HS-raati kiertää Madonnan kaukaa

Suomen paras kesätapahtuma on Nastolan rautalankafestarit, sanoo suomentaja Jukka Mallinen oman "tekopitäjänsä" kulttuuriylpeydestä.

"Siellä tungeksivat kuusikymppiset nilkkasukkamissit ja lättähatut, ja 1960-luvun amerikkalaiset avodollarihymyt pysäköidään suoraan lavan viereen."

Myös museonjohtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén vetää avoimesti kotiinpäin: hän suosittelee Helsingin kaupungin taidemuseon Suuntana surrealismi -näyttelyä Tennispalatsissa.

"Tällaista teoskavalkadia ei kovin usein Suomessa nähdä. No, ei kyllä nähdä Madonnaakaan."

Sarjakuvataiteilija Ville Rannan mielestä Madonnan suurkonsertti on täysin triviaali ja merkityksetön tapahtuma verrattuna Sodankylän elokuvajuhliin tai Kuhmon kamarimusiikkifestivaaleihin.

"Suomi on täynnä kulttuuritapahtumia. Olemme siis onnellisesti tilanteessa, jossa edes Helsingin Sanomat ei voi väittää tietävänsä, mikä on kesän paras kulttuuritapahtuma", Ranta sanoo.

Tampereen teatterikesä on professori Yrjö Juhani Renvallin suosikki. Hän on huomannut, että monet kesäfestivaalit ovat "nelikymppisiä".

"Olisiko niin, että keskioluen vapauttaminen vapautti samalla suuret massat kulkemaan kulttuurinjanonsa perässä", hän pohtii.

Professori Laura Kolbe valitsee parhaiksi kesätapahtumiksi Helsingin juhlaviikot ja sen "vastakohdan" Sysmän suvisoiton, jossa musiikkia kuullaan ladoissa, kartanoissa ja tanssilavoilla.

"Sysmän Suvisoitto on mallikas esimerkki siitä, miten osaavat ja innostuneet taiteelliset johtajat osaavat hienosti hyödyntää paikallista maaseutukulttuuria."

Kirjailija Kaari Utrion mukaan tosisuomalainen kulttuurikokemus löytyy Vanhan kirjallisuuden päiviltä Sastamalasta.

"[Ne] keräävät vuosittain kymmenisen tuhatta todellista kirjallisuuden ystävää kuuntelemaan uuvuttavia seminaareja, jossa ei anneta pätkääkään periksi pilipalille", Utrio sanoo.

Tuusulanjärven kamarimusiikkifestivaali on toimittaja Minna Lindgrenin valinta, koska mukana ovat keskeiset humanitääriset järjestöt ja "monenlaista eturivin marginaalimusiikkia yhdistettynä haastavaan auttamisen teemaan".

Kesän parasta kulttuuritapahtumaa ei valitettavasti vielä järjestetä, toteaa kuvataiteilija Silja Rantanen.

"Siinä suomalaisten talotehtaiden johto lukittaisiin professori Riitta Nikulan kanssa viikoksi Niemelän torppaan Helsingin Seurasaaressa."

Professori Teivo Teivainen hehkuttaa arkkitehtonisten tilojen sijasta ulkoilmaa sekä Pax-festivaalin esiintyjiä ja tapahtumapaikkaa.

"Alppipuisto on Pohjois-Euroopan paras pussikaljakeidas", Teivainen tietää.

Myös musiikista on erilaisia näkemyksiä festivaalien täyttämänä kesänä.

"Kansainvälisesti ajatellen kovatasoisinta suomalaista musiikkia saattaa hevin sijaan olla niin sanottu tanssimusiikki", epäilee kuvataiteilija Nanna Susi. Hän suosittelee lukijoille Lawatansseja Puumalassa.

Kustannuspäällikkö Harri Haanpään mukaan kesän paras kulttuuritapahtuma on kiertää niistä jokainen.

"Jokainen kusesta lainehtiva bajamaja-kylä, jokainen muovi-, pahvi- ja ihmistörppöjen kaatopaikka, jokainen Savonlinna, josta lähtevä melu muistuttaa kiviseinään tunkeutuvan poranterän ääntä."

Moni HS-raadin jäsen pitääkin kesän parhaana kulttuuritapahtumana kirjan lukemista luonnon rauhassa.

Esseisti Antti Nylén tosin viettää hellepäivän mieluummin sisätiloissa, "seurana jonkun vähintään 150 vuotta kuolleena olleen ihmisen kirjoittama kirja, ja mielellään Madonnan niin sanotun konsertin aikana".

Monet myös toteavat, että yhden kesätapahtuman nostaminen muiden ylle on epätoivottavaa luokittelua tai mahdotonta ennustamista.

Jyrkin heistä on professori Kari Uusikylä, jonka mielestä kulttuurissa ei pitäisi langeta yksipuolisten paremmuuslistojen laatimiseen edes leikillään.

"Parasta on se, että Suomi on tulvillaan kulttuuritapahtumia joka makuun. Se kertoo, että Suomi on vielä toistaiseksi sivistynyt kansakunta, josta ahneus ja omahyväinen itsekkyys eivät ole tappaneet ihmisyyttä, tunteita ja ihmisten yhteisiä iloja."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi