HS-raati: Kilpailu synnyttää entistä parempaa kirjallisuutta

54 prosenttia HS-raadin vastaajista uskoo kustannusalan kilpailun nostavan kirjallisuuden tasoa. Päinvastaista mieltä oli 21 prosenttia vastaajista. Neljännes ei halua ottaa kantaa puoleen tai toiseen.

Kirjamarkkinoilla tehdään nyt kustantajien ja kirjailijoiden uusjakoa. Viikko sitten WSOY:n kirjallinen johtaja Touko Siltala ja tietokirjallisuuden kustannuspäällikkö Aleksi Siltala ilmoittivat perustavansa oman kustantamon. Sen leipiin on siirtymässä WSOY:n menestyskirjailijoita.

"Viime vuosina syntyneet uudet, ammattitaitoon perustuvat kustantamot ovat lisänneet vaihtoehtoja, terhakoittaneet vanhoja kustantamoja, nostaneet uusia nimiä tietoisuuteemme ja virkistäneet tekijöitä, niin kustantamoissa kuin kirjailijakammareissa", toteaa yritysvalmentaja Jari Sarasvuo.

Ohjaaja Eero-Tapio Vuori kaipaa kilpailua ja vaihtoehtoja vanhoille kustantamoille. Hänen mielestään kustantamot tuijottavat vain sitä kuinka paljon joku kirja myy, sen kulttuuriarvosta juuri piittaamatta.

Kuvataiteilija Silja Rantasen mielestä uudet pienkustantamot nostavat kirjallisuuden tasoa, koska ne eivät osallistu tehokkaasti kustannusalan kilpailuun vaan toimivat pikemminkin siitä huolimatta. Koreografi Sanna Kekäläinen ei pidä pörssiyhtiöitä vakavasti otettavina taiteen tuottajina.

Kustantamoiden "maailmanlopun meininki" – kuten kasvavat kasvutavoitteet ja nimikemäärän lisääntyminen – heijastelee nykyaikaa ja sen arvoja laajemminkin, arvelee kirjailija Riina Katajavuori.

"Amerikasta on lukuisia esimerkkejä kustannustaloista, jotka päättivät keskittyä pelkkiin bestsellereihin. Suurinta osaa niistä ei ole enää olemassa", toteaa Ajatuksen kustannuspäällikkö Jan Erola.

"Mutta toki on niinkin, että kustannusalan tuottotavoitteet merkitsevät sitä, että hyvin tuottavalla alueella voidaan subventoida taiteellisia sisältöjä", sanoo Teatterikorkeakoulun rehtori Paula Tuovinen.

Kaari Utrio toteaa, että kirjailijoillakin on tuottotavoitteita – täytyyhän heidänkin elää.

Kulttuurialan yritysten ja organisaatioiden taloudellinen kilpailu vähentää niiden kykyä ja halua panostaa riskejä sisältävien kulttuuriteosten tuottamiseen, arvioi Taideteollisen korkeakoulun rehtori Yrjö Sotamaa. "Tämä pätee kustannusyhtiöihin, yleisradioon, teattereihin, elokuvaan."

Kulttuuriyrittäjä Raoul Grünstein arvelee, että yleensä kulttuurialalla kilpailun uskotaan viihteellistävän ja ajavan etsimään suuria myyntivolyymejä, sisällön tasosta välittämättä. "Rikas kilpailutilanne edistää kuitenkin kustantamojen erilaistumista ja omintakeista työtä uusien kykyjen löytämiseksi."

Kilpailevatko kustantamot ja kirjailijat laadulla, kysyy professori Matti Wiberg – ja vastaa itse.

"Enpä juuri usko. Kaikenlaista sekundaa julkaistaan aivan liikaa ja häpeämättä."

"Taso nousee, jos kilpaillaan laadulla, julkaistaan vähemmän ja toimitetaan kirjat huolellisemmin", arvioi Suomen kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava.

Samoilla linjoilla on toimittaja Minna Lindgren. Hänen mielestään Suomessa julkaistaan liikaa kirjoja ja levyjä, jolloin harvat korkeatasoiset tuotteet hkkuvat massaan.

Lukijoiden kannalta kustannusalan murroksella ei valitettavasti ole juuri merkitystä, ellei samalla murru myös kirjakauppaketjujen monopolisoitunut, varmaan myyntiin tähtäävä välitysporras, arvioi kirjailija Elina Hirvonen.

Kuvataiteilija Jani Leinonen vertaa kirjallisuusmarkkinoita Sveitsin armeijan linkkuveitseen. "Tuleeko kirjailija tunnetuksi siitä, että hänen kirjojaan myydään hyvin, vai myydäänkö hänen kirjojaan, koska hän on tunnettu vai koska hän kirjoittaa hyviä kirjoja?"

Kilpailu panee kustantamoiden voimavarat lujille, arvioi Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi. "Kilpailutilanteessa kustantamoiden resurssit on viritetty niin tiukalle, ettei tilanne ole kirjallisuuden kannalta paras mahdollinen."

Kirjailija Riikka Ala-Harjan mielestä kustannustoimittajien vähyys on suuri ongelma, varsinkin kun heidän pitää kirjojen toimitustyön ohessa vakuuttaa markkinointi- ja myyntiosastot.

Kirjailija Sofi Oksasen mielestä kustannustoimittajien ylityöllistäminen näkyy laadun laskuna.

"Kirjallisuushistoriaan jääviä kirjoja ei tule, jos niitä ei kustanneta. Ja niitä ei kustanneta, mikäli kustantamot keskittyvät jahtaamaan jo nimeä saaneita kirjailijoita. Ja jos niitä kaupallisesti epävarmoja kirjoja ei paineta, ei uusia suuria nimiäkään synny."

Sekä Oksanen että Ala-Harja kiinnittävät huomiota myös siihen, miten median kiinnostus ohjaa kustantamojen kiinnostusta – usein vain tietyt nimet ylittävät uutiskynnyksen.

"Laadulla ei ole väliä, lärvillä on. Pinossa sitten pölyttyy erinomaisia esikoisia", Ala-Harja kiteyttää.

Kirjailija Tuomas Kyrö toppuuttelee kustantamokohua.

"Kun todella merkittäviä kirjoja syntyy pari vuosisadassa, niin enpä sitten tiedä mitä siihen vaikuttavat hallinnolliset tai rakenteelliset muutokset Helsingin eteläkärjen kivitaloissa."

HS-raati on Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi