VIISAITA VASTAUKSIA VAIKEISIIN KYSYMYKSIIN

Joulukinkku maittaa HS-raadille

Kinkku kuuluu suomalaiseen joulupöytään, katsoo HS-raadin vastaajien enemmistö. Perinne ei ole heistä vakavasti uhattuna, vaikka sikojen ja muiden tuotantoeläinten oloista on käyty vilkasta väittelyä.

Keskustelu käynnistyi marraskuun lopussa A-studion näytettyä Oikeutta eläimille -yhdistyksen aktivistien salaa suomalaisilla eläintiloilla kuvaamia videoita.

Sikojen ja muiden tuotantoeläinten oloihin toivovat parannusta muutkin kuin ne – vajaa kolmannes – jotka vastasivat kysymykseen kieltävästi. Luomukinkku on raadissa hyvässä huudossa.

"Suomalaista sanontaa toistaen: kinkku kuuluu jouluun niin kuin suutarin sormi sian perseeseen", toteaa kirjailija Juha Seppälä. Hän uskoo nykyisen lainsäädännön takaavan tuotantoeläimille riittävän hyvät olot, vallankin jos lain valvontaa vähän tehostetaan.

"Eettiset syyt eivät mielestäni puolla sitä, että kinkku pitäisi sulkea suomalaisten jouluperinteiden vaihtoehdoista", vastaa Kulttuurirahaston yliasiamies Antti Arjava. "Monet eläinlajit ovat lihansyöjiä ja ihminen kaikkiruokainen."

Kirjailija Kaari Utrion mielestä kotieläinten tehotuotanto ei ole kaunista katseltavaa, mutta miten muuten voitaisiin ruokkia suuret väestömassat.

"Turha kuvitella, että liha olisi tuotettu jotenkin lempeämmin myyttiseen vanhaan hyvään aikaan. Nälkää näkivät sekä ihmiset että eläimet."

"Jos ihminen ei enää syö porsaita, koko lajin olemassaolosta häviää pohja, ja possuja 'vapautetaan' poistamalla ne eläinkunnasta", järkeilee perhetutkija Anna Rotkirch.

Myös tietokirjailija-luennoitsija Osmo Soininvaara katsoo, että lihansyönnistä luopuminen ei toisi sioille parempaa elämää, vaan veisi niiltä elämän kokonaan.

Terveellinen ruokavalio ja eettinen elintarviketuotanto ovat sivistysvaltion kulmakiviä, katsoo museonjohtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén. "Säilöntäaineisiin ja rääkättyihin eläimiin ei Suomella ole varaa nojautua. Kinkku kuuluu jouluun, mutta ei rääkätty kinkku."

Kirjailija Tuomas Kyrö vaatii kinkulle arvonsa mukaista hintaa, joka johtaisi kysynnän vähenemiseen ja pakottaisi tuottajat panostamaan määrän sijaan laatuun ja parempiin kasvatusoloihin.

"Tuoretiskit ovat kansakunnansivistyksen mittari, hunajamarinoidut suikaleet ja viipaleet barbarismia. Prismoja ja sitimarketteja pitäisi rankaista niiden välittämisestä kovimman mukaan."

"Sika, lintu tai kala. Eettisiä ongelmia ne ovat yhtä kaikki, pusseissa, läävissä ja kloaakeissa kasvatetut. Eläimiä ne eivät enää ole", linjaa kustannuspäällikkö Harri Haanpää. "Mutta ihminen on lähes kaikkiruokainen, porsas."

"Joskus me vielä kauhistumme tätä neandertaalitason välinpitämättömyyttä eläimiä kohtaan", toteaa Ny Tidin päätoimittaja Patsy Nakell.

Huoli sikojen kohtelusta sai monet tekemään rinnastuksia ihmiskunnan historiaan. Kansanedustaja Claes Andersson muistuttaa J. M. Coetzeen romaanista Elisabeth Costello, jonka mukaan holokaustin tapaiset kansanmurhat eivät olisi olleet mahdollisia ilman eläimiä esineellistävää suhtautumistapaa: teurastamot olivat keskitysleirien esiaste.

Teatterikorkeakoulun professori Erik Söderblom pitää eläinteollisuutta räikeänä väkivaltakoneistona, jonka esikuvat löytyvät natsi-Saksasta.

"Minä en pysty herkistymään joulujuhlan äärelle, jos pöydässä makaa keskitysleiristä tuotu kärsinyt ruumis", toteaa sarjakuvataiteilija Ville Ranta. Hänestä nykykinkku sopisi paremmin kärsimystä korostavaan pääsiäiseen.

Kinkku ei kuulu ruokana kristilliseen traditioon vaan vanhaan skandinaviseen perinteeseen, muistuttaa professori Anna-Leena Siikala: "Sikaa syötiin keskitalven juhlan, julen, juhlissa riittiruokana."

"Ne jotka haluavat muistaa Freyr-jumalaa ja uhrata jouluna sian viikinkiperinteiden mukaisesti, syövät varmaan halukkaasti tehokasvatettua joulukinkkua", ironisoi Jyrki Kiiskinen. Hänen mielestään kulttuurirelativisti voisi kokeilla joulupöydässä marsua, jota Jeesuskin nauttii opetuslastensa kanssa Cuzcon katedraalimaalauksessa Perussa.

Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johtaja Heikki Hiilamo toteaa joulukinkun kuuluvan aikaan, jolloin ruuasta oli muutoin puutetta mutta juhlan aikana mässäiltiin. "Joulun tulevaisuuteen kantava merkitys ei ole ylensyömisessä eikä lahjoissa kylpemisessä, vaan rauhassa ja lähimmäisenrakkaudessa."

"Jumala ei tietääkseni ole säätänyt jouluun kuuluvaksi sen paremmin kinkkua, kuusta kuin lahjavuortakaan", pohtii vapaa kirjoittaja Kirsi Piha. "Mutta kun harva enää uskoo joulun alkuperäiseen sanomaan, tarvitaan ehkä kinkkua ja himmeliä tilalle korvaamaan tätä."

"Ihmiset heijastavat kinkun syöntiin lapsuutensa joulujen vaikeudet ja yrittävät kulinaristisin keinoin aikaansaada ns. korjaavan kokemuksen", arvioi kuvataiteilija Silja Rantanen.

HS-raati on Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi