14.1.2010 22:25
Suomessa on jo tarpeeksi kulttuurirakennuksia, sanoo 59 prosenttia HS-raadin vastaajista. Uusia taidelaitoksia maahan kaipaa kolmannes.
Taiteen keskustoimikunnan uusi puheenjohtaja Leif Jakobsson sanoi keskiviikon Helsingin Sanomissa, että hän lopettaisi uusien kulttuurirakennusten pystyttämisen, koska seiniin laitetut rahat ovat pois kulttuurin sisällöstä.
Maassa on kulttuuripalatseja kuin entisessä Neuvostoliitossa, ivaa suomentaja Jukka Mallinen. Hänen mielestään kulttuurin rakentaminen merkitsee usein edustustaidetta, hallintovirkoja ja johtokuntapaikkoja.
"Asiantuntemattomat poliittiset päättäjät leikkaavat surutta pois lihaksesta, ettei heidän omaan läskiinsä tarvitsisi koskea."
Suomi on täynnä kalliita kulttuurirakennuksia, joissa tehdään joko tyhjää tai väsähtänyttä kulttuuria, kritisoi sarjakuvataiteilija Ville Ranta.
"Esimerkiksi Oulussa valtava teatteritalo nielee melkein kaikki kulttuurin rahat, ja parasta taidetta näkee hämärissä baareissa, joihin osaavat tulla vain vihkiytyneet."
Kolumnisti Johannes Koroma pahoittelee, että päätöksentekijöiden on helpompi rakentaa monumentteja "kertaluontoisella" rahoituksella kuin huolehtia kulttuurin sisällön rahoittamisesta ja kehittämisestä.
Sisältö ja kontakti yleisöön kärsivät usein tilojen mahtipontisuudesta ja tuotantojen suureellisuudesta, toteaa ohjaaja Virpi Suutari.
"Suurilla näyttämöillä tekijät ja yleisö eivät hengitä samaa happea."
Suomessa kaikki merkittävä taide on perinteisesti tehty pönäköiden rakenteiden ulkopuolella, väittää koreografi Sanna Kekäläinen.
"Pönäkät instituutiot seinineen tuottavat ja ovat aina tuottaneet eräänlaista kiltistettyä ja mitäänsanomatonta valtion- ja kunnanviihdettä."
Taiteen laitostuminen johtaa yleisön kosiskeluun, formaattihakuisuuteen ja riskien karttamiseen, luettelee kirjailija Juha Seppälä.
Rakennnusmassan vajaakäyttö on ilmeistä, pohtii toimittaja Johanna Korhonen: toimistotaloja ja opetustiloja käytetään virka-aikaan, kulttuuritiloja muutamana iltana viikossa.
Yliasiamies Antti Arjava perustelee rakennustaukoa myös energiatehokkuuden parantamisvaatimuksilla.
"Ehkä vasta seuraava sukupolvi kehittää taas julkisten rakennusten arkkitehtuurin, joka parantaa ihmisten ympäristöä eikä huononna sitä."
Kulttuurin "seinille" saatetaan professori Laura Kolben mukaan tehdä samoin kuin kirkoille uskonpuhdistuksen yhteydessä: ne tyhjennetään ja avataan uusille käyttäjille.
Jakobssonin linjauksissa haiskahtaa trendikäs populismi, moittii dramaturgi Juha-Pekka Hotinen.
"On omituista ajatella rakennus ja sisältö erilleen toisistaan: aivan kuin rakennuksiin ei itsessään sisältyisi mitään merkityksiä esimerkiksi kulttuurin arvoista."
"Kenties ruotsinkielisessä Suomessa on jo riittävästi kulttuurirakennuksia? Muu Suomi tuskin on samaa mieltä", letkauttaa kuvataiteilija Kaarina Kaikkonen.
Taide tarvitsee myös rakennuksia, ja jopa monumentteja, pohdiskelee toimittaja Katja Boxberg.
Kulttuurirakennukset ovat arkkitehtuuria, painottaa kuvataiteilija Silja Rantanen.
"Kunkin aikakauden rakennustaiteella on arvonsa tila-ajattelun historian arkistona."
Monien raadin jäsenten rakennustoiveissa välähtelevät tanssin, elokuvan ja designin keskukset. Professori Juha Sihvola kaipaa Helsinkiin 3000-paikkaista salia rockkonserteille. Kirjailija Juha Vakkurin mielestä Suomesta puuttuvat muotokuvamuseo ja maahanmuuttajille tarkoitettu Afrikka-talo.
Kapellimestari Atso Almila haluaisi maahan toisen ja ehkä kolmannenkin "oopperatalon" opereteille ja musikaaleille – ja eri puolille maata hyvin varusteltuja tiloja pien- ja erikoisryhmille, kokeilevalle teatterille ja oopperalle.
Tilakysymyksiä voi ratkoa myös vanhoja tiloja korjaamalla tai entisten tilojen järkevällä yhteiskäytöllä, huomauttaa päätoimittaja Minna Tawast.
"Ei tarvita niinkään korkeakattoisia lopputuotteen esittelypaikkoja, vaan huokeita valmistustiloja: treenikämppiä, pajoja, veistoluokkia", tuumii muusikko Tommi Liimatta.
HS-raati on toimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi