HS-raati tuomitsee töhrykampanjan

Luvalliset graffitit halutaan erottaa ilkivallasta

Yli kolme neljästä HS-raadin vastaajasta hylkäisi nollatoleranssin luvattomien graffitien torjuntakeinona. Nollatoleranssia kannattaa 16 prosenttia vastaajista.

Helsingissä nollatoleranssia on vaalinut kymmenen vuotta kestänyt Stop töhryille -kampanja. Sen tavoitteena on poistaa kaikki graffitit heti niiden ilmestyttyä julkisiin tiloihin ja muihin kaupunkikuvassa näkyviin pintoihin. Kaupunki ei ole halunnut perustaa myöskään luvallisia graffitintekopaikkoja.

Nollatoleranssi ei ole oikea tapa suhtautua juuri mihinkään, mitä ihmiset tekevät ilokseen – kunhan he eivät tee hirveyksiä toisilleen – pohtii Parnasson päätoimittaja Jarmo Papinniemi. "Mutta täyskiellon puuttuminen ei tietenkään merkitse kaiken sallimista."

Professori Juha Sihvola pitää nollatoleranssia pelottavana totalitarismina. Hän näkee Stop töhryille -kampanjan johdossa kiilusilmäistä fanaattisuutta ja vaatii kampanjan lakkauttamista sekä sen johtohenkilöiden erottamista.

"Kampanjan linjauksista vastaavan johtajan perustelua asemalleen pelkkänä poliitikkojen antaman tehtävän toteuttajana voidaan hyvin verrata vaikka natsi-Saksan keskitysleirijärjestelmän suunnittelijan Adolf Eichmannin puolustukseen, jonka mukaan hän vain toteutti saamiaan käskyjä", Sihvola yltyy rinnastamaan.

Ohjaaja Atro Kahiluoto sanoo, että kyseessä on "kammottava, gestapomaiset mitat saanut sensuurikampanja".

"Koko kampanjassa tuntuu, että suhteellisuudentaju on hävinnyt", kommentoi stand up -koomikko Lotta Backlund.

Helsinki ei ole nykyään siistimpi kuin kymmenen vuotta sitten, vaan entistä kaupallistuneempi ja yksi-ilmeisempi, pohtii ohjaaja Katariina Numminen. Käsitys julkisesta tilasta näyttää kadonneen.

"Tuntuu kuin ehdoin tahdoin haluttaisiin marginalisoida ja radikalisoida nuorisoa ja vaihtoehtokulttuureja."

"Graffitien tekijät osoittavat kansalaisrohkeutta kyseenalaistaessaan julkisen tilan kapitalististen yhtiöiden yksityisomaisuutena", toteaa visuaalisen kulttuurin tutkija Annamari Vänskä.

Kaupunkikuvaa hallitsevat kaupalliset viestit eivät ole professori Mikko Lehtosen mielestä kovin laadukkaita.

"Olisi mukava nähdä julkisessa tilassa muitakin viestejä kuin se, että joku on kiinnostunut rahoistani", säestää kirjailija Jyrki Kiiskinen.

Valokuvataiteilija Elina Brotherus kelpuuttaisi graffitit värittämään harmaita betonimuureja. "Värejä ei pidä torjua eikä kontrolloida", sanoo koreografi Sanna Kekäläinen.

"Ajatus, ettei graffiittitaidetta saisi olla missään – ilmeisesti ei edes taidemuseoissa – koska taidemuoto sinänsä edustaa pahuutta, menee jo fanatismin puolelle", lausuu tietokirjailija Osmo Soininvaara.

Graffiteille pitäisi ohjaaja Erik Söderblomin mielestä osoittaa tilat siinä missä pysäköinnille, uinnille tai tupakoinnille.

"Näiden luvallisten graffitipaikkojen pitäisi sijaita myös keskeisillä alueilla, oudoilla ja ristiriitaisillakin paikoilla, tavaratalon kyljessä tai julkisen rakennuksen seinustalla."

Graffitit ovat vastakulttuuria, muistuttaa sarjakuvataiteilija Ville Ranta. Hänen mielestään luvalliset graffitintekopaikat ovat pehmososiaalidemokratian keino tappaa elävä kulttuuri.

Myös Helsingin kaupungin taidemuseon johtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén pohtii, sotiiko graffititaiteen osittainenkin virallistaminen sitä radikaalia ja rajoja kokeilevaa asennetta vastaan, josta graffititaide ammentaa elinvoimansa.

"Mitätöityykö tai heikkeneekö graffitikulttuurin taiteellinen ja sosiaalinen merkitys, sen vaihtoehtoisuus ja anarkistinen vetovoima, jos ilmiö virallistetaan ja alistetaan vallitsevan hallinto- ja oikeusjärjestelmän alaisuuteen?"

Arkkitehti Antti Ahlava ehdottaa, että graffiteista tehdään osa koulujen opetusohjelmaa, jolloin graffitien tekemiseen liittyvä jännitys ja kapinallisuus lievenisi.

Toisten omaisuuden luvattoman töhrimisen kieltämisessä pitää olla ehdoton, vaatii Musiikkitalon johtaja Helena Hiilivirta.

"Sitä on turha pyrkiä pehmentämään höpinöillä sanavapauden rajoittamisesta tai arvioilla, kuinka graffitit kaunistaisivat kaupunkikuvaa."

Graffitit edustavat ajallemme tyypillistä itsekkyyttä, sanoo Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava.

"Jos jokainen saa itse määritellä taiteen, se ei voi oikeuttaa ottamaan toisten yksityistä tai yhteistä omaisuutta omaan käyttöön."

Varsinkin lähiöissä graffitit uhkaavat fyysistä turvallisuutta luomalla rumaa, unohdetun ja hylätyn oloista, välinpitämättömyyteen ja piittaamattomuuteen provosoivaa kaupunkitilaa, väittää politiikan tutkija Iivi Anna Masso.

"Ei ole ihme, että monet graffitien puolustajat asuvat itse keskustassa tai vehreillä puutaloalueilla, joissa tätä uhkaavan oloista lähiötunnelmaa ei ole."

HS-raati on Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi