HS-raati: Arabimaiden yksinvaltiaat ansaitsevat EU:n tuomion

Tunisian vallanvaihdoksen innoittama liikehdintä velvoittaa Euroopan unionia antamaan selkeän ja painavan tuen mielenosoittajille myös muissa Pohjois-Afrikan maissa, uskoo tutkimusprofessori Heikki Hiilamo.

"Tuen antamisen aika on nyt, eikä vasta sitten, kun yksinvaltiaat ovat – toivottavasti – kukistuneet."

Useimmat arabimaat ovat diktatuureja, joissa poliittinen, taloudellinen ja uskonnollinen valta ovat kietoutuneet toisiinsa, toteaa kulttuuriyrittäjä Raoul Grünstein. Hänen mukaansa EU:n kannanotot ovat keskittyneet palestiinalaisten ahdinkoon.

"Johdonmukaisuuden nimissä, ja öljystä huolimatta, voisimme puolustaa oikeudettomia kansalaisia ainakin silloin, kun valtiokoneiston sorto on ilmeistä. Niin kuin arabimaailmassa on nyt."

70 prosenttia HS-raadin vastaajista katsoo, että EU:n – ja sen mukana Suomen – pitää ilmaista tukensa yksinvaltiaiden vastustajille arabimaissa. 12 prosenttia pitää julkista tuen ilmaisua tarpeettomana.

Tuki tulee joka tapauksessa liian myöhään, moittii kuvataiteilija Hannu Väisänen.

"Kytevän Maghrebin päälle viskotaan nyt vettä pikkulusikalla."

Vallanpitäjien vaihto olisi tarpeen jokaisessa arabimaassa, sanoo toimittaja Umayya Abu-Hanna.

EU on tekopyhä, syyttää professori Teivo Teivainen.

"EU saattaa tukea demokratiaa köyhissä maissa, mutta vastustaa köyhien ja rikkaiden maiden suhteiden demokratisoimista."

Toimittaja Akuliina Saarikoski pitää "linnake-EU:ta" osavastuullisena Pohjois-Afrikan maiden tilanteeseen.

"EU on kiihdyttänyt alueen uusliberalistisia talousuudistuksia, rajoittanut ihmisten vapaata liikkumista ja käyttänyt yksinvaltiaiden hallintoa omassa terrorisminvastaisessa kamppailussaan hyväkseen."

EU:n äänen pitää olla sitä voimakkaampi, mitä enemmän sananvapaus ja ihmisoikeudet ovat uhattuina, sanoo päätoimittaja Matti Kalliokoski. Hän kuitenkin huomauttaa, ettei EU:n tehtävä ole valita valtioille hallitsijoita.

EU:n pitäisi tukea demokratian kehitystä, ei mellakoivia ryhmittymiä, puntaroi professori Aki-Mauri Huhtinen.

"Emme tiedä, mitä on mellakoiden taustalla, ajavatko ne todella demokratiaa vai joitakin piilotettuja etuja demokratian naamiossa."

Meidän on liiankin helppo pitää Tunisian kapinallisista, jotka ovat koulutettuja, keskiluokkaisia ja jokseenkin länsimielisiä, arvioi esseisti Jukka Relander.

"Mutta olisimmeko valmiita tukemaan demokratialiikettä, joka kampanjoi islamilaisin tunnuksin? Tuskin."

Takavuosina fundamentalistisen FIS:n vaalimenestys Algeriassa ja Hamasin suosio Palestiinassa ovat heikentäneet EU:n halua tukea arabimaiden demokratialiikkeitä, huomauttaa kansanedustaja Erkki Tuomioja.

"Demokratian kannattajien on kuitenkin otettava riski, että vaaleissa voittavat 'väärät' valinnat."

Yksinvaltiaiden kulissien takainen painostaminen on joskus julkilausumia tehokkaampi tapa, tuumii professori Jaakko Hämeen-Anttila. Suomentaja Jukka Mallinen toteaa, että yksinvaltiaat voivat käyttää hyväkseen "imperialistien" esittämää kritiikkiä.

Muiden ei kannata ottaa kantaa toisen maan poliittiseen järjestelmään, neuvoo ympäristökirjailija Juha Kuisma. Hän nostaa esikuvaksi sen, miten Suomi toimi neuvosto-Viron kohdalla.

"Eli mellastamatta avataan kaikkia mahdollisia käytännön yhteyksiä järjestelmältään toisenlaisten maiden kesken."

Diktatuuri voi joskus olla kehittyvissä yhteiskunnissa välttämätön, lausuu kuvataiteilija Kaarina Kaikkonen. Hän pitää Neuvostoliiton sosialismin luhistumista hyvänä esimerkkinä yhteiskunnan luonnollisesta muutoksesta.

"Demokratia syntyy vasta sitten, kun kansa itse on kypsä siihen."

Demokratia ei sovi arabimaiden islamilaiseen kulttuuriin, väittää ohjaaja Taru Mäkelä. "Demokratia soveltuu islamiin yhtä hyvin kuin sianpotka rabbin sapattiaterialle."

HS-raati on kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi