VIISAITA VASTAUKSIA VAIKEISIIN KYSYMYKSIIN

HS-raati ottaisi yksityiset sijoittajat rakentamaan Musiikkitaloa

Kuusikymmentäkolme prosenttia HS-raadin vastaajista ottaisi yksityiset sijoittajat mukaan Musiikkitalon osakkaiksi sen jälkeen, kun Yleisradio vetäytyi hankkeesta viime perjantaina. 27 prosenttia vastustaa sijoittajien osakkuutta, kymmenesosa vastaajista ei ottanut asiaan kantaa.

Monet eivät nähneet suurta eroa siinä, ovatko Musiikkitalon omistajat yksityisiä vai julkisen vallan edustajia.

"Yksityinen raha pyörittää jo nytkin taide-elämäämme huomattavalla panoksella", huomauttaa kuvataiteilija Kaarina Kaikkonen. Hän muistuttaa esimerkiksi Suomen Kulttuurirahaston varojen yksityisestä alkuperästä ja siitä, että muun muassa nykytaiteen museota Kiasmaa tuetaan sponsorivaroin. Myös monet taidepalkinnot rahoitetaan yksityisesti.

Kiasman johtaja Berndt Arell huomauttaa, ettei julkinen valtakaan toimi vuokraisäntänä filantrooppisesti voittoa tavoittelematta. Valtion Senaatti-kiinteistöille tilivelvolliset organisaatiotkaan eivät voi neuvotella vuokrien suuruudesta.

Myös Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn muistuttaa Senaatti-kiinteistöjen tuottotavoitteista, jotka näkyvät yliopistorakennustenkin vuokrissa.

"Minusta on täysin luonnollista hakea yksityistä rahoitusta Musiikkitalolle paitsi lahjoituksina myös normaalina liiketoimintana", Krohn sanoo.

Krohn on jo aiemmin ehdottanut, että Musiikkitalon istuimiin myytäisiin kuparilaatalla merkittyjä kylttejä, joissa on lahjoittajan nimi.

"Miksi yksityinen voittoa tavoitteleva sijoittaja olisi huono vaihtoehto? En ole huomannut, että esimerkiksi Hartwall olisi merkittävästi muuttanut jääkiekon pelaamisen tasoa tai sääntöjä", toteaa Kirsi Piha Pasilan Areenaan viitaten.

Taiteen mesenaatit ovat perinteisesti siivittäneet suomalaisen kulttuurin nousua, sanoo Suomen historian professori Laura Kolbe.

"Viime vuosikymmenten valtiollistuminen on syönyt yhteistä vastuuntunnetta. Kun kulttuuri ja siihen liittyvät palvelut siirrettiin verovaroin hoidettaviksi, menetettiin yhteisöllisyydessä. Kulttuuri etääntyi 'meistä', siitä tuli 'niiden juttu': valtion, kunnan, julkisen sektorin omaisuutta. Totuimme ajatukseen, että virkamiehet hoitavat kulttuuria."

"Suomalaista kulttuuria ja kulttuuri-identiteettiä ei olisi voitu rakentaa ilman yksityistä pääomaa", toteaa Helsingin taidemuseon johtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén.

Tulevaisuudentutkimuksen professori Markku Wilenius pahoittelee, ettei Suomessa ole enää Maire Gullichsenin ja Amos Anderssonin kaltaisia merkittäviä kulttuurimesenaatteja, vaikka rahaa on nyt ennennäkemättömän paljon.

"Nythän hallitus on esittänyt tieteen, taiteen tai suomalaisen kulttuuriperinteen tukemiseksi annettujen lahjoitusten vähennyskelpoisuuden ylärajaa korotettavaksi 50 000 euroon. Se ei riitä, vaan katto pitäisi poistaa kokonaan."

Tanssi-lehden päätoimittajan Minna Tawastin mielestä useiden julkisin varoin ylläpidettävien kulttuuri-instituutioiden taloudelliset ongelmat kertovat nykyisen mallin uudistumistarpeesta.

Samoilla linjoilla on historiantutkija Markku Ruotsila.

"Jos kulttuurintuottajat eivät katso voivansa toimia yhdessä voittoa tavoittelevien rahoittajien kanssa, pian heistä tulee täydellisesti valtiosta riippuvaisia, ja se, jos jokin, tukahduttaa luovuuden."

Kirjailija Kaari Utrion mielestä helsinkiläistä kulttuurirakentamista ei tarvitse rahoittaa muun Suomen verovaroilla. Hän pitää yksityisen rahoituksen hankkimista Musiikkitalolle täysin luonnollisena.

"Olen kuunnellut eri puolilla maailmaa suurenmoisia konsertteja saleissa ja rakennuksissa, jotka on nimetty milloin minkin lahjoittajan mukaan. En tiedä, onko lahjoittaja tai hänen edustajansa määrännyt musiikin laadun ja esityksen tason. Korkea se on ainakin ollut."

Museonjohtaja Juha Kuisma näkee Musiikkitalon osana kansallista monumentaalikeskusta, jota tehdään sadoiksi vuosiksi. "Siitä näkökulmasta valtion yksinkertaisesti pitäisi kaivaa kuvettaan ja hoitaa lisärahoitus Ylen sijasta."

Professori Jaakko Hämeen-Anttila pitää kulttuurin sponsoroinnin ongelmana sitä, että se kohdentuu valmiiksi muodissa oleviin ilmiöihin, jotka tuovat sponsorille näkyvyyttä.

Kuvataiteilija Silja Rantanen katsoo jo Musiikkitalon aiempien rakennuspäätösten merkinneen, ettei talon sijaintipaikasta voi tulla "demokraattista vapaa-aluetta".

"Jos rahoittajaksi tämän lisäksi hyväksytään voittoa tavoitteleva yritys, on selvää, että paikan avoimuus häviää lopullisesti."

Kirjailija Jaana Airaksinen uskoo Musiikkitalon toiminnan kaupallistuvan helposti läpikotaisin, koska kiinteistösijoittajan tuotto-odotukset Helsingin ytimessä sijaitsevalle sijoitukselle ovat kovat.

"On helppo nähdä, miten kokeileville musiikki- ja tanssiryhmille käy huippuunsa viritettyjen neliötuottovaatimusten puristuksessa."

Hyvinvointivaltion keventäminen ei välttämättä jää kulttuuriin, huomauttaa viestinnän tutkija Anu Kantola.

Hän pelkää, että yksityisen kiinteistösijoittajan voitontavoittelu alkaa hallita Musiikkitalon käyttöä ja täyttää ohjelmiston "kermakaramelleilla ja viihteellä".

"Niitäkin voi joukossa olla, kuten Finlandia-talollakin, mutta se ei saisi estää myös kokeilevampaa konsertointia."

Ohjaaja Katariina Nummista huolestuttaa trendi, jossa julkiselle vallalle kuuluneet tehtävät siirtyvät yksityisille mesenaateille.

"Mikä on sen kehityksen päätepiste? Sponsoroitu musiikkitalo, sponsoroitu teatteri, sponsoroidut koulukirjat, sponsoroitu sairaanhoitaja, nimikkopäiväkoti?"

HS-raati on Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi