Apua, hammaslääkäriin!

Pelkovastaanotolla lasten hammashoitopelkoa kesytetään lempeästi. Jos pelkoa ei selätetä, hampaat jäävät helposti aikuisenakin hoitamatta.

6-vuotiaan Santra Hartikaisen suupielessä käväisee hymy hänen tallustaessaan hammashoitaja Hilkka Kittelän kanssa käsi kädessä hoitohuoneeseen.

Kittelä nostelee vempeleitä hoitopöydälle. Potilaana on jättiläisen suu. "Mitä jos leikkisimme hammaslääkäriä? Laitetaan suojukset kasvojen eteen ja aloitetaan harjaamisella", Kittelä innostaa.

Kittelä on lasten hammaslääkäripelkoon erikoistunut hammashoitaja. Hän työskentelee Lahden kaupungilla, missä hammaslääkäripelkoisiin lapsiin kiinnitetään erityistä huomiota.

Pelkovastaanotolla käy viikoittain kymmenkunta lasta ja nuorta "kesytyksessä", kuten Kittelä tehtäväänsä kuvaa.

Moni lapsi pelkää hammaslääkäriä, mutta joillakin pelko kasvaa niin isoksi, että hoidosta tulee ylivoimaista.

Pelko syntyy mielikuvista ja ikävistä kokemuksista.

"Pelkoja tulee kivusta, jos vaikka toimenpide on joskus aloitettu ennen kuin puudutusaine on vaikuttanut kunnolla. Myös tunnelma, tuoksut, äänet ja hoitotuolissa istuminen ahdistavat. Syynä voi olla myös vanhemman oma pelko, joka siirtyy herkästi lapseen."

Pahinta lapsen kannalta on pelon sivuuttaminen. Jos pelko jää itämään, siitä kasvaa mörkö.

Harjaamisen jälkeen jättiläisen suussa ryhdytään tositoimiin. Santra Hartikainen puhdistaa hammasta "painepesurilla". Tuubista pikku-hammaslääkäri pruuttaa satsin paikka-ainetta.

Pelkovastaanoton valtteja ovat aika, maltti ja lempeys. Ensimmäisellä kerralla hoitaja juttelee lapsen ja vanhempien kanssa hampaiden hoidosta, ruokailusta ja muista vastanotolle johtaneista syistä. Toisella ja ehkä vielä kolmannellakin käynnillä totutellaan välineisiin. Vasta sitten otetaan puuhaan mukaan hammaslääkäri.

Pelkohammashoitoon erikoistunut hammaslääkäri Olli Vilppo saa tiedot lapsesta.

Jatkon onnistumisen edellytys on, että hän antaa tilaa pohjatyön tehneelle hoitajalle.

Jos on tarve puuduttaa, se hoidetaan panemalla ensin mansikanmakuista pintapuudutusta ikeneen ja vasta sen jälkeen varoen varsinaiset puudutusaineet. Ennen toimenpidettä lapselta varmistetaan, että puudutus on täydellinen.

Koko toimenpiteen ajan lapselle kerrotaan, mitä suussa tehdään.

Poraamisellekin on pelisäännöt: se kestää kerrallaan sen ajan, kun hoitaja luettelee 1, 2, 3.

Jos sattuu, lapsi nostaa käden ylös ja lääkäri lopettaa.

Välillä Kittelä pitää lasta kädestä kiinni hoidon aikana.

Pelkopotilaat ovat lisääntyneet samaan aikaan, kun lasten hampaiden kunto on alkanut heikentyä.

Sosiaali- ja terveysministeriön tuoreen raportin mukaan suomalaislasten suun terveys on kohtalaisen hyvällä tasolla, mutta lasten yleistynyt napostelu on alkanut huonontaa tilannetta.

Jo kaksivuotiailla lapsilla saattaa olla useita reikiä hampaissa.

Haastavimpia potilaita ovat teinit ja nuoret aikuiset. "Heidän on erityisen vaikea tunnustaa pelkoaan. Mutta kun hoitoon päästään ajoissa, pelkoa ei tarvitse pidätellä koko ikäänsä."

Pelon takia joidenkin aikuisten hampaat jäävät kokonaan hoitamatta. Kun aikuinen lopulta pakottautuu hoitoon, hänelle tarvitaan iso remontti ja toisinaan myös kalliita nukutushoitoja.

Santran äidillä Minna Hartikaisella on useita kokemuksia pelkovastaanotolta. Myös Santran kaksi vanhempaa sisarusta pelkäsivät hammaslääkäriä, samoin äiti itse.

"Olen tietoinen pelostani, enkä puhu siitä lapsilleni. Arvelen heidän pelkonsa johtuvan aiemmista kokemuksista hoitoloissa, joissa pelkoa ei ehditty kuunnella."

Santra haluaisi porata jättiläisen hampaan kokonaan, mutta Kittelä ehdottaa, että jätetään hommia seuraavillekin. "Mitä jos nyt kurkattaisiin sinun hampaitasi?"

Santra avaa suun ammolleen. Kittelä ihastelee näkemäänsä. "Mutta täällähän heiluu etuhammas ja uusi on tulossa. Syö kotona porkkanoita, niin saat sen irti."

Hoidon lopuksi Santralla on kysyttävää: "Milloin tulen seuraavan kerran tänne?"

Kysymys on Kittelälle mieluinen palkka. Ja on häntä joskus pyydetty lasten syntymäpäiväkutsuillekin.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi