HS-raati: Sota kuuluu itsenäisyysjuhliin

Suomen sotien muistaminen ei ole liian hallitsevassa asemassa itsenäisyyspäivän vietossa, arvioi 54 prosenttia HS-raadin vastaajista.

Alle 40 prosentia katsoo, että sotavuosia korostetaan itsenäisyysjuhlinnassa liikaa.

"Sota on meitä liian lähellä, jotta sitä saisi tai voisi unohtaa – ja tarpeeksi kaukana, jotta sen aiheuttamia traumoja voi lopultakin kiihkottomasti käsitellä", pohtii ohjaaja Virpi Suutari.

Sotien aiheuttama kansallinen trauma pysyy vähintään niin kauan kuin sodan kokeneet elävät, arvelee päätoimittaja Soila Lehtonen.

"Ymmärrettävää on, että itsenäisyyden säilymistä omien uhrausten, uhrien ja kamppailun ansiosta painotetaan."

Meissä kaikissa näkyvät jäljet, jotka sota jätti nuoruutensa ja identiteettinsä rintamalla rakentaneisiin isiin, isoisiin ja aviomiehiin, luettelee päätoimittaja Minna Tawast.

"Suomalaisissa kodeissa on paljon tunteita, jotka liittyvät sotaan, mutta niillä ei ole edes nimeä."

Sarjakuvataiteilija Ville Ranta ymmärtää sotamuistelua, sillä "itsenäisessä Suomessa on lähinnä sodittu ja kärsitty sotien seurauksia".

Sotien muistelu on historian tunnustamista ja tunnistamista, määrittelee päätoimittaja Matti Apunen.

"'Sitä tikulla silmään joka vanhoja muistaa', sanoo sananlasku – ja jatkaa: 'ja sitä molempiin silmiin joka ne unohtaa'."

Sotien unohtaminen kadottaisi ymmärryksen syntisen maailman ja ihmislajin luonteesta ja johtaisi pian itsenäisyyden menettämiseen, varoittaa historiantutkija Markku Ruotsila.

"Itsenäisyys hankittiin verellä. Tuota veriuhrausta kuuluu juhlistaa."

Virallinen Suomi teki vuosikymmeniä parhaansa, jotta sodat "ystävällismielistä" itänaapuria vastaan unohtuisivat, muistuttaa toimittaja Katja Boxberg.

Hänen mielestään esimerkiksi talvisodan pommitusten siviiliuhrit on nostettu julkisuuteen vasta nyt.

Sotaan ja sen järkyttäviin seurauksiin tutustuminen käy rauhankasvatuksesta, joka kasvattaa myötätuntoa sodista kärsiviä kohtaan, uskoo kuvataiteilija Marita Liulia.

Muissakin Euroopan maissa toinen maailmansota on 1900-luvun nollapiste, jonka kautta kehitystä yhä arvioidaan ja arvotetaan, opettaa professori Laura Kolbe.

"Eurooppalaiset kansalliset identiteetit on kaikki pullautettu olemaan sotien avulla", myötäilee kielentutkija Janne Saarikivi.

Mediatutkija Juha Herkmania pelottaa historiallisen muistin lyhyys – hänestä nykyisen talouskriisin aikaan vallitseva välineellinen, teknokraattinen ja ahne ajattelutapa muistuttaa huolestuttavasti 1930-luvun henkeä.

"Tässä tilanteessa tarvitaan kipeämmin kuin koskaan historiatietoisuutta ja muistutuksia sota-ajan kauheuksista, jotta emme nykyisessä kylmäkiskoisessa maailmassa ajautuisi vastaaviin kriiseihin."

Miksi itsenäisyyspäivästä on tehty "perverssi väkivallan ylistysjuhla", kummastelee sosiologi Anna Kontula.

"Turha perustella aseiden kalistelua 'kulttuurilla' ja 'kansanluonteella'. Ei minun luonteeseeni ainakaan kuulu väkivallalla mässäily eikä minun suomalaisuuteni kulmakivi ole sota."

Dramaturgi Juha-Pekka Hotisen mieleen itsenäisyyspäivä tuo kirjailija Sofi Oksasen todistuksen suomalaismiesten väkivaltaisuudesta.

"Joillekin suomalaisille näyttää itsenäisyydessä olevan arvokkainta se, että se on verellä saavutettu, väkivaltaa kärsimällä ja harjoittamalla pyhitetty."

Identiteettinsä pelkästään menneisiin sotiin rakentava kansakunta jää historiansa vangiksi, varoittaa professori Kari Enqvist.

"En toivo Suomesta Pohjolan Serbiaa."

Voisiko itsenäisyysjuhlan aiheeksi valita jotain muutakin kuin isovanhempien uroteot, kysyy esseisti Jukka Relander.

"Etnisten ennakkoluulojen nostettua päätään sodan muiston avulla voidaan myös jakaa ihmiset jyviin ja pakaniin sen perusteella, keiden esivanhemmat puolustivat maata ja keiden kalttasivat jamssia."

Sotamuistelu on arkkitehti Antti Ahlavan mielestä kuin jumalille uhraamista: veteraaneja lepytetään katsomalla sadannen kerran Tuntematonta sotilasta.

Edvin Laineen ohjaaman Tuntemattoman asema heijastaa hyvin itsenäisyyspäivän vääristynyttä kulttuuria, moitiskelee myös filosofian tutkija Tommi Uschanov.

"Se saa vuodesta toiseen esittää suomalaisille, että sota oli hauskaa leikkiä, jota kävivät ensisijaisesti virnuilevat ja hekottelevat keski-ikäiset miehet."

Suomen sotainen itsenäisyyspäiväjuhlinta on vain yksi osoitus siitä, miten turmiollinen ja kauaskantoinen onnettomuus sota on, toteaa johtaja Heikki Hiilamo.

Sodan alituinen märehtiminen ylläpitää uhan tunnelmaa ja luo väkivaltaa tuottavaa tosikkomaista uhrimentaliteettia, väittää kirjailija Jyrki Kiiskinen.

"Ehkä asian voisi kääntää toisin päin: meidän velvollisuutemme sotaveteraaneja kohtaan on nauttia elämästä, koska he eivät voineet sitä tehdä."

HS-raati on toimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi