HS-raati: Romaani saa nälviä vapaasti ketä tahansa

Kaunokirjallisuus voi käsitellä rajoituksetta fiktion keinoin todellisia ihmisiä, näkee 59 prosenttia HS-raadin vastaajista. Jotain rajaa oikeiden ja tunnistettavien henkilöiden käsittelyyn penää kolmannes.

Vastaajia pyydettiin arvioimaan asiaa moraalisesta eikä juridisesta näkökulmasta.

Fiktion moraalin peräänkuuluttaminen on kirjailija Juha Siltasen mielestä surkuhupaisaa aikana, jona elinkeinoelämän, kuten kaupallisen median, "keskeisenä päämääränä on vakavasti otettavien eettisten näkökohtien sumentaminen".

"Niin sanottu uutismedia pystyy parissa päivässä tekemään todellisesta ihmisestä kuusipäisen hirviön, joka kolmantena saa potkut, neljäntenä menettää perheensä ja asuntonsa ja viidentenä päivänä lähetetään Ovidiuksen seuraksi Tomiin", luettelee kirjailija Juha Seppälä. "Eikä se tapahdu fiktiossa."

Kenelläkään todellisella henkilöllä ei ole tekijänoikeutta nimeensä tai elämäänsä, arvioi professori Mikko Lehtonen.

"Itse kukin voi ymmärtää historiansa, toimensa ja niiden motiivit täysin väärin. Aina on mahdollista, että joku muu – kirjailija tai ei – ymmärtää tuon kaiken paremmin kuin kyseinen ihminen itse."

Kirjallisuus ja kustantamot eivät enää luo eheää, hyveellistä kansallista identiteettiä, huomauttaa projektikoordinaattori Maria Antas.

Henkilökohtaisesta on tullut tietokirjailija Kalle Haatasen mielestä liiankin poliittista.

"Päivänpolitiikka tekee itsestään jo parodiaa, ja perinteinen satiiri uhkaa näivettyä silkkaan huonoon makuun".

Filosofian tutkija Tommi Uschanov pitää poliitikkojen omana päätöksenä, että he ovat muuttaneet ammattinsa pakkohauskaksi tosi-tv:ksi, jota kirjallisuus on seurannut. Christer Kihlmanin Kalliin prinssin tai Paavo Rintalan Kekkosen ajan kaltaista tummanpuhuvaa taideproosaa ei enää kirjoiteta.

Kaunokirjallisuus kilpailee nykyisin huomioarvosta muun muassa tosi-tv:n ja juorujournalismin kanssa ja käyttää samoja keinoja, väittää mediatutkija Juha Herkman.

"Välillä tuntuu, että tekijöiltä on loppunut mielikuvitus, kun todellisuuden epäkohtia ei enää käsitellä vieraannuttaen."

Mielikuvitus ei ole syyntakeinen, mutta julkisesti ja ääneen mielikuvitteleva kirjailija yleensä on, muistuttaa tietokirjailija Petri Merenlahti. Hänestä pahansuopa julkinen kuvitteluleikki toisen kustannuksella ei tunnu hyvältä.

"Jos on mieli arvostella, arvioida tai kuvata todellisia eläviä henkilöitä, romaani on väärä foorumi", toteaa arkkiatri Risto Pelkonen.

Kirjailija Arno Kotro kummeksuu solvaamiselle suopeaa ilmapiiriä, jossa samojen ihmisten "jatkuva julkinen nälvintä ja laumasieluinen lyttääminen" nauttii outoa arvostusta.

Yksityisyyden katoaminen on 2000-luvun suuntaus, arvioi kirjailija Sirpa Kähkönen.

"Omassa kirjailijantyössäni haluan kunnioittaa jopa fiktiivisten henkilöideni ihmisyyttä ja lähestyä pahintakin ihmistä rakkaudella."

Kirjailija Anja Snellman toivoo, että kirjailijat kirjoittaisivat nykyistä rohkeammin – "sellaisista aiheista, joiden vuoksi sananvapautta on niin tärkeä puolustaa".

HS-raati on toimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi