24.1.2008 19:26
Jos HS-raati saisi päättää, nykyisestä tv-lupakäytännöstä luovuttaisiin ja Yleisradion toimintaa alettaisiin rahoittaa suoraan valtion budjetista.
Suoraa budjettirahoitusta kannatti 36 prosenttia vastaajista. Tv-maksujen perinnän tehostamista piti parhaana vaihtoehtona 14 prosenttia ja Ylen kanavien saattamista digisovittimen maksukortin taakse 12 prosenttia vastaajista. Lisätulojen hakeminen mainoksista sai vain 7 prosentin kannatuksen. Yli neljännes vastaajista yhdisteli esillä olleita vaihtoehtoja tai haki ratkaisuja kokonaan uudelta pohjalta.
Mainosten tuomiseen Ylen kanaville raati suhtautuu selvästi penseämmin kuin Yleisradion hallintoneuvosto. Yli 70 prosenttia hallintoneuvoston jäsenistä piti viime sunnuntaina Aamulehdessä mahdollisena, että mainosaikaa myytäisiin Ylen kanavilta ainakin urheilukilpailujen ja muiden suurtapahtumien yhteydessä.
"Mainosrahalla olisi laadun kannalta kaamea vaikutus ja sen rajaaminen 'suurtapahtumiin' on loogisesti ja eettisesti kestämätön ajatus", arvioi kirjailija Juha Siltanen.
Professori Jaakko Hämeen-Anttilan mielestä mainosmyynnin lisääminen merkitsisi television siirtymistä yhä vahvemmin liike-elämän valvontaan. Paine tuottaa mainoksiin sopivia ohjelmia kasvaisi, vaikka mainonta pyrittäisiinkin – ainakin aluksi – rajaamaan vain tiettyihin suurtapahtumiin.
Kirjailija Olli Jalonen hyväksyy mainokset kalliiden urheilulähetysten yhteydessä.
"Se lisäisi tasa-arvoa, koska maksutelevision lukkojen taakse jää tulevina vuosina yhä isompi osa urheilulähetyksistä."
Professori Laura Kolbe sallisi kaikki rahoituskeinot, myös sponsoroitut ohjelmat.
"Joulupukin lähtö maailmalle, Linnan juhlat, vaalit, presidentin uudenvuodenpuhe saattaisivat myös kiinnostaa mainostajia", pohtii professori Yrjö Juhani Renvall.
Tv-luvan korvaaminen digisovittimen maksukorttipaikkaan pantavalla maksukortilla ei herättänyt suurta innostusta, mutta jotkut olivat kiinnostuneita siitäkin.
"Käytetään kontrollikeinoa kun sellainen on", järkeilee Valtion taidemuseon ylijohtaja Risto Ruohonen.
"Kun tv-lupatarkastajan virka lakkautetaan, oven uskaltaa taas avata", sanoo muusikko Tommi Liimatta.
Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi ei lämpene ajatukselle. "Ylimääräinen maksukortti mutkistaisi lisää ennestäänkin liian monimutkaiseksi tehtyä asiaa, televisio-ohjelmien katselua."
Budjettirahoitukseen siirtymisen ovat julkisuudessa torjuneet muun muassa Yleisradion hallintoneuvoston jäsenet. Raadissa ajatusta vastustaa selväsanaisimmin TV2:n tuottaja ja toimittaja Timo Harakka.
"Valtion budjettirahoitus tappaisi Ylen sananvapauden. Olisi rikos ja skandaali heittää Yle poliittisten intohimojen sekä kulloisenkin hallituksen mieltymysten armoille, kiristettäväksi ja kuristettavaksi."
Myös mediatutkija Juha Herkman pelkää, että budjettirahoitus sitoisi Yleä liikaa poliittisiin peleihin ja kansantalouden suhdannevaihteluihin.
Kirjailija Anja Snellman suhtautuu budjettirahoituksen uhkaan rauhallisemmin. Hän kysyy, onko pelko poliitikkojen valvonnasta pahempi peikko kuin markkinavoimat.
Ohjaaja Taru Mäkelä pitää budjettirahoitusta ainoana vaihtoehtona, koska muuten "Yle mätänee käsiin".
"Mutta alkaako budjettirahoituksen myötä mädäntyä puolestaan sisältö", hän kysyy.
"Budjettirahoituksesta on tehty mörkö, vaikka se olisi kaikkein yksinkertaisin vaihtoehto", pohtii professori Ullamaija Kivikuru. "Ylen tulee keskittyä ohjelmien tuottamiseen eikä rahankeruuseen."
Kapellimestari Atso Almila huomauttaa, ettei taidelaitoksia ja kirjastojakaan pidetä epäitsenäisinä, vaikka niitä rahoitetaan julkisista varoista.
"Pyörittäähän valtio myös oopperaa, vaikka sitä katsoo huomattavasti pienempi prosentti suomalaisista", huomauttaa kuvataitelija Kaarina Kaikkonen.
Monet miettivät keinoja, joilla Yleisradio ei joutuisi budjettirahoituksessa poliittisten tai taloudellisten suhdanteiden armoille. "Ei muuta kuin laki Yleisradion kiinteästä budjettiosuudesta vireille!" kannustaa kirjailija Jyrki Kiiskinen.
Kustannuspäällikkö Jan Erola ehdottaa katselumaksua, joka perittäisiin kirkollisveron tapaan verotuksen yhteydessä.
"Yle-maksu olisi tosin kaikille pakollinen, sillä käytännössä kaikki veronmaksajat nauttivat jollain tapaa Ylen palveluista. Ja jotka eivät nauti, heidän tulisi, valistuksellisista syistä."
Ilkan päätoimittaja Matti Kalliokoski panisi eduskunnan päättämään vaalikaudeksi kerrallaan kiinteistöveron korotuksesta, joka ohjattaisiin Yleisradion rahoittamiseen. Korvamerkitty raha antaisi myös Ylelle mahdollisuuden laatia strategiansa ennakkoon.
Kirjailija Tuomas Kyrö myisi urheiluselostaja Bror-Erik Walleniuksen "valtavalla siirtosummalla kilpaileville kanaville".
Jotkut raadin jäsenet tasapainottaisivat Ylen taloutta karsimalla ohjelmia ja kuluja.
Diakonia-ammattikorkeakoulun yksikönjohtaja Heikki Hiilamo uskoo, että Yle tuottaa liian paljon ohjelmaa alueilla, joita kaupallisetkin kanavat hoitavat: viihdettä, draamaa, elokuvia ja urheilua. Hänen mielestään Ylen pitäisi keskittyä korkealaatuiseen ajankohtaisjournalismiin ja uutisiin sekä kulttuuri-, opetus- ja tiedeohjelmiin
"Kokonaisuutena ainakin tv-puolella tarjontaa voisi supistaa huomattavasti sellaisessa tarjonnassa, jota kaupalliset toimijat tuottavat. Olisi syytä tutkia mahdollisuutta yksityistää TV2."
Julkisen palvelun tehtävän määrittelyä kaipaa myös kirjailija Elina Hirvonen.
"Vielä enemmän kuin uusia rahoituskeinoja, Yle kaipaa rankkaa priorisointia sen suhteen, millaisia ohjelmia rahoilla tehdään."
Kolumnisti Kirsi Pihan mielestä julkiseen palveluun kuuluu muutakin kuin uutiset, ajankohtaisohjelmat ja dokumentit. "Pitäisi myös pystyä määrittelemään, mitä on julkisen palvelun viihde."
Tv-katselun vähentyminen ei ole kuvataiteilija Silja Rantasen mielestä pelottavaa.
"Kehityksen suunta voitaisiin hyväksyä ja tehdä vähemmän televisio-ohjelmia", Rantanen pohtii. "Taloudellisten ongelmien muuan ratkaisu on kuluttaa sen verran kuin on varoja."
HS-raati on Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.
Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi