HS-raati kaipaa purevaa poliittista satiiria

Poliitikkoja ei kohdella suomalaisessa tv-satiirissa liian ilkeästi, sanoo kolme neljästä HS-raadin vastaajasta. Tarpeettoman ilkeänä nykysatiiria pitää 6 prosenttia vastaajista.

Kysymyksen taustalla on TV1:n sarja Presidentin kanslia, jolle on vaadittu jälleen suitsia viime lauantaina esitetyn, puhemies Sauli Niinistöä, tämän ikää ja tuoretta avioliittoa repostelleen jakson jälkeen.

"Satiiri on liioittelun ja kärjistämisen kuningaslaji, ja näitä molempia hyveitä Presidentin kanslia ylläpitää", sanoo kirjailija Olli Jalonen. Hänen mielestään tv-satiiri suututtaa, koska siihen ei ole Suomessa totuttu, toisin kuin poliittisiin pilapiirroksiin.

Poliittinen satiiri perustuu liioitteluun. Muutenkin komiikassa on aina uhri, muistuttaa stand up -koomikko Lotta Backlund.

"Tietenkään kukaan ei oikeasti ohjelman katsottuaan nyt luule, että Niinistö käyttää vaippoja ja että Jenni Haukio on lukiolainen, mutta onhan heillä för helvete 30 vuotta ikäeroa."

"Jos eduskunnan puhemiehen pilkkaaminen herättää poliitikoissa ja kansalaisissa syvää tuohtumusta, ehkä erityisesti silloin puhemiehen tuoli juuri kaipaakin ravistelua", pohtii Ylioppilaslehden päätoimittaja Veera Luoma-aho.

Suomalainen poliittinen satiiri on ollut suoranainen oksymoron, mahdoton yhdistelmä, luonnehtii mediatutkija Juha Herkman.

"Itse valtiaista tuli lähinnä lastenohjelma, eikä Uutisvuodossa juuri vakavasti politiikkaa satirisoida."

Suomessa ei ole ollut poliittista satiiria sitten 80-luvun Hukkaputken ja 90-luvun Iltalypsyn, väittää visuaalisen kulttuurin tutkija Annamari Vänskä.

"Turhan helposti käy niin, että satiirin kärki hiipuu ohjelman ikääntyessä ja se kääntyy pönkittämään vallitsevia rakenteita", toteaa ohjaaja Fiikka Forsman. Esimerkiksi Uutisvuodosta on tullut poliitikkojen pr-foorumi, hän tuumii.

Useimmat poliitikot kärsivät siitä, etteivät he pääse pilkattaviksi edes keskinkertaiseen satiiriin, huomauttaa kirjailija Juha Seppälä.

Vallalla on hintansa, johon julkinen irvailu kuuluu, arvioi kirjailija Kaari Utrio. "Joka ei sitä ole valmis maksamaan, pysyköön poissa valtapelistä."

Poliittinen satiiri saisi olla nykyistä julkeampaa, sanoo professori Teivo Teivainen. "Purevan satiirin yleistyminen auttaisi vaalimaan elinvoimaista demokraattista kulttuuria."

Hormonimyrskyihin kiinnittyvässä juoruilusatiirissa on riskinsä. Eliitin makuu- ja ulkohuoneisiin tirkistely kääntää huomion pois poliittisista ideologioista ja yhteiskunnallisista merkityksistä, pahoittelee suomentaja Jukka Mallinen.

"Ylilyönnitkin pikemminkin etäännyttävät pilkan kohdetta pilkasta kuin tahraavat hänen persoonaansa", huomioi Tanssi-lehden päätoimittaja Minna Tawast.

Hyvä poliitikko ilahtuu itseensä kohdistuvasta satiirista, sanoo professori Juha Sihvola.

"Voisikohan närkästymisen teeskentely olla jonkinlainen poliittinen taktiikka", arvuuttelee professori Martti Koskenniemi.

Poliittisen satiirin ongelma on tietämättömyys sisäpiirien toiminnasta, arvioi ohjaaja Virpi Suutari. "Tiedon puutteessa turvaudutaan usein pintailmiöille ilkeilyyn."

Kun politiikka on ollut haudanvakavaa kansakunnan kohtalonkysymysten ratkomista, Suomessa ei ole ollut löysää tilaa rakentaa ironista, särmikästä ja karnevalistista suhdetta poliitikkoihin, selittää professori Laura Kolbe. Siksi satiirikaan ei tavoita "eurooppalaisen kulttuurin burleskeja, monimerkityksisiä sävyjä" ja sortuu pikkunokkelaan piikittelyyn.

"Poliittisen satiirin tärkein tehtävä olisi paljastaa vallankäytön ja propagandan mekanismeja, ei vallankäyttäjien genitaalialueen toimintoja", linjaa kirjailija Sirpa Kähkönen.

Kukaan ei ole antanut Yleisradiolle oikeutta pilkata ihmisiä, jyrähtää arkkiatri Risto Pelkonen.

Toimittaja Max Arhippainen kaipaa ilkeyden rinnalle hauskuutta. Sen puuttuminen saattaa johtaa poliittisesta satiirista luopumiseen, hän pelkää.

Poliitikon yksityiselämä sopii pilan aiheeksi, kun ylittää yhteiskunnalliselta merkittävyydeltään jonkinlaisen "kuroskynnyksen", aprikoi semiootikko Vaula Norrena.

"Ehkä ylipäänsä yhteiskunnassa pitäisi miettiä, kuinka kohdellaan toinen toistamme. Myös julkisuudessa", ehdottaa kolumnisti Kirsi Piha.

HS-raati on Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi