HS-raati patistaa vasemmistoa järeisiin uudistuksiin

HS-raadissa 64 prosentin enemmistö uskoo, että vasemmisto kykenee uudistamaan toimintatapojaan ja politiikkansa sisältöä. Epäuskoisesti uudistumiseen suhtautuu 31 prosenttia vastaajista.

Uudistumiselle ei juuri nähdä vaihtoehtoja. Useimpien vastaajien mielestä vasemmistossa tarvitaan nyt järeitä muutoksia.

Vasemmisto on ukkoutunut sanan kaikissa merkityksissä ja jäänyt ammattijärjestöjen panttivangiksi, katsoo kirjailija Leena Lehtolainen. "Kun katsoo demarien Forssan puolueohjelmaa vuodelta 1903, huomaa, että osa tavoitteista saavutettiin, mutta nyt niistä ollaan jälleen luopumassa."

Vasemmistolaisuus ei ole kyennyt muuntumaan köyhyyden, työn ja epätasa-arvoisuuden uusiin muotoihin, tiivistää ohjaaja Fiikka Forsman.

"Materialismi ei enää riitä arvopohjaksi, eikä etujen lisääminen ja turvaaminen sisällöksi", pohdiskelee muusikko A. W. Yrjänä.

Viestinnän tutkija Anu Kantola muistuttaa vasemmistopuolueiden olleen avainasemassa, kun markkinoita vapautettiin 1990-luvulla. Yhteisiä etujaan ajanut herrojen ja duunarien koalitio jätti tuolloin ulkopuolelle ja poliittisesti kodittomaksi naisvaltaisen julkisen sektorin työntekijät ja nuoret silpputyöläiset.

"Itse asiassa poliittisessa kentässä on tapahtunut jako puolueiden sisällä, jokaisessa puolueessa on omat oikeistolaisensa ja vasemmistolaisensa, kovat ja pehmot."

Uudistusten pitäisi yltää vaalikoneiston rasvaamista ja ääntenkeruuta syvemmälle, sanoo johtaja Pirjo Hiidenmaa Suomen Akatemiasta. "Vappumarsseista luopuminen ei varmaankaan riitä tähän uudistumiseen."

Vappumarssit ja Kansainvälisen laulaminen ovat 1800-luvun kummallisia jäänteitä ja kliseitä, joista on tullut vasemmistolle taakka, pohtii Arkkitehti-lehden päätoimittaja Harri Hautajärvi.

"Auttaisiko vasemmistoa, jos se lopettaisi kaikki vanhat puolueensa kokonaan ja aloittaisi uudestaan, alusta", kysyy Journalistin päätoimittaja Johanna Korhonen.

Vasemmisto kykenee uudistumaan, jos se pystyy tekemään riittävän hajuraon perinteiseen vasemmistolaisuuteen, miettii kirjailija Juha Seppälä.

"Jos se siihen pystyy, kiertyykö se vasempaan vai oikeaan ja päätyykö se työpaikkojen perässä Kiinaan, jossa vanhasta vasemmistosta tuli uusi oikeisto?"

Onko uudistunut vasemmisto vähemmän vasemmistolainen kuin vanha, pohtii Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava. Hänen mielestään samojen peruskysymysten äärellä ovat kaikki pitkäikäiset organisaatiot, kuten kirkko – ja pian ehkä vihreä liikekin.

"Niiden täytyy pohtia, miten paljon periaatteet venyvät uusissa olosuhteissa ja kuinka paljon aatteellisuutta mukavuudenhaluisilta ihmisiltä voi vaatia."

"Vasemmisto uudistuu koko ajan kohti oikeistoa, vaivatta, vastuksetta", näkee kirjailija Tuomas Kyrö. "Tanssii suurpääoman kanssa -kilpailu hakee jatkuvasti uusia kisaajia."

Vasemmisto on metafora, joka on syntynyt valistuksen aikaisen Ranskan kansalliskonventin istumapaikkajärjestyksen pohjalta, pohtii professori Heikki Patomäki. Hänen mielestään vasemmiston voi nykyäänkin määritellä vain yleisten arvojen ja asenteiden perusteella, ei minkään konkreettisen ohjelman pohjalta.

Kahtiajako vasemmistoon ja oikeistoon on aikansa elänyt, uskoo tulevaisuudentutkija Markku Wilenius. "Suurin ongelma on siinä, että pidetään yllä vanhaa uskomusjärjestelmää, johon kukaan ei enää usko."

Mitataanko uudistumista sillä, että saadaan kannatus nousuun, kysyy stand up -koomikko Lotta Backlund. "Ehkä tulevaisuudessa jakoa ryhdytään tekemään enemmän liberaali–konservatiivi-akselilla, eikä vain vasemmisto–oikeisto-akselilla."

Kapitalismi on paljon elinvoimaisempi kuin vasemmistolaisuus missään muodossaan, ajattelee sarjakuvataiteilija Ville Ranta.

"Kapitalismilla kun ei ole varsinaista arvomaailmaa, joka voisi törmätä yhteen todellisuuden tai aikakauden kanssa. Kapitalismin ei missään milloinkaan tarvitse uudistua."

Professori Juha Sihvola toivoo vasemmiston kykenevän uudistumaan, muttei tutkijana siihen usko.

"Oikeiston tunteettomat, vastuuttomat ja moraalittomat edustajat tarvitsisivat vastavoimia, mutta vasemmistosta ei siihen ole, niin kauan kuin se hirttää itsensä patavanhoillisen teollisuustyöväen edunvalvontaan ja populistiseen uusliberalismikritiikkiin."

Kymmenen vuotta sitten demokraattisen ja liberaalin, ei-neuvostonostalgisen vasemmiston kehittyminen näytti mahdolliselta, muttei enää, sanoo politiikan tutkija Iivi Anna Masso. "Ilmeisesti vasemmiston luontainen sympatia epä- ja antidemokraattisia liikkeitä ja järjestelmiä kohtaan on yksinkertaisesti liian vahva."

Vasemmiston kriisi kertoo myös demokratian ja politiikan kriisistä, katsoo ohjaaja Atro Kahiluoto.

"Demokratian ja politiikan alue kapenee sitä mukaa kun valtaa siirtyy markkinoille. Ensin näivettyy vasemmisto, sitten perinteinen oikeisto ja kun liberalismi on siirtänyt kaiken oleellisen poliittisen vallan talouselämälle, ei liberalismiakaan enää tarvita."

HS-raati on Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi