12.12.2011 3:00
Anne Sipola, projektipäällikkö sähköurakointiyhtiössä.
Muutti Helsingistä Ivaloon neljä vuotta sitten, kotoisin Haminasta.
"Muutin Helsingistä Ivaloon rakkauden perässä joulukuussa 2007. Ensimmäisenä vuonna en tottunut kaamokseen ollenkaan. Toinen ja kolmas talvi olivat harjoittelua, ja nyt neljäntenäkin huomaan olevani väsyneempi kuin muina vuodenaikoina. Myös makeaa tekee mieli.
Kaamos tuntuu siltä, että aamu ei koskaan ala. Pitää katsoa kellosta, että nyt on aamu. Helsingissä päivänvalo tuli kuitenkin jossain vaiheessa. Loskaa ei kyllä ole ikävä.
Nukkuisin varmasti enemmän, mutta töiden ja kolmevuotiaan poikani Sulon vuoksi se ei ole mahdollista. Sulossa kaamos näkyy niin, että hänet on helpompi saada nukkumaan. Kesällä poika pörräisi vaikka kuinka myöhään.
Yksi kaamoksen hyvä puoli on sen vastapuoli, kesän valoisuus. Ennen pohjoiseen muuttoa olin käynyt täällä turistina. Silloin luulin, että kaamos on yhtä säkkipimeyttä. Niinhän se ei ole, vaan päivällä valo on sinertävää – jotenkin levollista. Ja päivällä voi kuu "paistaa", se oli uutta.
Helsingissä oli helpompi houkutella itsensä lenkille iltaisin, kun joka paikassa on valaistusta. Meillä ei ole naapureita eikä tällä kohdalla ole katuvaloja. Pimeimpään aikaan kannattaa kulkea otsalampun kanssa.
Valoa oppii arvostamaan. Ensimmäisenä talvena olin tammikuussa ajamassa Saariselälle varaamaan meille hääpaikkaa, kun näin horisontissa muutaman auringonsäteen. Se oli mahtavaa!"
Annen vinkit
pimeään:
Sytytä jouluvalot jo marraskuussa, jos se auttaa. Pohjoisessa näkeekin enemmän valoja, kynttilöitä ja roihuja.
Kirkasvalo. Käytän kirkasvalolamppua joskus, mutta en säännöllisesti.
Kannattaa hyväksyä, että tämä ei ole energisin aika vuodesta. Antaa väsyttää.
Pimeästä huolimatta ulkoile aina kun mahdollista.
HYVINVOINTIHämärästä pimeään 12.12.2011
Kaamos panee hormonit hillumaan 12.12.2011
Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi