HS-raadin vastaukset kysymykseen: Tarvitseeko Helsinki Guggenheim-museon?

Helsingin kaupunki sopi tiistaina Solomon R. Guggenheimin säätiön kanssa käynnistävänsä heti selvityksen siitä, voitaisiinko Helsinkiin perustaa uusi Guggenheim-museo. Mikäli selvityksen nojalla päätetään perustaa museo, se voitaisiin avata aikaisintaan tämän vuosikymmenen lopulla.

Guggenheim on arvostettu modernin ja nykytaiteen museoiden brändi. Tällä hetkellä Guggenheim-museoita on New Yorkissa, Berliinissä, Bilbaossa ja Venetsiassa. Myös Abu Dhabiin on rakenteilla Guggenheim-museo, joka on määrä avata vuonna 2013.

Selvitystyötä johtaa Bilbaon Guggenheim-museon johtaja Juan Ignacio Vidarte, joka vastaa Guggenheim-säätiön globaaleista strategioista. Tämän vuoden loppuun mennessä valmistuvan selvityksen on määrä kertoa, rakennetaanko Guggenheimia varten uusi museo ja mihin se tulee, mikä on Guggenheim-säätiön rooli hankkeessa, ja millainen olisi museon näyttelyohjelma.

Tarkoitus on myös tutkia museon taloudellisia vaikutuksia sekä sitä, millainen on uuden museon suhde Helsingin nykyisiin kuvataidelaitoksiin ja taidekokoelmiin.

Tavoitteena on hakea Helsingin Guggenheim-museolle uudenlaista konseptia, 2000-luvun taidemuseota.

"Museo on käsite, ei tontti ja rakennus", tähdensi Guggenheimin taidemuseon johtaja Richard Armstrong tiistaina.

Selvitystyön kustannuksiksi on arvioitu noin kaksi miljoonaa euroa. Kustannuksista vastaa pääosin Helsingin kaupunki, mutta Suomen Kulttuurirahasto tukee selvitystyötä 500 000 eurolla ja Svenska Kulturfonden 250 000 eurolla.

Kyse on vasta selvityksestä, joka ei välttämättä johda museon perustamiseen. Helsingin päättäjät pitävät selvitystä kuitenkin joka tapauksessa kannattavana investointina, jota voidaan käyttää museokentän kehittämiseen siinäkin tapauksessa, että Guggenheim-hanke ei toteudu.

Toteutuessaan Guggenheim-museo nostaisi Helsingin profiilia taide- ja kulttuurikaupunkina. Museon uskotaan myös lisäävän merkittävästi turismia ja piristävän taloutta. Esimerkiksi Bilbaon Guggenheim-museossa, joka on kuuluisa myös arkkitehtuurinsa ansiosta, käy vuosittain noin 900 000 vierasta, ja museo on vaikuttanut selvästi koko kaupungin elinkeinoelämään ja kaupunkikuvaan.

Arkkitehtuuristaan maailmankuulu on myös Guggenheim-museon alkukoti New Yorkissa, ja Abu Dhabiinkin rakennettava jättimäinen museo haluaa vakuuttaa arkkitehtuurillaan. Sen sijaan Venetsian ja Berliinin Guggenheim-museot eivät ole samassa määrin arkkitehtuurivetoisia.

Arkkitehtuuri ei ole lähtökohtaisesti pääosassa myöskään Helsingin Guggenheim-selvityksessä, mutta todennäköisesti museolle pitäisi rakentaa uudet näyttelytilat.

Museon rakennus- ja ylläpitokustannuksista saattaa tulla poliittisesti kiistanalainen kysymys, kun kaupungin rahat ovat vähissä ja uusia säästökohteita etsitään myös kulttuuritoimesta.

Pääkaupunkiseudulla on jo entuudestaan kaksi suurta ja uudehkoa nykytaiteen museota, Helsingin keskustassa vuonna 1998 avattu Kiasma ja Espoon Tapiolassa vuonna 2006 avattu EMMA.

Viikon kysymys:

Tarvitseeko Helsinki Guggenheim-museon?

KYLLÄ

Paula Tuovinen:

Ehdottomasti. Se olisi hieno piristysruiske Helsingille ja sen taloudelle, mutta erityisesti kuvataiteelle ja yhtä hyvin muillekin taidealoille.

Guggenheim-museo voisi toimia ennakkoluulottomasti ihmisten ja taiteiden kohtauspintana.

Juha Sihvola:

New Yorkin ja Venetsian Guggenheimeissa vierailleena pidän Helsingin Guggenheim-ideaa loistavana. Guggenheimin saaminen meille kohottaisi Helsingin profiilia sivistyskaupunkina monta pykälää.

Olen valmis maksamaan veroa ja osallistumaan keräyksiin loistavan konseptin puolesta.

Yrjö Sotamaa:

Suomalaisen yhteiskunnan ja kulttuurin on uudistuttava. Tämä edellyttää avoimemmin hengittävää ja laajempaa kansainvälistä yhteistyötä. Yhteistyötä maailman parhaiden kulttuurilaitosten, taiteilijoiden ja tutkijoiden, yliopistojen ja yritysten kanssa.

Guggenheimin tulo Helsinkiin vauhdittaisi tätä kehitystä ja lisäisi Helsingin metropolialueen kansainvälistä kiinnostavuutta luovana ja innovatiivisena ympäristönä.

Onnittelut rohkean aloitteen tekijöille. Juuri tällaista ajattelua tarvitaan.

Ville Ranta:

Varmaankin Guggenheim olisi upea, kansainvälinen ja voimakas museo nykyisten vähän kolkkojen rinnalle. Vaikea sanoa, monelleko museolle Helsingissä on "tarvetta", mutta jos selvitystyöhön pannaan kaksi miljoonaa, luulisi asian selviävän.

Olisi hienoa, jos miljoonaselvityksellä olisi mahdollista saada sellainenkin lopputulos, että museota ei tarvita, mutta syntyisi suunnitelma kohentaa nykyisiä museoita.

Jari Sarasvuo:

Atski, EMMA, Kiasma, Helsingin Taidemuseo ovat toki hienoja laitoksia, mutta Guggenheim tekisi Helsingistä varsinaisen taidemuseokaupungin.

On mielekkäämpi yrittää säväyttää maailmaa taidemuseoilla kuin Itämerellä, iloisella kansalla tai hyvällä ruoalla.

Claes Andersson:

Kulttuuriin ja sivistykseen kannattaa aina investoida, etenkin nyt kun kulutus ja tavaratuotanto ovat tulleet tiensä päähän. Tulevaisuudessa ei-materiaalinen tuotanto, taide, kommunikaatio, sivistys, ruumiinkulttuuri, ovat yhä tärkeämpiä.

Kulttuuri-investoinnit maksavat itsensä takaisin melko nopeasti. Kulttuurin avulla luodaan uutta osaamista, uusia työpaikkoja, lisääntyvää kansainvälistä yhteistyötä ja ymmärrystä.

Kuten Vivica Bandlerilla oli tapana sanoa: kulttuuri on ainoa joka todella kannattaa!

Matti Kalliokoski:

Helsingin houkuttelevuus Suomen rajojen ulkopuolella perustuu lähinnä siihen, että se on helppo pääkaupunki Tukholman ja Pietarin välissä.

Guggenheim-museo olisi ensimmäinen todellinen kansainvälinen vetonaula Helsingissä. Bilbaon esimerkki osoittaa, että museo voi olla hyvin kannattava investointi, joka maksaa itsensä nopeasti takaisin ja tuo sen jälkeen tasaisesti uutta hyvinvointia Suomeen.

Sitä paitsi nykytaide virkistää myös suomalaista mieltä.

Mirkka Lappalainen:

Profiilinnosto maksaa kyllä itsensä takaisin. Ilman Guggenheimiakin voidaan tosin elää.

Kirsi Virtanen:

Olisi hienoa, jos pohjoisen pallonpuoliskon Guggenheim-edustus saataisiin Suomeen. Toivottavasti kaikki mahdollinen tehdään asian eteen.

Pelkästään tämä uutinen harkinnasta toi Helsinki-sanan monen ulkomaalaisen lehden sivuille. Ei huono saavutus markkinointimielessä. Ja olisihan se hienoa, että maastamme tehtäisi juttuja muutoinkin kuin sääskentappo- ja akankantokisojen aikaan.

Anne Moilanen:

Oma Guggenheim-museo olisi Helsingille ja koko Suomelle ilman muuta hieno juttu!

Jos museohankkeeseen todella ryhdytään, toivon, että se toteutetaan viimeisen päälle myös arkkitehtuurin puolesta. Tylsä museoarkkitehtuuri voi olla kauhea virhe. Esimerkiksi Tukholman nykytaiteen museo on yhtä kiinnostava kuin hevostalli.

Maailmanluokan jännittävä museorakennus sinällään jo voisi olla turistinähtävyys, josta voisi tulla myös uusi globaali Helsinkiä merkitsevä symboli. Mutta pliis, ei marmoria julkisivuihin!

Kari Uusikylä:

Vaikka nyt ei aivan välttämättä tarvitakaan, on todennäköistä, että se lisää kiinnostusta Helsinkiin kulttuurikaupunkina.

Jukka Relander:

Tosin kyse ei ole suoranaisesta tarpeesta, vaan mahdollisuudesta.

Rohkeimpien laskelmien mukaan Guggenheim-museo on tuottanut Bilbaolle 1,4 miljoonaa matkailijaa ja 4 500 työpaikkaa kaikkine kerrannaisvaikutuksineen. Puhtaasti taiteellisten arvojen lisäksi se on monessa muussakin suhteessa todella hyvä juttu.

Sitä ei siis kannata vastustaa jälleen uutena elitistisenä kerskarakentamisen kohteena, vaan taivaasta tipahtaneena tilaisuutena korottaa profiilia ja samalla työllistää ihmisiä.

Minna Lindgren:

Maailmassa ei voi olla kaupunkia, joka kieltäytyisi Guggenheim-museosta. Toisaalta, jos Suomi haluaa jatkaa omalaatuisen primitiivisen metsäkansan brändiä, näyttävä kieltäytyminen vahvistaisi sitä.

Kaikista hyödyistä valitsen arkkitehtuurin. Uskon, että Guggenheim-säätiön edessä suomalainen arkkitehtuuria säätelevä koneistokin nöyrtyisi eikä torpedoisi merkittävän modernin arkkitehtuurin ensiaskelta Helsingissä.

Juha-Pekka Hotinen:

Kyllä, sekä käsitteenä, instituutiona että varsinkin arkkitehtuurina – siis joko rakennuksena, tiloina tai paikkoina.

Mutta nykyisten museoiden tai muun kulttuurin toimintaedellytyksiä sen ei pidä antaa uhata, joten Guggenheim on rahoitettava säätiöiden varoilla ja muulla yksityisellä rahalla. Nämä rahat saa liikkeelle, jos arkkitehdit ja sisältöjen kokoajat saavat aikaan jotakin poikkeuksellista.

Yksi vaihtoehto voisi olla meren päälle tai mereen rakennettu variaatio Kotkan merimuseon kilpailussa 2004 kunniamaininnan saaneesta ALA-arkkitehtitoimiston työstä "Pe quad", jonka suunnitelmat ovat paraikaa esillä Lissabonissa Tulevaisuuden talo -näyttelyssä.

Johannes Koroma:

Kun Suomessa ei enää investoida teollisuuteen, rakennetaan toki edes museoita. Suomalainen teollisuuskin museoituu hyvää vauhtia.

Siinä taas suomalainen brändi saa uutta ulottuvuutta, jos Guggenheim haluaa tänne tulla, – yhteisillä varoillamme tietenkin.

Onhan sitten tarjota monipuolisia museoita, kun monet tunnetuimmat teollisuuslaitoksetkin on jo muutettu museoiksi. Kun ei ole enää vientikelpoista tuotantoa, niin korvataan sen tuontikelpoisella viihteellä.

Suomalaiselle museoväelle Guggenheimin tulo voisi olla herättävän raikas muutos väsähtäneeseen ajatteluun.

A.W. Yrjänä:

Tässä olisi mahdollisuus saada Helsinkiin viimein rakennus, joka jää mieleen.

Ami Hasan:

Guggenheim-museon perustaminen Helsinkiin on jättipotti Helsingille ja Suomelle. Eikä pelkästään taide- ja kulttuurielämälle, vaan yhtä hyvin koko yhteiskunnalle ja myös liike-elämälle.

Elämme perin eriskummallisia aikoja. Yleinen käsitys on, että voimme tehdä arvovalintoja vaikkapa vanhustenhoidon ja kulttuurin välillä ja satsaus jompaankumpaan on toiselta pois. Tämä on harhaluulo. Tasapainoinen ja kehittyvä yhteiskunta tarvitsee kaikkiaan osiaan, ja toisen hyvinvointi on ehto myös toisen menestykselle. Innovaatio, kehitys, luovuus ja hyvinvointi eivät mahdu Excel-taulukkoon, mutta ne ovat ehdoton edellytys myös talouden positiiviselle kehitykselle.

Toteutuessaan Helsingin Guggenheim kasvattaa Suomen mainetta ja vetovoimaa maailmalla, parantaa suomalaisten yritysten ja oppilaitosten rekrytointimahdollisuuksia, lisää turismia ja vaikutta siten välillisesti myös muuhun tarjontaan sekä nostaa myös suomalaisten kiinnostusta taiteeseen. Tästä hyötyvät kaikki, koko Suomi.

Kari Enqvist:

Bilbaon Guggenheim on tuonut sen rakentamiseen käytetyt rahat takaisin moninkertaisesti. Siksi on syytä uskoa, että myös Helsingin Guggenheim olisi sijoitus, joka kannattaa tehdä jo pelkästään taloustekijöiden vuoksi.

Tämä on loistava tilaisuus, joka ei toistu. Siksi siihen kannattaa tarttua nyt, sillä voi hyvin kuvitella, että kun Guggenheim seuraavan kerran suunnittelee haarakonttoria, katse ei enää osuisi Suomeen, vaan Venäjään.

Eero-Tapio Vuori:

Ainakin viisi Guggenheimia.

Arno Kotro:

Tarvitsee on tietysti vahva sana, mutta kyllä museo vahvistaisi Helsingin asemaa virkeänä kulttuurikaupunkina, eikä se taloudellisesti vaatisi ylivoimaisia resursseja – riittäväthän rahat jäähalleihinkin.

Saila-Mari Kohtala:

Koska kysymys oli muotoiltu näin, niin pakkohan siihen on vastata kyllä.

Mikäpä kaupunki ei haluaisi Guggenheimia. Sen positiiviset vaikutukset esimerkiksi Bilbaolle ovat ihan todistettavissa.

Pidän myös positiivisena Helsingin pyrkimyksiä olla aktiivisesti kartoittamassa ja ihan käytännössäkin toteuttamassa tämäntyyppisiä hankkeita ja mahdollisuuksia (myös esimerkiksi World Design Capital 2012). Ja onhan se selvää, että Guggenheim ehdottomasti lisäisi ja monipuolistaisi pääkaupunkiseudun ja koko Suomen taidetarjontaa.

Bilbao oli kuitenkin yksi ensimmäisiä etappeja Guggenheimin taide-franching-maailmanvalloituksessa. En haluaisi olla skeptinen, mutta ihan ehkä vastaavaa (rahallista) tenhovoimaa museolla ei enää todennäköisesti ole.

Guggenheimilainen bisnesmalli on varsin nerokas ja on mielenkiintoista, miten kansakunnat varsin kritiikittömästi suorastaan kilpailevat saadakseen tämän taideketjun omakseen.

Olen varmaankin jo vanha ja tiukkapipoinen ja kuulostan ehkä elitistiseltäkin, mutta vierastan hivenen tätä McGuggenheimilaisuutta, joka pahimmillaan johtaa koko G-brändin vesittymiseen tai vielä pahempaa – taiteen äärikaupallistumiseen. Puolueetonta taidetta, kuten myös tiedettä, on oltava myös ilman kytköksiä niin sanottuun isoon rahaan.

Osmo Rauhala:

Tutkimusten mukaan Suomi tunnetaan maailmalla monesta muusta asiasta paremmin kuin kulttuuristaan. Olisi todella kummallista, jos mahdollisuutta saada maailman johtava taidemuseo Helsinkiin ei käytettäisi.

Kulttuuripääkaupunkinimitykset unohtuvat pian, Guggenheim määrittää maamme uudella ja pysyvällä tavalla kansainväliselle taidekentälle.

Bilbaossa Guggenheimin museon ansiosta verotulot ovat kasvaneet huomattavasti ja tuoneet museon hinnan yli kymmenenkertaisesti kaupungin kassaan kolmessatoista vuodessa.

Jos meillä noudatetaan samaa mallia kuin siellä, eli museosta tulee myös kaupungin museo, olisi järkevää keskittää Tennispalatsi ja Meilahti uuden katon alle. Näin kaupunki saisi varoja kahden vanhan museotilan jäädessä vapaaksi muuhun käyttöön ja henkilökuntaakin olisi valmiiksi budjetoitu.

Kansainvälisen huippulaitoksen rantautuminen Suomeen on historiallista.

Se avaisi uuden mahdollisuuden olla taiteilija tässä maassa, ja niitä vaihtoehtoja ei meillä ole ollut liikaa.

Timo Valjakka:

En tiedä "tarvitseeko" Helsinki Guggenheim-museota, mutta vastaukseni on selkeästi kyllä.

Pelkästään uutinen museon mahdollisuudesta ja selvitystyön aloittamisesta sähköisti museokeskustelua aivan eri tavalla kuin mikään pitkään aikaan. Toivon ja uskon, että uutinen herätti nykyiset toimijat ja haastoi heidät heti miettimään omia positioitaan ja tulevia strategioitaan.

Myös heiltä kysytään nyt ambitiotasoa, visioita, ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta. Selvityksen tekeminen on hyvä asia, samoin se, että mahdollisen museon suunnittelussa edetään sisältö edellä.

"Museo on käsite, ei tontti ja rakennus", aivan kuten Armstrong sanoo. Nyt on aika puhua sisällöistä, siitä mitä kaikkea museo käsitteenä voi olla ja mitä sen ei enää tarvitse olla.

Arkkitehtuurin vuoro tulee aikanaan, jos siihen saakka päästään.

Kaarina Kaikkonen:

Kuvataiteilijana huudan hurraata, jos Helsinkiin saadaan Bilbaon kaltainen taideihme. On erinomaista jos kuvataiteen näkyvyys lisääntyy.

Uusi museo tuo kulttuurikentille uudenlaista säpinää. Kansainvälisyys, turismi ja taideyleisö lisääntyy ainakin alussa, erityisesti jos rakennetaan hämmennystä herättävää vau-arkkitehtuuria. Siitä vaan!

Olisi silti syytä tietää projektin rahoituksesta enemmän. Mikä on Guggenheimin osuus projektinrahoituksessa? Antaako Guggenheim meille vain nimensä, ja Helsinki maksaa museon rakentamisen, työntekijöiden palkat ja näyttelytoiminnan kulut? Vai rahoittaako Guggenheim rakennuksen ja johtaa museon toimintaa? Kuinka pitkäksi ajaksi säätiö sitoutuu projektiin?

Pelkällä ihmenimellä tai ihmeseinillä ei pitkälle pötkitä, museon täytyy tehdä jatkossakin korkeatasoista näyttelytoimintaa tai kerätä kokoelmaa. Heikentyykö Kiasman tai Helsingin kaupungin taidemuseon asema tai budjetti, vai siirtyykö kenties Helsingin kaupungin taidemuseon toiminta sinne?

Pelot toisten museoiden aseman uhasta lienevät turhia, sillä ainakin Bilbaossa kaupungin kaikkien museoiden toiminta on aktivoitunut, kansainvälisyys ja kävijämäärät lisääntyneet.

Vau-arkkitehtuuri on turismin pääsyy Bilbaossa, tulisiko siis tännekin vastaava ihmetalo? Venäjä-kortti on painava, itäturismin varaan lasketaan paljon.

Liettuakin tosin saa pian oman Guggenheim-museonsa yhteistyössä Pietarin Eremitaasin kanssa. Huiman avaruusaluksen näköinen rakennus valmistuu sinne parin vuoden sisällä. Mahtavatkohan imagot sopia yhteen, Eremitaasin kokoelmien vanha klassinen arvokkuus ja guggenheimilainen vau-meininki?

Luulisi että Pietariinkin rakennetaan ennen pitkää uudisrakennus nykytaiteelle. Jos jokainen maa saa oman Guggenheiminsa, inflaatio saattaa vähitellen nakertaa kiinnostavuutta.

Kurja mainita, mutta joskus taidemuseon monimutkainen arkkitehtuuri alistaa siellä esitettävää taidetta. Kiasma toimii hienosti, mutta New Yorkin Guggenheimin spiraalikäytävän kaareville viettävillä seinille hankalasti ripustettu kuvataide ei aina oikein pärjää kilpailussa jännittävän arkkitehtuurin kanssa.

Mutta erikoinen rakennus lisää taiteen statusta ja taideyleisöäkin, joten ei liene syytä valittaa. Eikä virheitä tarvitse toistaa.

Joka tapauksessa on hienoa, että Suomi on tällä tavalla noussut huomion keskelle. Saavutus sinänsä, joten hankkeen puuhamiehet ansaitsevat kiitoksen.

Jaakko Aspara:

Eihän teknisesti ottaen tässä maailmassa mikään ole ehdottoman tarpeellista. Mutta kyllä Guggenheimin torjuminen olisi silti melko mielipuolista. Torjumista voisi verrata tilanteeseen, että Beatles olisi valmis tulemaan omistamaasi ravintolaan soittamaan livekeikan ja Paul Bocuse hoitamaan illan tarjoilut, mutta sinä sanot ei kiitos.

Toki investoinnin kustannuksiakin on punnittava tarkkaan lopullista päätöstä tehdessä. Mutta pääsääntöisesti suhtaudun siis asiaan myönteisesti, ottaen huomioon Guggenheimin mahdollistamat suuret hyödyt kaupungin kulttuurille, matkailulle ja taloudelle.

Maria Antas:

Suomessa on koulutettu, apurahoilla kannustettu etenkin nuoria taiteilijoita viime vuosikymmeninä.

Looginen jatke sille on että kuvataiteelle myös luodaan tila, jonka merkitys on mitattu kansainvälisillä standardeilla. Ruohonjuurityö ja kauaskantoinen rajoja avaava taidelaitos antaa kuvataiteelle uudenlaista uskottavuutta. Suomen on jaksettava, uskallettava luoda kosketuspintoja maailman parhaisiin kulttuuriverkostoihin.

Hykertelen (harvinaista)!

Anja Snellman:

Wau! Ihqua! Ihan parasta viihdettä on seurata tätä performanssia, kun kyldyyriestablishmentilla Hesarin päätoimittajaa myöten menee wau-veri päähän ja pöksyt kastuu G-pistettä ja vyötärönauhaa myöten.

Turha tässä globaalimegalobuustauksen turbulenssissa kysellä Helsingin kaupunginpakkosäästöistä, kirjastojen ja museoiden lakkauttamisista, suomalaisten kuvataiteilijoiden asemasta ja luovan talousvisionäärisyyden ja säätiövarallisuuden suuntaamisesta uusien mahtirakennusten sijaan kotimaisten taiteilijoiden työmahdollisuuksiin – kun Suomeen halutaan kosmopoliitti-laatuturisteja pelastamaan taloutta ja mainetta.

Kyllä-vastaukseen lisään seuraavat wau-varaukset:

1) Toimivia ja kansallisesti tärkeitä pienten yleisöjen museoita ei lopeteta.

2) Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska Kulturfonden jakavat jatkossa vähintään saman verran apurahoja taiteilijoille, Guggenheimin konsulttipalkkiosta huolimatta.

3) Tuo kahden miljoonan euron tutkailupalkkion käyttö selvitetään internetissä viikko viikolta yleisölle; mistä raha tulee ja mihin/keille se menee.

4) Helsinkiläisten kulttuuripalveluja ei enää millään selityksillä leikata, vaan päinvastoin suunnataan rahaa ruohonjuuritason palveluille, kirjastoille ja vaikkapa lastenkulttuurille.

5) Guggenheim-museo tulisi sijoittaa Helsingissä alueelle, jonka arvoa ja merkitystä se nostaisi uuteen valoon ja kukoistukseen: esimerkkeinä Kalasatama, Vallila, Mellunmäki, Kontula.

6) Myös kuvataiteilijoita kuullaan uusiin museoihin liittyvissä asioissa.

7) Mietitään voisiko uuden keskuskirjaston sijoittaa Guggenheim-museon yhteyteen, jolloin rahaa säästyisi ja voisimmekin olla todella innovatiivisia

8) Mietitään rauhassa muitakin vaihtoehtoja.

Risto Pelkonen:

Tottahan Helsinki säilyy hengissä ilman Guggenheimia. Mutta jos halutaan vahvistaa kaupungin vetovoimaa. kohentaa sen urbaania ilmettä tai syventää taide-elämää, Guggenheim on oikeassa paikassa. Ja miksei haluttaisi.

Antti Ahlava:

Guggenheim tekisi hyvää paitsi kaupungin myös sen muiden taidemuseoiden kilpailukyvylle: Kiasma, Helsingin taidemuseo ja Ateneumkin siivitettäisiin parantamaan tasoaan mittelössä modernistisen taiteen ja toivottavasti myös nykytaiteen asiakkaista.

Katariina Numminen:

Guggenheim-museo saattaisi olla hieno asia Suomen välillä vähän nurkkakuntaisessa ja ylikorostuneen kansallisessa taideilmapiirissä. Museo loisi mahdollisesti lisää tilanteita taiteen ja ihmisten monenlaisille kohtaamisille.

Tosin museo saattaa myös olla pompöösiä spektaakkelin ja waun teollisuutta, vaan lisää sitä samaa. Se millainen tuon museon konsepti, näyttelypolitiikka ja niin edelleen tulisi olemaan, on ratkaisevaa.

Silja Rantanen:

Helsingin taide-elämä tarvitsee kaiken, mikä on tullakseen tänne, mutta lisäarvo jää vähäiseksi, jos näyttelyitä rahoitetaan kotimaisin julkisin varoin ja suunnitellaan kotimaisin taustavoimin.

Parasta olisi, jos Guggenheim tulisi ja maksaisi itse itsenäisesti päättämiensä näyttelyiden järjestämisen.

Harri Hautajärvi:

Kysymyksen sanamuotoon "tarvitseeko Helsinki Guggenheim-museon" on vastattava, että kyllä pääkaupunkimme pärjää nykyisilläkin kulttuuri-instituutioillaan, sillä ei tämä ole sentään mikään kulttuurillinen tyhjiö.

Guggenheim-taidemuseon saaminen olisi kuitenkin onnenpotku Helsingille ja Suomelle. Museo lisäisi matkailua ja kulttuurielämän vuorovaikutusta, ja maamme taidekentällä olisi paljon annettavaa Guggenheimille.

Guggenheimista on tullut menestyksekäs brändi, joka vetää taidemuseoihin yleisöä, joka ei välttämättä muuten taidenäyttelyissä kävisikään.

Suuret amerikkalaiset museot osaavat popularisoida modernia ja nykytaidetta massoille. Se on samalla syy, miksi Guggenheim-rypästä myös vierastetaan joissakin kulttuuripiireissä.

Esimerkiksi eräs kollegani on kyllästynyt koko Guggenheim-ilmiöön, näkee sen muuttuneen liian kaupalliseksi, eikä suin surminkaan haluaisi ketjun filiaalia tänne. Toisaalta ymmärrän tuollaisen snobismin ja elitismin, mutta oma näkemykseni on, että Guggenheimin taidemuseo, erittäin hyvin suunniteltuna ja toteutettuna, tekisi Helsingistä entistä kiinnostavamman ja kiehtovamman kulttuurikaupungin.

Rima pitää asettaa hyvin korkealle, sillä esimerkiksi Berliinin Guggenheim vaikuttaa pieneltä ja kituvalta torsolta.

Museolle pitää nyt etsiä useita mahdollisia paikkoja, ja vertailun jälkeen valita niistä sopivin. Helsingin Guggenheim-museon yhteyteen voisi liittää myös muita taide- ja kulttuuritiloja. Rakennuksesta pitää järjestää kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu.

Ben Zyskowicz:

Olisihan se aikamoinen onnenpotku Helsingille.

Katja Boxberg:

Ilman muuta, olisihan se hienoa, jos Helsingissä olisi maailmanluokan museo. Se lisäisi kaupungin kiinnostavuutta matkailijoiden silmissä.

Nykyisellään Helsinki on moneen samankin kokoiseen kaupunkiin verrattuna melko mitäänsanomaton.

Kyse on suurelta osin poliittisesta päätöksenteosta; rahaa kylvetään mieluummin maakuntiin aluepoliittisin perustein – toisinaan kummallisiin tarkoituksiin. Pienessä maassa vähät resurssit kannattaa keskittää.

Markku Jokisipilä:

Museon saaminen toisi kaupungille kansainvälisesti ainutlaatuista profiilin nostetta.

Selvityksestä ja mahdollisesta museon rakentamisesta koituvien kustannusten ohella on myös ajateltava niitä varsin huomattavia turismin tulovirtoja, jota museo toisi. Ottaen huomioon Guggenheim-museoiden brändiarvon on turhaa miettiä pääkaupunkiseudun olemassa olevaa nykytaiteen museoiden tarjontaa.

Kysytään vaikka Googlelta: Kiasma 157 000 osumaa, Guggenheim päälle kahdeksan miljoonaa osumaa.

Tuomas Enbuske:

Mahtava homma, toivottavasti saadaan myös Helsinkiin.

Ja toivottavasti uskalletaan tehdä tarpeeksi hieno rakennus.

Kiba Lumberg:

Kyllä on hyvä idea.

Taide ei tarvitse taloa, vaan paikkoja, joissa voi tuoda esille ajatuksia ja ideoita. Valitettavasti asiat tulevat meille jälkijunassa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Taide on ikuista.

Laura Kolbe:

Kyllä tarvitsee, jos rahoitus, ideointi ja sisältösuunnitelma saadaan kohdalleen

Herra Guggenheim eli Mr. Armstrong kommentoi (HBL 19.1.) Helsingin vetovoimaa viittaamalla siihen, että "Helsingissä välitetään". This is the point! Tässä maassa välitetään edelleen kulttuurista, taiteesta, uudenlaisesta ajattelusta. Unelmani: yhdistää taide- ja kulttuurienmuseo, Guggenheim ja Mannerheim; hajottaa esineiden väliset näkymättömät rajat, avautua itään, länteen.

Guggiksen suuri haaste on nivoa toisiinsa suomalainen perintö ja kansainvälinen innovaatioajattelu. Taide ei meillä ole vain eliitin hiekkalaatikkoa – taide on tuottanut kansallista omakuvaa, avannut tietä demokratialle, uudistanut kulttuurin paikkaa yhteiskunnassa.

Museon tila ja paikka on olennainen osa konseptia; se saa symbolisen merkityksensä sijainnista pääkaupungissa. Veden Helsinki (Töölönlahti, Jätkäsaari, Kalasataman alue) edustaa maantieteen rajapintaa; perinteen ja modernin rajapintaa voisi edustaa sijainti Vantaankosken suulla vanhassa kaupungissa.

Teivo Teivainen:

Kun Merihaka maalataan pinkiksi, entisestä verovirastosta luodaan Stadin Guggis. Ja kun Guggis innovoi vaurautta, nykyisetkin verovirastot voi museoida.

Yrjö Juhani Renvall:

Nyt ei kannata nälviä. Taiteen kääreenä "Guggenheim-arkkitehtuuri" on bongattu maailmalla niin hyvin, että museosta tulee kansanjuhla. Kun siinä sivussa saa vahvan annoksen nykytaidettakin, se ei ole vähän.

Hankkeen ajoitus on kohdallaan.Vielä muutama "bilbao" ja konsepti ei ehkä enää toimisikaan.

Ehkä "Helsinki-design" sai oikeaan aikaan herneen nenäänsä Katajanokan hotellihankkeessa ja päätti näyttää. Sveitsiläisille superarkkitehdeille annettiin tilaus, jolla oli paikkaan nähden väärä sisältö. Menisikö nyt läpi?

EI

Alexis Kouros:

Kahden miljoonan selvitysrahalla löytyisi parempi käyttö, miten olisi vaikka Guggenheimin näyttelyiden esitys Kiasmassa?

Jaakko Hämeen-Anttila:

Ei Helsinki tarvitse mitään yhtä tiettyä museota. Toki Guggenheim-museo olisi loistava lisä, mutta vaarana on, että selvitystyöhön ja myöhemmin museon ylläpitoon kohdennetut rahat ovat pois muilta museoilta.

Jos Guggenheim-museo saadaan pystyyn ilman että muut taidemuseot siitä kärsivät, se olisi piristävä lisä Helsingin kulttuuritarjontaan.

Antti Nylén:

Kuuluisaa taidemuseota halutaan kahdenlaisista syistä:

1. Sen uskotaan lisäävän turismia, kilpailukykyä, työpaikkoja, kulutusta ja yleistä hälinää, lyhyesti siis seteleiden määrää.

2. Olisi niin tosi mageeta, jos Helsingissä olisi oma Guggenheim! Joka aamu sen muistaisi ensimmäisenä, ja koko päivän olisi hyvä mieli. New York, Berliini, Venetsia, Helsinki!!! Niin siistiä!

Syyt ovat siis 1. ahneus ja 2. turhamaisuus. Ne eivät ole hyviä syitä.

Anna Kontula:

Jo nykyisellään ongelmana on, että julkisen sektorin kulttuurirahat valuvat suurille instituutioille, kun samaan aikaan koulujen taidekasvatus elää pyhästä hengestä, luistelukenttiä ei aurata ja bändikämpistä on lähiöissä jatkuva pula.

Kulttuurimammuttien sijaan me voisimme panostaa kulttuuria hengittävään kansaan. Siinä vasta olisi turistipyydys!

Atso Almila:

Tämä ärsyttävä mutu-vastaus menee, vielä Kuopion näkökulmasta katsottuna, ihan harmaalle alueelle. Olisi pitänyt kysyä, tarvitaanko se selvitys.

On puhuttu paljon "seinistä". Tarvitaanko niitä nyt lisää arvokkaan nimen saamiseksi pääkaupunkiin? Mitä tulisivat pääsyliput maksamaan?

Onneksi tämä raati ei päätä mitään mistään.

Soila Lehtonen:

"Helsinki tahtoo Guggenheimin", otsikoi HS. No, kuka tahtoo, kuka ei; imarrellut johtoportaat tietenkin haluavat hallituskautensa ikuistavia monumentteja.

Berliinissä on lähes 4 miljoonaa asukasta, New Yorkissa yli 8, Venetsiassa eivät lopu turistit, Espanjassa käy joka vuosi 60 miljoonaa, joten kyllä siitä Bilbaokin osansa saa. (Siellä ei muuten ennen Gehryn peltimonumenttia ollut modernin taiteen museota.) Abu Dhabissa taas kaiken on oltava komeampaa kuin muualla, eikä sheikkirahasta ole puutetta.

Haloo: Helsinki on, edelleen, pikkukaupunki, jonka turistimääriä ei mitata miljoonissa. Ei täällä eikä koko maassa ole riittävää väestöpohjaa oikein mihinkään, ei ainakaan kulttuurin kaupallisesti kestokannattavaan kuluttamiseen.

Jo nyt monet museot joutuvat miettimään pillien pussiin pistämistä, kun julkista rahaa ei kuulemma enää ylläpitoon ole. Mutta Helsingin kaupungillapa on ylimääräisiä rahoja miljoona kaksisataa viisikymmentä tuhatta euroa, jotka käytetään "ulkopuolisten konsulttien" ja erilaisten edustajien matkusteluun ja pohdiskeluun – samaan aikaan kun kaupunkilaisten terveyden- ja vanhustenhoitotoimet, esimerkiksi, jatkavat matkaansa kohti pelottavaa tulevaisuutta.

Guggenheimeja on harkittu myös Taipeihin ja Rio de Janeiroon: joo, sinne vaan, väkeä on 2,6 ja 7,8 miljoonaa ja muualla Kiinassa ja Brasiliassa lähes puolitoista miljardia lisää! Plus turistit tietysti! Myös ehdotettu Guadalajara on keskellä Espanjaa 60 kilometrin päässä Madridista, kyllä sinnekin lipputuloja riittää.

Tai pystyttäkääpä se uusin hype-guggenheiminne vaikkapa öljyrahojen Osloon. Meillä on jo Kiasma ja Emma (eikä niissä ole haitallista tungosta).

Mistä rakennus- ja ylläpitorahat uuteen arkkitehtien märkään uneen otettaisiin? Entä pääsylipunmaksajat tänne räntäsateessakin houkuttava ihmetaide?

Akuliina Saarikoski:

Ei, rahat tulisi kohdistaa taiteilijoiden tukemiseen, taideopetukseen sekä ruohonjuuritason kulttuuritoimintaan.

Valtavan museon rakentaminen imagosyistä on älytöntä, kaupunkia elävöittävät enemmän esimerkiksi graffitit.

Riikka Ala-Harja:

En kannata kuvataiteelle varattuja esittelyseiniä Helsinkiin yhtään enempää.

Iivi Anna Masso:

Ei välttämättä tarvitse, mutta voi olla hienoa, jos se tulee – riippuu myös rakennuksesta ja paikasta, siitä miten se toteutetaan.

Janne Saarikivi:

Äh. Hienoahan se vain on, jos saadaan uusi upea taidemuseo. Mutta sitten kuitenkin.

Meillä ei näytä olevan varaa omiinkaan museoihimme. Juuri äsken on uutisoitu Kulttuurien museon sulkemisesta rahapulan takia. Vertaansa vailla oleva kulttuuriskandaali ohitettiin ilman mediahuomiota.

Siihen nähden tuntuu hieman oudoksuttavalta, että jostain löytyikin nyt pari miljoonaa pelkkiin selvityksiin kun kansainvälinen museojätti haluaa tänne. Kiinnostavaa olisi verrata Guggenheim-selvityksen summaa vaikkapa Kiasman vuotuisiin hankintamäärärahoihin.

Edelleen. Koko Guggenheim-pöhinä pohjautuu ajatukseen, jonka mukaan nyt on mahdollisuus saada Helsinkiin jotakin, jota on jo jossain toisaalla. Tällainen ajattelumalli on vihoviimeisen kökköbanaanimaan kulttuurikateellisen eliitin lohduketutti. Ei vaivauduta pohtimaan, olisiko itsellä jotakin omaa, paikallista ja ainutlaatuista esiteltävää. Omat seinät yritetään vimmaisesti tapetoida samoilla Miroilla ja Picassoilla, joilla isojen poikien museot on jo vuorattu.

Maailmaan mahtuu yksi hopeinen Frank Gehryn vimmainen monumentalistinen pläjäys. Se on jo Bilbaossa. Ei sitä voi monistaa.

Jos lisää samanlaisia tuutteja nostatetaan Abu Dhabiin, Guadalajaraan, Helsinkiin ja Kärsämäelle, seurauksena on pelkkää haukottelua.

Eikö meidän kannattaisi keksiä jotakin ihan itse?

Leena Lehtolainen:

Kysymyksen muotoilu oli hankala. Helsinki ei mielestäni tarvitse Guggenheim-museota, mutta olisin kovin iloinen, jos sellainen tänne saataisiin. Jos olisi kysytty, haluanko Guggenheim-museon Helsinkiin, olisin vastannut kyllä.

Johanna Sinisalo:

Guggenheim-museon toivottaisin mielelläni tervetulleeksi Suomeen, mutta suurinvestointeja ja merkittäviä kulttuurihankkeita voisi suunnata vaihteeksi jonnekin muualle kuin Helsinkiin.

Seppo Lampela:

Meillä on Kiasma, miksi emme panostaisi siihen?

Leena-Maija Rossi:

Helsinki ei mitenkään välttämättä "tarvitse" Guggenheim-museota. Jo pelkästään selvitykseen käytettävä summa on valtava, kun mietitään Helsingissä jo olevien museoiden ja muiden kulttuurilaitosten taloudellista tilannetta. Kaupungin muista kuin kulttuurisäästöistä puhumattakaan.

Jo selvityksen rahoituksen pohjalta herää kysymyksiä: mikä lopulta olisi Guggenheimin satsaus hankkeeseen? Sitoutuuko Helsingin kaupunki vastaamaan museon toiminnan rahoituksesta tulevaisuudessa? Olisiko kyseessä tilanne, jossa G-nimen käytöstä joudutaan jopa maksamaan?

Mikä olisi Helsingin taidemuseon ja Guggenheimin suhde – nythän taidemuseon johtaja vaikuttaa Guggenheim-hankkeen yhdeltä moottorilta?

Entä onko selvitysryhmässä mukana yhtään kriittistä ääntä? Koostuuko ryhmä vain hankkeen puuhaajista, jotka haluavat joka tapauksessa viedä sen läpi? Kuinka paljon on kyse siitä, että halutaan uusi tila kiinnostavalle ja ajankohtaiselle taiteelle, ja kuinka paljon puhtaasta turistihoukutuksesta? New York Timesin uutisessa mainitaan ajatus "monitieteisestä museosta" – kiinnostavaa, mutta suomalaisissa kommenteissa ei tästä näy jälkeäkään.

Toteutuessaan Guggenheimin tapainen museo varmasti toisi Helsinkiin esille lisää ulkomaista taidetta, mitä toki tervehtisi ilolla.

"Kansainvälisyytemme" kun tuppaa tarkoittamaan yksisuuntaisia vientiponnistuksia eikä vuorovaikutusta. Mutta mitä jättisatsaukset uuteen museoon merkitsisivät olemassaolevien kulttuurilaitosten kannalta? Helsingin profiilia taide- ja kulttuurikaupunkina voi nostaa myös satsaamalla enemmän jo olemassaoleviin museoihin.

Mitä tulee New Yorkin Guggenheim-museoon, on se oman kokemukseni mukaan todella haasteellinen esitysympäristö, jossa arkkitehtuuri ei tee tilaa taiteelle. Sellaista museota Helsinki ei ainakaan tarvitse.

Jukka Mallinen:

Jokunen vuosi sitten luotiin suurella pauhulla nykytaiteen majakaksi arkkitehtoninen ihme Kiasma. Nyt se on kai huonossa hapessa ja kävijämäärät vähentyneet – en tiedä onko syynä rahoituksen, ideoitten vai organisaatioiden heikentyminen, mutta resurssit kannattaisi laittaa siihen, ei uusiin seiniin.

Pystyykö Helsinki kustantamaan kaksi nykytaiteen lippulaivaa – yleisölauma seuraamaan, taidemaailma ideoimaan, lehdistö hypettämään ja puffaamaan, portinvartijat brändäämään?

Muutenkin Guggenheim näyttää managerivertoiselta ylikansalliselta, ettenkö sanoisi kulttuuri-imperialistiselta hypetykseltä, jossa meidän osamme olisi olla rahoittava kulttuurinen siirtomaa. Raukat vain menköhöt merten taa!

Umayya Abu-Hanna:

Suomen asukaslukumäärä jo kymmenen vuoden sisällä vähenee, ja etnisesti suomalaisväestön rakenne tulee muodostumaan eläkeläisistä.

Tätä on tärkeää pitää mielessä, kun lähdetään kehittämään kulttuurikenttää: asukaslukumäärä, ikärakenne ja niin sanottu etnisyys. Lisää rakennuksia tuskin kannattaa rakentaa, kun "Museo on käsite, ei tontti ja rakennus".

Se mitä haetaan guggenheimisoimalla Helsinkiä, voidaan tehdään jo nykyisen kentän kanssa, uusimalla asenne. Tai sitten Helsingin kaupunki ei usko, että suomalaisvoimin voidaan uudistaa kulttuurikentän henkeä.

EN OTA KANTAA

Max Arhippainen:

Kysymys on huonosti asetettu. Ei voi väittää että pääkaupunkiseutu TARVITSEE kolmatta museota.

Mutta olisihan se erittäin myönteistä, jo Guggenheim tulisi Helsinkiin.

Minna Tawast:

En tiedä, tarvitseeko. Kysymykseen voi ehkä vastata, kun selvitys on tehty.

Onhan tämä räväkkä avaus – ainakin kuvataiteen ulkopuolisesta.

Ensimmäisenä tuli mieleen, että vastahan tässä päiviteltiin valtion taidemuseon toiminnan rahoitusongelmia ja kerrottiin kulttuurien museon sulkemisesta. Nyt tehtävä selvitys antanee vastauksen myös siihen, miten Guggenheim-museon toiminta rahoitettaisiin.

Helsingin ja Suomen imagon, taidemaailman kehityksen ja vaikkapa matkailun näkökulmasta ehdotus on tietenkin kiehtova. Ja jos tällainen kansainvälinen megahanke auttaa herättämään suomalaisen talouselämän taiteen merkityksen ymmärtämiseen, on Guggenheim-museo tarpeen.

Mikko Lehtonen:

Tämähän on sekä maabrändäystyöryhmän että Helsingin ex-apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpisen märkä uni. Jo riittää Kumun ylivoima!

Guggenheim-museo auttaisi taatusti tuomaan liikkuvaa pääomaa pääkaupunkiin.

Maabrändäystyöryhmä voi kohta täydentää "Tehtävä Suomelle" -listaansa kehottamalla kaikkia suomalaisturisteja valmistelemaan hissipuheen Helsingin Guggenheimista matkoilleen.

Pytingin voi sijoittaa Stora Enson rakennuksen viereen, kun siihen ei saatu kaavailtua loistohotellia. Väliäkö sillä, että kun Lehman Brothers romahti, New Yorkin MoMA menetti kolmanneksen sponsorituloistaan.

Kapitalismihan on matkalla kohti ennennäkemätöntä vakautta, joten kyllä kulttuurin sponsorointi taas lähtee nousuun. Ja se puolestaan tuo kaupunkiin uutta rahaa, joka puolestaan...

Kiasman pääyhteistyökumppaneista korkeintaan Nokia ja Deloitte lähtisivät uuden virvatulen perään. A-lehdet ja Mainostoimisto Hasan & Partners tuskin kaipaisivat uutta kansainvälistä näkyvyyttä, joten uusi museo tuskin muodostaisi suurtakaan uhkaa nykyisille toimijoille.

Sanotun pohjalta vastaukseni on jyrkkä "en ota kantaa".

Johanna Korhonen:

Mutta sen todella haluaisin tietää, mihin saadaan kulutetuksi kaksi miljoonaa euroa. Mitä sillä rahalla selvitetään? Kuka selvittää? Mikä siinä maksaa noin paljon, kun ei selvitetä edes "rakennusta ja tonttia, vaan käsitettä"?

Toimittajat, olkaa hyvät ja selvittäkää meille nyt edes tämä asia!

Anu Kantola:

Vaikea antaa perusteltua mielipidettä näillä tiedoilla, kun rahoitus ja toimintatapa ovat auki. Ehkä vuoden kuluessa tieto karttuu...

Kaari Utrio:

En ota kantaa, kun en ole helsinkiläinen. Mutta onpa aika ihmeellistä, että tällainen museomaailman aristokraatti neuvottelee Helsingin eikä esimerkiksi Tukholman kanssa. Vai neuvotteleeko se myös Tukholman kanssa?

Annamari Vänskä:

Taide on hyvä asia, ja Guggenheim-museoissa on kiva käydä, mutta haluaisin kuitenkin esittää muutaman kysymyksen, joihin haluaisin saada selvennystä ennen kuin voin vastata kyllä tai ei:

Jos Helsingin kaupunki maksaa ulkopuolisille konsulteille yli miljoona euroa pelkästä visioinnista, niin mistä se raha otetaan? Millaisia leikkauksia on luvassa?

Miksi raha löytyi Guggenheim-projektin visiointiin samalla kun muut kulttuuri-instituutiot, muun muassa Kulttuurien museo, näivettyvät? Miksi tällainen prioriteettijärjestys?

Miksi kaupunkilaisilta ei kysytä, haluavatko he laittaa yli miljoona euroa tähän projektiin?

Miten yhden jo olemassa olevan taidemuseon johtaja voi ylipäänsä istua tällaisen hankkeen "visiointiryhmässä"?

Svenska kulturfonden rahoittaa myös konsultointia. Miten hanke edistää säätiön asettamaa päämäärää "att stöda den svenska kulturen och utbildningen, det svenska språket och finlandssvensk verksamhet i Finland"?

Suomen kulttuurirahasto avustaa myös konsultointia. Millä tavalla hanke edistää säätiön päämäärää, "suomalaiskansallisen henkisen ja taloudellisen viljelyn vaalimista ja kehittämistä"? Jos pelkkä konsultointi maksaa 2 miljoonaa euroa, paljonko hankkeen toteutuminen toteutuessaan tulee maksamaan ja mistä se raha aiotaan ottaa?

Sampo Terho:

On syytä ensin tehdä selvitys ja vastata kyllä tai ei vasta sen jälkeen – on tosin hämmentävää, että jo selvityksen tekeminen maksaa kaksi miljoonaa.

Museo sinänsä voisi kiistatta olla huomattava nähtävyys ja ylpeyden aihe Helsingille, mutta kaupungin talous on nyt muutenkin kireällä leikkauslistoineen, minkä lisäksi Kiasmakin on vielä melko nuori.

Erkki Tuomioja:

Museo on tervetullut Helsinkiin, mutta en tiedä, tarvitaanko sitä niin kipeästi että siihen pitäisi panna julkista rahaa likoon, kun olemassaolevatkin kulttuurikohteet ovat usein aliresursoituja.

Markku Ruotsila:

Kysymys ei ole siitä tarvitseeko vai eikö. Kuka sellaista osaa sanoa?

Jos yksityinen taho haluaa täten rahansa käyttää, sen mielestä on kai sitten tarvetta. Eikö se riitä?

Antti Alanen:

Vai tarvitseeko Guggenheim-museo Helsingin?

Helsingin Guggenheim-museo voi olla hieno asia, joka kohottaa pääkaupunkiseudun kulttuuriprofiilia. Toivottavasti taidemyönteisyys säteilee yleisemminkin niin, että olemassaolevien museoiden resursseista pidetään huolta, Helsingin kaupungin taidemuseon supistamisuhkat väistyvät, kirjastoverkostoa kohennetaan, Ateneum saa naulakkovahdit takaisin eikä Kiasman aukioloaikoja tarvitse supistaa.

Guggenheim-selvitystyön kahdella miljoonalla oltaisiin voitu toteuttaa Rakennustaiteen museon ja Designmuseon uudet tilat (Armi-projekti).

Helsinki ja Suomi ovat olleet kultakaudesta alkaen maailman kulttuurin kärjessä kolmella alalla: musiikissa, muotoilussa ja arkkitehtuurissa.

Niiden luontaisen vetovoiman varaan kannattaa vieläkin rakentaa terveen itsekunnioituksen hengessä. Ehkä me suomalaiset emme aina ymmärrä, miten paljon meitä arvostetaan. Helsingin painoarvo on paljon suurempi kuin Bilbaon... Helsinki ja Suomi pärjäävät omilla vahvuuksillaan erittäin hyvin, kuten monista äänestyksistä ja listauksista tai vaikka Tyler Brûlén Financial Times -kolumneista tiedämme.

Brändi (karjan poltinmerkki, liikeyrityksen tuotemerkki) on kaupan, ei taiteen, käsite. Guggenheim-nimeä ei taidepiireissä pidetä itsestään selvänä laadun takeena. Sitä on kutsuttu myös museomaailman McDonaldsiksi. Mahdollisuudesta kannattaa ottaa kuitenkin ilo irti.

Eilina Gusatinsky:

En oikein ymmärrä noussutta hehkutusta, jonka mukaan Guggenheimin tulo tekisi Helsingistä maailmanluokan kulttuurikaupungin. Kiasman ja Ateneumin kävijämäärät laskevat, Kulttuurimuseo pistetään kiinni, mutta ollaan valmiit perustamaan tänne amerikkalaisen museon filiaali.

Vaikka onhan niitä filiaaleja Espanjassa, Italiassa, Saksassakin ja nyt tulossa Abu Dhabiin ja suunnitteilla Vilnaan. Varsinaisia Guggenheimeja on vain yksi ja ainoa. Eihän taidelaitosta voi kopioida muihin maihin Ikean tapaan, vai voiko?

Risto Ruohonen:

Helsinki tarvitsee vetovoimakohteita. Toivotan selvitystyölle menestystä ja odotan kiinnostuneena sen tuloksia.

Risto Volanen:

Pitääkö meidän jatkuvasti olla sukupolvi jäljessä maailman menosta?

Tulevaisuuden hankeolisi Alvar Aalto -museo modernin reformaationhengessä.

Katja Tukiainen:

Mahdotonta ottaa kantaa kun rahoitukseen liittyvät taustatiedot ovat puutteelliset. Jos pitää paikkansa, että Helsingin kaupungin taidemuseon täytyy luopua Guggenheim-museon takia osasta toimintaansa, on lähtökohta nyrjähtänyt.

Matti Wiberg:

Täältä entisestä pääkaupungista katsoen on jokseenkin yhdentekevää tarvitseeko nykyinen pääkaupunki tuollaisen museon vai ei.

Jos sellainen tulee, en ainakaan minä perusta Citizens against Guggenheim -toimintaryhmää.

Tommi Uschanov:

Ei Helsinki museota välttämättä varsinaisesti tarvitse, mutta se ei toisaalta vielä tarkoita, etteikö museo olisi tänne tervetullut.

Kukin voi tietysti kuvitella rahat käytettäväksi mieluummin omaan henkilökohtaiseen suosikkikohteeseensa, mutta vähintään yhtä todennäköisesti kuin siihen ne käytettäisiin luultavasti todellisuudessa johonkin vielä turhempaan.

Pilvi Torsti:

Vastaan näin, koska ei voi ajatella, että 2010-luvun kehittynyt kaupunki "tarvitsee" jonkun tietyn museon. Innostavaa on se, että Guggenheim-säätiö näkee Helsinkin kiinnostava kohteena.

Kulttuurirahaston ja Svenska Kulturfondenin mittava panostus selvitystyöhön laajentaa hankkeen samalla myös kansalliselle tasolle.

Ihan uudet keskustelut on käytävä, jos hanke toteutuu. Toivon, että Bilbao-keskustelun sijaan käydään Helsinki-keskustelua.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi