kaikki vastausvaihtoehdot ovat kylläkin perusteltuja.

Alusta alkaen ihminen on ollut kaikkiruokainen, sekä kasvinsyöjä että lihansyöjä. Ihminen on elänyt 10 000 vuotta maanviljelyskulttuurissa, johon ovat kuuluneet kotieläimet, joita on pidetty ravinnoksi. Ihmisen jalostamat kotieläimet ovat ihmisistä riippuvaisia, ja niistä on pidetty hyvää huolta. Ennen maanviljelystä ihmiset olivat metsästäjä-keräilijöitä.

Kaupungistuvassa maailmassa tilanne muuttuu, ja taidamme elää siirtymäkautta. Frederick Wiseman teki vuonna 1976 lihanjalostusteollisuutta käsittelevän dokumenttielokuvan Lihaa (Meat), jolla oli sellainen vaikutus, että sen nähneet lopettivat lihansyönnin. Lihanjalostusteollisuus näki vaivaa estääkseen elokuvan esittämisen. Mitä enemmän tiedän nykyaikaisesta lihanjalostusteollisuudesta, sitä vastenmielisemmältä tuntuu ajatus lihansyönnistä.

Itse en osaa ravita itseäni riittävästi kasvisruoalla, vaan tarvitsen pihviä, lihapullia, sitruunakanaa ja bolognalaista spaghettia varsinkin talvella. Pidän enemmän kalasta kuin lihasta, mutta hyvää kalaa on vaikeampi saada. Mutta jos Clint Eastwood pärjää pelkällä kasvisruualla niin kai sen pitäisi onnistua muiltakin.

Osmo Rauhala:

Ei lihasta kokonaan tarvitse luopua, mutta varsinkin kehittyneissä maissa voitaisiin kasvisproteiinin ja kasvisrasvan kulutuksen osuutta lisätä huomattavasti ja eläinten kasvatusta harjoittaa vain siinä muodossa, kun se on ekologisesti kestävää ja eettisesti hyvin hoidettua, kuten luomutuotannossa.

Suomessa on satojatuhansia hehtaareja nurmia ja laitumia, joissa ei voi viljellä viljoja tai perunaa vaan ainoastaan heinäkasveja. Ne eivät sellaisenaan kelpaa ihmisravinnoksi, mutta eläimille kyllä. Tämän rehun avulla voidaan tuottaa maitoa ja lihaa, joka lisää ravinnontuotannon kokonaismäärää. Kun viljelyssä ei käytetä öljypohjaisia keinolannoitteita eikä kastelua, ja kun eläimet hoitavat osin ravinnon keruun itse laiduntamalla, ovat päästötkin pienet.

Joillain luonnonkansoilla kuten inuiteilla ja Siperian heimoilla eläinproteiini ja rasva ovat lähes ainoa ravinnon lähde, joten ainakin heille pitää suoda mahdollisuus lihansyöntiin.

Jaakko Heinimäki:

Ei. Mutta teollisesta lihantuotannosta pitäisi luopua.

Maria Pettersson:

Eläimen syöminen ei ole väärin, mutta eläimen kiduttaminen ja kaltoinkohtelu on. Lihansyöntiä ei ole tarpeen kieltää kokonaan, mutta sen voisi hyvin rajoittaa esimerkiksi riistaan.

Hyvin pienimuotoiset, eläimen tarpeet ja lajikäyttäytymisen huomioivat eläintilat voisivat myös tulla kysymykseen. Lihan kilohinta hyppäisi luultavasti satoihin euroihin, mikä tekisi lihasta vain rikkaimpien herkun. Se lienee silti pienempi paha kuin nykytilanne.

Ami Hasan:

Aloite voi olla hyvä, mutta siinäkin tapauksessa se tulee vuosimiljoonan liian myöhään.

Mutta aloitetaan pienestä – jos kaikki ihmiset pitäisivät yhden kasvispäivän viikossa, niin Kioton ilmastosopimuksen tavoitteet olisi saman tien saavutettu. Kyllä minä siihen olen valmis, kukas kävis sopimassa kaikkien muiden kanssa?

Miksiköhän muuten ihmiset, jotka humaaneista syistä jättävät pihvin syömättä, saattavat tilata katkarapusalaatin, jonka valmistamiseksi on täytynyt tappaa 20 katkarapua?

Katriina Järvinen:

En usko pakottamisen voimaan lihansyönnin lopettamisessa. Sen sijaan kasvissyönnin edistämiseksi voitaisiin toteuttaa uusi Pohjois-Karjala -projekti. Elintarviketeollisuuden tulisi kehittää lisää puolivalmisteita kasviksista, ravintoloiden, koulu- ja työpaikkaruokaloiden tarjota maukasta kasvisruokaa ja median panostaa kasvisruokailun edistämiseen. Näin kasviksista tulisi vähitellen pääruoka ja liha jäisi lisukkeeksi. Lihan tehotuotanto voitaisiin lopettaa ja panostaa luomuun.

Pauli Aalto-Setälä:

Ilmastonmuutosargumentti ei kanna; Suomen kasvihuonepäästöt syntyvät hiilivoimaloissa ja liikenteessä. Tupakan polton lopettamisella tai huoneenlämmön laskemisella on merkittävämpi vaikutus hiilijalanjälkeen kuin pihvinsyönnillä.

Seppo Zetterberg:

Syököön lihaa kuka lystää, ja nauttikoon kasviksista kuka lystää. Eipä tähän sääntöjä kannata asettaa. Ja jos asetettaisiinkin, niin ketäpä ne velvoittaisivat. Eivät ketään.

Sinänsä olisi tietysti jylhä juttu, jos ihmiset luopuisivat ikivanhasta lihansyönnin perinteestä. Miten syömälakko organisoitaisiin? Varmaankin perustettaisiin valvontakomissioita, joiden käytössä olisi mojovia sanktioita. Taikka sitten palkintona tarjottaisiin runsasta rehua. Ja takuulla perustettaisiin erilaisia kursseja ja sopeutumisleirejä, jotta luonteeltaan heikot saisivat tukea lihansyönnin lopettamiseksi.

Johannes Koroma:

Katselen kuinka kettu yrittää tavoittaa jäniksen syödäkseen siitä osan ja orava pienen linnun samasta syystä. Se on elämän kiertokulkua. Ihminen on rationalisoinut metsästyksen kasvatukseksi ja onneksemme maailmankansat eivät ole joka puolella ruuanhakumatkoilla räiskimässä aseillaan ja ansoillaan.

Antti Arjava:

Meidän kaikkien (paitsi eskimoiden) olisi hyvä vähentää lihansyöntiä sekä ympäristö- että terveyssyistä. Eettistä perustetta en sille näe, ja toki koiraa voi syödä siinä kuin sikaa, jos se sattuu maistumaan. Jos me emme saa syödä eläimiä, miksi muutkaan eläimet saisivat? Olisiko sallittua syöttää koiraa koiralle, ja jos ei, niin ei kai sikaakaan. Ihminen ei olisi ensimmäinen laji luonnossa, jonka tämä itse keksimämme moraali veisi sukupuuttoon. Henkilökohtaisena ratkaisuna kasvissyönti on tietysti täysin paikallaan.

Kari Enqvist:

Jos ihminen on osa luontoa, silloin kaikki se, mitä teemme, on luonnollista – myös lihansyönti. En näe pakottavia perusteita luopua lihansyönnistä. Sen sijaan on oikein vaatia korkealaatuista etiikkaa eläintenhoitoon ja kaiken kärsimyksen minimointia.

Martti Koskenniemi:

Kuka tietää, mitä seurauksia olisi ihmiskunnan massiivisella siirtymällä kasvisyöjiksi! Tämä ei tarkoita, etteikö pidä tarkkailla ruokatapojen ympäristövaikutuksia ja vaikkapa varata kasviruualle yksi-kaksi päivää viikossa. Vaikka pakolla, ellei muuten.

Juha Kuisma:

Kysymys jääköön jokaisen itsensä pohdittavaksi. Siihen ei ole yleistä vastausta. Pitäisikö esimerkiksi seksistä luopua, koska ihmisiä on maapallolla liikaa?

Kuitenkin yksi muodinvastainen huomautus. Kotieläiminä pidetyt eläimet ylläpitävät biodiversiteettiä alueilla, joilla globaali teollinen yhteiskunta ei pysty ylläpitämään monimuotoisuutta.

Leena Lehtolainen:

Tunnepohjalta vastaisin kyllä, mutta en ole mikään täyskieltojen kannattaja. Jokaisen meistä on syytä kuitenkin vähentää lihansyöntiään radikaalisti ja lopettaa tehomaatalouden tuotteiden käyttö.

Luomulihaa ja riistaa voi käyttää kohtuudella, vaikkapa kerran viikossa tai kahdessa. Toki sen parempi mitä useampi lopettaa lihansyönnin kokonaan.

Juha Herkman:

Ei lihansyönnistä kategorisesti voi luopua. Ihminen on sekasyöjä.

Maailmassa on kolkkia, joissa ihminen ei olisi voinut elää ilman eläinproteiinia. Esimerkiksi pohjoisen alueilla on järkevämpää syödä merten ja maiden riistaa kuin kuljettaa sinne banaaneja tuhansien kilometrien päästä tai kasvattaa tomaatteja valtavasti sähköä kuluttavissa kasvihuoneissa.

Lihakarjan tehokasvatukselle sen sijaan pitäisi löytää vaihtoehtoja ja lihansyöntiä olisi kyllä mahdollista monin paikoin vähentää.

Taru Mäkelä:

Ihminen on luotu syömään myös lihaa. Koska lihatuotannossa on vääristyneitä piirteitä, olisi järkevää esimerkiksi popsia citykaneja pois jaloista kuleksimasta.

Anu Kantola:

Lihansyönnin lopettaminen ei tunnu reaaliselta vaihtoehdolta. Sen sijaan eläinten olosuhteisiin voisi kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota ja lihansyöntiä vähentää.

Atso Almila:

Olen valmis maksamaan lihasta enemmän ja toki syömäänkin sitä vähemmän, jos tuotanto saadaan "luomummaksi" ja eettisemmäksi. En kuitenkaan luopuisi lihasta noin vain. Se on tarpeellinen osa monipuolista ruokavaliotamme, kuten kalakin.

A. W. Yrjänä:

Fossiilannotteinen yksivuotisten viljakasvien tuotanto tuhoaa pintamaata enemmän kuin mikään ihmisen toiminta. Ainoa kestävä malli tulevaisuuden maataloudelle muodostuu vuoroviljelystä, jossa laiduntavat eläimet palauttavat ravinteet maahan.

Alf Rehn:

Lihansyönnistä en luovu, mutta lihan kustannukset tulisi ottaa kokonaisvaltaisemmin huomioon. Eläimiä tulisi tietenkin kohdella hyvin, ja kestävän kehityksen periaatteita tulisi kunnioittaa.

Tärkein kysymys ei ehkä ole "liha, kyllä vai ei?" vaan "mitä lihaa ja miten paljon?" Kaikkien tulisi syödä enemmän kalaa ja vihannesruokia, se on minulle selviö. Ja naudanlihaan tuottamiseen kuluu aivan uskomattomat määrät vettä – ja tämä on erittäin tärkeää ottaa huomioon. Porsaanliha on esimerkiksi tässä paljon tehokkaampaa – pekoni on ekoteko!

Eilina Gusatinsky:

Olen jäävi puhumaan tästä asiasta, koska itse lopetin lihansyönnin yli 15 vuotta sitten. Mutta en koe, että muiden pitäisi luopua. Ihminen tarvitsee kuulemma lihaa monien lihassa olevien ravintoaineiden takia.

Itse asiassa mielestäni pitäisi puhua siitä, että maatalous on teollistunut niin pahasti, että se luo ilmastouhkia.

Minna Lindgren:

Ihminen on aina ollut lihansyöjä, ja se kuuluu biologisesti ihmisen olemukseen. Toinen asia on, minkälaista, miten tuotettua ja kuinka paljon lihaa ihminen syö.

Puolustan vimmaisesti oikeuttani syödä lähilammasta. Lammas on ekologinen ruohonleikkuri, sitä varten ei tarvitse tuottaa lannoitettua rehua ja viljaa, ja siitä hyödynnetään lihan lisäksi villa ja nahka. Lammas on ihmisen hyvä kaveri, koko elinkaarensa ajan.

Sampo Terho:

Ei missään nimessä kokonaan, mutta ehkä välillä voisi syödä lihattomankin aterian. Lihan tuotantotapoja voidaan tarvittaessa valvoa tiukemmin.

Jukka Mallinen:

Suurin osa ihmiskuntaa ei pidä lihansyöntiä epäeettisenä. Mutta ehkä tässä suhteessa lännessä on alkanut kulttuurin muutos. Buddhalaisessa ja hindulaisessa kulttuurissa lihansyöntiin suhtaudutaan jo vanhastaan tuomitsevasti.

Vastaavasti esimerkiksi orjuus hävisi hitaasti tuhannen vuoden kuluessa. Vielä 1800-luvun puolivälissä neekeriorjuus oli hyväksyttyä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja maaorjuus Venäjällä. Orjuus hävisi asennemuutoksen ansiosta viime vuosisadalla, ja nyt sitä pidetään epäeettisenä kaikkialla.

Mihin vedetään raja – ja millä perusteilla? Saako syödä lintua, kalaa, munia, maitoa, äyriäisiä? Entä sieniä, leviä – kuuluvatko ne eri kategorioihin? Miksi liha on "pyhä", mutta kasvin ruumis ei? Eettisen rajalinjan vetäminen voi mennä liian monimutkaiseksi.

Tabusäännöt – sika, koira, käärme, sieni – ovat lähinnä menneisyyden maagisen sivilisaation jäänteitä.

Käytännössä lihan tuotanto rasittaa ankarasti maapallon resursseja. Mutta uusien teknologioiden avulla voidaan varmasti kehittää hyvinkin vähän luontoa rasittavaa lihantuotantoa – jopa vähemmän rasittavaa kuin tietyt kasvintuotannon lajit. Kielletäänkö nämäkin lihalajit? Teknologian kehitys pystyy ratkaisemaan lihantuotannon ekologiset ongelmat, jos vain eettistä tahtoa löytyy.

Tiettävästi Homo sapiens ja sivilisaatio kehittyi ihmisapinan aivojen koon kasvamisen seurauksena. Näiden suurempien aivojen kehittymisen edellytys oli siirtyminen lihansyöntiin. Ainoastaan liha ja kala kykenivät antamaan Homo sapiensin aivoille niiden vaatiman suuremman energiamäärän.

Jos siirrymme kasvisravintoon, tyhmistyykö ihmiskunta?

Seppo Lampela (Steen1):

Ei, mutta lihansyöntiä voi vähentää rutkasti. Ei lihaa tarvitse syödä joka päivä, ellei ole "makkara on suomalaisen miehen vihannes" -tyyppinen infarktin partaalla läähättävä idiootti. Maailmalla ei ole ollenkaan tavatonta valmistaa kasvisruokaa päivälliseksi lihansyöjäperheessä. Luulen lihan olevan suomalaiselle samanlainen sota-ajan pulatrauman jäänne kuin kahvikin.

Vähentämällä lihankulutusta eläinten kasvatuskin saataisiin eettisemmäksi. Se olisi meidän kaikkien etu. Plus eliniänodote kasvaa, elämänlaatu paranee, mielialasta puhumattakaan. Valitettavasti tässäkin taitaa tulla talous vastaan: uunilenkki on helvetin paljon halvempaa kuin tomaatti.

Jaakko Hämeen-Anttila:

Suurteollisuutena lihantuotanto on epäeettistä ja asiaan pitäisi puuttua. Se ei silti tarkoita, etteikö ihminen voisi syödä lihaa: hyvissä oloissa kasvaneen eläimen syömistä on turha pitää epäeettisenä.

Claes Andersson:

Syön lihaa harvoin, mutta syön kuitenkin. Hyvä periaate on, että söisi lihaa vain sellaisista eläimistä, jotka ovat saaneet elää hyvän ja luonnollisen elämän (kuten lampaat maaseudulla).

J. M. Coetzee esittää romaanissaan Elizabeth Costello, että tapamme kohdella eläimiä, esimerkiksi teollisen massateurastuksen muodossa, on ollut pohjana myös ihmisten joukkohävittämiselle, kuten holocaustissa. Raaka ja tunteeton suhde eläimiin toistuu myös ihmissuhteissamme.

Matti Kalliokoski:

Kannatan ihmisten valinnanvapautta. Ajan mittaan hinnasta tulee hyvä ohjauskeino. Ihmisten omaa valintaa luopua lihansyönnistä on syytä tukea tekemällä se mahdollisiksi kouluissa ja työmaaruokaloissa. Vielä ei kuitenkaan ole tarvetta ryhtyä aktiivisiin rajoittamistoimiin. Hintaerot ohjaavat jo nyt Suomessa ruuan kulutusta lihasta kasviksiin. On todennäköistä, että jos muutosta ryhdytään edistämään taloudellisilla kepeillä ja porkkanoilla, se tapahtuu tuotanto- eikä kulutuspäässä. Jos siis joku haluaa olla syömättä lihaa, siihen pitää olla mahdollisuus. Jos joku haluaa jatkaa lihansyöntiä, siihenkin pitää olla mahdollisuus, kunhan maksaa hiukan enemmän ruuastaan.

Mikko Lehtonen:

Ruuan tuotannon ympäristökuormituksen kannalta vastauksen tulisi olla luonnollisestikin kyllä. Myös lihantuotannon eläimille aiheuttamat tarpeettomat kärsimykset samoin kuin tarjolla olevien lihatuotteiden huono laatu puhuisivat kyllä-vastauksen puolesta. En kuitenkaan voi edellyttää toisilta sellaista, mihin en itse ole valmis.

Niinpä yritän arjessa päästä eettisestä pälkähästä olemalla ostamatta kananlihaa, hankkimalla lihani alan erikoisliikkeistä, joiden tarjonta on peräisin pieniltä lähituottajilta ja joissa liha raakakypsytetään asianmukaisesti ilman tarpeettomia lisäaineita, sekä syömällä edullista ja maukasta hevosen lihaa aina (kohtalaisen usein), kun sitä on lähiliikkeissäni tarjolla. Entiset ravihevoset ovat sentään eläneet kohtalaisen hyvän elämän. (Tästä huolimatta vain pieni osa lopetettavista hevosista päätyy lihatiskeille.)

Ymmärrän hyvin, että voin olla "eettinen lihankuluttaja" (siinä määrin kuin se on ylipäätään mahdollista) vain siksi, että satun asumaan lähellä yhtä harvoista kutakuinkin alkuperäistä tehtäväänsä yhä täyttävistä kauppahalleista. Lihantuotanto ei yhden talouden hankinnoilla muutu miksikään. Avainasemassa ovat suuret kauppaketjut ja niiden tarjonta.

Markku Ruotsila:

Viherpunainen liike on nopeasti muuttumassa uudeksi totalitarismiksi (mikä ei yllätä, ovathan sen juuret tukevasti vanhassa punaisessa totalitarismissa). Nyt aletaan unelmoida sen määräämisestä, kuka saa syödä mitä ja milloin. Jättäkää ihmiset rauhaan! Niin kauan kuin ihmisiä on ollut, ovat he syöneet lihaa – jos ovat halunneet. Vapaus on länsimaisista arvoista ensimmäinen.

Risto Volanen:

Lehmä on yhä 10 000 vuoden takaa eri puolilla maapalloa ihmiskunnan suuria keksintöjä kehittää heinästä ihmisravintoa, maitoa ja lihaa.

Tuomas Enbuske:

Tuo on jokaisen yksityisasia.

EN OTA KANTAA

Tommi Uschanov:

Yhdysvaltalainen filosofi Cora Diamond on huomauttanut moraalifilosofiassa paljon keskustelua herättäneessä kirjoituksessaan Eating Meat and Eating People (1978), että vaikka eläinten kärsimyksiä tehomaataloudessa tarjotaan usein argumentiksi lihansyöntiä vastaan (vrt. kysymyksessä mainitut Foer ja Silfverberg), niitä ei näytä olevan mahdollista tarkemmin katsoen pitää sellaisina.

Jos kasvissyöjille tarjottaisiin esimerkiksi pihviä, joka on valmistettu salamaniskuun kuolleen tai rotkoon pudonneen naudan lihasta, useimmat heistä kieltäytyisivät – ja ikään kuin kavahtaisivat automaattisesti ajatusta vaistomaisesti tarkalleen samaan tapaan kuin kaiken muunkin lihan kohdalla. Tämä siitäkin huolimatta, että liha on moraalisesti täysin "saastumatonta", koska ihminen ei ole aiheuttanut naudan kuolemaa.

Kasvissyöjät kieltäytyisivät, vaikka nauta olisi elänyt vapaana luonnossa ja ihminen ei näin olisi myöskään aiheuttanut sille mitään fyysisiä tai henkisiä kärsimyksiä sen eläessä.

Diamond itse on vannoutunut kasvissyöjä ja toivoo, että kaikki muutkin ihmiset olisivat. Mutta hän esittää, että taustalla ei tässä ole oikeastaan ylipäänsä mikään varsinainen argumentti minkään asian puolesta tai sitä vastaan.

Jos emme ihmisinä syö toinen toisiamme – paitsi pakottavissa ääriolosuhteissa ja silloinkin musertavan syyllisyydentunnon vallassa – ei syynä ole se, että meistä "tuntuisi väärältä" tappaa ihmisiä tai aiheuttaa heille fyysistä kärsimystä. Toisten ihmisten syöminen ei yksinkertaisesti tule meille mieleenkään.

Sama koskee Silfverbergin mainitsemia koiria ja muita lemmikkieläimiä. Myöskään lemmikkiemme syöminen ei kerta kaikkiaan tule meille edes mieleen – erotuksena tilanteesta, jossa söisimme niitä kyllä, mutta kun nämä ja nämä argumentit puhuvat sitä vastaan – joten lemmikkejä ei voida käyttää argumenttina sellaisten eläinten syömistä vastaan, joita syödään juuri siksi, että se tulee meille mieleen. Ja esimerkiksi Aasiassa ihmisille tulee mieleen syödä koiria; siellä Silfverbergin argumentti olisi yksinkertaisesti kulttuurisesti käsittämätön.

Diamond esittää, että jos ihmiskunta joskus hylkää lihansyönnin, tämä ei tule johtumaan argumenteista vaan siitä, että eläimet ovat muuttuneet ihmisille yksinkertaisesti kulttuurisesti joksikin, jonka syöminen ei tule kyseeseen – eli siirtyneet samaan päänsisäiseen kategoriaan ihmisten ja lemmikkieläinten kanssa.

Hän toivoo yksityishenkilönä, että näin kävisi, mutta katsoo, että se loputon uusien argumenttien keksimisen ja kumoamisen prosessi, jota valtava enemmistö aiheesta käytävästä julkisesta keskustelusta edustaa, on omiaan vain hidastamaan tätä kehitystä.

Se on omiaan viemään keskustelun epäolennaisille sivupoluille: ne, jotka ovat jo nykyään syömättä lihaa, eivät ole syömättä sitä niiden argumenttien vuoksi, joita he tarjoavat muille, vaikka itse pinnallisesti luulisivatkin. Todellinen syy on se, että eläimet eivät vain heille ole jotain, jota syödään. Se on hyvä asia, mutta eri asia kuin argumentit.

Olen tässä Diamondin kanssa samaa mieltä.

Nyt voidaan tietysti kysyä, eikö esimerkiksi kysymyksessä mainittu ilmastonmuutos saata kuitenkin tulla tulevaisuudessa syyksi lihasta luopumiseen. Toki saattaa. Mutta siinä tapauksessa vaikuttavana tekijänä olisivat argumentit ilmastonmuutosta vastaan, eivät argumentit lihansyöntiä vastaan.

Kari Uusikylä:

Jokainen saa ratkaista asian itse omalta kohdaltaan. Kohdelkaamme kuitenkin sekä sikaa että ihmistä kunnioittavasti. Eikä pistetä sikamaisia ihmisiä pataan, vaikka joskus mieli tekisikin. Ihmisen, sian ja ihmissian älykkyyden ja persoonallisuuden vertailusta saisi monta väitöskirjaa – moraalinäkökulmaa tietenkin painottaen.

Juha-Pekka Hotinen:

Olisi tietenkin kaikin puolin suotavaa, että syötäisiin nykyistä enemmän kalaa ja kasveja, mutta lihansyönnistä kokonaan luopuminen on hyvin ongelmallista. Mihin vetää ihmisravinnoksi joutumisen raja?

Avantgardetieteilijät ovat juuri esittäneet väitteensä, että myös kasveilla on tietoisuus, siis yksilöllisyys. Jos yksilöllisyys estää ravinnoksi ottamisen eläinten kohdalla, mikä sen oikeuttaa kasvien kohdalla? Niiden (oletettu) matalampi tietoisuus? Vai onko yksilöllisyys / tietoisuus aivan väärä lähtökohta? Mikä oikeus ihmisellä on ylimalkaan syödä muuta elollista luontoa? Luultavasti ei mitään.

Mutta mistä sitten ottaa ravintonsa? Pelkistä synteettisistä eineksistä, pelkistä lisäaineista?

Soila Lehtonen:

Ihmisen tulisi vähentää lihansyöntiä ja lihan tehotuotanto pitäisi kieltää, kyllä. Lihansyönti ei ole ihmiselle elintärkeää. Toinen fakta liittyy ilmastonmuutokseen, kolmas veden ja rehun haaskaamiseen lihantuotantoon sen sijaan, että ne hyödynnettäisiin ihmisravinnon tuotannossa. Fakta on myös se, että tuotantoeläimet kärsivät, koska eivät saa elää lajityypillisesti.

Mutta mitä tapahtuisi maitotaloudelle juustoineen, jos ihminen ei söisi vaikkapa lammasta tai vuohta? Luomutuotanto ei ole ekologisesti kovin vahingollista.

Typerintä lihansyönnin ideologiassa on siihen liitetty "miehekkyys". Tosimiehen vegepizzana myydään kinkku-makkara-jauhelihaversiota, koska "tosimies" ei syö rehuja. Eläimen tappaminen on "miehekästä", lihansyöjä on miehekäs. Tämä luolamieseetos olisi huvittavaa, ellei se olisi säälittävää.

Myös käsittämättömän kiihkoista paatosta on päästelty koulujen kasvisruokapäivistä: koko länsimainen vapaus on uhattuna, kun lapselle tarjotaan yhtenä päivänä viikossa kouluaterialla kasviksia.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi