HS-raati arvostaa 2000-luvun kulttuuria

Päättyvä vuosikymmen oli suomalaiselle kulttuurille hyvää aikaa, uskoo 59 prosenttia HS-raadin vastaajista.

Hieman alle kolmannes ei pidä 2000-luvun alkua kulttuurin kannalta häävinä.

Kulttuuria tuotettiin enemmän kuin koskaan, sen julkinen tuki oli suurempi kuin koskaan, ja taide levisi laajemmalle yleisölle kuin koskaan, luettelee kirjailija Kaari Utrio.

"2000-lukua tullaan muistelemaan viimeisinä onnen päivinä, jolloin taiteilijoilla oli sekä arvostus että tekijänoikeudet."

Kulttuuri on pirstaloitunut, ja sen vuoksi monipuolistunut, iloitsee toimittaja Minna Lindgren. Kun kaupallinen viihde on sysännyt kulttuurin marginaaliin, kuluttaja voi etsiä ja valita suosikkinsa kustantajien, kaupan ja median häiritsemättä.

Taide on monimuotoistunut vanhan päättäjäkaartin jäätyä eläkkelle, ja yksityinen taiteen rahoitus on hyväksytty, kiittää kuvataiteilija Osmo Rauhala.

"Ajatus taiteilijasta valtion työläisenä muuttui."

2000-luku on ollut suomalaisen kulttuurin oikean ja todellisen kansainvälistymisen aikaa, toteaa kuraattori Timo Valjakka. Hän ylistää erityisesti kulttuuriviennin onnistumista, esimerkkeinä Eija-Liisa Ahtila, Nightwish, Aki Kaurismäki, Esa-Pekka Salonen ja Kaija Saariaho.

"Kristian Smeds on tehnyt suomalaista teatteria edes jollain lailla Euroopassa tunnetuksi. Sofi Oksanen on tehnyt hienon kansainvälisen läpimurron", jatkaa ohjaaja Taru Mäkelä.

Helsinki School synnytti kansainvälisen kiinnostuksen Suomen valokuvataiteeseen, toteaa professori Merja Salo.

Suomalaisessa arkkitehtuurissa vuosikymmen oli parhaimpia kausia 1950-luvun jälkeen, arvioi arkkitehti Harri Hautajärvi. Hänestä kauden valioihin kuuluvat Lahden Sibeliustalo, Merikeskus Vellamo Kotkassa sekä Turun, Rauman ja Lohjan uudet kirjastot.

Enemmän Suomeen on noussut kauppakeskuksia ja jättibensiinipisteitä, kommentoi professori Laura Kolbe.

"2000-luku on huipentanut sen, mikä 60-luvulla alkoi: kulttuurin populääri- ja matalavirtaukset voittivat korkeakulttuurin."

Suomalainen taide näyttää kesyyntyneen, valittaa suomentaja Jukka Mallinen.

"Sellaisia rohkeita, väkivahvoja irtiottoja, jotka kohottivat kulttuuria 1950–1980-luvuilla, ei tunnu enää syntyvän."

Kuvataiteesta on tullut sisäsiistiä, valittaa tutkija Annamari Vänskä. "Missä ovat tiukat poliittiset kannanotot ja huoli ilmastoasioista?"

Teatterissa elettiin professori Yrjö Juhani Renvallin mielestä määrää, markkinalaatua ja kepeyttä korostava "minäminä-vuosikymmen".

Suomalaisesta kaunokirjallisuudesta puuttuu omaleimainen ajattelu, kritisoi toimittaja Katja Boxberg.

"Kirjallisuutta leimaa näköalattomuus, historiattomuus, henkinen laiskuus, ennalta-arvattavuus ja kunnianhimon puute."

Kulttuurin ilmapiiri on muuttunut tylymmäksi ja vähemmän suvaitsevaksi, pahoittelee päätoimittaja Jarmo Papinniemi.

"Kilpaileminen on korostunut, ja kulttuurin laatua mitataan entistä innokkaammin euroilla ja katsojamäärillä."

Kulttuurintekijöiden välille on syntynyt jako A- ja B-kategoriaan, suree kirjailija Anja Snellman.

"Farmille passitettujen on ajatuksineen ja teoksineen vaikeampi päästä esille suomalaisessa kulttuurimediassa kuin porukoiden Titanicin pelastusveneeseen."

Teknokratia on hallinnut 2000-lukua, luonnehtii yritysjohtaja Ami Hasan. "Mitään kulttuurin kultakautta tämä ei ole ollut, ilmapiiri on ollut ennemminkin tukahduttava kuin kannustava."

Kirjailija Juha Seppälä vertaa brändäämisen ja markkinointikonseptien leimaamaa kulttuurin kehitystä ilmastonmuutokseen.

"Jätämme lapsillemme lämmenneen maailman, jossa kaikki lukevat Dan Brownia ja katsovat Avataria."

HS-raati on toimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi