HS-raati: Työväenlauluissa on latausta

Aina vapun aikoihin pinnalle nousevat 1970-luvun poliittisen laululiikkeen tuotokset jakavat HS-raadin jäsenet kahteen leiriin. Jotkut näkevät niissä tuomittavaa Neuvostoliiton ihailua, toiset yhä ajankohtaista yhteiskuntakritiikkiä.

65 prosenttia vastaajista pitää 1970-luvun työväenlauluja poliittisesti merkityksellisinä, tavalla tai toisella. Nykyisin harmittomaksi viihteeksi laulut luokittelee 23 prosenttia.

Taistolaislaulut kuulostivat jo aikanaan säälittävältä ja tosikkomaiselta paatokselta, muistelee professori Juha Sihvola.

"Sitä paitsi suuri osa niistä oli ylistystä natsismin ohella maailmanhistorian verisimmälle roistovaltiolle ja pahimmalle rikokselle ihmisarvoa vastaan, jonka pahuutta vielä lisää teeskentelevä esiintyminen edistyksen, demokratian ja solidaarisuuden nimissä."

Esimerkiksi Lenin-setä asuu Venäjällä on pieni hulluuden monumentti, joka nostaa niskakarvat pystyyn, kuvailee kirjailija Jyrki Kiiskinen.

"Kuuntelen sitä aina, kun haluan muistaa, miten taitavasti ihminen voi sokaista itsensä ja muut."

Poliittisen laululiikkeen parhaat teokset ovat ylittämättömiä klassikoita, jotkut laulut taas väkivaltaa ja totalitarismia ylistävää propagandaa, puntaroi ohjaaja Taru Mäkelä.

"Sanoja kannattaa kuunnella tarkkaan. Ei kai mitään Horst Wessel -natsimarssiakaan voi harmittomaksi nimittää."

1970-luvun poliittisissa lauluissa on arkkiatri Risto Pelkosen mielestä yhä "imua ja sellaista aatteen paloa, joka surukseni on hävinnyt keskuudestamme".

Eriarvoisuus ei ole kadonnut yhteiskunnasta, toteaa kuvataiteilija Kaarina Kaikkonen. Hän pitää 1970-luvun poliittisten laulujen sanomaa vakavana ja yhä ajankohtaisena.

"Esimerkiksi Euroopan syrjäkylät kertoo siitä, miten talous ja valta kulkevat käsikkäin ja kansalaiset jäävät jalkoihin", toteaa kirjailija Riikka Ala-Harja.

Lauluihin saatetaan samastua nykyisinkin, arvelee semiootikko Vaula Norrena.

"1970-luvun laulujen porvari voisi olla tämän päivän pörssipeluri, 70-luvun työläisrintama olisi nyt Pelastusarmeijan leipäjono, 70-luvun siirtotyöläinen olisi 2010-luvun maahanmuuttaja".

Aiempien vuosikymmenten uskallus auttoi saamaan aikaan hyvinvointivaltion, puuskahtaa Spektr-lehden päätoimittaja Eilina Gusatinsky.

"Tänään tehdään kaikki, jotta solidaarisuus näyttäisi oudolta ja kyseenalaiselta."

Laulut ja laulaminen luovat yhteisötunnetta, tietää professori Laura Kolbe.

"Monet 1970-luvun laululiikkeen lauluista ovat jo klassikoita. Niiden kuuleminen ja kuunteleminen yhdistää kokonaisia keski-ikäisiä sukupolvia, poliittisesta taustasta riippumatta."

Radikaalisuus ja kapinallisuus ovat elokuvatutkija Antti Alasen mielestä kulttuurin luovia voimia, kun ne innostavat vapaaseen ja rohkeaan ilmaisuun.

"'Täytyy uskaltaa' -asenne, ei välttämättä konkreettinen sisältö, lienee radikaalien laulujen jatkuvan suosion syy."

Poliittiset laulut ovat aikansa muistijälkiä, sekoitus kulttuurihistoriaa, nostalgiaa ja ajankuvaa, pohtii niitä omaankin soittimeensa ladannut suunnittelija Paola Suhonen.

Työväenlaulut ovat uskonnollista musiikkia, ajattelee sarjakuvataiteilija Ville Ranta.

"Voin laulaa yhtä tosissani 'kauhea joskin on puhdistustyömme' kuin Bachin kantaattia 'elämä inhottaa minua, ota minut luoksesi Jeesus'", enkä ajattele, että minun pitäisi näiden sanojen takana seistä.

Juhlitaanhan meillä joulurauhaakin Porilaisten marssilla, huomauttaa tietokirjailija Osmo Soininvaara.

"Harva pohtii syvällisemmin, mikä rauhanjulistus sisältyy sanoihin "Viel' on Suomi voimissaan, voi vainolaisen hurmehella peittää maan".

Tietokirjailija Petri Merenlahti luonnehtii työväenlauluja henkisiksi vintage-asusteiksi "meille, jotka pidämme yhteiskunnallisuuden estetiikasta".

Yhteiskunnallisten ongelmien käsittely laulaen, jonkin teoreettisen mallin tai ihanteen pohjalta, on jo ajatuksenakin naurettava, tyrmää esseisti Antti Nylén – se on "kännisen keksintöä, ja sopii siksi erityisen hyvin vapunviettoon".

Yritysvalmentaja Jari Sarasvuo näkee 1970-luvun poliittisissa lauluissa viihteellisen yhdistelmän typeryyttä, intohimoa ja lahjakkuutta.

"Meillä ainakin soitellaan asiakkaiden kanssa Kristiina Halkolaa, imitoidaan ja naureskellaan myötätuntoisesti."

HS-raati on toimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi