Naistutkimus saa HS-raadilta laajaa tukea

Liki kolme neljästä HS-raadin vastaajista pitää naistutkimusta vakavasti otettavana tieteenä. Päinvastaista mieltä on 11 prosenttia.

Naistutkimuksen asemasta ja sisällöstä kiistellään Helsingin yliopiston naisoikeuden ja Jyväskylän yliopiston naistutkimuksen professuurien virantäytön yhteydessä (HS 22.4.).

Naistutkimus kärsii samoista ennakkoluuloista kuin feminismi, toteaa sarjakuvataiteilija Ville Ranta. "Sitä kritisoidaan 'sukupuolisidonnaiseksi' ja 'tiettyjen ryhmien asiaa ajavaksi', vaikka tutkimuksenalassa on kyse juuri päinvastaisesta toiminnasta."

Jos naistutkimusta on kritisoitu ideologiseksi, ideologista on usein myös sen arvostelu, toteaa Ylioppilaslehden päätoimittaja Veera Luoma-aho

Kaikki naistutkimus ei ole vakavasti otettavaa, mutta ei ole kaikki luonnontiedekään, sanoo ohjaaja Atro Kahiluoto. "Naistutkimuksessa on mukana ideologiaa, mutta niin on kaikessa tieteessä."

Taso vaihtelee kaikilla tutkimusaloilla, huomauttaa Teatterikorkeakoulun rehtori Paula Tuovinen. "Erityisesti tutkimusalueen kehityksen alkutaipaleella on kuohuntaa ja enemmän tai vähemmän 'ideologisia' päämääriä".

Sukupuolten välisiä valtarakenteita ja -suhteita voidaan tutkia siinä missä talousjärjestelmääkin, vakuuttaa toimitusjohtaja Jaana Airaksinen. "Ilman naistutkimusta olisimme edelleen ihan pihalla."

"Oikeasti tieteellinen" naistutkimus kuuluu jopa ihmistieteiden kärkijoukkoon, sanoo suomentaja Jukka Mallinen. Hänen mukaansa naistutkimuksen suojissa loisii kuitenkin mustavalkoista kiihkoa ja propagandaa, joka tuo mieleen taistolaisen agitaation.

Professori Laura Kolbe pitää ongelmana, että naistutkimuksen näkökulma on sitoutunut länsimaisen feminismin sanomaan ja angloamerikkalaisiin tutkimusmetodeihin ja kirjallisuuteen. "Lopputuloksena on naistutkimuksen kietoutuminen sisäpiiriksi, jonne pääsevät vain oikeaoppisesti ajattelevat ja elävät siskot – ja muutama mies."

Naistutkimus on muita tieteenaloja arvolatautuneempaa, koska sukupuoli on keskeinen osa identiteettiä, arvelee stand up -koomikko Lotta Backlund. "Toisaalta, esimerkiksi kauppatieteiden alalla tutkijalla voi olla vahva usko markkinatalouteen; vaikuttaako se hänen kysymyksenasetteluunsa tai teesiinsä?"

Mikään tiede ei ole vapaa politiikasta, huomauttaa mediatutkija Juha Herkman. "Ilmastonmuutoskeskustelu on hyvä esimerkki tämän hetken keskeisimmästä tieteellisen tiedon politisoitumisesta."

Tieteen historiassa "ei-vakavasti otettava" on myöhemmin päätynyt juhlituksi totuudeksi, muistuttaa semiootikko Vaula Norrena. "Muistelkaapa vain Galileita, Newtonia, Einsteinia ja monia muita."

Nykymuotoisen naistutkimuksen tärkein anti on tiedon ja arvojen totaalinen suhteellistaminen sekä länsimaisuuden sekä liberalismin vastaisuus sinänsä, lataa politiikan tutkija Iivi Anna Masso. "Naistutkimus ottaa kyllä itsensä äärettömän vakavasti, mutta metodisesti se kuuluu rupattelutieteelliseen tiedekuntaan", ivaa Aamulehden päätoimittaja Matti Apunen.

Professori Matti Wibergin mukaan naistutkimus on "kyltymätön käenpoikanen, joka kuppaa kohtuuttomasti voimavaroja asialliselta tieteeltä".

Naistutkimus on tieteen muotoon linnoitettua syvästi poliittista ja relativistista toimintaa, määrittelee toimitusjohtaja Pauli Aalto-Setälä.

"Kansalaistoiminnalle ja naisaktivismille läpinäkyvämpi ja rehellisempi yhteisömuoto olisi yhdistys eikä tiedekunta."

Monet kaipaavat naistutkimukselle uutta nimeä.

"Naistutkimus on nimekkeenä vähän samankaltainen kuin teologia", vertaa kansanedustaja Erkki Tuomioja.

Säveltäjä Lotta Wennäkoski ehdottaa tilalle toistutkimusta, tutkija Leena-Maija Rossi puhuu mieluummin sukupuolentutkimuksesta.

"En totisesti kaipaa miestutkimuksen professuuria, mutta joku voisi keksiä hyvän suomenkielisen sanan sukupuolinäkökulmaan – sukupuolitutkimuksen professori kuulostaa liikaa Pahkasialta", sanoo toimittaja Minna Lindgren.

HS-raati on Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen kokoama yli sadan taiteen, tieteen ja median vaikuttajan joukko.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi