Älkää peljätkö

Pelkobisnes varustaa suomalaiset kehdosta hautaan. Poimi tästä oma ja perheesi turvasetti.

 Tänä vuonna syntynyt suomalainen tyttölapsi voi odottaa elävänsä noin 83 vuotta. Pojillakin keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä on vajaat 76 vuotta.

On siinä päänsärkyä, jumalauta, rikkaalla länsimaisella ihmisellä. Noin kahdeksankymmentä vuotta täytyisi elää laadukkaasti, turvallisesti ja pelottomasti: ilman sairauksia, tapaturmia ja rikosten uhriksi joutumista.

Ei ihme, että ihmiset ovat ryhtyneet pelkäämään enemmän kuin koskaan. Sen yrittäjät ovat haistaneet.

Mitä ihmettä meille suomalaisille on tapahtunut kahdessa vuosikymmenessä?

Vielä 1980-luvulla Suomi oli puolillaan kyliä, joissa vanha kansa jätti ulko-oven auki ja luudan pystyyn sen merkiksi, että ei olla kotona.

Pian ovet lukittiin. Sitten niihin porattiin turvaketjut. Tosin aluksi nekin taisivat olla lähinnä Jehovan todistajia ja tv-lupatarkastajia varten.

Nyt on liikkeentunnistimet, varmuuslukot, valvontakamerat, erikoisovet ja murtohälytin, josta on suora yhteys vartiointiliikkeeseen.

Kun vuonna 1998 noin 5 000 suomalaiskotia käytti vartiointiliikkeiden palveluja, nyt näitä koteja on runsaasti yli 50 000.

Onko asuntomurtojen todellinen määrä siis noussut pilviin? Ei tietenkään. Asuntomurtoja on vähemmän kuin entisajan Suomessa, mikä osittain saattaa toki johtua turvalaitteista. Viime vuosina asuntomurtoja on ollut noin 7 000–8 000 vuodessa, kun vielä 1990-luvun alkupuolella niitä oli yli 10 000 vuosittain.

Eikä väkivallan uhkakaan ole Suomessa kasvanut. Ainakaan Urho Kekkosen kauden loppuajoista.

Päinvastoin. Vuonna 1980 noin joka kymmenes mies koki fyysistä väkivaltaa. Vuonna 2006 fyysistä väkivaltaa koki enää joka kahdeskymmenes mies. Naisten kohdalla muutos ei ole yhtä suuri.

Mutta meidän pelkomme – ja nimenomaan toisiamme kohtaan – on kolmessa vuosikymmenessä moninkertaistunut.

Suomalainen pelko on silti epämääräinen ilmiö. Se liittyy yhtä lailla al-Qaidan WTC-iskuihin kuin Helsingin rautatieaseman pöhnäisiin nuorisoporukoihin, vaikka näillä ei ole yhteyttä toisiinsa, eikä al-Qaidalla suomalaiseen arkeen.

Niinpä pelko on laaja markkina-alue. Toissa vuonna turva-alan ammattilaisia oli Suomessa jo noin 12 000. Turvallisuusalan tuotteiden ja palveluiden arvo on jo vuosia sitten ylittänyt miljardi euroa.

Pelon politiikkaa ja bisnestä tutkinut dosentti Hille Koskela väittää tuoreessa kirjassaan Pelkokierre, että turvabisnes tarvitsee ja luo mahdollisimman paljon pelkoa: Jos se olisi aidosti turvallisuutta edistävää ja tässä mielessä eettisesti tukevalla pohjalla, siltä loppuisivat työt, Koskela kirjoittaa.

Turvayrittäjien lisäksi myös vakuutusyhtiöt ovat pelonluonnin mestareita.

Helppoheikkien ylilyöntejä on mahdoton estää, jos kansalla on löysää rahaa. Niinpä lasten leikkikentille myydään "pyöreää turvahiekkaa kullannupuille". Tavallisille korhosille kaupataan kaasusumutin- ja teleskooppipatukkakoulutusta.

On paniikkinappeja ja ryöstöpainikkeita. Luotisuojaliivejä ja pippurisumuttimia.

Pian me pelkäämme enemmän kuin koskaan ennen.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.sunnuntai@sanoma.fi