HS-raati ei suitsisi tv-tarjontaa

HS-raadin vastaajista 47 prosenttia on sitä mieltä, ettei tv-ohjelmien sisältöä tarvitse valvoa nykyistä tarkemmin. Päinvastaiselle kannalle kallistuu 42 prosenttia vastaajista.

Keskustelu tv-kanavien ohjelmasisällöistä on vilkastumassa, sillä suurimpien kaupallisten kanavien nykyiset toimiluvat umpeutuvat elokuun 2010 lopussa. Uudet toimiluvat julistetaan haettaviksi lähiaikoina.

Kanavien nykyisissä toimiluvissa on eri ohjelmatyyppejä ja niiden laatua koskevia velvoitteita, mutta käytännössä viranomaiset eivät ole valvoneet niiden toteutumista kovin tarkasti (HS 27. 8.).

"Lupaehdot ovat enimmäkseen pelkkää hurskastelua", arvioi ohjaaja Atro Kahiluoto. "Tietysti voi aina toivoa, että niillä jotain merkitystä on."

Kolumnisti Kirsi Piha ei innostu siitä, että poliitikot ja virkamiehet määrittelevät kaupallisille kanaville ohjelmasisältöjä. "Voitaisiinko jo myöntää, että tämä on pitkään ollut pelkkää sanahelinää eikä sen valvominen ole edes tarkoituksenmukaista?"

Valtio ei voi nykyisin ottaa oikeudekseen määritellä, mikä on laadukasta ja mikä niin kelvotonta, ettei sitä pitäisi lainkaan esittää, toteaa historiantutkija Mirkka Lappalainen.

"Historia tarjoaa lukuisia esimerkkejä siitä, miten poliittisesti epämiellyttäviä kirjoja tai tv- ja radio-ohjelmia on kielletty niiden moraaliseen ala-arvoisuuteen vedoten."

"Vaikka ohjelmisto on täynnä käsittämätöntä myötähäpeää synnyttävää kuonaa, valvonnasta on vain lyhyt matka sensuuriin", pohtii kirjailija Elina Hirvonen.

Professori Juha Sihvolan korvissa valvonta on ruma sana, josta tulee mieleen George Orwell, Itä-Saksa ja reaalisosialismi.

Tekninen kehitys tekee tv-tarjonnan valvonnasta vaikeaa, arvioi professori Kari Enqvist. "Televisiotoiminnan siirtyessä yhä enemmän internetiin radiotaajuuksien lukumäärä käy epäoleelliseksi, ja tätä kautta myös tekosyy valtion holhoukseen on poistumassa."

Toisaalta markkinamekanismien uskotaan johtavan viranomaisvalvontaa parempaan tulokseen. "Markkinat pitävät huolen itsestään ja katsojat äänestävät kaukosäätimellä", kiteyttää kuraattori Timo Valjakka.

Toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälän mielestä surkein ja laaduttomin sisältö jää lopulta vaille katsojia, tai ainakin ilman rahoitusta.

Elämän ei pitäisi olla markkinamääritteistä, opponoi professori Mikko Lehtonen. "Jos laadunvalvonta jätetään yksittäisille toimijoille, katoaa taas yksi mahdollisuus määritellä yhdessä sitä, mikä on yhteiskunnassa mahdollista ja toivottavaa."

"Nykyään on kait elitististä epäillä, etteikö suihinoton suora esittäminen tv-laboratoriosta edistäisi audiovisuaalista kulttuuria", lataa kirjailija Juha Seppälä. "Mutta jos ohjelmiston annettaisiin kehittyä vapaasti kuin markkinat, emme näkisi kohta muuta kuin tissejä, täysillä tutkaan, maailman pienintä penistä ja urheilua."

Kanavat kokeilevat toimilupiensa rajoja tai eivät välitä niistä, koska tietävät välttyvänsä rangaistuksilta, pohtii mediatutkija Juha Herkman. Hän kaipaa sekä lupaehtojen päivittämistä että niiden parempaa valvontaa.

Museonjohtaja Juha Kuisma ehdottaa, että ala valvoisi itse sisältöjensä laatua Julkisen sanan neuvoston ja Lakimiesliiton tyyliin. "Selvää kuitenkin on, että juuri shittiä suoltavat kanavat eivät sellaiseen suostu, koska huonosta sisällöstä ei rangaista, vaan palkitaan rahallisesti mainostulojen muodossa."

Myös tutkija Leena-Maija Rossi toivoo kanavilta itsesäätelyä. Hän pitää kuitenkin hyvänä asiana sitä, että provokatiiviset ohjelmat synnyttävät kritiikkiä ja osoittavat näin katsojien olevan valppaita.

Yhteiskunta valvoo vähemmän haitallisiakin asioita kuin tv-kanavien tarjonta, painottaa Six Degrees -lehden päätoimittaja Alexis Kouros.

Lähetystaajuudet ovat kirjailija Olli Jalosen mielestä kansallispuistoihin rinnastettava luonnonvara. "Eihän kansallispuistoihinkaan anneta perustaa uraanikaivoksia tai bordelleja noin vain."

HS-raati on Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi