HS-raati: Keski-ikäisten taide on valtion erityissuojeluksessa

Kulttuurin tukipäätöksiä tekevät yhä samat virkamiehet ja poliitikot, jotka olivat vuosikymmeniä sitten nuorina luomassa tukijärjestelmää, väittää professori Laura Kolbe. Hänen mukaansa päättäjät myös käyttävät rahoittamiaan kulttuuripalveluja ahkerasti.

"Tämä ilmatiivis suurten ikäluokkien – nyt jo harmaantuvien panttereiden – suosikkitukisysteemi on muuttunut eräänlaiseksi valtiolliseksi Ponzi-huijaukseksi. Se pyörii oletusten, mielikuvien ja perinteen varassa."

Tuet menevät juuri niihin kohteisiin, joista "keski-iän ylittäneet päättäjät ja pikkuhitlerit" pitävät, laukoo rap-muusikko Seppo Lampela.

Kuten 47 prosenttia HS-raadin vastaajista, myös kirjailija Arno Kotro arvioi valtion sorsivan nuoria kulttuuritukien jaossa.

"Tukipolitiikka on konservatiivista. Keski-ikäisten – ja keskiluokkaisten – suosimat laitostuneet ja korkeakulttuurisiksi mielletyt taidemuodot ovat valtiovallan erityissuojeluksessa."

Juopa

korkean ja matalan välillä on kulttuurituissa liian suuri, pahoittelee ohjaaja Virpi Suutari.

"Kulttuuri on pirstaloitunut, ja tämän pitäisi näkyä myös tukipolitiikassa."

Pitääkö esimerkiksi kokeellista rockmusiikkia tukea, vaikka sitä haluavat kuulla vain harvat, kysyy stand up -koomikko Lotta Backlund, ja vastaa itse: "Juuri siksi kai pitää, koska muuten kaikki kuulostaa Adam Lambertilta."

Ainakaan teatterissa lasten ja nuorten esityksiä ei arvosteta niin, että käyttöön otettaisiin parhaat tekijät, tilat ja muut voimavarat, tuumiskelee päätoimittaja Anne Moilanen.

"Mutta teatterit päättävät itse ohjelmistostaan. Vaikea sitä on tukipolitiikalla ohjailla."

Vanhempia naisia ei pidä syyllistää siitä, että tuet suosivat heidän makunsa mukaista taidetta, varoittaa rehtori Paula Tuovinen.

Valistunut taiteilija osaa arvostaa keski-iän ylittäneitä sivistyneitä naisia, joiden ansiosta suomalaisella taiteella on ylipäätään yleisö, kiittelee toimittaja Timo Harakka.

"Tädit, eivät nuoret, ovat Suomen toivo."

"Nuorena ja kreisinä" luovuuden pitääkin kummuta tukien sijaan tulenpalavasta innosta, toteaa päätoimittaja Saila-Mari Kohtala.

"Suurimmat tuet menkööt jatkossakin kalkkeutuneille vanhuksille, jotka eivät keksi muita konsteja rahoittaa taidettaan."

Nuorisokulttuurin ja etenkin rockin pitääkin olla vastakulttuurista, vaatii tutkija Markku Jokisipilä. Hänestä kapinointi valtion piikkiin ei ole uskottavaa.

"Tuloksena olisi kuohittujen kulttuuribroilereiden tuottamaa sisäsiistiä, sertifioitua ja ennakkosensuroitua laitoskulttuuria."

Taiteiden erottaminen toisistaan kuluttajien iän perusteella on idioottimaista, puuskahtaa kirjailija Claes Andersson. Hänen mielestään "törkeästi alirahoitetut" rock, kansanmusiikki, jazz ja niiden erilaiset fuusiot eivät ole pelkästään "nuorten" musiikkia.

"Käykää vaikka jazzkonsertissa ja katsokaa diggareiden keski-ikää!"

Todella keinotekoisena jakoa nuorten ja vanhojen taiteeseen pitää myös johtaja Matti Apunen.

"Ei elokuva ole vain nuorten taidelaji. Käytän todisteena itseäni. Tyttäreni puolestaan ovat klassisen musiikin ystäviä, joten ihan vanhuslaji ei ole sekään."

Omillaan pärjäävää kulttuuria ei ole järkeä tukea verovaroin, sanoo semiootikko Vaula Norrena.

"Rockbändin kulurakenne on vaatimattomampi kuin sinfoniaorkesterin. Bändi pärjää lipputuloilla ja levymyynnillä, kun taas sinfoniaorkesteri ei."

Kolmannes – 34 prosenttia – HS-raadin vastaajista pidä kulttuuritukia nuoria syrjivinä.

Jos markkinat toimivat toivotulla tavalla, niihin ei tarvitse puuttua verovaroin, pohtii yliasiamies Antti Arjava. Hän uskoo, että nykyinen rahoitusjärjestelmä tuottaa esimerkiksi musiikkia "kaikille kansalaisille sillä laatutasolla, mitä kunkin yleisö odottaa".

"Sama kysymys luultavasti koskee vaikkapa kirjallisuuden tukemista. Aikuisten kirjallisuus saa enemmän tukea kuin nuorison suosimat Aku Ankan taskukirjat."

Se, ettei massojen suosimaa nuorisokulttuuria tueta kaikin voimin, ei ole nuorten sorsimista, vaan kulttuurin monimuotoisuuden puolustamista, määrittelee päätoimittaja Jarmo Papinniemi.

Jo nimestä kuulee, ettei populaarikulttuuri tarvitse tukea niin paljon kuin korkea- ja vaihtoehtokulttuuri, sanoo sarjakuvataiteilija Ville Ranta.

"Kai verotuloja jaettaessa on syytä muistaa, että varttuneemmat ovat maksaneet elämänsä aikana runsaasti veroja – ja maksavat niitä edelleen", muistuttaa professori Seppo Zetterberg.

HS-raati on Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi