HS-raati: Euroviisut tuo Eurooppaa yhteen

Vanha ja arvokas Eurovision laulukilpailu on onnistuneesti popularisoitu yleiseurooppalainen kulttuuritapahtuma, kiittelee arkkitehti Harri Hautajärvi. Hänen mielestään kansallinen ja kansainvälinen popkulttuuri vuorottelevat Euroviisuissa kiinnostavasti.

"Monet vanhat euroviisuhitit ovat vakiintuneet kaikkien tuntemiksi ikivihreiksi, vaikkapa Gigliola Cinquettin upea Non ho l'età vuodelta 1964 ja Massielin La, la, la vuodelta 1968."

Hautajärven kanssa samoilla linjoilla on 67 prosenttia HS-raadista. Enemmistön mukaan Euroviisut tekee hyvää eurooppalaiselle identiteetille. 18 prosenttia on eri mieltä ja 15 prosenttia ei ota kantaa.

Esimerkiksi Abban Waterloo oli hyvä eurooppalainen laulu, sanoo kuvataiteilija Silja Rantanen.

"Nimi viittasi Napoleonin tappion kautta ruotsalaisen hallitsijasuvun alkuperään. Laulajilla oli iloiset ruotsalaiset kasvot ja ralli oli sävyltään optimistinen. Yhtyeen jäsenillä oli yhteyksiä ruotsalaiseen kansanmusiikkiin. Esityksen henki oli demokraattinen."

Kylmän sodan jälkeen Euroviisut puhkesi kukkaan 1990-luvulla, arvioi professori Laura Kolbe.

"Kyseessä on rauhan ja viihteen pyhä karnevaali: kiiltokuva, joka samalla on totta ja huiputusta."

Kaksi kolmasosaa HS-raadin vastaajista uskoo euroviisujen rakentavan eurooppalaista identiteettiä.

Euroviisut kuvastaa eurooppalaista elämänmenoa monella tavalla, sanoo professori Aki-Mauri Huhtinen.

"Haluamme fiilistellä pinnallisesti yhdessä, arvostella toisiamme jakamalla 'pointseja'. Emme enää käy asein toistemme kimppuun vaan debatoimme viisuilemalla."

Toimittaja Minna Joenniemi miettii viisuja katsellessaan itäeurooppalaisten siirtotyöläisyyttä, lännen ja idän kilpailua sekä hameenhelman mittaa – eli eri maiden naisihanteiden eroja. Hän huomaa sekä kaipaavansa että ihmettelevänsä etnistä omaleimaisuutta.

"On parempi, että Euroopan kansat kuuntelevat yhdessä pliisuja puppuiskelmiä kuin erikseen Raja railona aukeaa -marsseja", tuumii suomentaja Jukka Mallinen.

Euroviisujen kautta voi nauraa eurooppalaisuuden naurettaville piirteille, neuvoo historiantutkija Markku Ruotsila.

"Tätä kautta käänteisesti vahvistuu yhteisen eurooppalaisuuden tuntu mitä realistisimmin."

Johtaja Matti Apusen mielestä Euroopan on hyvä muistuttaa itseään siitä, että mantereen kulttuurista valtavirtaa ovat kimalteiset kuteet, jyskyttävä humppa ja koomiset koreografiat.

"Ilman Euroviisuja olisi suuri vaara, että alkaisimme pitää itseämme hienostuneina, älyllisesti ilmavina bulevardi-ihmisinä."

Euroviisujen karnevalistisuus tekee hyvää tosikkomaiselle kilpailunhalulle, pohdiskelee päätoimittaja Minna Tawast.

"Musiikki nyt ei varsinaisesti näissä bileissä juhli."

Oikeasti Euroviisut on vastakulttuurista campin, outouden ja identiteettien vakavamielisen parodioinnin tähtisadetta, vakuuttaa toimittaja Akuliina Saarikoski.

"Se on hypermoderni camp-karnevaali ihmisille, jotka eivät tiedä, mitä hypermoderni camp-karnevaali tarkoittaa", täydentää muusikko A. W. Yrjänä.

Esseisti Jukka Relanderille Euroviisut on "homojen joulu", yritysvalmentaja Jari Sarasvuolle "sateenkaarikansan kokoontuminen, jossa ei tarvitse pelätä kusipäiden kaasuhyökkäyksiä".

Johtaja Helena Hiilivirta pitää Euroviisuja hauskana muistutuksena siitä, kuinka monenlaisia sävyjä eurooppalaisessa kulttuurissa on.

"Ja luohan se nostetta eurooppalaiselle viihdeteollisuudelle muuten niin amerikkalaista tarjontaa vastaan."

Euroviisut osoittaa, ettei yhteistä eurooppalaista identiteettiä olekaan, arvioi professori Yrjö Juhani Renvall.

"On vain ylikansallisia kaupallisia haaveita ja kansallisia poliittisia tarpeita."

Vastaajista 18 prosenttia ei usko Euroviisujen levittävän eurooppalaista identiteettiä. Esimerkiksi kirjailija Anja Snellmanille Euroviisut on vain monikansallista bulkkiviihdettä.

Kompromisseja suosivassa laulukilpailussa näkyy yleiseurooppalaisuus pahimmillaan, moittii kansanedustaja Osmo Soininvaara.

"On vaikea kuvitella, että esillä olevat hengentuotteet edustaisivat sitä, mihin jäsenmaissa parhaimmillaan päästään."

Professori Juha Sihvolan mielestä Euroviisut ei massaviihteenä vaikuta identiteettiin mitenkään.

"Ne joita asia kiinnostaa, pitäkööt viisunsa. Minä luen senkin ajan mieluummin Matti Klingen päiväkirjoja."

HS-raati on Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi