HS-raati: Hyöty ei sovi taiteen tason mittariksi

Taidetta ei pidä arvioida yhteiskunnallisen hyödyn näkökulmasta, uskoo 71 prosenttia HS-raadin vastaajista. Hieman yli viidennes pitää yhteiskunnallista hyötyä ainakin yhtenä taiteelle soveliaana arviointiperusteena.

Taiteen hyödyistä, välineellisestä taidekäsityksestä ja taiteen autonomiasta on keskusteltu parhaillaan Amos Andersonin museossa esillä olevan Taidemaalariliiton 80-vuotisjuhlanäyttelyn yhteydessä.

Hyöty taiteen arvioimisperusteena palauttaa mieleen kuvataiteilija Marita Liulian mieleen sosialistisen realismin.

"Taiteen yhteiskunnallista hyötyä mittaavat vasta jälkipolvet."

Yhteiskunnassa on nyt kova tarve määritellä asioiden hyötyä tarkasti ja mielellään euromääräisesti, arvioi viestinnän tutkija Anu Kantola.

"On jännittävää, että tällainen kokonaisyhteiskunnallinen suunnittelu ja ohjaus tekee komeaa paluuta juuri, kun se suunnitelmatalouksien jäljiltä kuopattiin."

Vaatimus hyödystä, yhteiskunnallisesta realismista tai hyvinvoinnin edistämisestä johtaa yleensä huonoon taiteeseen, väittää ympäristökirjailija Juha Kuisma.

"Lähtökohtaisesti ja tarkoituksellisesti hyödylliseksi tehty ja tarkoitettu taide ei yleensä ole hyvää taidetta, jos se on taidetta ollenkaan", kiteyttää kuraattori Timo Valjakka.

Taide voi toimia kuin aspiriini, mutta taiteen arvoa ei voi punnita sen perusteella, miten hyvä särkylääke se on, vertaa galleristi Ilona Anhava.

Monimutkaisia taiteen suoriua ja epäsuoria vaikutusmekanismeja on vaikea nähdä tai ennustaa, sanoo kirjailija Jyrki Kiiskinen. Hän muistuttaa Wallace Stevensin runouden inspiroineen kaaosteorian kehittelijöitä, kun taas ydinfyysikko Robert Oppenheimer etsi virikkeitä mytologiasta ja modernista runoudesta.

"Runous on siis vaikuttanut muun muassa ilmastontutkimukseen ja atomipommiin, ja siitä voimme olla sekä kiitollisia että kauhuissamme."

Yhteiskunnallinen näkökulma eksyttää päiväkotitaiteeseen, sanoo koreografi Sanna Kekäläinen.

"Länsimaisessa fun societyssa taide on kuolemassa, aivan samalla tavoin kuin totuuden käsite on heikentynyt. Totuuden käsitettäkin tarvittaisiin sen itsensä vuoksi, ei hyödyn vuoksi."

Kirjailija Riikka Ala-Harja kertoo, ettei hän ammattitaiteilijana koe hyödyttävänsä ketään yhteiskunnallisesti.

"Silti kirjoitan muille 'yhteiskuntatovereilleni', en itselleni."

Taiteen sosiaalipoliittinen vaikutus on professori Kari Enqvistin mielestä mikroskooppinen myrsky vesilasissa – silloinkin, kun taiteilija pyrkii tietoisesti käsittelemään yhteiskunnallisia asioita.

Kristian Smedsin teatteriohjaus Tuntemattomasta sotilaasta ja Sofi Oksasen romaani Puhdistus ovat kirjailija Leena Lehtolaisen mukaan teoksia, jotka tuottavat yhteiskunnallista hyötyä. Hyöty on kuitenkin vain osa näiden teosten arvosta, hän tähdentää.

Paradoksaalisesti taiteen hyöty on sen hyödyttömyydessä ja turhuudessa, pohtii ohjaaja Katariina Numminen ja vertaa taidetta leikkiin.

"Leikkiäkin voidaan tarkastella hyödyn näkökulmasta – se kehittää aivoja, vahvistaa yhteisöjä ja niin edelleen – mutta kukaan ei leiki siksi, että se olisi hyödyllistä."

Taiteen tekeminen on osallisuutta yhteisössä. Se on jo sinällään yhteiskunnallinen teko ja yhteisölle hyödyksi, määrittelee kirjailija Olli Jalonen.

"Todellisella taiteella ei koskaan ole sanomaa, vaan se perustuu monitulkintaisuudelle", linjaa arkkitehti Antti Ahlava.

Yhteiskunnallinen hyöty on yksi taiteen merkityksistä, vaikka se ei aina niin muodissa olisikaan, sanoo professori Yrjö Juhani Renvall.

"Mutta hyödyn lajin tunnistaminen etukäteen on spekulointia."

Jos taiteella ei olisi mitään yhteiskunnallista merkitystä, se kuolisi pois kaikkien muiden paitsi pienen esteetikkoeliitin maailmasta, huomauttaa professori Juha Sihvola.

"Hyöty on kuitenkin ruma sana: sen tuottaminen kuuluu elinkeinoelämälle."

Uudenlaista taiteen hyötykäyttöä olisi miettiä, kuinka taideteosten paljastamia poliittisia rakenteita voitaisiin politiikalla korjata, aprikoi kuvataiteilija Silja Rantanen.

Helvetti olisi kustannuspäällikkö Harri Haanpään mukaan sellainen taiteen autonomia, jossa "taiteilijat kääntäisivät maailmalle selkänsä, korvansa nurin ja silmänsä niin, että näkisivät vain peräpukamansa".

Taiteen tekeminen ja kokeminen merkitsee ohjaaja Eero-Tapio Vuorelle sielun puhdistumista, ja siinä mielessä se on myös yhteiskunnallisesti hyödyllistä.

"'Taide taiteen vuoksi' taas on säälittävien mustaan pukeutuvien taiderunkkareiden asenne ja vieläpä ankea kehäpäätelmä."

HS-raati on Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi