lauantai 23.8.2014 | Signe, Varma  Onnittele e-kortilla
VIISAITA VASTAUKSIA VAIKEISIIN KYSYMYKSIIN

HS-raadin vastaukset kysymykseen: Tarvitaanko internetsensuuria rikollisuuden torjumiseen?

6.3.2008 20:30

Suomessa väitellään kiivaasti siitä, tarjoaako nykyinen lainsäädäntö oikean tavan taistella internetissä leviävää lapsipornoa vastaan. Keskustelussa on asetettu vastakkain rikollisuuden torjuminen ja sananvapaus.

Vuoden 2007 alussa Suomessa astui voimaan laki lapsipornografian estotoimista. Sen mukaan teleyrityksillä on oikeus tarjota palvelujaan siten, että niiden avulla ei ole pääsyä lapsipornosivustoille. Laki antaa myös poliisille oikeuden laatia, ylläpitää ja päivittää luetteloa lapsipornosivustoista sekä velvoittaa poliisia tiedottamaan siitä, miksi pääsy jollekin sivustolle on estetty.

Pääsy lapsipornoa sisältäville sivuille yritetään estää keskusrikospoliisin ylläpitämien suodatuslistojen avulla. Salassa pidettävillä estolistoilla on internetosoitteita, jotka viranomaisten mukaan sisältävät lapsipornoa. Keskusrikospoliisin suodatuslistalla on noin 1 700 sivua, joista osa on laajempia palvelimia ja osa yksittäisiä sivuosoitteita.

Nettisensuurin vastustajat, muun muassa Electronic Frontier Finland -yhdistys (Effi), on kritisoinut listaa umpimähkäiseksi. Joissakin tapauksissa listalle on päätynyt kokonaisia verkko-osoitteita, vaikka kiellettyä materiaalia olisi ollut vain muutamalla yksittäisellä sivulla. Keskusrikospoliisi on ilmoittanut päivittävänsä listaa ja siirtävänsä sen painopistettä tarkempiin sivuosoitteisiin.

Poliisin suodatuslistalle joutui myös nettisensuuria vastustavan nettiaktivistin Matti Nikin sivusto, jolle Nikki oli laittanut linkkejä listalla oleviin osoitteisiin. Poliisi on myös kuulustellut Nikkiä epäiltynä avunannosta sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan esittävän kuvan levittämiseen.

Nikin mukaan hänen tarkoituksensa oli osoittaa, että osa poliisin listalla olevista sivuista on kielletty perusteettomasti, koska niillä ei ole lapsipornoa. Effin edustajat ovat tulkinneet poliisin Nikkiin kohdistuneet toimet kritiikin sensuuriksi.

Liikenne- ja viestintäministeri Suvi Lindén on ehdottanut, että kaikki internetyhteyksien tarjoajat pitäisi velvoittaa keskusrikospoliisin suodatuslistan käyttöönottoon. Tällä hetkellä osa internetoperaattoreista rajoittaa asiakkaidensa netin käyttöä keskusrikospoliisin listan perusteella, osa ei. Suodatuslistan hylänneet operaattorit perustelevat tätä asiakkaiden netinkäytön vapaudella ja sillä, että estoja on helppo kiertää.

Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula sekä Pelastakaa Lapset ry:n pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta ovat ilmaisseet tukensa Lindénille. Heidän mielestään lapsipornosivujen suodatuslistat ja operaattoreiden velvoittaminen niiden käyttöönottoon ovat tärkeitä periaatteellisia linjauksia ja viestivät suomalaisen lainsäätäjän tahdosta puolustaa lapsen oikeuksia, vaikka toimilla ei ratkaista ongelmaa kokonaan.

Kiistassa on väitelty myös siitä, kuinka suodatuslistat estävät lapsipornon leviämistä. Nettiaktivistit sanovat, että suodatuslistat saattavat vaikeuttaa lapsipornon lataajien kiinnijoutumista, jos ne pakottavat lapsipornon lataajat turvautumaan välityspalvelimeen, jolta lataajan koneen tunnistetietoja on vaikea selvittää.

Estolistoja pidetään tällä hetkellä yllä vain lapsipornon suodattamiseksi. Sitä on kuitenkin ehdotettu laajennettavaksi muihinkin tarkoituksiin, kuten nettipokerin ja internetpiratismin kitkemiseen.

Viikon kysymys: Tarvitaanko internetsensuuria rikollisuuden torjumiseen?

KYLLÄ

Matti Wiberg:

Rikollisuuden edessä ei yksinkertaisesti voi vain nostaa käsiä pystyyn. Alamaailma tosin on aina lainsäätäjää ja lakien valvojia edellä. Silti vähintäänkin kintereillä pitää pysyä.

Voimavarojen kohdentaminen on sitten oma asiansa: paljonko tähän KANNATTAA uhrata niukkoja resursseja? Ongelman suuruudesta ei käsittääkseni ole luotettavaa tietoa.

Lapsiporno on sikäli hyvä testitapaus, että yhteiskunnassa vallitsee laaja konsensus ilmiön iljettävyydestä.

Juha Herkman:

Tällä hetkellä internetin suhteen vallitsee laajalti sellainen ilmapiiri, että siellä saa julkaista mitä vaan. Internet-julkaisemista pitää kuitenkin koskea samat rajoitukset kuin muitakin viestinnän muotoja.

Lain mukaan rikollista materiaalia ei pidä sallia internetissä julkaistavaksi. Jos tässä on kyse sensuurista, sitä tarvitaan.

Jos sensuurilla taas ymmärretään sellaisen materiaalin julkaisemiseen liittyviä rajoituksia, joka ei riko lakia, sensuuria ei kaivata. Päinvastoin.

Antti Nylén:

Vastaan kyllä, vaikka en pysty uskomaan, että onnettomilla "mustilla listoilla" saavutettaisiin mitään. Vastaan kyllä, koska kannatan rajoittamista, kieltämistä ja estämistä yleisestikin.

Tietenkin myös aikuispornon saatavuutta pitäisi ankarasti rajoittaa. Se vain lienee mahdotonta, kun internetistä teknisistä ja käytännöllisistä syistä puuttuu kaikki editoriaalinen kontrolli, joka on tärkeä sivistyksen tunnusmerkki.

Jos rajoitus- ja estotoiminnot, joiden pitäisi olla sieluun kirjoitettuja, ovat epäkunnossa, on arvokasta ja liikuttavaa, että yhteiskunta edes yrittää korvata niitä jotenkin.

Atro Kahiluoto:

Sananvapauden periaate ei ole mikään kaikki muut periaatteet ylittävä superperiaate. Tässä tapauksessa sananvapauden periaatetta on sovitettava yhteen sen periaatteen kanssa, että yhteiskunnan pitää suojella hyväksikäytöltä sellaisia jäseniään, jotka eivät siihen itse kykene. Yhteensovittaminen on kompromissia, jossa molemmista periaatteista on todennäköisesti tingittävä jotain.

Eduskunta on säätänyt lapsipornon levittämisen rikokseksi ja demokratiassa sitä on pidettävä yhteiskunnan tahtona. Tuskin mitään rikollisuutta kyetään estämään sataprosenttisesti. Rikollista toimintaa on vastustettava niillä keinoilla jotka ovat käytettävissä, vaikka tulos ei olisikaan täydellinen.

Täydellisyyteen ei ehkä ole edes syytä pyrkiä: juuri täydellisyyden tavoittelu johtaa ylilyönteihin ja pakkokeinojen laajenemiseen.

Kristiina Rikman:

Lainsäätäjän suodatuslinjaus on minusta hyvä, toivottava ja asiallinen.

Sirkku Peltola:

Kyllä mielestäni tarvitaan. Toki käytäntöä on koko ajan tarkennettava ja tarkistettava, jotta toimet todella ovat vaikutuksiltaan lapsipornon leviämistä estäviä.

Antti Tuuri:

Uskon, että ilman lapsipornoa tullaan toimeen. Ja jos sen sensuroinnin mukana jokunen muu pornosivu lipsahtaa hukkaan, niin eiköhän niitä sittenkin ole riittävästi saatavilla.

Vaula Norrena:

Internet on julkinen tila kuten mikä tahansa katu. Kadulla ei saa harrastaa lapsipornoa, niin ei sitten internetissäkään.

Internet tulisi laissa määritellä julkiseksi tilaksi, jotta asian ydin saataisiin esiin.

Julkisessa tilassa ei ole sallittua ostaa seksiä alaikäisiltä, pakottaa lapsia seksiakteihin tai häiritä aikuisiakaan pornografisella käyttäytymisellä – niin ei sitten internetissäkään. Tätä ei sallita edes Hyde Park Cornerissa, sananvapauden tyyssijassa. Internet-pornossa ei siis ole kyse sananvapaudesta, vaan massiivisesta lasten (ja aikuisten) seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja häirinnästä.

Mikä tekee internetistä niin koskemattoman, että siellä saa vapaasti – ilman minkäänlaista valvontaa – harjoittaa rikollisuutta, kun muualla ei saa?

Mitä tulee näihin argumentteihin, että valvonta on "umpimähkäistä" tai että "estoja on helppo kiertää", niin ne ovat kyllä loogisesti kestämättömiä.

Tulisiko sillä perusteella lakkauttaa myös liikennesäännöt, kun "ylinopeutta on kuitenkin niin helppo ajaa"?

Tai koska törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen valvonta on kuitenkin "umpimähkäistä"?

Olen muutenkin hyvin ihmeissäni, että internetistä puhuttaessa aina heitetään, että "kiellot ja kontrolli eivät ole tätä päivää". Miten niin kiellot ja kontrolli eivät ole tätä päivää? Kieltojahan laaditaan koko ajan kansalaisten terveyden ja hyvinvoinninturvaamiseksi (esim. tupakkalaki, alkoholilaki, huumelaki, elokuvien ikärajat, kielto lasten ruumiillisesta kurittamisesta jne). Kun internet ymmärretään julkiseksi tilaksi, on helpompi ymmärtää, että netissäkin tarvitaan rajoja.

Jaakko Hämen-Anttila:

Internetin sensuroiminen ei toki ole ratkaiseva askel taistelussa erilaatuista rikollisuutta vastaan mutta myötävaikuttaa kuitenkin positiiviseen suuntaan.

Erkki Tuomioja:

Kyllä, mutta sen tulee olla perustellumpaa ja täsmällisempää kuin toistaiseksi.

Periaatteessa internetin tulisi olla samanlainen väline kuin painettukin media sillä tavoin, että ennakkosensuuria ei ole, mutta on toimivat keinot ja lait jolla rikolliseksi todetun aineiston leviämiseen puututaan ja syylliset saatetaan vastuuseen.

Mielivaltainen ennakkosensuuri ei tähän sovellu, sillä aineiston rikolliseksi toteaminen ei saa olla vain poliisiviranomaisen ilmoitusasia, toisaalta samanaikaisesti valvonta ja netissä rikollista aineistoa levittävien vastuuseen saattaminen toteutuu heikosti.

Juha-Pekka Hotinen:

Tosin tällaisessa asiassa periaatteen ja käytännön ero on tärkeä: periaatteessa internet on tiedotusväline tai jakelukanava, joten olisi outoa, jos siihen ei sovellettaisi samankaltaista sääntelyä kuin muihin välineisiin ja kanaviin.

Lapsipornon harrastajat eivät kai voisi perustaa sanomalehteä tai radioasemaa? Miksi internetin sääntelyä edes nimitetään sensuuriksi, jos kyse on tiedonvälityksen laillisuuden valvonnasta?

Toisaalta on järjetöntä käyttää näin kömpelöitä menetelmiä. Jos suodatuslistat ovat tehottomia sekä uhkaamaan rikollista toimintaa että suojaamaan laillistakin, ne ovat väärä keino. Jos ne ovat paitsi tehottomia myös haitallisia – kriminalisoidessaan laillista toimintaa –, niiden käyttö toimii lähinnä tavoitettaan vastaan.

Ilona Anhava:

Erittäin vaikea ja monitahoinen kysymys. Yleensä en kannata sensuuria, mutta tässä tapauksessa etu, jota pyritään turvaamaan, on todella tärkeä. Peliriippuvaiset pitäköön huolen itse itsestään.

Markku Valkonen:

Sensuuri on ruma sana ja vielä rumempaa on erilaisten vapauksien sensurointi. Jos rikollisuuden torjuntaa aletaan oitis kutsua sensuuriksi, saadaan tietenkin rajoitustoimet näyttämään vapauden loukkauksilta ja suorastaan rikollisilta teoilta.

Poliisin menettelytavat eittämättä kaipaavat jalostamista, siinä nettiritarit voisivat olla avuksi. Millainen keskustelu olisikaan syntynyt, jos poliisi olisi istunut toimettomana ja todennut vallitsevan lain rikkovan niitä tai näitä vapauksia.

Kiba Lumberg:

Kyllä suodatinjärjestelmää tarvitaan internetin lapsipornon kitkemiseksi. On vedottava jo lasten ihmisoikeuksien puolesta. Ei ole mitään syytä puolustaa henkilöitä tai aikuisia, jotka pitävät yllä tällaista tai katsovat lapsipornoa.

Mielestäni on ihmiskunnan julmuuksia ja rappiota, että aikuiset ihmiset sotkevat ja tuhoavat lapsia seksiin. Ja pornoiluunsa. Kaikkien lasten kaikkialla, Suomessa myös, pitäisi saada turvallinen ja ehyt lasta kunnioittava ilmapiiri.

Lasten kunnioitus voimaan ja heti.

Markku Ruotsila:

Kysymys on taas kerran siten rakennettu, että siihen on vaikea antaa suoraa vastausta. Sensuuria ei toki tarvita internetissä eikä muuallakaan, mutta pääsy lapsipornoon (ja muuhun moraalisesti tuomittavaan ja/tai rikolliseen materiaaliin) kuuluu sellaisiin asioihin, joka voidaan mielestäni perustellusti kieltää.

Yhteiskunnat rakentuvat aina joillekin tietyille arvoarvostelmille, eikä mielestäni sananvapauden takaaminen suomalaisten (ja muun ihmiskunnan) ehdottoman enemmistön moraalisesti tuomitsemille toimijoille kuulu niihin arvoarvostelmiin, joita länsimainen yhteiskuntajärjestys kannattaa.

Myös lapsi- tai muuta pornoa omissa lapsi- tai muun pornon vastaisissa mielenilmauksissaan käyttävät toimivat eettisesti varsin kyseenalaisella tavalla, mitkä heidän motiivinsa sitten ovatkin.

Risto Ruohonen:

Se lienee tarpeellista joissakin tapauksissa – muilla keinoin ei saada tuloksia, kun vastuullisia ei saa vastuuseen.

Anna Rotkirch:

Mutta vain harvoissa poikkeustapauksissa, kuten lapsiporno.

Itse asiassa minun on vaikeaa keksiä toista hyväksyttävää tapausta näin äkkiseltään. Poliittista sensuuria ei tulisi käyttää missään tapauksessa, ml. sotaa terrorismia vastaan.

Silja Rantanen:

Lapsen vietteleminen on väärin, ja kaikki mitä siinä mahdollisesti voidaan käyttää apuna, on kiellettävä. Kategorisia moraalisääntöjä pitäisi voida tarkastella kysymättä koneelta neuvoa.

"Internetin rajoitukset uhkaavat sananvapautta" kuulostaa kognitiiviselta väittämältä, vaikka kysymys on oikeastaan koneeseen kohdistuvista hämäristä tunteista. Kognitiivisiksi naamioiduilla väittämillä yritetään poliittisessa ja tieteellisessä retoriikassa tyrmätä vastaväitteet.

Internetiin on alettu sijoittaa tunteita, koska se on meille nykyisin niin keskeinen impulssien lähde.

Tavallista on, että poliittisessa puheessa, siis puheessa, hypätään moraalisten kysymysten yli suoraan tekniikkaan, koska siten päästään ottamasta kantaa vaikeisiin moraalisiin kysymyksiin. Eikö lapsipornoa kannata sensuroida, kun ei ole varmaa onnistuuko sensuuri? Ajatuskulku on sama kuin jos henkirikoksia arvioitaisiin sen perusteella, kuinka epävarmoja niiden torjumiseen käytetyt menetelmät ovat.

Sananvapauden ideaan projisoidaan sen syntyajankohdan olosuhteiden luomia arvovarauksia eikä käytetä sitä kriittisesti suhteessa nykyaikaan. En muista, koska sananvapauden käsite olisi viime vuosina noussut esiin myönteisen tai radikaalin idean ilmipääsyn ongelmien yhteydessä.

Samat asiat, joiden esittelyä internetissä puolustetaan henkeen ja vereen, herättävät spekulatiivista vastustusta esiintyessään taiteessa. Kirjailija Aris Fioretos siteeraa artikkelissaan Vladimir Nabokovista tämän lausumia "Lolitasta" Ranskan televisiossa 50-luvulla.

Nabokovilla oli selvä käsitys tarinansa oikeasta ja väärästä: hän kutsui Lolitaa lapsiraukaksi ja Humbertia hirviöksi. Nabokovin romaanin kohtalo eri vaiheineen perustui suhdanteille ja ennakkoluuloille, ei lapsen oikeuksien puolustamiselle.

Heikki Patomäki:

Itse kannatan maksimaalista sananvapautta kaikissa mahdollisissa merkityksissä. Sananvapaus on vapaan, demokraattisen ja oppimiskykyisen yhteiskunnan absoluuttinen perusedellytys.

Mikään moraalinen tai laillinen periaate ei voi kuitenkaan olla aivan täydellisen absoluuttinen. Kun kieltojen perustelut ja täsmennykset on muotoiltu oikein, niin sanojen tai kuvien esittämisen vapautta voidaan varovaisesti rajoittaa silloin, kun sanojen tai kuvien voidaan ilman järkevää epäilystä katsoa yllyttävän esimerkiksi väkivaltaan tai alaikäisen seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

Ne, joiden mielestä absoluuttisesti kaikki rajoittaminen on kategorisesti väärin, voivat luulla olevansa radikaalilla asialla, mutta jos he katsoisivat vähän ympärilleen niin voisivat huomata paljon kohdallisempia kritiikin paikkoja ja kohteita – mutta ehkä heidän rohkeutensa ei riitä aidosti relevanttiin yhteiskuntakritiikkiin?

Erik Söderblom:

Ikävä kyllä. Mikä tahansa yhteiskunta määrittelee itsensä sillä, miten se piirtää sallitun ja kielletyn välisen rajan. Toisin sanoen: yhteiskunta joka ei kiellä mitään, ei ole yhteiskunta.

Suomalainen yhteiskunta kieltää monta aivan fiksua asiaa ja toisaalta sallii paljon typerää. Jos jotakin pitää kieltää niin juuri lapsipornon kieltäminen on aivan paikallaan.

Maailma on läpiporno ja kielto on tietenkin kaksinaismoraalinen, mutta se ei mielestäni riitä argumentiksi kieltämättä jättämiseen.

Varjelkaamme lapsiamme pahalta siinä missä se on mahdollista!

Tommi Liimatta:

Lisäksi tulee estää pääsy sellaisille sivustoille, joiden sisällössä on yhdyssanavirheitä.

Leena Lehtolainen:

Ikävä kyllä joudun vastaamaan kyllä, vaikka sananvapaus on yksi perusarvoistani. Tosin nykyjärjestelmässä on runsaasti puutteita, joista pahin on se, ettei KRP:n estolistoja voi kontrolloida, mikä siinäkin mahdollistaa mielivaltaisuuden.

Järjestelmästä pitäisi tehdä läpinäkyvä, ja luonnollisesti pyrkiä mahdollisimman vähään sensuuriin. Lapsiporno on vakava ongelma, mutta sen kitkemisessä pitäisi lähteä pornon tuottamisesta mielivaltaisen internet-sensuurin sijaan.

Veikkaan, että laittomien internet-sivujen jahtaamisessa käy samoin kuin dopingissa: rikolliset ovat lainvalvojia aina pari askelta edellä.

Kaarina Kaikkonen:

Sananvapauden nimissä ei saa kiihottaa väkivaltaan lapsia kohtaan. Sana tai teko ei ole missään yhteisössä täysin vapaa, yhteisö aina tarvitsee ja kasvattaa itselleen valvovan moraalin joka rajoittaa ja suojelee sen jäseniä. Jos lautamiehet eivät tuomitse, yhteisö kyllä itse kivittää tai eristää sopimattomasti käyttäytyvän, muodossa tai toisessa

Moraalikäsitykset riippuvat ajasta ja yhteisöstä, toivottavasti meidän lastemme suojaksi rakennettu aita on tiivis niin tänään kuin huomennakin.

Internetissä sana on kiehtovan ja vaarallisen vapaa. Arvomaailmat joutuvat nopeaan murrokseen. Yhteisön kontrolli ei pysy tekniikan vauhdissa, ja moraali jää yksilön omille hennoille harteille. Mutta kantaako eettinen kasvatus?

Maija Vilkkumaa:

En pysty kuvittelemaan tilannetta jossa lapsipornoa ei sensuroitaisi. Jos se ei ole kiellettyä, se on sallittua. Nettiaktivistit pitävät internetiä jonkinlaisena yhteiskuntana, mitä se ei mielestäni ole – mielestäni se on media. Toki on vastenmielistä, että yhteiskunnan digitalisoitumisen takia elämäämme voidaan nykyään seurata ja valvoa tarkasti, ja melkein kaikista teoistamme jää johonkin jonkinlainen jälki.

Sen vaihtoehtona ei voi kuitenkaan olla internet-anarkia tai internet-yltiöindividiualismi, jossa jokainen saa sananvapauden nimessä tehdä ihan mitä huvittaa, esimerkiksi levittää lapsipornoa.

Minna Tawast:

Vastaan kyllä, vaikka tietotekninen tuntemukseni ei ole niin hyvä, että pystyisin arvioimaan nettisensuurin todellista tehokkuutta. Tavallisen netinkäyttäjänä ja äitinä minulle on oleellisinta viesti, joka tässä tapauksessa lapsipornon suhteen annetaan.

Minulle lapsen suojeleminen menee ohi sananvapaudella ratsastamisen. Vaikka estolistat eivät poistakaan lapsipornoa netistä, ne hankaloittavat sen näkemistä – ainakin satunnaisempien käyttäjien kohdalla. Samoin ne vähentävät todennäköisyyttä, että netissä surffaavat lapset ja nuoret törmäävät lapsipornosivuihin. Mikäli estolistoja paremmin tehoava laillinen konsti on olemassa, otetaan se käyttöön.

Sitten ihan tyhmänä on pakko kysyä: Jos "kokonaisen verkko-osoitteen" yksittäisiltä sivuilta löytyy kiellettyä aineistoa, olisiko oletettavaa, että osoitteen ylläpitäjillä olisi jotain tekemistä asian kanssa tai että he olisivat siitä tietoisia? Jos ei voi olettaa, olisi ehkä syytä toimia Lindénin ehdottamalla tavalla. Nettipokerin ja internet-piratismin suhteen on harkittava hyödyt ja haitat, joihin en tässä osaa ottaa kantaa.

Antti Arjava:

Rikollisuutta vastaan voi taistella monilla epätäydellisillä keinoilla. Riippulukkoja kannattaa asentaa, vaikka nekin pystyy murtamaan. Mielenkiintoisin argumentti julkisten pornosivujen puolesta on, että niiden avulla lapsipornon lataajat jäisivät helpommin käpälälautaan. Voisiko sitä soveltaa muidenkin rikosten torjuntaan?

Anu Kantola:

Vastaan kyllä, koska periaatteessa internetin sisältöihin pitää pyrkiä puuttumaan samalla tavalla kuin muihinkin julkaisuihin ja jos netissä on rikolliseksi tulkittavaa sisältöä, sitä voidaan sensuroida samaan tapaan kuin esimerkiksi elokuvasensuurissa.

Toinen asia on tietenkin käytäntö ja se, miten sensuuri toteutetaan verkkoympäristössä. Siinä lienee vielä kehittämistä. Valvonnan laatua tulisi parantaa ja kehittää ja siihen tulisi antaa tarpeeksi voimavaroja, nythän se on vielä alkuvaiheessa.

Ennakkosensuuriahan Suomessa ei ole, joten sensuurin pitäisi koskea vain julkaistua tavaraa. Sikäli kokonaisten sivustojen pistäminen pannaan voi olla ongelmallista ja sensuurin pitäisi pystyä toimimaan tehokkaasti niin, että listoilla ovat vain ne sivut, joilla lapsipornoa esiintyy.

Toisaalta teknisesti internetin haravointi ja sen sensurointi voi olla aikamoinen tehtävä ja jossakin määrin se on kai aina aukollista – kaikkia sivuja tuskin pystytään reaaliaikaisesti jäljittämään. Mutta se ei estä valvonnan kehittämistä. Varmasti silläkin on merkitystä, että suuri osa lapsipornosivustoista saadaan lain mukaisen sensuurin piiriin.

Jaakko Heinimäki:

Internet halutaan näköjään pitää jonkinlaisena moraalista vapaana vyöhykkeenä hyvän ja pahan tuolla puolen. Kaikki rajoitukset, liittyvätpä ne sitten tekijänoikeuden alaisten tuotteiden tai rikollisen materiaalin levittämiseen, herättävät monissa outoja intohimoja: meidän jakamisenvapauteemme ei saa kajota!

Internet-sensuuri ei varmasti lopeta lapsipornon tuottamista. Sitä asiaa se ei ratkaise. Mutta jos lapsipornon saatavuus voidaan estää R-kioskeilla, niin miksi yritys estää lapsipornon saatavuus internetissä olisi sen suurempi sananvapausongelma?

Anja Snellman:

Kirjoittaessani viime vuonna ilmestynyttä romaanini Lemmikkikaupan tyttöjä tutustuin perinpohjin internetin tarjontaan tässä asiassa.

Siksikin olen ehdottomasti sitä mieltä että lapsipornosivujen suodatuslistat ja operaattoreiden velvoittaminen niiden käyttämiseen ovat välttämättömiä.

Asian yleistä seurantaa pitäisi tiukentaa ja kansalaiskeskustelun tulisi olla avointa ja ajan tasalla.Kauhistelu ja torjunta eivät auta.

Tämä ei ole sananvapauskysymys vaan ihmisoikeuskysymys.

Heikki Hiilamo:

Lapsipornon osalta sensuuri on tarpeen, mutta olen erittäin varauksellinen sen laajentamiseen muihin tarkoituksiin.

Maria Antas:

Vaikkei tätä rajoittamiskäytäntöä yhtä vähän kuin seksikauppaan liittyviä lakeja voida seurata tai noudattaa, se kuitenkin viestii yhteiskunnan pyrkimyksestä suojata heikommassa asemassa eläviä kansalaisia, tässä tapauksessa lapsia.

Lasten fyysinen rankaiseminenkin on kiellettyä, sitä tapahtuu, mutta kaikki osapuolet tietävät sen olevan väärin. Laki on osa alitajuntaamme, ja hyvä niinkin, vaikkei se poistaisi kaikkia todellisen elämän surullisia selkkauksia.

EI

Juha Vakkuri:

Sensuurin tielle lähteminen on aina vaarallista, on syy mikä tahansa. En pidä nettisensuuria tehokkaana tapana taistella rikollisuutta vastaan. En usko, että poliisin nykyiset sensuuritoimenpiteet vähentävät mitenkään olennaisesti pedofiilien toimintaa.

Jos nettisensuuri otetaan Euroopan unionissa laajemmin käyttöön, toimii se perusteluna diktatuurimaiden sananvapauden rajoittamiselle.

Steen1:

Ei. Ns. Worst case-scenario on perinteinen tapa yrittää kaventaa kansalaisten oikeuksia. Nytkin vastustajien kädet on sidottu lapsipornokortin esiinvetämisen takia; tuntuu siltä, että sensuuria vastustavat olisivat kuolaavia pedofiilejä, vaikka näin ei ole.

Vaihda pedofiili terroristiin, niin tuloksena on USAn Patriot Act.

Mielestäni parempi tapa piilottamisen ja blokkaamisen sijaan olisi pitää ko. sivut mahdollisimman helposti lähestyttävinä, jolloin kuka tahansa voisi löytää ne. (Lapsipornosivuille löydetään estoista huolimatta.)

Jos sivut olisivat mahdollisimman helppopääsyiset, mahdollisimman moni muukin kuin pedofiili voisi törmätä niihin ja ilmoittaa niistä. Nythän lapsipornosivut ovat vain ja ainoastaan pedofiilien omaa leikkikenttää, jonne ei normitallaaja eksy. Eli toisin sanoen turvassa.

Oleellisempi kysymys lienee se, mitä kansainvälinen poliisi aikoo tehdä saadakseen kiinni sivujen ylläpitäjät ja sisällöntuottajat?

Antti Alanen:

Sensuuri ei kuulu liberaaliin yhteiskuntaan. Sensuuri tarkoittaa viranomaisen valtaa ennalta rajoittaa sananvapautta. Sananvapaus on perustuslaillinen oikeus.

Joka rikkoo viestillään lakia, vastaa siitä jälkikäteen. Se ei ole sensuuria.

Jos verkkosivulla todetaan rikollista aineistoa, on sen sulkeminen viranomaisen velvollisuus, mutta silloin on toimittava avoimesti oikeusvaltion menetelmin, ja ilmeisesti nyt on mahdollisuus liian suoraan toimintaan.

Viranomaiset ja nettiaktivistit ovat samaa mieltä siitä, että lapsipornografia tulisi kitkeä internetistä. Parhaan tuloksen saavuttamiseksi yhteistyö olisi välttämätöntä.

Internet laajentaa ilmaisuvapautta lähes äärettömästi. Vapaus edellyttää täysivaltaisuutta eli vapaaehtoista vastuuntuntoa siitä, ettei väärinkäytä vapauttaan. Vapaus velvoittaa!

Kannatan lapsipornografian kitkemistä syvää internetiä myöten niin, että suodatuslistat laaditaan oikeusvaltion periaatteita noudattaen.

Tehtävä on vaikea muttei mahdoton. Se on suoritettavissa muuten kuin sensuroimalla.

Perustuslakia koskeva huomio: sananvapaus on perusoikeus mutta lapsen oikeutta erityiseen huolenpitoon ei ole kirjattu perustuslakiin.

Perustuslaki 12§: "Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla. Lailla voidaan säätää kuvaohjelmia koskevia lasten suojelemiseksi välttämättömiä rajoituksia."

Mielestäni perustuslaissa pitäisi olla perusoikeuden tasolla lapsen oikeus erityiseen huolenpitoon. 6§: "Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti" on asian ensimmäinen puoli, mutta kirjaamatta on toinen puoli, lapsen oikeus erityiseen huolenpitoon, vaikka siihen viitataan mm. sosiaaliturvaa koskevassa 19§:ssä.

"Lastensuojelu" tarkoittaa Suomen laissa yleensä huostaanottoa ja muita vastaavia toimenpiteitä, siksi käytän ilmaisua "lapsen oikeus erityiseen huolenpitoon".

Pidän lapsiprostituutiota ja -pornografiaa niin vakavina asioina, että pelkästään niiden takia perustuslain terävöittäminen olisi perusteltua.

Minna Lindgren:

Internet ja sensuuri eivät sovi yhteen. On perin takapajuinen ajatus antaa viranomaisille oikeus sensuuriin. Lapsiporno on sensuurin suosijoille helppo ase, sillä mistään ei löydy lapsipornon puolustajaa – käyttäjiä ilmeisesti sitäkin enemmän.

Mutta jos lapsipornon nimissä sallitaan sensuuri, on yhtä mahdotonta vetää raja sensuurille kuin lapsipornolle.

Lapsipornoa ei lakkauteta sillä, että poliisikoulun priimus alkaa seuloa työkseen sivuja ja sulkea niistä kauheimpia. Internet ei ole synnyttänyt lapsipornoa, se on tehnyt sen kenen tahansa lähestyttäväksi, minkä seurauksena kukaan ei voi enää kieltää lapsipornon olemassaoloa.

Eikö vihdoin pitäisi puuttua itse ongelmaan, joka ei tässäkään tapauksessa ole internet?

Johanna Korhonen:

Minua vaivaa tässä keskustelussa eniten sen yleinen epä-älyllisyys. Nyt vaahdotaan lapsipornokuvien näkymisestä, vaikka se on ongelmana kovin pieni verrattuna lapsipornokuvien tekemiseen – eli lapsiin kohdistuvaan rikollisuuteen. Mutta tässä keskustelussa se, joka vastustaa sensuuria, joutuu saman tien lapsipornon kannattajien joukkoon. Sensuurilla on se ikävä yleinen ominaisuus, että se itsessään aiheuttaa enemmän ongelmia kuin ratkaisee. Sensuuria ei tarvita, koska se ei auta vähentämään, saati lopettamaan, lapsiin kohdistuvaa rikollisuutta millään tavalla. Ei kai kukaan kuvittele, että operaattorien estolistat tekevät lopun itse ongelmasta?

Asia voi olla jopa toisin päin: jos sensuurin keinoin ongelma lakaistaan näkyvistä, alan toimijat voivat jatkaa rikoksiaan ilman, että suuri yleisö saa koskaan siitä edes kuulla.

Kari Enqvist:

Ei missään tapauksessa. Kysymys on sananvapaudesta: kun sitä kerran aletaan rajoittaa, ollaan kaltevalla pinnalla, jota pitkin on helppo liukua kuinka pitkälle tahansa.

Emme hyväksy postin emmekä puhelinkeskustelujen sensuroimista, eikä internet periaatteessa eroa näistä viestintämuodoista kuin tehokkuudellaan.

Rikollisuutta vastaan taistellessaan poliisi kuuntelee puheluita, ja se on hyväksyttävää. Poliisin sopii puolestani seurata salaa myös internetin viestiliikennettä, luvan saatuaan, mutta Suvi Lindénin ehdotus internet-yhteyksien tarjoajien valjastamisesta poliisitoimiin on suoraan Kiinasta.

Se, että tarkoitus – lapsipornon kitkeminen – on kannatettava, ei pyhitä keinoja. Tunnetusti tie helvettiin on usein päällystetty hyvillä tarkoituksilla.

Eero-Tapio Vuori:

Olemme kansakuntana joutuneet lapsipornohysterian valtaan. Ajatus salaisesta sensuurista on tämän hysterian eräs ilmenemismuoto.

Lapsipornosivujen suodatus on saatu kuulostamaan hyvältä idealta. Näyttää, että tehdään jotain mikä suojelee lapsia. Ja kaikkihan me haluamme suojella lapsia – niin myös minäkin. Mutta, silti koko suodatusjärjestelmään sisältyy isoja ongelmia.

Suodatuksesta päättää salainen virkamies salaisessa kammiossaan, eikä suodatuksen perusteita ja tehokkuutta pääse kansalaiset tarkastamaan, koska itse suodatuslista on salainen. Tässä on nimettömälle ja kasvottomalle poliisiviranomaiselle annettu valta joka yleensä kuuluu tuomioistuimelle. Salaisuuden avulla myös suodatuksesta valittaminen on tehty käytännössä mahdottomaksi. Mistään ei käy ilmi kenelle suodatuksesta voi valittaa, jos kokee että on joutunut listalle syyttömänä.

Kukaan ei myöskään ole vastuussa prosessista. Ministeri Linden sysää vastuun poliisille, joka suodatuslistat tekee. Poliisi taas sysää vastuun nettioperaattoreille, jotka suodatuksen teknisesti toteuttavat 'vapaaehtoisesti'. Nettioperaattorit taas väistävät vastuunsa toteamalla että poliisi laatii suodatuslistat. Kuka on oikeasti vastuussa? Esimerkiksi, jos joku suodatukseen aiheettomasti joutunut taho nostaa asiasta oikeusjutun, kuka on korvausvelvollinen? Suodatus on myös hyvin epätarkka, se on teknisesti toteutettu niin, että se ottaa kohteekseen kokonaisia palvelimia, nettisivustojen sijaan. Näin useita täysin viattomia sivustoja on johtunut suodatetuksi. Näiden sivustojen tekijät eivät välttämättä tiedä asiasta mitään, koska poliisi ei toimita minkäänlaista ilmoitusta asianomaisille.

Suodatettuna on tällä hetkellä paljon sivustoja joilla ei ole laisinkaan lapsipornoa.

Muutaman nettiaktivistin tutkimuksissa (esim. Matti Nikki) on käynyt ilmi, että suodatuslistalle joutuneesta n. 1700 osoitteesta vain noin 1 prosentti sisältää lapsipornoa. Listalle on joutunut ihan tavallista pornoa, joissa esiintyy yli 18-vuotiaita malleja.

Lisäksi on suodatettu paljon homopornoa. Syytä kukin voi itse miettiä. Tai sitten sivustoilla ei ole pornoa ensinkään, kuten tästä Thaimaan prinsessan muistosivujen suodatuksesta kävi ilmi.

Useimmat suodatetuista sivustoista toimivat lisäksi Yhdysvalloissa tai EU:n alueella, joissa on voimassa ankarat lait suhteessa lapsipornoon. Siksi tuntuu vähän oudolta että tällaiset sivut saisivat olla kauaa pystyssä jos niillä olisi oikeasti lapsipornoa. Suodatettu on myös sivuja, joilla ei ole varsinaista lapsipornomateriaalia (kuvia), vaan pelkkiä linkkejä ko. sivuille.

Linkkien suodattaminen on varsin hankala asia. Jos googletan sanan 'child pornography', hakutuloksista varmasti ainakin yksi linkki johtaa arveluttavalle sivulle. Jos ollaan johdonmukaisia ja seurataan poliisin logiikkaa, niin myös Google täytyy sensuroida. Tosin poliisi (Lars Hendrikson) on asiasta kysyttäessä todennut, että "Google on selain".

Google ei kuitenkaan ole selain, vaan hakukone joka tarjoaa linkkejä. Suodatukseen on otettu myös suomalaisia sivustoja, vaikka laissa nimenomaan lukee, että suodatus koskee vain ulkomaisia sivustoja.

Suomalaiset sivustothan voitaisiin sulkea ihan normaalin esitutkintamenettelyn avulla. Siinä olisi myös se hyvä puoli, että lapsipornografian julkaisija voidaan silloin tuomita rikoksestaan. Esimerkiksi tässä Nikin tapauksessa sivut sensuroitiin ennen kuin mitään poliisitutkintaa asiasta oltiin edes käynnistetty. Suodatusta on myös ehdotettu laajennettavaksi, muillekin alueille kun lapsipornoon. Ja se kuulostaa minusta pelottavalta.

Ja viimeiseksi: Suodatus on niin helposti kierrettävissä, ettei se millään tavalla "torju rikollisuutta". Lisäksi, koska poliisi vain suodattaa sivut, eikä tee mitään toimenpiteitä asian suhteen, varsinainen ongelma oikeastaan vain piilotetaan. Rikolliset saavat jatkaa toimintaansa rauhassa.

Matti Kalliokoski:

Täytyy pitää kaksi asiaa erillään: lapsipornografian tuomittavuus ja nettisensuurin merkitys sen torjunnassa. Onko sensuurimahdollisuus vähentänyt lapsipornografian käyttöä? Onko se helpottanut uhrien asemaa? Onko se auttanut rikollisten kiinnisaamisessa?

Pahoin pelkään, että vastaus jokaiseen kolmeen kysymykseen on ei.

Sen sijaan on luotu työkaluja ja hyväksyttävyyttä ennakkosensuurille. Viestinnän vapaudesta tinkimisen raja on laskenut. Siitä kertoo nettipokerin sotkeminen samaan keskusteluun. Suomessa sentään voi jotenkin luottaa viranomaisten harkintakykyyn, mutta vähemmän demokraattisissa maissa luodaan esimerkillä myös todellista sananvapauden tukahduttamisen henkeä.

Jos viestinnän vapaudesta pitää tinkiä lapsipornografian kitkemiseksi, tingitään sitten viestintäsalaisuudesta ja käytetään verkkoliikenteen seurantavaltuuksien vakavan rikollisuuden selvittämiseen.

Sananvapaus tarkoittaa ennakkosensuurin kieltoa. Rikollisuuden ehkäisyssä taas tärkeää on kiinnijäämisen riskin kasvattaminen. Siihen ei sensuurilista tuo apua.

Ville Ranta:

Yhdyn nettiaktivistien käsityksiin siinä, ettei sensuuri pysty estämään netissä leviävän lapsipornon käyttämistä, vaan sen sijaan saattaa jopa haitata poliisin omaa työtä. Sensuuri ylipäänsä ei ole hyvä tapa yrittää estää rikoksia. Se johtaa liian helposti totalitaariseen vallankäyttöön. Esimerkiksi Kiinassa nettisensuuri lisääntyy epätoivoiselta näyttävällä tavalla. Lapsipornon kitkemisessä tarvitaan kansainvälisiä poliisioperaatioita. Tämä koskee myös nettiä, sen käyttäjien ja sivustojen pitäjien saamista vastuuseen rikoksista.

Sofi Oksanen:

Lapsiporno on yksi rikollisuuden muoto. Sen levittäjät tietävät olevansa halveksuttuja kaikissa kulttuureissa. He toimivat internetin pohjamudissa eivätkä etsi toimillensa julkisuutta. Tästä syystä lapsipornoon ei törmää helposti "vahingossa". Sensuuri ei estä lapsipornon levittäjiä, he löytävät takuuvarmasti toisensa.

Näennäissensuuri ei suojele ketään, mutta palvelee tämän joukon etuja – suodatus on helppo ohittaa, jos sen taitaa ja esto kertoo lapsipornoa etsivälle, että eston takana on kiellettyä materiaalia.

Sensuuri ei ole lääke mihinkään sairauteen, ei myöskään siihen jonka nimi on pedofilia.

Kun yhteiskuntaan rakennetaan järjestelmää, jossa nimettömät virkamiehet laativat salaisia sensuurilistoja, pitäisi valveutuneiden kansalaisten varoituskellojen soida ja lujaa. Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Siihen ei pidä tehdä poikkeuksia ilman erittäin vahvoja ja perusteltuja syitä.

Sensuurin ajaminen Tarkoitus pyhittää keinot -hysterialla on pelkästään silmien sulkemista ja tekopyhyyttä. On myös hyvä opiskella hieman sensuurin historiaa – koskaan sillä ei ole onnistuttu kitkemään mitään kokonaan pois, sen sijaan sensuroitava taho on aina löytänyt maanalaiset keinonsa.

Matti Nikin tapauksesta; Mikäli hänen sensuuria kritisoinut sivustonsa oli laiton, miksei hänen palvelimiaan takavarikoitu ja Nikkiä asetettu syytteeseen? Sen sijaan hänet ainoastaan laitettiin salaiselle sensuurilistalle, joka tässä valossa alkaa näyttää internetin Guantánamolta, missä normaalit oikeuskäytännöt eivät enää pädekään.

Matti Nikiltä vaatii poikkeuksellista kansalaisrohkeutta nostaa esille sananvapaus, kun sensuurin perusteena käytetään niinkin stigmatisoivaa asiaa kuin lapsiporno.

On huomionarvoista, että yhdeltäkään kansanedustajalta ei tällaista rohkeutta löytynyt, kun sensuurista päätettiin. Yksikään poliitikko ei kysynyt, onko tästä ihmelääkkeestä jotain sivuvaikutuksia ja voiko lapsi mennä pesuveden mukana.

Mitä tulee liikenne- ja viestintäministeri Suvi Lindéniin, hän ei vaikuta pätevältä ottamaan kantaan mihinkään internetiin tai oikeuskäytäntöihin liittyvään. Ministerin legendaarinen mielipidehän oli, että "Jos kirjakaupassa mainostetaan lapsipornoa, niin poliisi hakee kirjat tai lehdet pois. Miksi ei näin ei toimittaisi netissä."(Aamulehti 25.2). Oikeusvaltiossa ei ihan näin toimita, kuten ministeri Lindén kuvittelee, vaan poliisi tutkisi tapausta ja asia ratkottaisiin tuomioistuimessa. Poliisi ei myöskään sulkisi koko kirjakauppaa.

Joitakin vuosia sitten selviteltiin eduskunnan internet-taitoja ja kävi ilmi, etteivät kaikki Arkadianmäen päättäjät osanneet käyttää itse sähköpostia. Olisikohan aika päivittää tietokoneliikennettä vastaan sotivien tahojen internetiä koskeva perustietomäärä?

Sama koskee myös pedofiliatietouden päivittämistä. On syytä muistaa, että suuri osa pedofiileistä pitää eroottisena materiaalina sellaista kuva-aineistoa, jota muu väestö ei pidä millään tavalla eroottisena.

Mikäli internetistä halutaan tehdä pedofiileille mahdollisimman epäkiinnostava paikka, sieltä on syytä siis poistaa kaikki lapsiin liittyvä kuvamateriaali alkaen nettikauppojen lastenvaatesivuista, puhumattakaan sitten yksityisten ihmisten rantakuvista.

Jos joku kuvittelee, että yhteiskunta on sen jälkeen parempi paikka, niin onneksi olkoon, pedofiilien määrä ei silti ole sen pienempi eikä lasten hyväksikäyttö ole elävässä maailmassa yhtään sen vähälukuisempaa.

Lotta Backlund:

En voi kategorisesti sanoa, etteikö sensuuria tarvittaisi, mutta on aika suuri merkitys sillä, MISTÄ asiasta keskustellaan. Keskustelu on nyt paljon helpompi, kun poliisi ainoastaan suodattaa lapsipornoa.

Eiköhän tässä nyt kaikki ole samaa mieltä, ettei kyseessä ole maailman suurin oikeusmurha, jos joku "aikuispornosaitti" suljetaan, vaikka "vain" osa siellä on lapsipornoa. Menkööt, mun puolesta.

Keskustelun luonne muuttuu täysin siinä vaiheessa, kun suodatusta ryhdytään käyttämään muihin asioihin kuin lapsipornon suodattamiseen. Vapaassa demokratiassa kuulostaa todella hullulta, että KRP:lla istuu joku osasto kyttäämässä sivustoja, joista linkitetään vaikka nettipokeriin. Yleissensuuri ei sovi oikeusvaltioon.

Tuomas Kyrö:

Pohjoiskorealaiselta kuulostaa ja mahdottomalta. Suomen uljas polliisi kamppailemassa netissä leviäviä laittomuuksia vastaan. Konstaapeli Reinikainen Commodore kuusnelosella kansainvälistä rikollisuutta, nettipaholaisia ja -runkkareita vastaan.

Miljoona suljettua sivustoa tarkoittaisi miljoona uutta sivustoa jossain muualla kiertotien takana. Lapsiporno (tai ylipäätään mikään muukaan epämiellyttävä) ei valitettavasti lopu, vaikka se poistuisi näkyviltä, loppuisi tietyiltä sivuilta tai tietystä välineestä.

Poliisilla on sen kitkemisessä käsittääkseni konkreettisempaa hommaa kuin suvuttomasti lisääntyviensivustojen tarkkailu.

Marita Liulia:

Rikollisuuden torjumiseen tarvitaan sensuurin sijasta muita keinoja. Sensuuri saattaa toisinaan toimia itseään vastaan ja jopa suorastaan lisätä uteliaisuutta kiellettyä aineistoa kohtaan. Roskapostin levittäjien kekseliäisyys lienee myös hyvä esimerkki siitä miten nopeasti esim. alatyylisten sanojen käyttöä voidaan kiertää.

Leena-Maija Rossi:

Ennakkosensuuri vaikuttaa netin suhteen toimimattomalta ratkaisulta.

Sinänsä on erikoista, että kaikesta tehdään tätä nykyä nimenomaan sananvapauskysymys. Välillä kulttuurisia keskusteluja seuratessa tulee sellainen tunne, että "sananvapaus" merkitsee kaikkien oikeutta loukata kaikkia. Niin ikään taiteen vapaus on monimutkaisempi kysymys kuin se, että taiteen piiriin tuomalla voi yksi yhteen toistaa kriminalisoitua materiaalia.

Vaikkapa tapaus Karttusessa itseäni askarruttaa se, että tekijä ei käsitellyt, siis nimenomaan kuvankäsittelyn keinoin, netistä löytämäänsä lapsipornokuvastoa samaan tapaan kuin muita näyttelyssä esittämiään kuvia. Näin hän olisi kiinnittänyt huomiota asiaan, jota halusi kritisoida ja jättänyt levittämättä kuvastoa sellaisenaan.

Katariina Numminen:

Internet-sensuuri tuntuu aika ongelmalliselta keinolta, ja ennen kaikkea aika kosmeettiselta keinolta, rikollisuuden torjumisessa.

Kyseessä tuntuu olevan vain konsti lakaista enemmän maton alle rikollinen tai häiritsevä kuvasto, "poissa silmistä, poissa mielestä" -periaatteella.

Soila Lehtonen:

Kukapa ei kannattaisi tai missäpä ei tarvittaisi "rikollisuuden torjumista" periaatetasolla, mutta ilmeisesti sensuurilailla ei sitä kyetä torjumaan ja se on vakavissa ristiriidoissa muun lainsäädännön kanssa.

Kun nyt perustuslaillisessa demokratiassa eletään, sekä juridiikan että internetin tuntemuksen (ja näkemyksellisyyden) pitäisi olla eduskunnan prioriteettilistalla kärjessä, jotta syyt ja seuraukset ovat selvät.

Jan Zapasnik:

Internet-sensuurilla ei ehkäistä rikollisuutta. Sillä lähinnä lakaistaan ongelma maton alle. Tämä lisää kieltämis- ja hyssyttelykulttuuria, joka häiritsee tarvittavaa keskustelua ja siitä syntyvien toimenpiteiden toteuttamista.

Internetin tarjoama henkisesti alhainen ja moraalisesti rappiollinen materiaali kertoo vain ihmiskunnan nykyisestä tilasta. Turha piilottaa sitä, mihin olemme itsemme vieneet. Katsokaamme mieluummin ongelmaa suoraan silmiin.

EN OTA KANTAA

Juha Seppälä:

Syntyy rintamia ja tasoja, jotka ovat vailla yhteismitallisuutta. Esimerkiksi tässä nimenomaisessa lapsipornoasiassa ja pedofiilien intressit ovat yhteneväiset.

Atso Almila:

Nykyisin teknisin keinoin joudutaan liian tiukkaan seulaan (kuten taannoin kaikki "Al"-nimiset sähköpostin lähettäjät USA:ssa – omakin sukunimeni on selvästi riskialtis). Oikein kohdentaminen tulee olemaan äärimmäisen hankalaa.

"En ota kantaa" niin kauan kuin systeemissä on vain aukkoja, ja liian kova sensuuri uhkaa. Jos tekniikka paranee, muutan kantaani kiellon hyväksyväksi, ja odotan myös piratismin vastaisen taistelun kehittymistä.

Riitta Nikula:

En usko sensuurin tässäkään onnistuvan.

Internet-sensuurin rakentajat liikkuvat aina rikollisten perässä, edelle he eivät pääse. Odotan jo kauhulla tilannetta, jossa kaikki ihanat verkkopalvelut tukehtuvat pornoon, mainoksiin ja muuhun epätoivottuun töhnään.

Surullinen juttu, mutta ei sensuroitavissa. Jotain muuta on keksittävä.

Sirpa Kähkönen:

Kiihkoton keskustelu aiheesta on mahdotonta. Olisi kiintoisampaa pohtia, missä kulkevat sananvapauden rajat, kuinka sensuurin käsite tietoyhteiskunnassa tulisi määritellä ja keiden vapautta kulloinkin ollaan puolustamassa.

Yhden joukon rajoittamaton sananvapaus voi loukata toisen ryhmän perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia – mikä tällöin on oikea toimintamalli?

Timo Valjakka:

En ota kantaa, vaikka kannatan sitä että pääsy lapsipornosivuille estetään, samoin selkeästi rikollisille saiteille. Mutta sen määrittely, mikä missäkin esimerkiksi poliittisessa tilanteessa on rikollista ja mikä sananvapautta on liian mutkikas asia hoidettavaksi listoja laatimalla ja sivuja avaamalla ja sulkemalla...

Iivi Anna Masso:

Kysymys on hyvin vaikea. Mielestäni on oikeutettua rajoittaa pääsyä selvästi rikollisille sivustoille, jotka sisältävät esim. juuri lapsipornoa tai vaikkapa pomminteon opetusta. Ymmärrän kuitenkin myös argumentit sananvapauden vaarantumisesta, jos kun sensuroinnin mekanismeja kehitetään.

En tiedä, löytyykö riittävän luotettavaa valvontamenetelmää, joka puuttuisi tosiaan vain ja ainoastaan yksiselitteisesti rikolliseen aineistoon, mutta ei "vääriin mielipiteisiin" tai tulkinnanvaraisiin tapauksiin.

Yrjö Juhani Renvall:

En tiedä asiasta tarpeeksi ja siksi minun mielipiteeni ei tässä auta pätkääkään.

Maailman sensuroiminen taitaa olla mahdotonta. Internet-maailma siihen mukaan lukien.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi

RSS
Osoite Töölönlahdenkatu 2
PL 18, 00089 SANOMA
Puhelin +358 9 1221
© Helsingin Sanomat, a Sanoma company - aineiston luvaton käyttö toisen palvelun osana kielletty

Etkö löytänyt etsimääsi?

Kokeile hakua.

--%>