HS-raati: Kirjailijan uraa voi suositella omalle lapselle

Kaksi kolmannesta HS-raadin vastaajista suosittelisi omalle lapselleen kirjailijan uraa. Viidennes varoisi usuttamasta jälkikasvuaan alalle.

Kustannusalan murros ei juuri vaikuttanut ajatusleikin tuloksiin: kirjailijan työtä arvioitiin muilla mittareilla kuin talouden suhdanteiden tai alan kehitysnäkymien perusteella.

Kirjailijan ei tarvitse miellyttää ketään, ei markkinointiosastoa, ei pomoa eikä työyhteisöä, maalailee kirjailija Riina Katajavuori.

"Hänellä ei ole kellokorttia. Hän voi mennä jumppaan tai metsään ja olla samaan aikaan 'töissä'."

"Ala on raskas ja paskamainen, mutta omalla tavallaan antaa ammateista eniten vapautta", puntaroi rapmuusikko Steen1.

Hienompaa ammattia kuin kirjailija on vaikea keksiä, hehkuttaa päätoimittaja Matti Apunen.

"Kirjailija saa järjestää koko maailman oman mielensä mukaan. Mikä on suurempi etuoikeus? Varmat apurahat?"

Monessa maailmankolkassa ihmiset maksavat kirjoittamisesta omalla tai perheenjäsentensä hengellä ja terveydellä, muistuttaa kielentutkija Janne Saarikivi.

"Nyt kysytään, kannattaako silti kirjoittaa, jos liksa on pikkuisen heikonlainen. Mitä ihmettä?"

Maratonjuoksun tavoin kirjailijan työ vaatii kestävyyttä, pitkäjänteisyyttä ja ikävien olotilojen sietokykyä, rinnastaa visuaalisen kulttuurin tutkija Annamari Vänskä.

"Mutta euforia on taattu, kun jaksaa pinnistellä."

Kirja on viimeisiä arvokkuuden ja kauneuden linnakkeita, lausuu esseisti Antti Nylén.

Kirjailijan ammatti on huonosti palkattu ja tyystin epävarma, mutta sen tulokset saattavat olla pysyviä, pohdiskelee mediataiteilija Marita Liulia.

"Minkä palkassa menettää, sen maineessa ja kunniassa voittaa", tiivistää kansanedustaja Ben Zyskowicz.

Kirjailijaksi havittelevan kannattaa hankkia toinenkin ammatti, opastaa elokuvatutkija Antti Alanen.

"William Shakespeare ei elänyt näytelmillään vaan teatterinomistajuudellaan. Anton Tšehov oli lääkäri. Väinö Linna kirjoitti Tuntemattoman sotilaan iltapuhteillaan tehtyään työpäivän Finlaysonilla."

Kirjailijan ammatti on epävakaa, mutta niin ovat muutkin alat, huomauttaa projektikoordinaattori Maria Antas.

"Vielä 1980-luvulla oletettiin, että pankkivirkailijan työ on turvallista, elinikäistä uraa."

Professori Yrjö Juhani Renvall suosittelee näytelmäkirjailijan uraa. "Lamasta toiseen teatterilla menee hyvin."

Kirjailija Juha Seppälä vertaa kirjailijan ammattia sirkus- ja tempputaiteeseen, joka tarjoaa kaksi vaihtoehtoa: "Joko toimit yksityisenä fakiirina tai myyt itsesi pelleksi markkinoita kiertävään seurueeseen."

Kenenkään, jolla on muita vaihtoehtoja, ei kannata ryhtyä kirjailijaksi, varoittaa kirjailija Elina Hirvonen. Kun kirjailija on uhrannut kirjalle taloutensa ja ihmissuhteensa, teos ilmestyy kirjakauppoihin yksittäisinä näytekappaleina, ostetaan muutamaan kirjastoon ja arvioidaan joissain vähälevikkisissä lehdissä.

"Kirjailijan 'ura' tarkoittaa loputonta yksinäistä raatamista ilman työyhteisöä, jatkuvaa kauhua siitä että luovuus katoaa, ettei teos valmistu, ettei enää koskaan saa mitään valmiiksi", Hirvonen luettelee.

Toimeentulon ja sen tuoman mielenrauhan tärkeyttä osaa arvostaa, kun tietää, mitä sen puuttuminen tarkoittaa, toteaa toimittaja Iivi Anna Masso.

"Maailmassa on jo aivan liikaa 'turhia ihmisiä', jotka masentuvat ammattinsa ja taitojensa tarpeettomuuden takia."

Köyhyydestä ja epävarmuudesta kärsivät kirjailijat kauppaavat itseään ja kamppailevat vähistä resursseista, synkistelee ohjaaja Atro Kahiluoto.

"Ja kun siihen vielä lisätään muutama julkinen häpäisy ja nöyryytys, niin johan on kumma, jos ei ihminen siinä kasva kieroon ja mene perusteellisesti pilalle."

Kirjakauppojen sisäänostajia ei ohjaa isänmaallisuus eikä rakkaus taiteeseen, pahoittelee kirjailija Jyrki Kiiskinen.

"Jos kirjailija ei halua kirjoittaa kevytproosaa kiiltopaperilehtien ehdoilla myytäväksi, mihin mustaan aukkoon hänen fundeerauksensa oikein putoavat? Ei kai sellaista ammattia voi suositella kuin kaltaisilleni kylähulluille."

Pienet tekijänpalkkiot eivät mitenkään kata tuhansien työtuntien arvoa, laskee semiootikko Vaula Norrena. Hän kertoo itse luopuneensa haaveistaan kirjailijan urasta, koska piti työtä epäsosiaalisena ja maailmasta vieraannuttavana.

"Kaikki taide on helvettiä, ja jokainen vanhempi haluaa lapselleen onnellisen ja tasapainoisen elämän", kiteyttää kuvataiteilija Nanna Susi.

HS-raati on Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi