HS-raati: Arvonimi sopii taiteilijoille

Hieman yli kaksi kolmasosaa HS-raadin vastaajista uskoo, että Suomessa tarvitaan taiteen akateemikkoja. Runsas viidennes ei pidä taiteen akateemikon arvonimeä Suomessa tarpeellisena.

Presidentti Tarja Halonen nimittää neljä uutta taiteen akateemikkoa tänään perjantaina. Samalla arvonimen haltijoiden määrä nousee yhteentoista, mikä on viime syksynä hyväksytyn lain sallima maksimimäärä.

Taiteen akateemikot lisäävät taiteen arvostusta ja näkyvyyttä, sanoo professori Jaakko Hämeen-Anttila. Taloushuumassa taide tarvitsee hänen mielestään kaiken mahdollisen tuen, vaikka arvonimet eivät taiteen tasoa kohotakaan.

"Tämä raadollis-kaupallis-rasistinen aika tarvitsee kuitenkin täysin materiaa tuottamattomia ajatushautomoita, joiden jäsenet ovat sitä vanhempaa ja kaiken kokenutta sorttia", huomauttaa kapellimestari Atso Almila.

Arvonimi kanavoi ihailua taiteenharjoittajille, pohtii kuvataiteilija Silja Rantanen.

"Elinikäinen kunnioitus on kaunis ajatus kertakäyttömentaliteetin leimaamassa maailmassa."

Akateemikot voisivat nykyistä aktiivisemmin osallistua julkiseen keskusteluun ja itsekin nostaa aiheita esiin, toivoo galleristi Ilona Anhava.

Liiasta hiljaisuudesta akateemikkoja moittii myös valokuvataiteilija Elina Brotherus. Viime vuonna akateemikot puolustivat yhteisellä julkilausumilla Tuusulanjärven historiallista taideyhteisöä tiehanketta vastaan ja halusivat lisää taidekasvatusta kouluiin. Nyt Brotherus kaipaisi akateemikoilta kannanottoja muun muassa huippuyliopistohankkeeseen, kulttuuribudjetteihin ja Helsingin keskustakirjastoon.

Taiteen ja tieteen kärkinimien pitäisi olla ikuisia kyseenalaistajia ja kyselijöitä, toteaa professori Ullamaija Kivikuru. Hänestä kyseenalaistaminen pitäisi määrittää akateemikkojen tehtäväksi, kuten ehkä rienaaminenkin.

"Osaset eivät oikein tahdo osua yksiin, kun akateemikoiksi yleensä nimitetään kypsän iän ja lukemattomien kunnianosoitusten pönäköittämiä taiteilijoita."

"Taiteen akateemikkoja tarvitaan sikäli kun he osallistuvat arvonimensä painolla yhteiskunnalliseen ja kulttuuriseen keskusteluun", miettii muusikko A. W. Yrjänä. "Muutoin kunniavirka on pelkkä hautakiven koriste."

"Akateemikot edustavat taidetta establishmentille, mutta heidän ei tule suostua valtaeliitin vitriiniin", vaatii ohjaaja Fiikka Forsman.

Luovan elämäntyön palkitseminen ja siihen liittyvät huomionosoitukset ovat kulttuurivaltion tunnus, määrittelee professori Laura Kolbe.

Esseisti Antti Nylén taas miettii, että taiteilijalle on suuri nöyryytys tulla valtion tunnustamaksi.

"Ottaessaan tunnustuksen vastaan hän itse tunnustaa, että hallitsijalla on kyky ja oikeus arvioida hänen taiteellisia ansioitaan."

Arvonimien myöntäminen on ikiajoista saakka ollut tärkeä tapa sitoa mahdollisesti vaaralliset alamaiset hallitsijalle kuuliaisiksi, muistuttaa historiantutkija Mirkka Lappalainen.

"Systeemi tuo mieleen aatelisarvojen myöntämisen kapinallisille rocktähdille."

Rahoitus ja ohjaus kytkevät suomalaisen kulttuurin muutenkin turhan tiiviisti puoluepolitiikkaan, kritisoi politiikan tutkija Iivi Anna Masso.

Suomessa ei ole vastaavaa kulttuurin kannalta merkittävää instituutiota kuin historiallinen Ranskan akatemia tai Ruotsin akatemia Nobel-palkintoineen, pahoittelee suomentaja Jukka Mallinen.

"Resurssien keskittäminen tyhjään hienosteluun johtuu pohjimmiltaan korpikansan alemmuudentunteesta ja nousukasmaisuudesta – se on niin suomalaista."

Toimintakykyistä ja vahvaa akatemiaa kaipaa myös kirjailija Jyrki Kiiskinen.

"Ei kuitenkaan valtiovallan kädestä syöviä kotieläimiä, joilla on hienot tittelit."

Akateemikot ovat kulttuurinen jäänne jostain koomisen ja museaalisen välimaastosta, toteaa Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen. Hän ei innostu myöskään akateemikkojen yhteisistä kokouksista tai esiintymisistä.

"Tilanne ei muutu miksikään siitä, että nämä ajasta pudonneet kulttuurikummajaiset kootaan keskustelemaan keskenään, korkeintaan se tiivistää asian hupaisuutta."

"Vaivaannuttavista kannanotoista ja siltarumpupolitikoinnista taiteen akateemikot voisivat jatkossa kokonaan pidättyä ja keskittyä kahvinjuontiin", ehdottaa kirjailija Juha Seppälä.

HS-raati on Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi