Kansojen älykkyyden vertailu hämmentää HS-raatia

 Suhtautuminen väestöjen älykkyysvertailuun jakaa HS-raadin mielipiteet. 38 prosenttia vastaajista ei pidä sitä tieteellisesti perusteltuna, 28 prosenttia on päinvastaista mieltä. Kolmasosa ei ota asiaan kantaa.

Kysymyksen taustalla ovat Richard Lynnin ja Tatu Vanhasen tekemät älykkyystutkimukset, joiden päätelmät yhteiskuntatieteilijät ovat Suomessa tähän asti torjuneet. Uudessa Sosiologia-lehdessä Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Jeja-Pekka Roos kuitenkin kiittelee Vanhasen ja Lynnin vuonna 2006 julkaistua tutkimusta IQ and Global Inequality. Roos katsoo, että älykkyystutkimukset ovat riittävän kulttuurivapaita ja että ne mittaavat todellisia älykkyyseroja. Roos on Lynnin ja Vanhasen kanssa samaa mieltä myös siitä, että älykkyydellä on "iso merkitys kansojen välisen eriarvoisuuden selittämisessä".

Tutkimusaiheita ei saa hylätä poliittisin syin, korostaa perhetutkija Anna Rotkirch.

"Älykkyystutkimuksesta hysteeriseksi menevät poliittisesti korrektit intellektuellit unohtavat, ettei faktoista saa eikä kannata tehdä poliittisia johtopäätöksiä."

Rotkirchin mielestä ihminen voi olla antirasisti, vaikka hyväksyisi käsityksen geneettisistä älykkyyseroista.

"Sama pätee muuten sukupuolten välisiin eroihin ja tasa-arvoon."

Tietokirjailija Osmo Soininvaara uskoo, että eri väestöryhmillä on eroja keskimääräisessä älykkyydessä. Hänestä tämä näkyy muuttoliikkeen vuoksi Suomessakin yliopistokaupunkien ja syrjäkylien välillä – ja koulujen oppimistulosten perusteella myös kaupunginosien välillä. "Jos yhden maan sisällä on alueellisia eroja, on niitä kaiketi myös maiden ja maanosien välillä."

Älykkyyttä sopii tieteellisesti tutkia ja mitata siinä kuin mitä tahansa muuta psykofyysistä ominaisuutta, toteaa professori Laura Kolbe. Hän muistuttaa, että "älykkyyden" vertailu hyväksytään soveltuvuuskokeissa ja psykologisissa testeissä.

"Keskimääräisen älykkyyden mittaaminen sen sijaan on harhauttavaa ja epäkiinnostavaa; se unohtaa inhimillisesti kiinnostavat ääripäät, poikkeukset ja suuret vaihtelut."

Älykkyyden mittaamisen ongelma on älykkyyden arvolatautuneessa termissä, pohtii kuvataiteilija Kaarina Kaikkonen. Hän rinnastaa älykkyysvertailun lihasten toimintakykyä mittaavaan juoksukilpailuun. "Pitäisi löytää uusi sana, joka määrittää, mitä aivojen suoritustyyppiä mitataan."

Älykkyystutkimus voi sinänsä olla tieteellisesti perusteltua ja "kulttuurivapaata", mutta se mittaa kirjailija Johanna Sinisalon mielestä kuitenkin sellaisia älyllisiä kriteerejä, jotka ovat länsimaissa arvostettuja.

"Abstrahoiva ajattelu ja muutokseen tähtäävä suunnitelmallinen oppiminen eivät ole välttämättä ominaisuuksia, joita perinteeseen nojaava luonnonkansa on selviytyäkseen tarvinnut", hän pohtii.

Miksi Suomessa ei kyseenalaisteta väitettä "kansoista" geneettisinä kokonaisuuksina, ihmettelee Ilkan päätoimittaja Matti Kalliokoski.

Pappi ja kirjailija Jaakko Heinimäki kysyy, mikä on esimerkiksi "Suomen kansa" – ja vastaa itse. "Topeliaaninen fiktio, jonka älykkyydestä ja älykkyyden suhteesta muiden kansojen älykkyyteen ei ole mielekästä lausua yhtään mitään, ei edes tieteellisesti."

Kirjailija Riina Katajavuori sanoo kansojen ja kulttuurien jo sekoittuneen, niinpä on vaikeaa ja tarpeetonta löytää muotopuhtaita rotuvalioita. Hänen mielestään eri väestöryhmien älykkyyden tutkiminen on omiaan lisäämään rasistisia ennakkoluuloja.

Yhteiskuntatieteessä ensisijaisena tehtävänä on toimia ihmisten ja luonnon parhaaksi, arvioi kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyön johtaja Heikki Hiilamo. Hänen mielestään on olennaista tutkia sellaisten tekijöiden vaikutuksia, joita voidaan muuttaa.

Nyt tieteiden suhteesta käydään samantyyppisiä debattia kuin 1920- ja 1930-luvuilla, huomauttaa mediatutkija Juha Herkman.

"Näyttää siltä, että humanistisissa ja yhteiskuntatieteellisissä oppialoissa on nyt tarvetta 'koventaa' tieteellistä imagoa ekologisilla ja evolutiivisilla selitysmalleilla."

Professori Jaakko Hämeen-Anttila arvioi, että Vanhasen ja Lynnin tutkimus asettuu valitettavan helposti rasistisen ajattelun tueksi. Puhtaasti tieteellisestä näkökulmasta sillä ei toisaalta ole vaikutusta: "Atomipommienkin kehittely on teknillis-tieteellisesti validia työtä, mutta ei silti suotavaa."

HS-raati on Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi