HS-raati: Ääripäät hallitsevat keskustelua maahanmuutosta

Maahanmuuttoa koskevassa keskustelussa poliitikot ovat antaneet ohjausvallan äänekkäille maahanmuuttokriitikoille, suree päätoimittaja Matti Kalliokoski.

"Aidon kriittisesti maahanmuuttopolitiikkaa tai paremminkin sen puutetta pohtivia on sen sijaan valitettavan vähän."

Kaikkiaan 47 prosenttia HS-raadin vastaajista on sitä mieltä, että maahanmuuttokriitikot otetaan Suomessa riittävän – tai liiankin – vakavasti. 37 prosenttia ajattelee, että kriitikoihin pitäisi suhtautua nykyistä vakavammin.

Monet pitävät termiä "maahanmuuttokriitikko" liian lempeänä kiertoilmaisuna. Tutkija Leena-Maija Rossin mielestä "kriittisyys" on täysin väärä ilmaus, "kun puhutaan äärinationalismista ja jopa rasismin muodoista".

"Maahanmuuttoon liittyvät todelliset ongelmat voi ottaa vakavasti ja ratkaista vain, jos näitä rasisteja ei oteta vakavasti", jyrähtää professori Mikko Lehtonen.

Maahanmuutto ei ole yhteiskunnallisesti tai kansantaloudellisesti merkittävä kysymys, väittää esseisti Antti Nylén. Hänen mielestään muukalaisten "kansainvaelluksista" puhutaan nyt kuin köyhistä sata vuotta sitten.

"Mielessä on suunnaton joukko ihmisiä, jotka eivät osaa eivätkä ymmärrä mitään ja lisääntyvät kuin kanit ja usein vieläpä häiritsevät kunnon ihmisten elämää oudoilla arvoillaan ja epäsosiaalisilla tavoillaan."

Maahanmuuttokeskusteluun vaikuttavat myös psyko- ja sosiaalihistorialliset tekijät, kuten sotatraumat ja muistot evakoista, sanoo professori Aki-Mauri Huhtinen.

Normaali poliittinen dialogi on paras lääke ylilyönteihin, uskoo professori Matti Wiberg.

"Höyrypäät paljastuvat kyllä höyrypäiksi asiallisessa poliittisessa väittelyssä."

Sivistynyt yhteiskunta suvaitsee myös jonkin verran suvaitsemattomuutta, pohtii kuvataiteilija Osmo Rauhala.

"Hysteerinen reagoiminen ylilyönteihin, jollaisia Ruotsissa näkyy olevan, voi jakaa mielipiteet ja toimia rasismin puolesta."

Myös maahanmuuttokritiikin vastustajien pitäisi kuunnella kriitikoita sen sijaan että he julistavat "omaa älyllistä ja siveellistä ylemmyyttään", vaatii historiantutkija Markku Ruotsila.

"Mitä sivistyneemmin ja selkeästi perustellummin maahanmuuttokriitikot pystyvät kantaansa argumentoimaan, sitä vakavammin heitä pitäisi myös kuunnella", sanoo ohjaaja Taru Mäkelä.

Keskustelu on polarisoitunut, sanoo yritysjohtaja Ami Hasan.

"Joko olet sitä mieltä että 'tänne vaan kaikki vapaasti' tai sitten olet 'vastenmielinen rasisti'."

Päätoimittaja Jarmo Papinniemeä ahdistaa asenneilmasto, jossa maahanmuuttoa joko ihannoidaan tai demonisoidaan.

Merkitystä on myös sillä, kuka puhuu, arvioi kirjailija Arno Kotro.

"Esimerkiksi Pekka Haaviston maahanmuuttokriittisiksi luettavat kommentit eivät aiheuta närkästystä, koska hänen taustansa on oikea. Hyvikset saavat sanoa mitä tahansa, pahikset tuomitaan jo ennen kuin avaavat suunsa."

Äänekkäät "uuninpankkopojat" hallitsevat maahanmuuttokritiikkiä ja ääripäihin keskittyvä julkisuus jättää varjoonsa tavallisia perheenisiä ja -äitejä askarruttavat kysymykset, sanoo semiootikko Vaula Norrena. Hänen mielestään "ilman muunmaalaisten mustamaalausta tai paapomista" pitäisi pohtia esimerkiksi sitä, kunnioittavatko kaikki Suomen lakeja.

Perusteltua kritiikkiä ja epäkohdista puhumista ei pidä marginalisoida, varoittaa yliasiamies Antti Arjava. Hänen mielestään lukeneiston ja kansan kuilu on leventynyt: eliitti on pettynyt kansaan, kuten pahimmillaan vuonna 1918.

"On taas tullut hyväksytyksi pilkata kansan syvien rivien oppimattomuutta, tyhmiä ajatuksia ja kirjoitusvirheitä, tai puhua roskaväestä."

HS-raati on kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi