HS-raati: Almu ei päästä kerjäläistä köyhyydestä

Romanialaisten kerjäläisten määrän odotetaan kesällä jälleen kasvavan suomalaiskaupunkien kaduilla, mutta HS-raadin jäsenet suhtautuvat nihkeästi kerjäläisten rahanpyyntöihin. 59 prosenttia vastaajista ei antaisi rahaa kerjäläiselle.

29 prosenttia vastaajista on kerjäläisen kohdatessaan valmis höllentämään kukkaronsa nyörejä. 12 prosenttia ei halunnut ottaa kysymykseen kantaa.

Kerjäläiset ovat arka paikka suomalaisille, havainnoi professori Mikko Lehtonen. Hänelle tulee kerjäläisistä mieleen antropologi Mary Douglasin määritelmä liasta: aine, joka on joutunut väärään paikkaan.

"Silkalla olemassaolollaan he asettavat kyseenalaiseksi sekä luterilaisen työmoraalin että pohjoismaisen hyvinvointivaltion periaatteet, siis sekä oikeiston että vasemmiston perinteisesti hellimät arvot."

Koreografi Sanna Kekäläisen mielestä keskiluokkainen tiedonvälitys on ollut kerjäläisiä käsitellessään vastenmielistä: hädänalaisista on puhuttu "pikkusievässä piparkakkutodellisuudessa" kuin sisustusongelmasta.

Kerjääminen on ihmisarvoa alentava teko ja rahan antaminen kerjäläiselle osoitus tämän alennustilan hyväksymisestä, väittää Six Degrees- ja Helsinki Times -lehtien päätoimittaja Alexis Kouros. Hän sanoo arvostavansa enemmän maantierosvoja kuin kerjäläisiä.

"Mielestäni kerjäläisyydessä ja prostituutiossa on samanlaisuuksia: molemmissa myydään itseään, toinen myy ruumiistaan ja toinen arvokkuuttaan, sillä näin on helpompi tienata kuin yrittämällä jotain muuta työtä."

"En voi tuntea yksittäisen kerjäläisen tilannetta, ja ainakin keskiajalta lähtien järjestäytynyt rikollisuus on huijannut kansalaisia Kerjäläisoopperan malliin", sanoo elokuvatutkija Antti Alanen.

"En halua rahoittaa sellaista maailmaa, jossa kerjätään", sanoo tietokirjailija ja pappi Jaakko Heinimäki. Toisaalta hän kysyy, esittävätkö romanialaiset kerjäläisen roolia.

"Pitäisikö heihin siis suhtautua pikemminkin kuin katutaiteilijoihin: vedät tuon kerjäläisjutun niin hyvin, että maksan siitä mielelläni muutaman kolikon?"

"Kerjuuformaatti on suurten kaupunkien katukuvaklassikko, joka vaeltaa näköjään sujuvasti ja melkein muuttumattomana meillekin. Turha sitä silti on romantisoida", sanoo professori Yrjö Juhani Renvall.

"En anna kerjäläiselle rahaa, koska en piittaa hänestä. En välitä siitä, miten hänelle käy", toteaa esseisti Antti Nylén.

Polvillaan kerjääminen voi olla ihmisoikeus eikä elinkeino, pohtii kirjailija Sirpa Kähkönen – ei, vaikka rahalahjoitus suoraan sitä tarvitsevalle voi joskus olla perusteltu.

"Dramaattisen nujertunut nöyryys, katsekontaktin välttäminen ja alamaisuus on rajussa ristiriidassa pohjoismaisen tasa-arvoajattelun kanssa ja herättää sekavia tunteita potentiaalisessakin auttajassa."

Arkkitehti-lehden päätoimittajan Harri Hautajärven mielestä almujen antaminen vie kohti keskiaikaista "sosiaaliturvajärjestelmää".

"Almuhan annetaan antajan omantunnon vaimentamista varten, ei kerjääjän taloudellisen aseman korjaamiseksi", katsoo kirjailija Juha Seppälä.

Rahan antaminen kerjäläiselle tarkoittaa epäinhimillisen elinkeinon hyväksymistä, tuumii Diakonia-ammattikorkeakoulun yksikönjohtaja Heikki Hiilamo. "Veroja maksetaan siksi, ettei kenenkään Suomessa oleskelevan tarvitsisi turvautua kerjäämiseen."

Kirjailija Riina Katajavuoren mielestä tasa-arvoa ja hyvinvointia voi parhaiten ajaa äänestämällä siihen tähtäävän politiikan puolesta sekä Suomessa että Euroopassa.

"Todellinen armeliaisuus on tänä päivänä poliittista toimintaa", komppaa kuvataiteilija Silja Rantanen.

Museonjohtaja Janne Gallen-Kallela-Sirénin mielestä henkilökohtaisessa avunannossa on hyvätkin puolensa: se kannustaa ajattelemaan, välittämään ja tekemään päätöksiä – toisin kuin nyt, kun valtio ja kunta vastaavat välittämisestä. "Verot ja julkinen valta ikään kuin antavat vastuuvapauden välittämisestä ja henkilökohtaisten päätösten tekemisestä. Riittää kun äänestää vaaleissa."

Eurooppalaisen humanistin velvollisuus on antaa rahaa kerjäläiselle, katsoo professori Laura Kolbe.

"Nälkäistä ihmistä on vaikea lohduttaa jollain tulevien vuosien strategialla", muistuttaa Journalistin päätoimittaja Johanna Korhonen.

"Rahan antaminen ja pitkäjänteinen organisoitu apu eivät sulje toisiaan pois", sanoo kuvataiteilija Katja Tukiainen.

Sarjakuvataiteilija Ville Ranta haluaisi Suomeen lisää kerjäläisiä. Maailman köyhien unohtaminen ja turvallisuuden tunteen vaaliminen voi olla samalla tavalla vaarallista kuin Versaillesin hovin pukujuhlissa vuonna 1789, hän sanoo.

Myös kirjailija Jyrki Kiiskinen pitää hyvänä, että suomalaiset näkevät globaalin kärsimyksen kaduillaan ilman tv-kuvan tyynnyttävää etäisyyttä. "Siksi haluaisin antaa rahaa kerjäläiselle kadulla, palkkaa siitä että hän pitää edessämme peiliä. Mutten tee niin. Nostan kauluksia, tekeydyn näkymättömäksi ja katson muualle, niin kuin kaikki muutkin."

HS-raati on Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi