HS-raati: Tiede ummehtuu Suomessa

Suomalainen tiede on nurkkakuntaista, sanoo 41 prosenttia HS-raadin vastaajista. Väitettä pitää vääränä, liioiteltuna tai yleistävänä 36 prosenttia.

Suomen Akatemia julkaisi tiistaina raportin, jonka mukaan Suomen tieteen taso on notkahtanut: suomalaisiin tutkimuksiin viitataan suhteellisesti harvemmin kuin ennen, tutkijat eivät lähde entiseen tapaan töihin ulkomaille, ja ulkomaisia huippututkijoita on vaikea saada Suomeen.

Raportti kertoi, että tiedeprojekteihin on vaikea saada ulkomaista rahoitusta. Innovaatioihin pyrkivän soveltavan tutkimuksen arvioidaan vieneen varoja kansainvälisesti arvostetulta perustutkimukselta.

Suomalaista tiedettä voi nyt luonnehtia huippunurkkakuntaiseksi, ironisoi tietokirjailija Jaakko Heinimäki.

"Se on seurausta siitä huippututkimus-, huippuyksikkö- ja huippumitävaan-innostuksesta, jonka vallassa perustutkimusta alettiin romuttaa viime vuosikymmenen puolessavälissä."

Nurkkakuntaisuuteen ajavat laadusta piittaamattomat yliopistojen tulostavoitteet ja opetusta haittaava henkilöstöpula, toteaa professori Juha Sihvola.

"Huippuyksiköt ja huippuinstituutiot kyllä tekevät kovempaa ja kansainvälisempää tulosta kuin koskaan ennen, mutta ei se enää tilastoissa näy, kun resurssikurjuuden pakottamina nurkkakuntaisia makkaratehtaita on paljon enemmän", Sihvola muistuttaa.

"Mieleen tulevat edesmennyt sosialismi ja tehtaat, jotka hehkuttivat tuotantolukuja, oli tuote sitten käyttökelpoinen tai ei", puhuu kirjailija Arno Kotro yliopistojen tutkintotehtailusta.

Paine tutkintojen suoritusajan lyhentämiseen on karsinut sekä halua että mahdollisuuksia lähteä ulkomaille, arvioi professori Yrjö Sotamaa.

"Jos tieteelle annetaan vain välinearvo osana taloudellista tuotantoa, ei pidä kitistä, kun saadaan juuri sitä", tokaisee sosiologi Anna Kontula.

Perustutkimus, tutkijoiden vierailut ja työskentely ulkomailla ovat vähentyneet julkisen rahoituksen laskun myötä, järkeilee semiootikko Vaula Norrena.

Tohtoreiden määrällä on yritetty korvata tutkimuksen laatua, aprikoi dramaturgi Juha-Pekka Hotinen.

"Monet tutkijat myös käyttäytyvät kuin taiteilijat; tutkimuksesta on tullut egoistista itseilmaisua yleisempien intressien palvelemisen sijaan."

Yllättävän monia tutkijoita motivoi tieteellisen kunnianhimon sijaan pyrkimys päästä suojaan muun maailman vaatimuksilta, arvelee yritysvalmentaja Jari Sarasvuo.

Tieteen rahoituksesta päättää Suomessa pieni hierarkkisuutta suosiva kuppikunta, joka ei suvaitse erilaisuutta ja torjuu uusia lähestymistapoja, moittii toimittaja Iivi Anna Masso.

"Sopeutuminen, kuuliaisuus ja keskinkertaisuus ovat tärkeimpiä valintakriteereitä."

Kotimaisten kysymyksenasettelujen ylemmyyttä pidetään monilla tieteenaloilla itsestään selvinä, väittää historiantutkija Markku Ruotsila. Hänen mielestään ainakin humanistisella alalla oma tieteellinen sanoma alistetaan liian usein etnisille ja poliittisille ennakko-oletuksille.

"Suomalaisen tieteen näkökulma on etnosentrinen", pohtii monikulttuurisuusasiantuntija Umayya Abu-Hanna.

Tieteemme markkinat ovat pienet ja sivussa, muistuttaa kirjailija Juha Seppälä.

"Kaikesta akateemisesta tutkimuksesta huomattava osa on nollatutkimusta, tavallisten ihmisten itsestäänselvyyksinä pitämien asioiden jargonintamista."

Suomen talouden kannalta nurkkakuntaisuus on hyväksi, mietiskelee kuvataiteilija Kaarina Kaikkonen.

"Nyt olisi nopeasti tutkittava puulle ja paperille uudenlaisia käyttömahdollisuuksia."

Ainakin kovien luonnontieteiden tutkijat ovat usein siteerattuja ja näkyviä toimijoita globaalissa tiedeyhteisössä, kehaisee professori Kari Enqvist.

Luonnontieteiden ehdoilla laaditut kansainvälisyysmittarit eivät sovi humanististen tieteiden mittaamiseen, vastaa professori Seppo Zetterberg.

Erikoistutkija Anna Rotkirch vakuuttaa suomalaisten näkyvän hyvin esimerkiksi kansainvälisessä kongresseissa.

Viestinnän tutkija Anu Kantola toivoo, että tutkijat jaksavat perehtyä suomalaiseen yhteiskuntaan, vaikka sitä koskevaa tutkimusta harvoin siteerataan kansainvälisissä tieteellisissä julkaisuissa.

"Nykyisillä kansainvälistä julkaisemista painottavilla tieteen arviointikriteereillä suomalaisuus alkaa olla enemmänkin ikävä riesa."

Vain omalla kielellä kirjoittaminen edistää tieteen kielen kehittymistä Suomessa, tuumii tutkija Annamari Vänskä.

Nurkkakuntaista on myös muutaman kansainvälisen keskuksen, teorian ja gurun ympärillä pyörivä tiede, sanoo kielentutkija Janne Saarikivi.

"Siksi kansainväliset yliopistorankingit kertovat myös vallitsevista kansainvälisistä valtarakenteista eivätkä ainoastaan tutkimuksen tasosta."

Esseisti Antti Nylén ei pidä kansainvälisten kontaktien vähyyttä pahana.

"Jos niitä syntyy, niin hyvä, mutta vain hullu sellaisia itsetarkoituksellisesti tavoittelee."

HS-raati on Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi