HS-raadin vastaukset kysymykseen: Sopiiko jouluevankeliumi koulun kaikille oppilaille tarkoitettuun joulujuhlaan?

Kouluissa ja päiväkodeissa valmistaudutaan syyslukukauden päättäviin joulujuhliin. Juhlia valmistellessaan koulut ja niiden opettajat joutuvat ottamaan kantaa siihen, millaista ohjelmaa juhlissa esitetään.

Monikulttuurisuuden yleistyessä sekä muita uskontoja tunnustavien ja uskonnottomien oppilaiden määrän kasvaessa monet koulut ovat ryhtyneet välttämään joulujuhlissaan kristinuskon sanomaan viittaavia esityksiä. Kaikille oppilaille tarkoitetuissa joulujuhlissa on aiempaa harvemmin jouluevankeliumin perustuvan perinteisen seimikuvaelman tai Enkeli taivaan -virren kaltaisia esityksiä. Niiden sijaan juhlissa suositaan uskonnollisesti neutraalina pidettyä ohjelmaa, joka kertoo esimerkiksi talven riemuista tai joulupukista ja tontuista. Opetusneuvos Pekka Iivonen kertoi tosin Ylen tv-uutisille tämän viikon tiistaina, että joskus uskonnottomien kritiikki kohdistuu myös tonttuihin.

Monet koulut ovat ratkaisseet asian niin, että kaikille yhteisen ja uskonnollisesti neutraalin joulujuhlan lisäksi kirkkoon kuuluvat ja – vanhempiensa luvalla – muut halukkaat lapset viedään vielä joulukirkkoon.

Opetushallituksen ohjeiden mukaan esimerkiksi Enkeli taivaan -virsi tai jouluevankeliumi ei tee joulujuhlasta uskonnon harjoittamiseksi katsottavaa tilaisuutta. Ohjeissa viitataan myös eduskunnan perustuslakivaliokunnan kantaan, jonka mukaan joulu- ja kevätjuhlan kaltaiset traditiot, joihin saattaa liittyä myös joitain uskontoon viittaavia elementtejä, ovat osa suomalaista kulttuuria.

Toisaalta koulun on Opetushallituksen ohjeiden mukaan tiedotettava oppilaiden huoltajille koulussa järjestettävistä tapahtumista ja niiden sisällöstä. Koulun on myös tarvittaessa sovittava oppilasta koskevista yksilöllisistä järjestelyistä ja mahdollisesta vaihtoehtoisesta toiminnasta, mikäli vakaumus estää osallistumisen juhlaan tai sen osaan. Suomalaisen koulujuhlaperinnön vaalimisessa ja kehittämisessä lähtökohtana tulee olla yhteisöllisyyden ja suvaitsevaisuuden periaate, Opetushallitus korostaa.

Käytännössä jokainen koulu tekee joulujuhlien sisällöstä omat ratkaisunsa. Yksittäisiä oppilaita koskevista päätöksistä vastaavat viime kädessä heidän opettajansa.

Arkkipiispa Kari Mäkinen sanoi viime lauantaina Ylen Ykkösaamun haastattelussa pitävänsä tärkeänä, että monikulttuurisuudesta huolimatta kristinuskon sanoma pysyy osana koulujen joulujuhlia. "On tärkeää, että eri uskonnollisista traditioista tuleville on oikeus elää sen oman traditionsa pohjalta. En pidä kuitenkaan hyvänä, että tämän takia neutralisoidaan ja pyykäistään pois oikeus elää esimerkiksi joulua ja muita juhlia sen oman traditionsa pohjalta", hän perusteli.

Jeesuksen syntymän kunniaksi vietettävä joulu on lähtökohdiltaan kristillinen juhla. Sen ajankohdan valintaan talvipäivän seisauksen tienoilla on vaikuttanut myös pakanallinen perinne keskitalven juhlasta. Sen ovat tunteneet niin Saturnus-jumalan kunniaksi vietettyä saturnaliaa juhlineet roomalaiset kuin muinaiset germaanit, joilta myös sana "joulu" on lainattu suomen kieleen.

Viikon kysymys:

Sopiiko jouluevankeliumi koulun kaikille oppilaille tarkoitettuun joulujuhlaan?

KYLLÄ

Osmo Soininvaara:

Jouluevankeliumi, tiernapojat ja suvivirsi ovat osa suomalaista kulttuuria, joka monen mielestä on irronnut kristillisestä perustastaan siinä missä siniristilippukin tai pääsiäisnoidat omasta perustastaan. Jos tämä jotain kiusaa, häntä ei pidä juhlaan pakottaa.

Monikulttuurisuus ei voi merkitä kulttuuriperinteistä luopumista; se ei olisi monikulttuurisuutta vaan kulttuurittomuutta. Suvaitsevuuden nimissä esitetyt vaatimukset näiden traditioiden karsimisesta aiheuttaisivat vain muukalaisvastaisuutta.

Vaatimukset jouluevankeliumin kieltämisestä kristillisinä kuuluvat samaan asennemaailmaan kuin eduskunnassa esitetty vaatimus Harry Potter -kirjojen kieltämisestä pakanallisina.

Hannu Väisänen:

Kyllä sopii, kun se tarjoillaan samalla tavoin fiktiivisenä fantasiana kuin Bachin Matteus-passio, josta voi nauttia olematta alkuunkaan tunnustuksellinen kristitty.

Sitä paitsi joulukuvaelman korvaaminen muka viattomalla tonttu–joulupukki-hosumisella kiihottaa, ei hyvää sydäntä, vaan ostoshimoa.

Jaakko Hämeen-Anttila:

Jouluevankeliumi on osa suomalaista jouluperinnettä ja kulttuurihistoriaa. Ei sitä kukaan joulujuhlassa vaadi uskomaan.

Kaiken uskomusperinteen karsiminen (evankeliumi, tontut, joulupukki) laimentaisi joulun arjeksi.

Anne Moilanen:

Uskonnottomien fasismi on naurettavaa. Koulujen ei tule taipua, vaan edelleen säilyttää joulukuvaelmat ja suvivirret osana vuosittaisten juhlien ohjelmaa.

Tietenkin kouluja on monenlaisia. Jos oppilaista suuri osa on ei-kristittyjä, voisi evankeliumin rinnalla järjestää myös muuta jouluaiheista ohjelmaa. Kannatan ohjelman lisäämistä, en karsimista.

Johanna Korhonen:

Koko tämä keskustelu on surkuhupaisaa.

Miksi kukaan ei kysy lapsilta? Lapset yleensä sietävät hyvin myös muita uskontoja tunnustavien kaveriensa perinteet ja rituaalit – he jopa nauttivat niistä! Ottakaamme oppia!

Jari Sarasvuo:

Viattomissa kuvaelmissa ja lauluhetkissä harvemmin pullahdetaan hallitsemattomasti uskoon. Vieraaseen kulttuuriin ja maailmankatsomukseen voi tutustua ilman suurta sisäistä ristiriitaa, puolin ja toisin. Jos taas tökkii tosissaan, voi jättää väliin seimisessiot.

Kävin kerran moskeijassa. Kenkien poisotto ei tietenkään mitenkään loukannut maailmankatsomustani. Sen sijaan tunsin pyhyyden läsnäolon.

Claes Andersson:

Jouluevankeliumi kuuluu niihin kristinuskon satuihin, joka kauniilla tavalla kertoo myytin Jeesuksen syntymästä.

Miksi tätä kertomusta pitäisi sensuroida? Se ei loukkaa ketään eikä pyri ketään kääntymään kristinuskoon.

Toisaalta olen sitä mieltä, että kristinuskon sijasta koulussa tulisi opetuksen olla sekulaarista, eri uskonnoista opettavaa.

Minna Lindgren:

Tilaisuuteen ei ole kenenkään toisuskoisen tai uskonnoltaan neutraalin pakko osallistua. Tietenkin valtaväestö juhlii oman kulttuurinsa mukaisesti.

On myös hyvä, että koulun joulukirkkoon saavat tulla nekin, jotka eivät osallistu valtaväestön uskonnonopetukseen.

Aika huonosti taitavat ihmiset tietää, mikä jouluperinteistä on uskontoon, mikä johonkin muuhun perinteeseen pohjautuvaa. Nykyihmisen kyky lukea vanhoja kristillisiä symboleja on niin huono, että monikaan ei tunnista uskonnon merkkejä ympärillämme, olivatpa ne EU:n lipussa tai koulun juhlassa.

Yritykset rakentaa "uskontoneutraaleja" juhlia ovat tragikoomisia. Muistan päiväkotijuhlan, jossa muslimilapset tanssivat piirissä kristittyjen kanssa laulaen: "Porsaita äidin oomme kaikki". Jeesusta ei mainittu. Oliko se siis uskontoneutraali tilaisuus?

Pauli Aalto-Setälä:

Kovinta meteliä kristillisyyden ja kristillisten traditioiden muutostarpeesta pitävät he, joille kristillisyys ei alun perinkään merkinnyt mitään.

Minna Tawast:

Sopii, jos on kyse joulujuhlasta.

Suomalaiset monikulttuurisuuden vaalijat ja muutkin avarakatseiset ihmiset matkustelevat ulkomaille ihailemaan paikallisia, aina jotenkin omaamme alkuperäisempiä kulttuurisia ilmiöitä ja laatuja. Joillakin samainen avarakatseisuus ilmenee kotimaassa valmiutena luopua mistä tahansa omaperäisestä, jos joku sitä sattuu vaatimaan – joskus ihan ilman vaatimistakin.

Olisipa perin outoa, jos uskonnolliseen joulujuhlaan ei liittyisi uskonnollisia elementtejä. Suurimpaan osaan kalenterijuhliamme liittyy uskonto, joko kristinusko tai sitä edeltäneet uskomukset – tai niiden sekamuodot.

Suvaitsevaisuuden nimissä olisi varmaankin viisainta jättää juhlimiset kokonaan niille, jotka osaavat tehdä sen niin neutraalisti, etteivät kerro edes, mitä juhlivat.

Juha Herkman:

Hyville tarinoille on aina sijansa. Luetaanhan kouluissa Harry Pottereitakin.

Atro Kahiluoto:

Jouluevankeliumi on paitsi uskonnollinen teksti, myös kulttuurihistoriaa ja kirjallisuutta. Joulun sisältämien kulttuuristen merkitysten ymmärtäminen on mahdotonta, jos ei tunne tätä joulun perusmyyttiä. On jokaisen oma asia, haluaako ymmärtää sen uskonnollisena, historiallisena, kirjallisena tai vaikkapa vertauskuvallisena tekstinä.

Mikään ei mielestäni myöskään estä kertomasta myös jouluun liittyvistä pakanallisista uskomuksista, jos moniäänisyyttä kaivataan.

Johannes Koroma:

Maassa maan tavalla, suomalaisia kulttuuriperinteitä arvostaen, mutta sanoma voidaan luonnollisesti esittää hyvin monella tavalla.

Jos luovutaan joulun viettämisestä sekä päätetään kirkon ja valtion erottamisesta toisistaan, on oikea aika arvioida tätäkin asiaa.

Kari Uusikylä:

Suomalaisille lapsille voidaan tarjota suomalaiseen traditioon perustuva joulujuhla, joka on lapsille kouluvuoden kohokohta, suuri elämys.

Suvaitsevaisuus ja muiden vakaumuksen kunnioittaminen ei voi edellyttää omista perinteistä luopumista. Seimen Jeesus sopisi esikuvaksi koko maailmalle. Lähimmäisenrakkaus, heikkojen puolustaminen ja ahneen ulkokultaisuuden ruoskiminen ovat ikuisesti tärkeitä elämänohjeita.

Martti Koskenniemi:

Olisi yhtä outoa kuvitella "joulua" ilman kristillistä tapakulttuuria kuin vappua ilman ylioppilaiden riehuntaa.

Joulu ei ole meille nimikristityillekään mikään "talven juhla" – sen muuttaminen tällaiseksi olisi kuin senaatintorilla seisovan Aleksanterin patsaan vaihtaminen vaikkapa Turun Posankkaan. Joulunvieton perinteen voi jakaa, vaikka suhtautuisi Raamatun sanomaan (kuten myös Suomen suurruhtinaskauteen) varauksin.

Max Arhippainen:

Uskonnonvapauden nimissä ketään ei saa pakottaa osallistumaan mihinkään uskonnon harjoittamiseen vastoin tahtoaan.

Mutta tietyn tekstin kuuleminen, joka selittää vietettävän juhlan taustaa, ei ole uskonnon harjoittamista. Raamatun kertomus ensimmäisestä joulusta on yleisinformatiivinen.

Minun lapset saisivat mielellään myös kuulla soveltavat Koraanin osat, jos koulussa huomioitaisiin ramadanin alkua.

Kiba Lumberg:

Monikulttuurisuuden takia ei tarvitse niin mielistellä, että jopa joululaulut ja niin edelleen pitäisi heittää romukoppaan. Oletatteko te, jotka asiasta niin toitotatte, saavanne niin kamalasti suosiota muita maista tänne tulleilta?

Pikemminkin ne, joilla on erilaiset käsitykset, tapakulttuurit ja uskonnot, pitävät teitä tyhminä – ja sellaisina, jotka haluavat mielistellä muualta tulleita ihan loputtomasti. Takooko se rauhaa tai suvaitsevuutta?

Monikulttuuriuskovaiset, tehän tässä hyväksyntää haette maahanmuuttajilta. Teidän ongelmanne on, miten suhteuttaa tervettä maalaisjärkeä koulujen joulujuhliin. Monikulttuurimantraa kumartaen olette unohtaneet, että Suomi on Suomi – kantaväestön kotimaa, jossa on tilaa muillekin, mutta ei ketään ei tarvitse polkea jalkoihinsa

Hyvää joulua kaikille maan ihmisille Suomessa ja kautta maailman, Ja Rauhaa.

Jukka Mallinen:

Eräät maat ovat poistaneet kaiken uskontoperäisen aineiston koulun juhlista, kuten Yhdysvallat, Ranska ja jopa Venäjä. Tässä on ehkä kyse poliittisen korrektiuden tyyppisestä ylilyönnistä.

Joulukertomus on osa suomalaista henkistä perinnettä ja sikäli se sopii koulun joulujuhlaan, varsinkin jos painotetaan legendan yleisinhimillisiä ulottuvuuksia. Se pitäisi esittää ihmiskunnan yhteisenä suurena kertomuksena valosta ja perheyhteydestä pakkastalven keskellä. Se lähentää muiden sivilisaatioiden lapsia ja vanhempiakin suomalaisuuteen – samoin joulujuhlaan sopivat hyvin heidän omat legendansa yleisinhimillisesti ymmärrettynä.

Henkinen rikkaus ei tule lapsillekaan suinkaan pienimmästä yhteisestä nimittäjästä, kaiken erityisen siilaamisesta pois, vaan päinvastoin erilaisten humaanien perinteiden tasa-arvoisesta elävästä dialogista.

Sen sijaan tunnustuksellinen evankeliuminluku ja muu valtauskontoon indoktrinointi kuuluu vain uskontotunnille.

Leena Lehtolainen:

Jouluevankeliumin kertoma tarina on yksi länsimaisen kulttuurin suuria kertomuksia, ja se on jokaisen syytä tuntea, uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta. Ketään ei toki pidä pakottaa katsomaan sitä.

En pitänyt mitenkään vaarallisena sitä, että kirkkoon kuulumattomat lapseni saivat alakoulun juhlassa katsella jouluevankeliumia, eikä se käännyttänyt heitä mihinkään. Jouluperinteistä luopuminen tai niiden laimentaminen kulttuurillisesti neutraaleiksi on kompromissi, joka ei koskaan tule tyydyttämään kaikkia.

Omassa koululaulukirjassani oli aikoinaan juutalaisten hanukka-laulu. En kokenut sitä mitenkään uhkaavaksi. Osallistuisin oikein mielelläni buddhalaiseen teeseremoniaan.

Olkaamme ylpeitä omasta kulttuuriperimästämme ja arvostakaamme toisten perinteitä!

A.W. Yrjänä:

Kyseessä on joulujuhla, ei kekri, hanukka tai halloween.

Jos jouluevankeliumi ei käy joulujuhlaan, niin luovutaan koko joulusta. Istutaan pimeässä syömässä kylmää tofukalkkunaa eikä puhuta mitään, niin kukaan ei saa säröä sieluunsa.

Markku Ruotsila:

Suomi on kristilliseen arvoperinteeseen ja historiallisesti kristillispohjaiseen kulttuuriin pohjaava maa, joten on täysi syy juhlistaa tämän perinteen ja kulttuurin ydintä, myös jouluevankeliumia lukemalla.

Virpi Suutari:

Omia perinteitä pitää uskaltaa arvostaa ja olla niistä ylpeä.

Olen kuullut maahanmuuttajien myös ihmettelevän, miksi suomalaiset nöyristelevät ja ovat valmiita luopumaan omista perinteistään heti kun joku niitä vähän arvostelee.

Suvaitsevaisuus ei synny siitä, että luovumme kaikesta omastamme.

Timo Valjakka:

Minusta on sääli jos vanhat suomalaiset perinteet neutralisoidaan.

Sen sijaan ehdotan uusia juhlia, johon kaikki lapset voisivat osallistua: Buddhan syntymäpäivä, ramadan... Tämä voisi toimia ennakkoluuloja poistavasti paremmin kuin kaiken latistaminen yhteen samuuteen.

Jarmo Papinniemi:

Ei ongelmaa. Jouluevankeliumi sopii kouluun siinä missä sininen risti lippuun tai mämmi pääsiäiseen. Tällaisista perinnäistavoista luopuminen ei edistäisi suvaitsevaisuutta, vaan lietsoisi kyräilyn ilmapiiriä.

Jos lähdetään siitä, että kaikki symbolisia latauksia sisältävät tavat ja asiat poistetaan, jää jäljelle pelkkä keinotekoinen tyhjiö. Paljon parempi on pitää symbolit näkyvissä ja selittää kaikille, mistä niissä on kysymys.

Pilvi Torsti:

Joulujuhlien neutralisoinnin sijaan kannatan myös muiden uskontojen juhlien tuomista kouluun ja sen tekemistä näkyväksi, että uskontoja on monia samoin kuin niiden traditiota.

Jouluevankeliumi kuuluu historialliseen jouluperinteeseen ja sitä myöten näen sen osana suomalaista kulttuuritraditiota samoin kuin joulun yleensäkin. En ole nähnyt mitään syytä, miksi siviilirekisterissä olevat lapseni eivät osallistuisi päiväkodin joulukirkko-retkeen. Näen sen osana kulttuurihistoriallista kasvatusta.

Ville Ranta:

Mitä monikulttuurisuutta se on, että pannaan kulttuuriperintöä piiloon? Uskonnollisten elementtien piilottaminen kulttuurista on hullun hommaa, jonka syytä en voi tajuta.

Tietääkseni ainakaan muslimien tai muita uskontokuntia edustavien silmissä kristinuskon näkyminen ei ole ongelma. Ehkä uskonnon kulttuuristen elementtien poistamista ajavat lähinnä ne, jotka haaveilevat uskonnottomasta yhteiskunnasta, jolla ei ole mitään tekemistä monikulttuurisuuden kanssa, päinvastoin.

Atso Almila:

Kysymys on meikäläisestä traditiosta, ei tunnustuksellisuudesta.

Osmo Pekonen:

Jumalan Sana on ollut läsnä koulussa yli seitsemän vuosisataa.

Koululaitoksellamme on kristilliset juuret. Ensimmäisen koulumme perustivat dominikaanimunkit Turkuun jo 1200-luvulla.

Osmo Rauhala:

Koulun tapahtumat tehdään suomalaisen perinteen pohjalle, joka palvelee enemmistöä koululaisista. Näin tehdään lukusuunnitelmat ja liikuntaohjelmatkin. Jos ne eivät joillekin oppilaille pätevistä syistä sovi, heidät voi ohjelmista vapauttaa, tai jos resursseja riittää, tehdä heille vaihtoehtoinen tapahtuma.

Koulun ohjelman muuttaminen neutraaliksi, sen vuoksi että pieni osa oppilaista ei hyväksy valtakulttuurin perinnettä, tuntuu erikoiselta.

Parempi on tarjota vaihtoehto kuin pakottaa enemmistö luopumaan omista perinteistään.

Antti Alanen:

En lapsenakaan uskonut Jumalaan, mutta olen kiitollinen siitä, että olen saanut lapsena kristillisen kasvatuksen, koska se on syvällinen osa suomalaista kulttuuria, ja ilman sen tuntemusta olisin paljosta paitsi. Olen kuullut jouluevankeliumin, näytellyt Tiernapojissa ja kuunnellut joululauluja niin paljon, että tunnen niiden idiomit.

Ilman Luukkaan evankeliumin tuntemusta on mahdotonta ymmärtää länsimaisen maalaustaiteen tai musiikin historiaa, vaikkapa Eija-Liisa Ahtilan uutta teosta Marian ilmestys.

Tuskin islaminkaan maissa pidättäydytään uskonnollisuudesta oppilaitoksissa. Suomessa voidaan ylpeästi pitäytyä kristillisyydessä, muita vakaumuksia kunnioittaen. Se voi olla suurinta kasvatusta.

Puolestani pettyisin, jos joulusta puuttuisivat Tiernapojat, Jouluoratorio ja Jussi Björlingin laulama Oi jouluyö. Haluan kuitenkin kuulla myös parhaat epäjoululaulut, kuten Joulupukki puree ja lyö ja Käsittämätön joulu (molempien sävellys M.A. Numminen ja sanoitus Jarkko Laine).

Hyvää joulua!

Petri Merenlahti:

Jos on joulujuhla, kai silloin voi olla jouluevankeliumikin. Preparoidut versiot kulttuuriperinteistä tuntuvat jotenkin munattomilta, jos tällainen ilmaus sallitaan.

Uskoisin, että joulujuhlan evankeliumeineen, enkeleineen ja paimenineen voi järjestää ja siihen osallistua ilman, että samalla tulee harjoittaneeksi uskontoa tai oma vakaumus vaarantuisi. Palvontamenoja tai uskonnollisten oppien tuputtamistahan koulujen joulujuhliin ei käsittääkseni sisälly.

Ja jos joihinkin uskontojen perua oleviin ajatuksiin tai kulttuuriobjekteihin sattuu sisältymään myös jotakin inhimillisesti arvokasta – kuten viisautta, kauneutta tai näköala kulttuurin juuriin ja historiaan – eikö sitä olisi järkevää vaalia sen lähteestä riippumatta? Vaatimukset kulttuuriperimän puhdistamisesta kaikesta uskontoperäisestä aineksesta pelkästään sen uskontoperäisyyden perusteella tuntuvat jopa vähän arveluttavilta.

Katsomusneutraalius ja normatiivinen uskonnottomuus ovat eri asioita, ja näkemys uskonnoista pelkästään tiukkarajaisina ja muuttumattomina katsomussisältöinä on köyhä ja epätosi.

Taru Mäkelä:

Miksi suomalaisten tulisi käyttäytyä omassa maassaan kuin olisimme vähemmistö? Palataan asiaan sitten, kun muslimivaltiot häivyttävät omista juhlistaan islamilaista aspektia, jotta eivät loukkaisi kristittyjen, juutalaisten tai ateistien tunteita.

Juha Kuisma:

On väärä käsitys kulttuurien kohtaamisesta, että joulujuhlan sisältö pitäisi neutraalistaa kuviteltuun ketään loukkaamattomaan muotoon.

Eihän joulujuhla ole uskontunnustus. Joulujuhlahan on täynnä eriaikaisia ja ristiriitaisia elementtejä, muun muassa joulukuusi on selkeä "pakanallinen" viesti talven ja pimeän voittavasta elävästä luonnosta. Kymmenvuotias ei käsitä joulujuhlaa uskonnolliselta kannalta, vaan nimenomaan valon ja yhteisyyden juhlana.

Jos luokilla on runsaasti vaikkapa islaminuskoisia oppilaita, voisi ajatella, että joulujuhlaa lavennettaisiin jollakin sopivalla, juhlaan sopivalla kertomuksella. Jeesushan tunnetaan uskonnollisena hahmona myös islamin piirissä.

Jaakko Aspara:

Kyllä kaikkien Suomessa koulua käyvien pitää tulla tietoiseksi tästä suomalaiseen kulttuuriin kuuluvasta keskeisestä perinteestä. En näe jouluevankeliumin esittämisessä suurempaa ongelmaa, ja pidän sitä itse asiassa tarpeellisena lasten kulttuurituntemuksen ja yleissivistyksen kehittymisen kannalta.

Jos ei ole ikinä tutustunut jouluevankeliumiin, jää tietämättömäksi siitä, mitä suuri enemmistö suomalaisista pitää olennaisena osana joulua. Vaikka kaikkien Suomessa asuvien ei tietenkään tarvitse jakaa samoja arvoja, perinteitä ja uskoa (esimerkiksi joulun suhteen), on syytä, että kaikki ovat ainakin tietoisia enemmistön piirissä vallitsevista arvoista, perinteistä ja uskonasioista.

Sitä paitsi, miksi vaaditaan juuri jouluevankeliumiperinteen poistamista, eikä sitten esimerkiksi myös joulupukkiesitysten poistamista joulujuhlista? Joulupukkiperinnehän voidaan aivan samalla tavalla tulkita uskonnolliseksi tai uskoliitännäiseksi perinteeksi (liittyen sekä pakanauskoon että katoliseen pyhimysperinteeseen).

Tuntuukin, että juuri jouluevankeliumin kyseenalaistaminen on esimerkki itseisarvoisesta ja suhteellisuudentajuttomasta luterilaiskristillisten perinteiden ajojahdista, joka on vailla kunnon järkisyitä ja joka saa välillä jopa surkuhupaisia piirteitä.

Soila Lehtonen:

Varauksellinen kyllä: uskonto kietoutuu tietysti kulttuuritraditioihin monin tavoin.

Jouluevankeliumin esittämistä ei voine pitää niin sanotusti aktiivisena uskonnonharjoituksena, toisin kuin rukoilemista koulun aamuhartauksissa (ei kai joulujuhlissa rukoilla?).

(Ainakin niin kauan) kun kirkkoa ja valtiota ei ole (valitettavasti) erotettu toisistaan, uskontoon liittyviä perinteitä voidaan epäilemättä perustellusti hyödyntää koulussa. Alaikäisiltä ei kysellä, millaista kasvatusta heihin suunnataan, mutta koska vanhemmilla on oikeus määrätä mihin uskonnollisiksi määriteltyihin toimintoihin heidän lapsensa osallistuvat, se riittää uskonnonvapauden toteutumiseen.

Ihan uskonnotonta joulua viettää ties kuinka moni: on täällä aika kauan haudattukin perinteen mukaista kristillistä joulua aktiivisen ostamisharjoituksen ja tavaravuorien alle, ja joulupukki vastaan Jeesus -matsin lienee Jeesus jo hävinnyt.

Kirkko vetoaa ymmärrettävästi tapakristittyjen nostalgiankaipuuseen: Rondon kanavalla kirkon joululauluiltoja mainostaa tuskallisen imeläsävyinen tyyppi kertoen "miehekkäästä" (!) päätöksestään piipahtaa hektisestä elämästään relaamaan kirkonpenkkiin, lapsuusmuistelmiin.

Mutta hei, jos keskustelun tuoksinassa "uskonnottomien kritiikki kohdistuu myös tonttuihin" [??], vilkaiskoot peiliin: siellä varpahillaan sivistymätön tonttujoukko.

Antti Nylén:

En tajua, miksi joulusta halutaan poistaa kaikki, koko sen sisältö ja historia, koko sen pointti, mutta se itsessään – sen tyhjät kuoret – halutaan säilyttää. En tajua näin hervotonta järjenvastaisuutta.

Meneillään oleva hyökkäyssota kristinuskoa vastaan kyllästyttää minua suunnattomasti. Aina kun vähäksi aikaa kiinnostun siitä, en voi kuin ajatella, että – vieraskielinen lainaus sallittakoon – "this is the end, beautiful friend, this is the end, my only friend, the end". Kristinusko ei ole koskaan ollut hyvä puolustautumaan. Ehkä sen on vihdoin aika hävitä?

Tuskin mikään elävä olio on väsyttävämpi kuin aikuinen suomalainen, joka on vakavasti sitä mieltä, että Suomessa ei uskonnonvapaus toteudu, koska luterilainen kirkko saa ostaa ehtoollisviiniä verovapaasti ja peruskouluissa lauletaan keväällä suvivirsi, jossa mainitaan pahoja taikasanoja.

Vain uskonnonvihaaja pystyy uskomaan, että joissakin sanoissa, kertomuksissa ja kuvissa, kuten nyt jouluevankeliumissa, todella on kudosvaurioita aiheuttavaa maagista voimaa.

Moiselle taikauskolle ja paranoialle oikeaoppinen kristitty on immuuni.

Poliittiselta profiililtaan suvivirttä ja jouluevankeliumia kammoava "pakana" taas on kuin pilattu lapsi, joka on saanut pikku päähänsä, ettei pidä sinisestä väristä, ja vaatii nyt, että sininen on poistettava maailmasta.

Heikki Hiilamo:

Jouluevankeliumi tiivistää juhlan taustan ja luonteen. Jouluevankeliumin lukemisesta ei luulisi olevan mitään haittaa ainakaan niille, jotka suhtautuvat siihen välinpitämättömästi.

Matti Apunen:

Jouluevankeliumin lukeminen ei ole uskonnollista pakottamista. Se on tunnetuin kulttuurinen myyttimme, jonka viesti on hyvä ja toivoa antava.

Siinä ei ole mitään aggressiivista tai poissulkevaa.

Evankeliumista loukkaantuminen on omahyväistä ja pikkumaista. Ja jos jonkun tosikkomaisuus turpoaa tonttujahdiksi, en voi kuin ihmetellä mitä näissä perheissä luetaan iltasatuina. Tekniikan Maailmaa?

Kristinuskoa ei voi erotella suomalaisesta kulttuurista kuin perunanpaloja sopasta, siksi syvällä kristinuskon arvot ovat etiikassamme.

Arno Kotro:

Kyse on joulun tunnelmaan kuuluvasta kauniista perinteestä, ei uskonnon pakkosyötöstä. En kuulu kirkkoon ja maailmankatsomukseni on uskonnoton, mutta en oikein ymmärrä ärtymystä jouluevankeliumeista tai enkelitaivaista. Näemmä minustakin on vanhemmiten kuoriutumassa jouluihminen.

Ei ole oikein viedä lapsilta oikeutta perinteiseen joulujuhlaan vaikkapa siksi, että maahanmuuttajilla on omat tapansa. Jos itse asuisin vieraassa kulttuurissa, haluaisin tutustua sen juhlatraditioon. Suvaitsevuus ja muiden tapojen ymmärtäminen ei kehity koulussa, jos se pyritään riisumaan kulttuuriin kuuluvista perinteistä – silloin lähinnä tullaan opettaneeksi tarpeetonta allergiaa erilaisia tapakulttuureita kohtaan.

Jos enkelisadut juhlaperinteen osana ovatkin joulupukkimaisen harmittomia, varsinaisessa opetuksessa on huolehdittava siitä, että oppilaille ei tuputeta uskonnollista maailmankatsomusta. Käytännössä uskonnon opetus on yhä etenkin alakoulussa tunnustuksellista. Se on ongelma varsinkin, kun lain mukaan alle 18-vuotias ei saa ilman holhoojan suostumusta erota kirkosta ja siirtyä elämänkatsomustiedon opetukseen.

On erikoista, että 16-vuotiaat saavat kyllä äänestää kirkollisvaaleissa ja päättää vapaasti vaikka abortista, mutta uskonnonvapautta heille ei haluta suoda.

Seppo Zetterberg:

Jouluevankeliumi on paikallaan. Se kuuluu niin vahvasti meikäläiseen jouluperinteeseen, että tämän tajuaminen helpottaa toistaustaisen kotoutumista. Juuri näinhän päästään sisälle uuden kotimaan elämään ja ajatusmaailmaan, siis kotoudutaan.

Kyllä toiseen uskonto- ja kulttuuriympäristöön muuttava viisas suomalainenkin pyrkii ymmärtämään paikallisia traditioita. Ja ymmärtämisenhän ei välttämättä tarvitse merkitä hyväksymistä.

Helena Hiilivirta:

Jouluevankeliumin kuunteleminen ei ole uskontunnus, jonka avulla kristitty tunnustaa Jumalalle uskonsa. Sanoessaan uskovansa Jeesukseen Kristukseen, "meidän Herraamme", hän tunnustaa Jeesuksen omaksi Herrakseen ja antaa itsensä hänelle.

Jouluevankeliumi on osa kristillistä perinnettämme, jonka tunteminen auttaa ymmärtämään monia asioita yhteiskunnassamme. Se on siis yleissivistystä, jota koulun tulee kaikille opettaa.

Tunnustuksellinen uskonnonopetus yleissivistävässä koulussa on sitten asia erikseen.

Markku Jokisipilä:

Niin kauan kuin joulua Suomessa vietetään, jouluevankeliumilla on paikkansa. Kaikkien ostamaan kehottavien kaupallisten viestien vyöryssä on pelkästään tervetullutta, että joku taho vielä pyrkii muistuttamaan joulun alkuperäisestä sanomasta.

Kristinuskon ydinviestinä ovat lähimmäisenrakkaus ja toisten kunnioittaminen. Ne eivät ole ristiriidassa monikulttuurisuuden kanssa.

Sen verran saa suomalaisillakin olla omanarvontuntoa ja kunnioitusta omaa historiaa kohtaan, ettei vuosikymmenten mittaan kehittyneistä juhlatraditioista tarvitse poliittisen korrektiuden nimissä heti olla luopumassa.

Itsenäisyyspäivänä juhlitaan siniristilippua, jossa kristillinen symboliikka on erottamattomasti läsnä siinäkin.

Ihan pedagogiseltakin kannalta Kristuksen armon luulisi olevan helpommin valjastettavissa positiivisiin opetuksellisiin tarkoituksiin kuin joulupukin ja tonttujen. Suvaitsevaisuuden nimissä on hyvä suvaita myös omia kansallisia traditioita.

Silja Rantanen:

Jouluevankeliumi on mielialaa kohottava ydinkertomus. Sen kuuleminen ei voi vahingoittaa ketään. Jouluevankeliumi on useimmille lapsille varmaankin vanhin teksti, johon he tutustuvat. Sen lukeminen ääneen rituaalina on kunnianosoitus historialle epähistoriallisuuden aikana. Lapset voivat ymmärtää jouluevankeliumin mytologisena kertomuksena, julistuksellisena viestinä tai historiallisen perinteen ilmauksena, kukin kotitaustansa ja kehitysvaiheensa mukaan. Pyyhepäisten paimenten sensuroiminen puurojuhlista on hätävarjelun liioittelua.

Aloitin koulunkäyntini viisivuotiaana katolisessa nunnakoulussa islamilaisessa maassa. Koulunkäynti oli kurjaa, koska en ymmärtänyt ranskaa. Muistan koulusta parhaiten hartaushetket: pienet korituolit joille polvistuttiin ja Neitsyt Marian. Rituaalit loivat turvallisuutta. En hetkeäkään tuntenut että minulle olisi tyrkytetty jotain vierasta. Ikävää etten päässyt kokemaan samaa myös moskeijassa.

Sampo Terho:

Jouluevankeliumi tuskin voi olla kenenkään mielestä niin loukkaava, että pelkkä sen lukeminen tai esittäminen jotenkin vahingoittaa lapsia.

Uskonnottomat voivat suhtautua siihen vaikkapa myyttisenä tarinana, joka selittää, miksi jouluperinne ylipäänsä on länsimaissa syntynyt.

Risto Volanen:

Monikulttuurisuus ei saisi johtaa kulttuurittomuuteen.

Risto Pelkonen:

Koulun joulujuhla on osa suomalaista kulttuuriperintöä. Perinteiseen joulujuhlaan kuuluvat jouluvirsi ja jouluevankeliumi. Joskus myös joulukirkko.

Koulun joulujuhlaperinne on suomalainen osa monikulttuurisessa maailmassa. Siihen saavat kaikki osallistua, mutta uskonnottomat ja eri uskontokuntiin kuuluvat voivat joulurauhan nimessä jäädä pois.

Antti Ahlava:

Joulujuhlan uskonnollinen sisältö ei ole joko tai -kysymys, vaan kyse on tapahtuman laadusta.

Sadunomainen jouluevankeliumi sopii lapsille: se on vielä riittävän kaukana ristiinnaulitsemisista ja helvetin tulista.

Mirkka Lappalainen:

Joulu on kristillinen juhla.

Laura Kolbe:

Kyllä sopii – suomalais-pohjoismais-eurooppalainen perinne ja siihen liittyvät vuoden kiertojuhlat ovat kristillisiä. Perusta on 1500-vuotinen – sitä ei opettajahuoneiden pyrkimys poliittiseen korrektiuteen muuta.

Seimet, laulut ja jouluevankeliumi pysyvät mentaalisessa muistissamme – kannatan julkista ja avointa perinteen tunnustamista. Muuten siitä tulee vihittyjen, elitististen salaseurojen juttu. En kaipaa myöskään kommunistista eetosta pakkasukkoineen ja talvieukkoineen.

Kannatan sen sijaan sitä, että kouluissa nostettaisiin esiin joulunvieton monet perinteet. Saman ilmiön merkeissä – talven taittuminen – on eri puolilla maailmaa järjestetty kiinnostavia juhlia ja karnevaaleja. Talven taittumisen juhlan ajallinen jatkuvuus palautuu jo antiikkiin.

Mikä estää kouluja viettämästä esimerkiksi roomalaista satunalia-juhlaa – Roomassakin joulukuun 17. ja 23. päivän välillä koristeltiin puita, vaihdettiin lahjoja ja pidettiin tonttumaista lakkia. Saturnalia oli omistettu Saturnus-jumalalle, koko maailman koko maailman hallitsijalle, joulupukin edeltäjälle.

Saturnaliassa juhlittin paluuta myyttiseen kulta-aikaan talven pimeyden ja kylmyyden keskellä. Se sopii tähän aikaa, tähän ilmastoon kuin porkkana lumiukon nenään!

Yrjö Juhani Renvall:

Kuusijuhla on suomalaisen juhlakulttuurin ihmisiä yhdistävä perusteos ja jouluevankeliumi sen korvaamaton spektaakkeli. Pisa-listaustakin parempi käyntikortti lasten luovuudesta ja opettajien mahdollisesta jaksamisesta. Kyllä sitä saa ja kannattaa jakaa.

Kolme muslimipoikaa itämaan tietäjinä siirsi viimeksi näkemässäni evankeliumissa ennakkoluulot silmänurkkaan.

Mutta: Saako enkelillä olla musta tukka? Onko luokan pisin poika paras Jooseppi? Entä jos kehdosta löytyykin Barbi?

Ben Zyskowicz:

Kyllä on suvaitsevaisuuden ja poliittisen korrektiuden väärinymmärrys huipussaan, jos kuvitellaan, että Suomessa on lähinnä maahanmuuttajien vuoksi luovuttava omista kulttuuritraditioista.

Täysin eri asia on, että oppilaita ei pidä pakottaa osallistumaan.

Tonttujen kieltäminen olisi jo sanoinkuvaamatonta tonttuilua.

Kaarina Kaikkonen:

Suomalaisten enemmistö kuuluu kirkkoon ja myös uskoo kuolemanjälkeiseen elämään. Demokratian perussäännön mukaan enemmistön mielipidettä on kunnioitettava. Enemmistön kuuluu päättää asioista eikä suinkaan sen joka on rikkain tai huutaa suurimmalla palstamäärällä Helsingin Sanomissa. Enemmistön ei tarvitse pokkuroida vähemmistön edessä sen enempää pakkoruotsin kuin uskonnonkaan opetuksessa. Jos enemmistön mielipiteestä on epäselvyyttä, asioista on syytä järjestää kansanäänestys.

Demokraattinen yhteiskuntajärjestys vaarantuu ja sekasortoinen anarkia valtaa vähitellen tilaa, jos suvaitsevaisuuden nimissä lähdetään joka asiassa pomppimaan erilaisten äänekkäiden vähemmistöjen pillin mukaan.

On naurettavaa jos pieni ateistinen vähemmistö alkaa määräillä, ettei Suvivirttä tai Enkeli taivaan -virttä saa koulussa laulaa, sen sijaan esimerkiksi halloween-juhlia, pääsiäisnoitia, joulutonttuja ynnä muita perinteitä kyllä suositaan.

Ateistilapset voivat jäädä kotiin jos vanhemmat eivät suvaitse lastensa nauttia muutamaa minuuttia luokkatoverien luovista musiikki- tai teatteriesityksistä joulujuhlissa. Luultavasti nämä lapset kuitenkin saavat seurata esimerkiksi isoäidin hautajaisia, serkun häitä, ristiäisiä, rippijuhlia ynnä muita kirkollisia perhejuhlia. Tai kenties ei. Kenties ateistivanhemmat määräävät, etteivät sukulaiset saa edes järjestää kirkollisia perhejuhlia koska hekin kuuluvat samaan sukuun. En tunne ketään yhtä ahdasmielistä ihmisryhmää kuin ateistit. Heihin kuuluu myös äänekkäitä toimittajia, joten kirkkoa pilkataan nyt mediassa oikein olan takaa. Uskontoon positiivisesti suhtautuvat kirjoitukset sensuroidaan. Kuitenkin suvaitsevainen uskontomuotomme antaisi edelleenkin ihan mainion moraalisen selkärangan suomalaiseen yhteiskuntaan, kymmenen käskyä suuntaviitan siihen miten pyrkiä erottamaan hyvää ja pahaa arkielämässä. Se antaisi myös toivoa, anteeksiantoa ja rakkautta elämään silloinkin, kun voimat uupuvat pettymysten ja surun hetkillä.Tarve uskoa jonkinlaiseen kuolemanjälkeiseen elämään on ihmisissä syvällä, se on yhtä vanha ja laaja kuin koko ihmiskunta. Ahkeroidessaan kristillisyyttä vastaan ateistit työskentelevät ymmärtämättään islamin puolesta, he luovat arvotyhjiötä joka ennemmin tai myöhemmin täyttyy muilla valtauskonnoilla.

Suojamuurimme murentuessa islam tulee, ja voimalla.

Jaakko Heinimäki:

Varovaisuus joulujuhlan kristinuskoon viittaavien elementtien kanssa tuntuu perin koomiselta: hyväksymme kyllä joulun, siihen liittyvät tavat ja varsinkin vapaapäivät, mutta emme itse joulua. Koulun joulujuhlaa suunniteltaessa aivan kaikki muu käy, paitsi Kristus-lapsi, Maria, Joosef, paimenet ja enkelit.

Se että muutamat myyttisen kielen imeytymishäiriöstä kärsivät vapaa-ajattelijat saavat riisuttua joulun kristillisen tarinan kokonaan pois koulun joulujuhlista on vähän sama, kuin että kaikki ihmiset joutuisivat joidenkin laktoosi-intoleranttien takia elämään ikään kuin maitoa ei olisikaan.

Olen ollut useissa "uskonnollisesti neutraaleissa" koulun joulujuhlissa. Meillä päin ei muunlaisia järjestetäkään. Niissä lapset esittävät diskotansseja Lady Gagan tahtiin ja laulavat Titanic-elokuvasta tuttua iskelmää I Will Always Love You ja muuta sen tapaista. Kun haetaan sellaista ohjelmaa, joka ei loukkaisi ketään, päädytään samaan massaviihteeseen, mitä kaikki paikat muutenkin pursuavat.

Juha-Pekka Hotinen:

Kyllä, kuten mikä tahansa vaikuttava ja tilanteeseen sopiva fiktio.

Mutta näitä tekstejä pitäisi vaihdella, myös muiden kulttuurien vastaavia fiktioita voisi käyttää joulu- ja muissakin juhlissa.

EI

Akuliina Saarikoski:

Uskonto sopii kouluun yhtä huonosti kuin kirkko valtioon.

Leena-Maija Rossi:

Kuten koulujen käytännöt jo osoittavat, joulua voidaan juhlistaa ilman uskonnollista ohjelmaa, ja uskonnollinen osuus voi olla vapaaehtoinen. Ei ole mitään syytä antaa kristinuskon dominoida, kun koko joulu-sanakin tulee pakanallisesta perinteestä.

Ylipäänsä kouluun kuuluisi mielestäni uskontojen opetus erilaisten kulttuuriperintöjen opetuksena, ei tunnustuksellisena.

Omasta puolestani toivotan kaikille lepoa ja rauhaa, vietättepä joulua, yulea, talvipäivän seisauksen juhlaa, saturnaliaa – tai vaikka sitten vasta uutta vuotta.

Kirsi Virtanen:

Joulu on meille uskonnottomille ja meidän lapsillemme suunnattoman rasittavaa aikaa. Joka ikinen päivä on jotakin, johon liittyy jeesus, jumala tai kirkko.

Uskovaiset voivat ihan rauhassa pitää omaa juhlaansa. Omissa piireissään he voivat julistaa mitä tahtovat.

Kouluihin tällainen sairaalloinen uskonnolla mässäily ei todellakaan sovi.

Mutta yhden asian tämä tekee harvinaisen selväksi: suomalainen koulujärjestelmä on tiukasti naimisissa uskonnon kanssa. Se on asia jonka pitäisi hävettää kaikkia.

Usko ei kuulu kouluun, tieto ja taito kuuluvat.

Anu Kantola:

Olisi hyvä, että joulujuhla olisi koko koulun yhteinen ja loisi yhteenkuuluvuutta niin, että kenenkään ei tarvitsisi kokea oloansa vieraaksi. Tontut, pukit, petteripunakuonot, kuuset, piparkakut tai himmelit käyvät hyvin koulun joulujuhlaan, koska ne eivät ole sidoksissa tiettyyn uskontoon.

Ne vanhemmat ja perheet, joissa halutaan korostaa kristillisyyttä, voivat hyvin viettää sitä kirkossa käyden ja muuten kristillistä perinnettä vaalien – siihen on aikaa kaksi kouluvapaata viikkoa.

Kari Enqvist:

Jouluevankeliumi on niin selkeästi kristinuskon ytimessä, että sitä pitäisi tuputtaa harkiten. Koska kyseessä on pelkästään uskonnollinen faabeli vailla mitään historiallista pohjaa, sordiinon käyttö sitä julistaessa on suotavaa. Lisäksi jo hyvät tavat edellyttävät kunnioitusta niitä kohtaan, jotka eivät luterilaisesta uskosta piittaa. Tämä pätee aivan erityisesti lapsiin.

Arkkipiispa voi kuitenkin olla huoletta: kukaan ei ole viemässä pois kristikansan oikeutta juhlia joulua omalla tavallaan. Kysymys on ainoastaan siitä, että koulu ei ole oikea paikka juhlinnalle.

Seppo Lampela:

Muutenkin on ihan helvetin epäeettistä kertoa lapsille satuja totena. Kai meillä on parempiakin syitä juhlia kuin mielikuvitushahmot?

Jyrki Kiiskinen:

Jouluevankeliumi on hienoa kirjallisuutta, mutta maallistuneessa yhteiskunnassa sen paikka ei ole kaikille oppilaille yhteisessä joulujuhlassa. Sitä voi aivan hyvin lukea ääneen kotona tai samanhenkisten yhteisessä joulujuhlassa, jollaista kukaan ei kiellä järjestämästä ylimääräisellä ajalla.

Jos emme kuitenkaan elä maallistuneessa vaan kristillisessä yhteiskunnassa tai jopa teokratiassa, asia on tietenkin toisin.

Matti Wiberg:

Evankeliumi ei ylipäänsä sovi kouluun, sillä koulu on valistuslaitos eikä uskonnonharjoituslaitos.

Mallia sopii ottaa esimerkiksi Ranskasta.

Harri Hautajärvi :

Suomessa voitaisiin jo päästä eteenpäin toistuvia ongelmia aiheuttavasta tilanteesta, jossa yksi uskontokunta saa toimia seremoniamestarina päiväkodeista peruskouluihin, yliopistoihin ja armeijaan.

Kirkko ja valtio pitäisi jo lopultakin erottaa toisistaan, kuten maailman sivistysvaltioissa on tehty jo kauan sitten. Uskonnonvapaus ja tasa-arvo eivät tarkoita sitä, että yksi uskonto on asetettu kaikkien muiden yläpuolelle viralliseen asemaan, jota eriarvoisuutta perustellaan pitkällä historialla ja muka kansallisella identiteetillä.

Koulujen pitäisi olla uskonnoista vapaata vyöhykettä ja koulujen ei pitäisi viedä lapsia kirkkoon, sillä se on kodeille kuuluva asia. Lasten kirkkoon viemistä ei voi perustella edes joulunostalgialla, vaikka näin yritetään tehdä, väittämällä että lasten joulu muka on jotenkin surkeampi ilman jeesusjuttuja. Yksittäisen valtauskonnon tuputtaminen lapsille on haitallista, ja aivopesuhan tehdään usein juuri erilaisten juhlien ja seremonioiden muodossa, jotka muka ovat kulttuuriimme olennaisesti kuuluvia.

Pöh pöh! Maailma muuttuisi paremmaksi, jos luovuttaisiin valtionuskonnoista ja valtauskontojen pakkosyötöstä kouluissa ja uskonnot jätettäisiin ihmisten ja kotien yksityisasioiksi.

Esimerkiksi suomalaisesta talonpoikaishistoriasta ja muinaissuomalaisuudesta voi löytää nykypäivään aidompia jouluperinteitä kuin tänne tuodusta kristinuskosta.

Tuomas Enbuske:

En minä sitä minään kansanmurhaan verrattavana ihmisoikeusrikkomuksena näe, jos joulujuhlissa viitataan kristinuskoon. Mutta kristityt tuntuvat monesti luulevan, että me uskonnottomat vähän kuin pottuillaksemme yrittäisimme hankaloittaa heidän perinteidensä viettoa.

Kysymys ei ole lainkaan siitä. Ymmärrän kyllä, että perinteet ovat tärkeitä.

Esimerkiksi minä koen olevani isänmaallinen suomalainen, mutta silti en ole kristitty. Kristinusko ei kuulu minun perinteisiini. En usko jeesukseen, enkä jumalaan. Aina kun kuulen jouluevankeliumia, suhtaudun siihen kuin kulttuuriantropologi afrikkalaisen heimon rituaaliin.

En lainkaan paheksu jouluevankeliumia, mutta se on minulle ihan yhtä totta kuin heimorituaalit tai buddhalaisten horinat. Eli epätotta, mutta toki historiallisesti ja kulttuurisesti mielenkiintoista.

Annamari Vänskä:

Pitäisi ehdottomasti siirtyä tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta tieteellisperäiseen uskontojen opetukseen. Uskonnon tunneilla ei pitäisi missään nimessä perehtyä vain yhden uskonnollisen ryhmittymän näkemyksiin, vaan tasapuolisesti eri uskontoihin, niiden taustoihin ja kehitykseen sekä filosofiaan, etiikkaan ja elämänkatsomustietoon. Tällä tavalla luotaisiin edellytyksiä nykyistä rauhallisemmalle rinnakkaiselolle, kun oppilaat ymmärtäisivät eri uskontoihin kuuluvia kanssaihmisiään nykyistä paremmin. Yksinkertaisesti: tasapuolinen uskonnon opetus vähentäisi turhia ennakkoluuloja.

Mikäli kouluissa opetettaisiin kaikkien uskontojen, filosofian ja pakanuuden perinteitä, ei tarvitsisi miettiä, voidaanko joulujuhlassa laulaa Enkeli taivaan vai ei. Jonakin vuonna voitaisiin viettää kristillistä joulua, johon Enkeli taivaan kuuluu, toisena vuonna joulujuhla voitaisiin korvata esimerkiksi saturnalialla – oppilaillakin olisi hauskaa, kun heidän ja opettajien väliset roolit vaihtuisivat hetkellisesti karnevaalin edellyttämän hengen mukaisesti.

Rauhallista joulua kaikille!

Vaula Norrena:

Jouluevankeliumin ei tajuta olevan uskonnollinen asia, koska ollaan itse niin maallistuneita, että pidetään sitä vain kauniina joulutapana.

Evankeliumi tarkoittaa kristinuskon ydinsanomaa Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen kaikille ihmisille valmistamastaan pelastuksesta.

Pöyristyttävää, jos Opetushallitus väittää, ettei jouluevankeliumi ole uskonnonharjoitusta.

Kuunnelkaa Enkeli taivaan -virren sanoja, ja tajutkaa: se loukkaa uskonnottomia ja muunuskoisia, eikä sitä pitäisi koulun juhlassa esittää. Sen sijaan Maa on niin kaunis on hieno: vaikka siinä "luoja" mainitaankin, sanoituksen voi tulkita myös ei-uskonnollisesti. Myös suvivirren kaksi ensimmäistä säkeistöä ovat kaunista puhetta keväästä, ja voidaan laulaa ilman harmia uskonnottomille ja muunuskoisille.

Tämä on ateistin mielipide.

Maria Pettersson:

Uskonnon ei tulisi olla osa koulun ohjelmaa missään muussa kuin opetuksellisessa mielessä. Ei siis virsiä, ruokarukouksia tai krusifikseja seinillä, eikä minkään muunkaan uskonnon vastaavaa välineistöä. Oppituntienkin pitäisi olla kaikille yhteisiä ja niillä tulisi opettaa tunnustuksettomasti uskontotiedettä.

Mitä tulee traditioihin, en usko yhdenkään oppilaan kansallisen identiteetin olevan sidoksissa Suvivirteen. Suomalaisuuden kokemukset kumpuavat jostain aivan muualta kuin kolmasluokkalaisten seimikuvaelmasta.

Erkki Tuomioja:

Koulun tilaisuuksien pitää olla uskonnollisesti neutraaleja joka suuntaan, eikä tunnustuksellinen uskonnonopetus kuulu kouluihin.

Tämä ei tietenkään sulje pois tiernapoikia tai muita uskonnollisperäisiä jouluun liittyviä traditioita kouluista, mutta niistä ei pidä tehdä uskontoon liittyviä riittejä.

Eero-Tapio Vuori:

Koulussa on muitakin oppilaita kuin kristittyjä.

Uskontoa ei saisi väkisin kaataa kurkusta alas. Se ei ole oikein se uskonnon idea.

Johanna Sinisalo:

Oppivelvollisuus ei saa sisältää velvoitetta osallistua uskonnollisiin menoihin. Jos juhla on tarkoitettu koulun kaikille oppilaille, sen sisällön tulisi olla uskontoneutraali – niin kuin muuten kaiken muunkin koulun opetuksen ja toiminnan.

Teivo Teivainen:

Sivistyskoulu ei tarvitse pakkouskontoa.

Herran enkeliä ja herran kirkkautta voi vapaasti ylistää asialle omistautuneissa yhteisöissä. Kouluihin pakkouskonto ei kuulu.

Uskontoja tulee kouluissa tutkia, ei tunnustaa. Valitettavasti tiedemaailman esimerkki on joskus huono. Myös maamme suurimmassa yliopistossa lukuvuosi käynnistetään marssimalla kirkkoon.

Pakkouskonnon tuputtamisen lopettaminen on järkevää muslimien saapumisesta huolimatta. On hienoa, jos kristityt ja muslimit huomaavat ylistävänsä samaa jumalherraa. Tähän ylistämiseen koulun ei kuitenkaan ole syytä osallistua.

EN OTA KANTAA

Juha Sihvola:

Asia ei ole joko–tai vaan yhtäältä–toisaalta eli tilannekohtainen ja tulkinnanvarainen.

Kulttuuri köyhtyy, jos julkinen tila yritetään kokonaan siivota kaikesta, joka voidaan tulkita uskontoon viittaavaksi. Se myös olisi elämistä uskonnottoman vähemmistön ehdoilla. Suvivirret ja joulujuhlat voidaan myös tulkita sellaiseksi kansallisen perinteen osaksi, joka on alkanut elää omaa elämäänsä uskonnollisista juurista riippumatta.

Omantunnonvapaudessa on kuitenkin kaksi puolta, oikeus toteuttaa omaa katsomusta ja velvollisuus olla syrjimättä muiden vakaumusta.

Todellista toisen kunnioitusta olisi, jos yhteisissä seremonioissa kuuluisivat monien katsomusten äänet. Suvivirren useimmat hyväksyvät kaikkia yhdistäväksi kesän riemujen ylistykseksi, mutta jouluevankeliumi joulujuhlan ytimessä voi jo kuulostaa yhtä katsomusta suosivalta ja muita syrjivältä.

Anna Kontula:

Tässä kohtaa jätän mielelläni päätösvallan kouluille, jotka varmasti tietävät oman tilanteensa parhaiten. Joissakin kouluissa muita kuin luterilaisia voi olla yli puolet, toisessa hyvin pieni osa oppilaista.

Olisi ajattelematonta edellyttää näiltä samanlaisia linjauksia.

Joulujuhla voidaan mainiosti järjestää ilman jouluevankeliumiakin.

Toisaalta ei mikään seimiteatteri pelasta kirkkoa nykyisestä kriisistään. Vertailun vuoksi, Ranskassa koulu on uskonnoton, mutta kirkoilla silti merkittävä traditionaalinen asema.

Eilina Gusatinsky:

Antaisin koululle mahdollisuuden järjestää vanhempainiltoja, joissa kaikki vanhemmat sopisivat pelisäännöistä yhdessä koulun henkilökunnan kanssa.

Ei tarvitse keksiä toisten puolesta, mitä mieltä he ovat asioista, vaan pitäisi keskustelemalla ja kuuntelemalla toisia sekä ottamalla huomioon toisten argumentit etsiä sopivia ratkaisuja.

Uskoisin, että tulevaisuudessa monissa kouluissa järjestetään perinteiset juhlat ja osallistutaan mielenkiinnolla "uusiin juhliin". Niissä tutustutaan eri kulttuuriperinteisiin ilman paineita ja politisointia.

Hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta!

Kalle Haatanen:

Voi kun tämä asia ei olisi niin vakava.

Mieleen muistuu South Parkin jakso, jossa kristillinen koulun joulujuhla oli korvattu Philip Glassin minimalistisella, sekavalla musiikilla. Se ei tyydyttänyt ketään ("What the hell was that?").

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi