10.10.2011 3:00
Samuli Ropponen
Samuli Ropponen, 36, tietää miltä epätoivo tuntuu. Hän sai sitä ison annoksen, kun hänen esikoispoikansa syntyi kolme vuotta sitten. Moni asia meni pieleen.
Raskaus oli yliaikainen, ja synnytys käynnistettiin oksitosiinilla, joka voimistaa kohdun supistuksia. Se aiheutti Ropposen puolisolle niin rajut supistukset, ettei epiduraalipuudutuskaan auttanut. Ropponen seurasi voimattomana vierestä 22 tunnin ajan, kun avovaimo huusi tuskasta.
"Tuntui siltä, että hän kuolee kipuihinsa, enkä voi tehdä mitään."
Turvattomuutta lisäsi se, että hoitajat vaihtuivat pitkän synnytyksen aikana kuusi kertaa. Kukaan heistä ei kertonut, miten synnytys etenee.
"Emme tienneet, sujuuko kaikki normaalisti. Se oli kaikkein karmeinta."
Lopulta lääkäri päätti tehdä sektion, Ropposen mielestä aivan liian myöhään. Piina oli ohi, mutta traumaattinen synnytys ei unohdu.
Synnytyksen jälkeen hän ajatteli, ettei halua kokea samaa enää koskaan.
"Jos seuraava kerta tulee, osaamme vaatia enemmän tietoa ja sektiota todennäköisesti jo etukäteen."
Synnytystrauma voi estää vauvahaaveet 10.10.2011
Luomusynnytys vaihtui hätäsektioon 10.10.2011
Synnytys vei masennukseen 10.10.2011
Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi