Avioero ja uusi työpaikka toivat unen

Jyrki Pantsar, 29,

rekkakuski, Temmes

"Uniongelmani alkoivat vuonna 2006 monen asian summana. Työ ei ollut mieluista, avioliitto tökki, oli rahahuolia, selkävaivat estivät liikkumasta tarpeeksi. En meinannut saada unen päästä kiinni, ja sittenkin heräilin monta kertaa yössä. Tein silloin kaksivuorotyötä, yö- ja päivävuoroa.

Unettomuus vei myös fyysiset voimat. Esimerkiksi lumitöitä tehdessä voimat loppuivat kesken. Saatoin tiuskia pojalleni, vaikka lapset ovat elämäni valo.

Uniongelmat alkoivat helpottaa, kun aloin tietoisesti muuttaa elämääni ja selvitin mielessä pyörivät asiat. Se vaati rohkeutta, mutta ajattelen, että jos jotain asiaa ei selvitä, se vaivaa koko loppuelämän.

Yksi käännekohta oli, kun huhtikuussa 2010 päädyimme vaimon kanssa avioeroon. Seuraavana yönä nukuin kymmenen tuntia. Vaihdoin myös työpaikkaa ja aloin hyvällä tavalla välinpitämättömäksi.

Aiemmin murehdin esimerkiksi taloudellista pärjäämistä, mutta opettelin ajattelemaan, että kaikki kyllä järjestyy. Teen asian kerrallaan ja saan paljon enemmän aikaiseksi kuin aiemmin.

Tyypillisenä suomalaisena miehenä en mennyt lääkäriin. Nyt olen tajunnut, että kierre olisi varmasti ollut lyhyempi, jos olisin hakenut apua.

Minua auttoi paljon sekin, että uskalsin puhua unettomuudesta parhaalle kaverilleni. Pitkään häpesin koko asiaa. Se kuitenkin aina piristi, jos sai mentyä vaikka kahville kaverin kanssa. Jos vielä pyöräili sinne ja takaisin, sai myös liikuntaa samalla.

Liikunnasta ja kavereista neuvoisin pitämään kiinni, vaikka tuntuisi raskaalta.

Saatan yhä heräillä öisin, mutta saan nopeasti taas unesta kiinni, enkä hermostu heräämisistä."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi