HS-raati: Sibelius-viulukilpailu ei ole Idols-kisa

Kilpailut ovat olennainen osa taiteen dynamiikkaa, ylistää professori Yrjö Sotamaa. Kuten 60 prosenttia HS-raadin vastaajista, hän pitää Sibelius-viulukilpailun kaltaisia taidekilpailuja hyvänä tapana punnita taiteilijoiden kykyjä.

"Kilpailut luovat mahdollisuuksia nuorille arkkitehdeille, designereille, muusikoille ja kirjailijoille edetä uralla. Yleisölle kilpailut tarjoavat loistavan läpileikkauksen ajankohtaisesta taiteellisesta ajattelusta ja ilmaisusta."

Musiikkikilpailut tarjoavat soittajille hienon mahdollisuuden motivoivaan harjoitteluun, suurelle yleisölle esiintymiseen, oman osaamisen vertaamiseen ja muihin soittajiin tutustumiseen, luettelee toimittaja Minna Lindgren. Hänen mielestään esimerkiksi Sibelius-viulukilpailu on kaukana kilpailijoita nöyryyttävästä Idols-maailmasta.

"Missään muualla nuori soittaja ei saa niin paljon positiivista palautetta ja huomiota kuin kilpailussa."

Taidoilla kisaaminen edustaa eurooppalaista yksilöpalvontaa jaloimmillaan, ja olympialaisissakin oli pitkään taiteen ulottuvuus, muistuttaa professori Laura Kolbe. Hänen mielestään "nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin" sopii motoksi myös esittävään taiteeseen, etenkin baletti- ja musiikkikilpailuihin.

Professori Kari Uusikylän mukaan absoluuttiseen paremmuusjärjestykseen päästään vain pituushypyssä ja kuulantyönnössä.

"Solistin soiton tason arviointi on kuitenkin paljon helpompaa kuin kirjallisuuden arviointi, puhumattakaan kuvataiteen arvioinnista."

Aika ja elämä valikoivat lopulta parhaat kyvyt esiin, mutta uran alussa kilpailut helpottavat heidän nousuaan, uskoo päätoimittaja Matti Kalliokoski.

"Karitamattilat ja okkokamut pääsevät nopeammin omalle tasolleen."

Kilpailu ja hermojen hallinta kuuluvat musiikkielämän luonteeseen, huomauttaa tutkija Pilvi Torsti. "Muun muassa orkestereista haetaan usein töitä kilpailun kaltaisella koesoittojärjestelyllä."

"Ilman kilpailua me olisimme yksisoluisia", lausuu rapmuusikko Seppo Lampela.

Kilpaileminen sopii taiteelle huonosti, mutta yleisölle ja markkinoinnille hyvin, tuumii kuvataiteilija Marita Liulia.

"Kun taiteilijan ura voi kestää puoli vuosisataa, ei yhden kilpailun voitto tai tappio ole niin merkittävä."

Leikkiin ryhtyneen taiteilijan on vain kestettävä se, että taidekilpailuissa lopputuloksen ratkaisee kompromissi, sattuma tai huutava vääryys, neuvoo kirjailija Kaari Utrio.

"Musiikista tai sen esittämisestä ei löydy Pariisista SI-mallikappaleita, joita voisi käyttää absoluuttisina mittatikkuina", toteaa mediatutkija Juha Herkman.

Viulukilpailu antaa alalle loistavasti näkyvyyttä ja korottaa tasaisesta massasta tähtiä, joita musiikki tarvitsee, kiittelee tietokirjailija Osmo Soininvaara. "Ketä kiinnostaisi mäkihyppy, ellei siinä kilpailtaisi?"

Päätoimittaja Soila Lehtonen kertoo nauliintuneensa puolivahingossa tv:n ääreen Nikita Boriso-Glebskin esiintyessä Sibelius-kilpailussa.

"Ilman kilpailua olisivat nekin kicksit jääneet saamatta."

Taidekilpailut ovat taidepolitikointia, jossa taiteilija on pelkkä nappula, jyrähtää ohjaaja Atro Kahiluoto.

"Oikeasti kilpailu tapahtuu eri arvioitsijoiden välillä: kuka saa sanoa ja mitä, kuka on alan suurin auktoriteetti ja guru ja kenen mielipide on se merkittävin."

Musiikissa kilpailemista vierastaa 27 prosenttia HS-raadin vastaajista. Kilpaileminen lietsoo vastenmielistä pudottamisen, nokittamisen ja kyykyttämisen ilmapiiriä, moittii kirjailija Arno Kotro.

"Kilpailut ruokkivat Matteus-efektiä: jolla on, sille annetaan kaikki, häviäjiltä – vai pitäisikö sanoa luusereilta – viedään vähäkin."

Kaikki kilpailu on sairasta, tyrmää ohjaaja Taru Mäkelä. "Se perustuu skitsofreeniseen ajatusrakennelmaan palkinnon ja rangaistuksen yhteisliitosta. Jotta saadaan voittaja selville, etsitään häviäjät."

Toimittaja Johanna Korhonen lainaa säveltäjä Béla Bartókia: kilpailut ovat hevosia eivätkä muusikoita varten.

Kilpailukykyä ja tähtikulttuuria painottava nykyaika antaa kilpailuille paljon näkyvyyttä muun taiteen tarkastelun kustannuksella, suree tutkija Leena-Maija Rossi.

Meluisin pääsee nykyisin parhaiten esille, ja musiikkikilpailutkin tukevat tätä kehitystä, säestää kirjailija Leena Lehtolainen.

"Kun ei osata puhua sisällöstä, on helppo perustella teoksen hyvyys sillä, että se on voittajateos", parahtaa tutkija Annamari Vänskä. "Kyllästyttävää! Banaalia! Samantekevää!"

HS-raati on Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi