HS-raati: Taiteen sisäpiirit ovat tylyjä vieraille vaikutteille

Suomen taidemaailma hylkii ulkopuolisia vaikutteita, sanoo 54 prosenttia HS-raadin vastaajista. Alle neljännes pitää Suomen taide-elämää vieraille vaikutteille alttiina.

Rotterdamilaisen Witte de With -näyttelykeskuksen johtaja, saksalainen Nicolas Schafhausen on kritisoinut suomalaista taidemaailmaa kansainvälisen näkökulman puutteesta (HS 23. 1.). Schafhausen on ainoana ulkomaalaisena hakenut nykytaiteen museon Kiasman johtajaksi, vaikka ei voi tulla valituksi: viranhaltijalta edellytetään suomen ja ruotsin taitoa.

Kuvataiteessa on toiminut etuoikeutettujen sisäpiiri, joka on pönkittänyt itse itseään, väittää päätoimittaja Matti Apunen.

"Siksi suomalainen kuvataide-elämä on sisäänlämpiävää ja nurkkakuntaisella tavalla vihamielistä."

Tietokirjailija Osmo Soininvaara näkee kuvataiteilijoissa sopulimaista ryhmähenkisyyttä. Erityisesti nykytaide vaikuttaa hänen mielestään sisäänlämpiävältä.

"Suomalaiset kapellimestarit kyllä kiertävät maailmaa, mutta täällä ei kierrä oikein kukaan."

Kuvataiteilija Nanna Susi vertaa suomalaista taidemaailmaa vääristyneeseen piirileikkiin.

"Se on väsynyt, ahdistava ja surullinen piiri, jossa silloin tällöin joku muutosta hakeva vastarannan kiiski uhrataan ja lynkataan – aivan kuin se olisi ainoa toivo taiteelle jatkaa matkaa."

Kansalliseksi ja pyhäksi korotettuun taiteeseen saa puuttua vain kotopohjaisilla opeilla, valittaa professori Laura Kolbe.

"Jopa muualla koulutetuilla suomalaisilla taidealan osaajilla on vaikeuksia saada Suomesta työtä, mikäli he eivät ole kasvaneet 'hyvä veli' ja 'rakas sisko' -verkostoihin."

Suomalaista sielunmaisemaa pidetään niin erikoislaatuisena, että sitä voi ymmärtää vain toinen suomalainen, kummastelee monikulttuurisuusasiantuntija Umayya Abu-Hanna. Hänen mukaansa entuudestaan tutun ja yllätyksettömän taiteen suosiminen näkyy myös tukipäätöksissä.

"Suomessa jaetaan rahaa taiteelle, joka vuodesta toiseen esittää tai käsittelee ahdistusta, synkkyyttä, häpeää ja yksinäisyyttä."

"Joskus ulkopuoliseksi vaikutteeksi taitaisi riittää jo kulttuurikapakan naapuripöytä", letkauttaa kirjailija Arno Kotro.

Suomen kulttuuri on yhä miltei kansallisromanttisessa umpiotilassa, suree kuvataiteilija Hannu Väisänen.

"Ikään kuin sen tehtävä olisi vielä kerran rakentaa kansallinen identiteetti, siis jatkaa Gallen-Kallelan ja kumppanien työtä. Milloin pateettisen itsesuojelun kausi on ohi?"

Suomi on sisäsiittoinen konsensustodellisuus, eikä vain taiteen alueella, laukoo ohjaaja Eero-Tapio Vuori.

"Ulkomaalaisia ei haluta, koska pelätään että he sekoittaisivat pakkaa liikaa ja horjuttaisivat vallitsevia hierarkioita."

Taiteen kärki on ollut Suomessa kautta aikojen mitä kansainvälisintä, toteaa professori Seppo Zetterberg:

"On menty ulos maailmaan julistamatta suureen ääneen, että olenpa nyt kansainvälistynyt."

Tärkeä taide syntyy paikallisesti oman tradition ja kielen pohjalta, määrittelee kirjailija Claes Andersson.

"Tietenkin kansallinen taide on saanut, ja saa, tärkeitä vaikutteita myös muualta."

Eivät ulkomaalaiset ole sen kansainvälisempiä kuin suomalaisetkaan, huomauttaa professori Jaakko Hämeen-Anttila.

Suomen taidemaailma hylkii pikemminkin kotimaisia vaikutteita ja pitää kaikkea ulkomaista muka parempana, sanoo muusikko A. W. Yrjänä.

"Tästä on osoituksena sekin, että jonkun Hollannissa työskentelevän saksalaisen omaa häntää nostavat löpinät saavat puolet taidebyrokraateista kiekumaan tahdissa."

Suomessa on vahvat itseruoskinnan perinteet, jossa ulkomaalaisten haastatteluilla toitotetaan kansakunnan kelvottomuutta ja tolloutta, ajattelee arkkitehti Harri Hautajärvi.

"Kiasman tulevaa johtajaa ei pidä leimata etukäteen härmäläiseksi moukaksi, vaikka hänen nimensä ei olekaan Nicolaus, Pierre eikä edes Berndt", laskettelee professori Kari Uusikylä.

HS-raati on Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi