HS-raati: Kiekkoleijonat yhdistivät kansan päiväksi

Jääkiekon maailmanmestaruuden Suomelle voittaneet nuoret miehet osasivat ja uskalsivat voittaa juuri siksi, että he eivät tule metsästä tai kumpujen yöstä, analysoi päätoimittaja Minna Tawast.

"He ovat kasvaneet avoimemmassa Suomessa, jossa muutama epäonnistuminen ei saa ihmistä menettämään kasvojaan ja ahdistumaan kykenemättömäksi."

Melkein kolme neljäsosaa HS-raadin vastaajista pitää voittoisaa jääkiekkomaajoukkuetta ylpeydenaiheena suomalaisille. Alle viidennes ajattelee päinvastoin ja 8 prosenttia ei halua ottaa kantaa.

Professori Kari Uusikylä on vahingoniloinen nuorisovalmennusta pehmoilusta syyttäneille.

"Nyt nähtiin, että pelin pitää olla leikkiä, josta saa nauttia. Se ei ole alistuvaa orjatyötä."

Mestaruus nosti päätoimittaja Maria Petterssonin. mielestä iloisen isänmaallisuuden vaihtoehdoksi vihaan ja rasisimiin nojaavalle "muka-isänmaallisuudelle".

Suomi on ruotsalaistumassa, toteaa professori Mikko Lehtonen.

"Tålamodia pelitavassa, tervettä itseluottamusta ratkaisevilla hetkillä. Heja Sverige!"

Kiekkoleijonat yhdistivät kansan, mutta vain yhdeksi päiväksi, arvioi päätoimittaja Matti Kalliokoski. Sitten tulivat esiin näkemyserot siitä, miten voittoa pitää juhlia.

Humalassa juhlivat kiekkoleijonat vain naurattavat stand up -koomikko Lotta Backlundia.

"Ördääjäjuntit ja syliinoksentelijat ovat asia erikseen, mutta yli-innokas pressanhalaaja ei vielä saa minua vihan partaalle."

Professori Aki-Mauri Huhtinen ei anna arvoa paheksunnalle.

"Ihmiset, jotka itse eivät ole taistelleet eturintamassa, ovat vääriä henkilöitä arvioimaan taistelijoiden kokemuksia ja tekoja."

"Työllä ansaitun kännin" piilottaminen olisi muusikko A. W. Yrjänän mielestä kollektiivista itsepetosta, "kuivettuneen toimistokulttuurin selkävoitto ihmisyydestä".

Median kaksinaismoralistinen jälkipuinti pilasi juhlatunnelman, syyttää ohjaaja Virpi Suutari. "Pitääkö suomalaisten aina tuntea seuraavana päivänä henkistä krapulaa, jos kerrankin on onnistuttu ja menestyksestä riehaannuttu?"

Jääkiekkoilijan työ on pelata eikä näyttää sivistyneen juhlimisen mallia, sanoo tutkija Markku Jokisipilä. Häntä sapettaa, että "marisijat, mielensäpahoittajat ja ammatti-itkijät" yrittävät paheksumalla murtaa kansallista itsetuntoa.

Kuvataiteilija Osmo Rauhala kysyy, miksi rock- ja elokuvatähdille ei pidetä päihteistä samanlaisia moraalisaarnoja kuin urheilijoille.

"Menestyneimmän ohjaajamme filmeissä poltetaan ketjussa ja vedetään calvadosta kaksin käsin."

Örvellys meni överiksi, tuomitsee professori Seppo Zetterberg.

"Muutenkin on vaikea käsittää, mitä ylpeilyn aihetta on maailmalla lähes tuntemattoman 'urheilulajin' yhden vuoden voitosta."

Semiootikko Vaula Norrena kertoo opettajaystävästään, jonka 8–10-vuotiaat oppilaat leikkivät väsymättä "kännääviä kiekkoilijoita".

Kisahumu oli voitto alfaurosten örvellyskulttuurille, nationalismille ja muukalaisvihalle, luettelee toimittaja Akuliina Saarikoski.

Kansallistuntoa ja yhteenkuuluvuutta pitäisi historioitsija Markku Ruotsilan mielestä ammentaa muualta kuin "kaukaloleikeistä".

Nyt juhlittu "Suomi" on vain "minä" lausuttuna oikein juhlallisella ja kuuluvalla äänellä, tuumii esseisti Antti Nylén.

" 'Suomen' maailmanmestaruus antoi pienelle ja mitättömälle ihmiselle ihanan tekosyyn hekumoida omalla kuvitteellisella erinomaisuudellaan ja suuruudellaan – oikein olan takaa, niin ettei yksikään viherpiipertäjä, mokuttaja tai feministi tule väliin."

HS-raati on kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi