HS-raati: Suomea brändätään yhä Runebergin hengessä

Brändäyksen idea on erottua muista ja viestiä omintakeisuudesta, opettaa semiootikko Vaula Norrena. Kuten 45 prosenttia HS-raadin vastaajista, hän uskoo maabrändin hyödyttävän Suomea.

"Eläköön eukonkantajat ja muurahaispesissä istujat! Eläköön sauna, sisu, puukko ja perkele! Eläköön marjanpoiminta, patikointi ja jokamiehenoikeus! Maailma ei vieläkään tiedä niistä, saati että olisi niihin kyllästynyt."

Kukapa suomalaisen brändäisi, ellei suomalainen, tokaisee mediatutkija Juha Herkman. Hän brändäisi Suomesta muun muassa turvetuotannon, mämmin, tehometsätalouden ja politiikan avoimen päätöksentekokulttuurin.

"Nyt reippaasti rakentamaan kampanjoita, joissa suomalaisten älykännyköiden avulla etätyötä metsässä tekevät innovatiiviset ja hyvin koulutetut hakkerit keräävät samalla metsämarjoja suomalaisilla marjanpoimureilla."

Parasta kritiikkiä on uuden luominen, toteaa museonjohtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén.

"Koiranleukailulla ei parempaa huomista rakenneta."

Torstaina raporttinsa jättäneen maabrändivaltuuskunnan hahmotukset ovat ihan hyviä, kehuu toimittaja Timo Harakka. Hän markkinoisi maailmalle suomalaista kirjastoa, ilmaista korkeakoulua, vähäistä asuntomurtojen määrää sekä Varkauden ja Äänekosken kaltaisia paperitehdaskaupunkeja.

Maabrändi on tarpeen, vakuuttaa kolumnisti Johannes Koroma.

"Aika ajoin on tarpeen arvioida, mitkä ominaisuudet meitä pyörittävät."

Umpimielisyys ei saa ulkopuolisia ymmärtämään suomalaisten sisäistä kauneutta, mutta vuolaalla itsekehullakin on imagohaittansa, pohtii yliasiamies Antti Arjava. "Onko karu asiallisuus kuitenkin meidän aidoin brändimme?"

"Hyvää hevosta ei itse kehuta, se viedään kehuttavaksi", opastaa professori Matti Wiberg.

Maabrändäyksessä kiinnostavinta on sen herättämä keskustelu, arvioi kuvataiteilija Marita Liulia.

"Perin homogeeninen työryhmä tarjoaa ajattelun laitosruokaa. Vähemmän ennalta arvattava tulos olisi kaivannut kirpeitä kotimaisia ja viileitä ulkomaisia tuulettajia."

Maabrändityöryhmä tuo professori Yrjö Juhani Renvallin mieleen Entisten nuorten sävellahjan, jossa "luodaan uskoa tulevaisuuteen kurkottamalla nostalgiaan".

Maabrändin nikkaroijat muistuttavat setäjoukkoa, joka rakensi kansalle identiteettiä 1800-luvulla, sanoo sarjakuvataiteilija Ville Ranta.

"Runebergin, Snellmanin, Lönnrotin ja kumppaneiden piinallisen lattea Suomi-kuva upposi suomalaisiin, ja se elää yhä."

Brändääminen vaalii myyttiä yhdestä Suomesta, jolla on yhteinen etu, kritisoi sosiologi Anna Kontula. Hänen mielestään näin peitellään esimerkiksi taloudellisia tai sukupuoleen perustuvia rajoja.

"Olisiko aika ajanut kaiken kaikkiaan ohi kansallisvaltiomarkkinoinnista", kysyy tutkija Leena-Maija Rossi.

Suomen brändäämistä piti turhana 41 prosenttia vastaajista.

Markkinoinnin on perustuttava tosiasioihin, muistuttaa museonjohtaja Markku Valkonen. Hänen mielestään esimerkiksi mielikuva suomalaisten ihmeellisestä luontosuhteesta on heikolla pohjalla.

"Sen näkee vaikkapa siitä, kuinka helposti maa suistuu puolipaniikkiin talven tullen."

Maabrändien kärkipäähän kuuluvat Espanja ja Ruotsi perustavat brändinsä aitoon tekemiseen ja historiaan eivätkä byrokraattiseen loppuraporttiin, sivaltaa päätoimittaja Saila-Mari Kohtala.

Talousnobelisti Paul Krugman on kyseenalaistanut yritysmaailmasta lainattujen kilpailukykykäsitteiden soveltamisen valtioihin, muistaa professori Jaakko Aspara.

"Maailman valtioista mieleenjäävimmät brändit on tällä hetkellä Afganistanilla ja Pohjois-Korealla, ja on ihan mukava, että emme elä niissä", tuumii kielentutkija Janne Saarikivi.

HS-raati on kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Aiemmin HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi